Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2006.

Vuosi 2006

Tästä koko vuoden kattavasta mediakatsauksesta pääsen helpolla, kun kuvailen yhden puoliminuuttisen kokemukseni ja ajatukseni viime perjantailta. Olin K-marketissa (mikä Katti-Matti nykyään lieneekään...) ja kun molemmilla kassoilla oli pari ihmistä, niin ehdin siirtää katseeni iltapäivälehtien lööppeihin. Jompi kumpi, Iltalehti tai Ilta-Sanomat oli laittanut kuvaksi jonkun naisen ja isoin otsikko kertoi, kuka se oli: "Merja(?) Vanhanen miettii, mistä löytäisi miehen" (tms.) Juuri, kun mieleen on noussut "no, netistä tai ikeasta", niin Seuran tms. kannessa lukikin: "Nettideittalussa on omat riskinsä" (tms.) ja saman naisen kuva. Kirsikaksi kakun päälle siihen puoleen minuuttiin mahtui sitten rintaliivipukuinen, selällään makaava nainen ja teksti: "Susanna Sievinen: Olen iloinen uusista rinnoistani" ja kukapa ei olisi! Hyvää iloisten uutisten vuotta 2007 kaikille!

Jooga on naisten juttu

Aamulehden Valo-liitteen (joo, perjantaisin, tv-ohjelmat, trendikkäitä pikkujuttuja ja puuttumisia ajankohtaisiin, tärkeisiin aiheisiin - tuntuuko tutulta?) edellisen numeron etusivulla (niillä on hieno näköislehti verkossa, mutta se taitaa olla vain viimeisin numero) oli tatuoitu mies jalat ristissä ja käsien varassa tms. eli selvästi joogaajaksi tunnistettava ikoni.
Tatuoitu mies oli David Sye, joka on kehittänyt oman Yogabeats-juttunsa ja oli sen vuoksi Tampereella ja lehden kannessa. Valon pääkirjoitus, jota en siis enää löydä, käsitteli sitä, että esimerkiksi tuon David Syen kokoon haalimassa porukassa oli vain ehkä yksi mies neljänkymmenen naisen joukossa. Miksi näin?
Yhtä hyvin voi kysyä, että miksi naiset tekevät kaikkia järkeviä asioita suhteessa paljon enemmän kuin miehet? Tai: Miksi järkevissä paikoissa, esimerkiksi yleisesti ottaen "vapaassa sivistystyössä" osallistujista 70 % on naisia?
Tiedän nuo joogajutut varsin hyvin, sillä 90-luvulla opetin joogaa Räisälän…

Internet valvoo ihailijoitasi

Harvalukuiset lukijani ovat varmaan huomanneet, että ylenpalttiset vapaapäivät ovat tuoneet näille sivuille sivumittarin, Sitemeter. En tule varmaan koskaan saamaan siihen mitään tuhatlukuja, eikä se oikeastaan harrastukseni tarkoitus olekaan, mutta hauska tämä mittari on. Ensinnäkin voin löytää mittarin tilastoista tietoja, että minua on käynyt katsomassa esimerkiksi yksi singaporelainen ja yksi pohjanmaalainen lukija - tai no, ainakin yksi pohjanmaalainen ja yksi turkulainen. Hauskinta ovat kuitenkin ne hakusanat, joilla ihmiset (oikeat suomalaiset) ovat blogiini päätyneet: Tänään oli neutraali ja asiallinen yhdistelmä, "mistä tehdään Aamulehti". Huomatkaa erityisen asiallinen iso alkukirjain lehden nimessä. Ympäristövalistuneet ihmiset ovat usein myör korrekteja. Toinen ei-niin-huvittava hakusanayhdistelmä oli "Hitler kuoli", sillä sitä alkaa heti miettiä, että miksi minä olen joutunut hitlerkorttien pakkaan, mutta onhan sille syynsä. Huvittavin tähän asti on ol…

Koiran joulu

Kuva
Meidän perheemme on siis varsin vakiintunut viritys ja nyt tuo nelikuukautinen (eilen) pentu on se, jolle tapahtuu. Etukäteen vähän huolestutti se, että miten kuusen käy, mutta olimme muka kovin fiksuja, koska ulkona tehtyjen havaintojen mukaan koiramme syö lähinnä mäntyjä (ja ruusupensaita - auts), eikä koskaan kuusia. Totta. Aattona koiramme suhtautui alkuinnostuksen jälkeen kuuseen varsin rauhallisesti, eikä oikeastaan koskenut siihen yhtään. Kuusen alla oleva kangas on tietysti oiva makuupaikka, koska kuusi antaa mukavaa suojaa yläpuolelta, aivan kuten tv-kaappi. Pukin (suuri haukkumisen kohde) jälkeen koirakin sai "joululahjan", vegetaarisen "luun", jossa valkoisen kovan kuoren sisällä on jotain vaaleaa massaa. Ruokakippo on saanut enimmäkseen olla rauhassa tämän aarteen saapumisen jälkeen. Jouluaamuna olohuoneesta kuului melkoista maiskutusta ja luulin sen tulevan siitä luusta, mutta kyllä se oli joulukuusen alaoksat, jotka saivat syljen erittymään. Niitä neu…

Adoptio on iso asia?

Kuva
Tähän mennessä tapahtunut: Adoptio on todettu isoksi asiaksi itse adoptoitavalle ja perheelle, johon adoptoitava saapuu ja jossa hän aloittaa "uuden elämän" (sama vanha se on, mutta elämään kuuluvat yllättävät käänteet). Jakso 714 [ruokahuone torstaina, joulukuun 21. päivän aamuna] Kirjoittajamme avaa Helsingin Sanomat ja etusivun peittää uutinen: "Kiina tiukentaa adoptiolasten luovuttamista ulkomaille". Mitä tämä nyt on? Ns. ulkomaiset kontaktit muuttavat luovutuskriteereitään kymmenen kertaa vuodessa, välillä "tiukempaan" ja välillä "löyhempään" suuntaan. Miksi tämä on nyt etusivun uutisen arvoinen asia? Tuskin siihen mitään yhtä (tai rationaalista) syytä on (elämässähän tapahtuu kaikenlaista, myös toimittajien ja sanomalehtien): Kiinasta on tullut iso asia, joka ei enää olekaan vain se myyttinen, muinainen (kommunistinen) valtakunta, jossa syntyy joka viiden maapallon asukas (niin meidänkin perheessämme). Kiinasta uutisoidaan, sitä tuodaan es…

Joulutarina

Kuva
Tämä tarina ei oikeasti liity jouluun, eikä edes tule mieleen, kun katsoo ulos, mutta satuin Flickrissä näkemään kuvan, joka sopii hyvin kuvitukseksi tähän. Kuulin tämän ensin toiselta tarinan päähenkilöltä ja pidin sitä ensin hyvänä vitsinä, mutta sitten toinen päähenkilöistä kertoi sen lähes samalla tavalla, joten sen täytyi olla totta. Minä kerron sen, minkä muistan ja yritän olla värittämättä näitä huuruisia käänteitä: Kauan sitten, kun Suomessa oli vielä kylmä talvisin, kaverukset Muhannad ja Jim olivat myöhään joulukuisena lauantai-iltana töissä Jimin firmassa. He siivosivat ja pakkasivat ja siirtelivät ja tekivät muita pölyisiä ja hikisiä hommia, joten kun kello alkoi lähestyä puolta yötä ja hommat olla valmiita, ehdotti Muhannad: - Laitetaan sauna lämpiämään ja mennään saunaan ennen kuin lähdetään. Jiminkin mielestä se oli hyvä idea, vaikka he eivät kovin usein pienteollisuushallinsa saunaa käyttäneetkään, joten Muhannad järjesti saunan siistiksi, laittoi sen päälle ja kun työ…

Get up

Käräjillä ta-va-taan

Hesarin uutinenGoogle-vimputtimessani (taas tarvitaan uutta kukkasta tietotekniikan puutarhassa) sai minut lukemaan sen ja Hesarissa on kätevästi aidot keskustelut siinä samassa. Toisaalta, jos kerran sain viilattua tämän alle 2 500 merkkiin niin siitä vaivasta laitan tämän blogiinikin: Käräjillä lautamiehen tai hänet valinneiden kunnanvaltuutettujen poliittinen kanta ei vaikuta päätöksiin. Olen itse ollut neljä vuotta lautamiehenä Tampereen vihreiden valitsemana, mutta valitsijoideni puolue ei mitenkään vaikuttanut toimintaani lautamiehenä, enkä myöskään nähnyt muillakaan puoluekannan vaikutusta oikeustapauksista puhuttaessa. Taukojen jutustelu on asia erikseen. On hieman outoa, että lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto. Kyse voi olla siitäkin, keitä valtuustoryhmät saavat ehdokkaikseen. Lisäksi joillakin tuntuu olevan vakipaikka käräjäoikeudessa ja toisia saatetaan syrjiä täysin merkityksettömistä syistä. En tiedä minkälaista keskustelua lautamiehen näkemyksistä tai toiminnasta valt…

Taas on se aika vuodesta

Kuva
"Isä lämmittää takkaa,
lapset pöydän kattaa." Tällaisia luovuuden ja tuntemattomista säännöistä piittaamattomuuden näytöksiä saa nähdä eskarilaisten joulujuhlassa - perjantaiaamuna kahdeksan jälkeen. Eilen illalla tuli oltua neljäsluokkalaisen luokan "pikku"jouluissa eli näitä piisaa. Molemmissa tilaisuuksissa on myös laulettu ja leikitty Tonttujen jouluyön tapaan, vaan tietävätkö lapset sen, mi aiheuttaa tilanteen moisen, että tontut asuvat lämpimässä alla sillan?

Tuontiauton haku Saksasta?

Kaikki netin käyttäjät ovat varmaan nähneet, miten "perinteinen" suomalainen hakukone www.fi on mainostanut kampanjaansa - se on kun suomalainen ja "ymmärtää suomalaista". Nojoo. Ei siinä mitään, Google on parempi, eikä ole ruuhkainen ja voihan kaikkea muutakin käyttää, mutta nämä mainoskampanjat, ne ovat huonoja näilläkin. Eilen illalla katselin yhdellä nettisivulla tuollaisen www.fi:n mainoksen ja siinä oli hieno "dialogi": "tuontiauton haku Saksasta?", "Did you mean "twenty ton hacky-sack?" Google todellakin joskus huvittavasti ehdottelee tuollaisia, mutta aika usein ihan asiallisesti huomauttaa hakusanoihin lipsahtaneesta kirjoitusvirheestä. Päätin kuitenkin kokeilla ja kirjoitin Googleen nuo "tuontiauton haku Saksasta" ja sain todella paljon linkkejä, joissa käsiteltiin tuontiauton hakua Saksasta - enkä mitään hassua ehdotusta. Kun sen sijaan kirjoitin samat hakusanat www.fi:n (hyvällä tuotteella on myös joku järkev…

Kun kohtasin murtomiehet

eli
Elokuvakohtaus kesäaamussa 90-luvun alussa Howard Kiewe Kanadasta kävi opettamassa suomalaisille polariaterapiaa ja muuta hyödyllistä muutaman kerran vuodessa. Varsinkin pariviikkoisen kesäsession loputtua meillä oli tapana mennä Tampereelle illanviettoon - käytännössä lopulta Dorikseen.
Yhtenä kesänä, kun valomerkin jälkeen poistuimme kesäyöhön, niin minä ajoin Mian autoa. Veimme Mian ja Veli-Matin hotelliin ja aloitimme matkan kohti majapaikkaamme, Hämeenkyröä. Howard istui varmaan edessä ja Hannu torkkui takapenkillä.
Rantatielle saavuttuamme aurinko aika mahtava Näsijärven takana, mutta Hannun toiveista huolimatta emme pysähtyneet ihailemaan sitä, vaan jatkoin ajamista kohti sänkyä.
Ylöjärven puolella auto alkoi pitää omituista ääntä ja Elovainion suoralla tajusin:

- Tää keittää! (aika kovalla äänellä)
No. Pysäytin auton pikaisesti siihen, missä nykyään on liikennevalot ja kaikenlaista ravintolaa, mutta silloin oli tien eteläpuolella vain jääkiekkokaukalo ja rautakauppa.
Aamu …

Täytetyt munakoisot

Munakoisoihin tutustumiseen liittyisi tietysti tarina - tai parikin, mutta laitetaan nyt vain resepti. Täytetyt munakoisot viidelle aikuiselle 5 munakoisoa oliiviöljyä 2 prk tomaattipyreetä 2 pss pakasteherneitä 200 g täyteläistä juustoa, esim. Cheddaria suolaa mustapippuria Laita uuni lämpiämään n. 200 asteeseen ja ala käsitellä munakoisoja yksi kerrallaan. Halkaise munakoiso, vedä pituussuuntaan viiltoja, jotka juuri ja juuri eivät läpäise kuorta. Poista syntyneet siivut veitsellä ja kaavi loput lusikalla. Suihkuta tai sivele öljyllä ja laita isoon uunivuokaan odottamaan muita. (Tähän vaiheeseen menee siis jonkin verran aikaa.) Leikkaa sisältä otetut munakoisosuikaleet tarvittaessa vielä kapeammiksi ja pilko kaikki irronnut täyte pieniksi kuutioiksi. Laita kaikki tyhjät munakoisokuoret uuniin kypsentymään ja ota pois kun alkavat ruskistua tai vaikuttavat muuten kypsiltä. Laita suureen kattilaan (munakoisokuutiot ovat aluksi tilaavieviä)…

Kaupunkilaisten olohuone

Tämän päivän Hesarissa oli uutinen kaupungin keskustan joidenkin vanhojen kortteleiden muuttamisesta "kaupunkilaisten olohuoneeksi". Näin tamperelaisena antaisin pienen varoituksen sanan. Tampereellahan tehtiin Keskustorille iso remontti ja silloin juuri puhuttiin tuosta olohuoneideologiasta. Mutta puhuttiinko silloin siitä, minkälainen huone olohuone oikein on? Ei. Entä siitä, mitä tulee, kun päästetään lukuisia suunnittelijoita tekemään virityksiään samaan paikkaan? Ei. Keskustori (vanha kirkonmäki) pistettiin tasaiseksi, bussipysäkkien alueelle laitettiin ihmeellisiä putkikalusteita ("Eiffel-torniakin aluksi hyljeksittiin, mutta niin se vain sitten hyväksyttiin" kuului eräs kuolematon virkamieskommentti niistä.), omituiset härvelit valaistiin sinisellä valolla (kyllä, tämä valaistustaiteilijakin on tunnettu ja palkittu töistään...) ja talojen seinillä halogeenit loistelevat päin kadulla käveleviä ihmisiä. Vähän väliä joku jättää tänne kaupunkilaisten olohuoneese…

Kyllä intternetti on hieno asia

Katseltiin juuri scifileffan jälkeen Hitlerin nousua valtaan ja sitten surffaillessani törmäsin tällaiseen blogikommenttiin: Ps. päätin itsekkin liittyä monikulttuurisuuden vastaiseen taistoon ja perustin oman monikulttuurisivun osoitteeseen Kyllähän näitä tyyppejä riittää, mutta nämä siis kirjoittelevat ja toiset näyttävät jopa pyrkivän eduskuntaan. Pitäis varmaan tehdä jotain. Edelleenkin.

Däng däng

Yksi näistä junien miehistä

Kymmenen vuotta sitten menin junalla Bulgarian läpi. Käytössä oli interrail, mutta myös tiukka budjetti, joten vain läpikulkuviisumi eikä edes tarkoitusta varsinaisesti matkailla Bulgariassa. Juna on kuitenkin kiva matkustustapa yksinäisellekin miehelle ja kun samaan osastoon osuivat bulgarialainen mies ja pikkupoika, niin tulihan siinä tavattua paikallisiakin. Mies osasi kohtuullisesti englantia ja kun sitä paikattiin minun huonolla saksallani, niin monenlaisia juttuja siinä tuntien aikana tuli vaihdettua ja selvitettyä. Juna oli siisti - vain vessa oli aivan karmeassa kunnossa, mutta kesä oli kaunis ja juna vei. Jossain vaiheessa samaan osastoon tulivat unkarilainen isä, äiti ja heidän lapsensa. Bulgarialainen mies jutteli heidän kanssaan vielä innokkaammin - olihan tuo nuori perhe selvästi enemmän samanhenkinen ja osasi sitä saksaakin paremmin. Olimme kovasti eurooppalaisia: Kaikki itäreunalta, kovin erilaisista maista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta selvästi saman kulttuur…

Adoptio on pop

Tiesithän tämän. Poptähti Madonna adoptoi. Toimittaja pääsee lehdessä haukkumaan Madonnaa kritisoivia hurskastelijoiksi. Suomalainen nainen saa päähänsä tuoda samoin Malawista kaksi pientä lasta Suomeen ja nyt kaikki on väärin, kun hän ei saakaan adoptoida suloisia tyttöjä. Huoh. On syynsä sille, että sivistyneet valtiot sääntelevät oman maan sisällä tapahtuvaa ja kansojen välistä adoptiota. Jos multimiljonääri menee köyhään maahan ja lahjoittaa paljon rahaa, niin onhan se hyvä. Jos lapsella on elämän ulkoiset puitteet aivan lahoa puuta, niin voi olla hyvä hänelle, lähtee hän sitten multimiljonäärin yksityiskoneella Englantiin tai kakkosluokan paikalla Suomeen. Niin vaan ei tulisi tehdä. Toimittajat ovat yllättäen taas vähän pihalla tästä jutusta.

Lehtolan isoveli on intku

Niin, silloin 80-luvun alussa kavereillani oli kaveri, jota sanottiin Lehtolaksi. Ihan mukavan oloinen sälli ja jossain vaiheessa mulle kerrottiin aika erikoinen juttu: "Lehtolan isoveli on intku". Aika paha - mikä johtuu joko siitä, että mä jouduin kysymään, mikä tää intku nyt tässä 15-vuotiaiden kontekstissa on tai siitä, että se sanottiin ylimaallisuutta painottaen. Tai sitten niissä pienlehtipiireissä Lehtolan isonveljen oma lehti oli aivan jotain muuta. Joka tapauksessa mä muistan tuon kommentin vieläkin, vaikka en siitä (toivottavasti) kenenkään kanssa ole puhunut ainakaan viiteentoista vuoteen. Sitten tuli Sianhoito-opas ja 90-luvun alkaessa sain tietää, että Lehtolan jengillä oli kantapöytä Wienerwaldissa ja oma tapansa käyttäytyä ravintolassa. Sen jälkeen onkin eteen tullut aika monta kolumnia, joista viime aikona monet ovat olleet jopa aika hyviä, vaikka sitä joskus vaikea onkin myöntää. Huolestuttavaa tässä ajassa on se, että kun minä viime viikolla kirjoitin meil…

Schmap on you, Tampere!

Ostaisitko matkaoppaan, jonka nimi on Schmap? No, onhan se omituinen, mutta toisaalta näitä oppaita ei tarvitse ostaa, koska niitä saa Ladata Ilmaiseksi Netistä! Tietenkin. Olen paria opasta katsellut ja käyttöliittymä on ihan "mielenkiintoinen" ja koko ideakin, että ne oppaat olisi oikeasti päivitettävissä - sieltä netistä. Kyseessä on kuitenkin kaupallinen hanke, joten ehkä ehkä tarkoitus on tulla miljonääriksi oheiskrääsällä ja mainoksilla, enpä tiedä. Erittäin fiksuna ihmisenä latasin koneelleni heti Helsinki-oppaan ja kun Tampere-opas julkistettiin viime perjantaina(?), niin ehdin jo sitäkin vilkaista. Miksi ihmeessä katselen oppaita kaupungeista, jotka tunnen? Mielestäni se on hyvä tapa katsella matkaoppaiden laatua ja ideaa: Minun pitäisi tuntea kotikaupunkini ja Helsingistäkin minulla on jonkinlainen käsitys, vaikka en siellä nykyään kaduilla kuljeskelekaan, toisin kuin reilut 20 vuotta sitten. Lyhyillä vilkaisuilla olen saanut selville, että ainakin kartoissa on pie…

Kasvissyönnin vastustaminen on vaikea laji

Tällainen tästä sunnuntaiaamuna tuli - kun vähän epäilen, että Aamulehti ei tätä julkaise, niin kopypastean tännekin: --- Olin varsin ilahtunut, kun Aamulehti julkaisi Leena Vilkan kirjoituksen suhteellisen räväkällä ja totuudenmukaisella otsikollakin. Olin yhtä lailla masentunut, kun Aamulehti palasi normaalilinjalleen ja julkaisi Laura Järvenpään "kommentin" myös paperiversiossaan. Kyllä, olen itse kasvissyöjä, myös ekologisista ja eettisistä syistä, ja olen tottunut näihin "tappavat kasvissyöjätkin porkkanoita" -keskusteluihin. Ilmeisesti lihaa syövien journalistien on vaikeampi nähdä missä on pihvi ja missä ei. Ensinnäkin Vilkka kirjoittaa enimmäkseen kasvissyönnin eettisestä puolesta ja vain mainitse ekologisen ulottuvuuden. Järvenpää jopa myöntää, että kasvissyönti on ekologisempaa, mutta kokoaa kaikenlaisia argumentteja miksi kasvissyönti ei ole "täysin ekologista" tms.. Sellaista asiaahan tässä materiaalisessa maailmassa ei ole, jossa hyödyn lisäk…

Moraalia! Hyvä Aamulehti - tai no

Tainnut mennä jo kierrätykseen se parin viikon takainen Aamulehden Asiat-liite, joka sai oikeasti ilahtumaan: Siinä oli lähes kahden sivun kirjoitus Leena Vilkalta ja kun tarkemmin katson, niin sehän on netissä ja perässä se eilinen mielipidekirjoitus, joka saa kommentin "tai no". Tuo juttu siis selviää tuolta - Leena Vilkka kirjoittaa asiaa ja Aamulehti oli rohkea kun julkaisi sen. Tarkoituksenahan on lehden profiloiminen keskustelevaksi ja erilaisia mielipiteitä esiintuovaksi, mutta tällä kertaa se oli minun mieleeni. Vilkan juttua vastapäätä oli vielä Jyrki Lehtola (joka sekin löytyy siitä samasta netistä), joka silloin kirjoitti ihan fiksuja vanhojen miesten nurinoita kaiken (tv-kritiikkien) menosta moraalittomaan suuntaan. Ei mitään uutta auringon alla siis. Molemmissa kirjoituksissa on kyse moraalista - ja siitä minä pidän. Minun maailmankuvani ei toki ole täysin sama kuin Vilkalla tai Lehtolalla (hui!) (olen ollut nuriseva vanha mies jo kaksikymppisestä lähtien, fiksu…

Duh duh sanoo nimismies

Niinpä. Kieli on kai aina muuttunut, ja luultavasti aina "vanhemmat" ja vanhemmat ihmiset ovat kauhistelleet sitä, kun kieli onkin ollut erilainen kuin esimerkiksi heidän lapsuudessaan. Sitä perinnettähän minäkin yritän jatkaa. Tarkkanäköiset ovat varmaan huomanneet, että anglismit ovat viime vuosikymmeninä jyränneet - sinoismit, arabismit ja banglismit ovat vielä ainakin selkeästi vähäisempiä. Kaikki kai kuitenkin edelleenkin muuttuu, vaikka englannista tulisikin oikea maailmankieli. Kyllähän ne tarttuvat korvaan ja jäävät synapseihin ja palaavat mieleen, kun esimerkiksi brittielokuvassa manataan autoa, joka jättää tielle. Lisäksi meilläkin, kun aikuiset katselevat kaikenlaisia nuortensarjoja (vaikka emme ikinuoria kuvittelekaan olevamme), niin niitä pikku tilkeäänteitä kuulee televisiosta ihan kohtuullisen paljon. Daa'a. Eniten olen kuitenkin ihastunut siihen "iiu"-äänteeseen, jonka kirjoitusasua en nyt ala arvailla. (Eiks tää oo vähä iiu koko juttu?)

Mikä koiralle nimeksi?

Kyllä. Ne, jotka eivät ole meitä vielä tavanneet, eivät varmaankaan ole kuulleet, että hankimme koiran. Kyllä. Ongelmiahan se tietää. Varsinkin, kun pitää keksiä koiralle nimi. Kun olemme hankkineet lapsia, niin heillä on onneksi ollut jo hyvät nimet valmiina, mutta tiedättehän ne rotukoirien hienot nimet - eihän niitä ole edes tarkoitettu nelijalkaisen kutsumanimeksi. Periaatteita meillä on tietysti tähänkin aiheeseen, ainakin yksi: en halua koiralle ihmisen nimeä. Jostain syystä vaimokin nauroi, kun kerroin lapsuudessani naapurilla olleesta samojedista, jonka nimi oli Ilari. Eikä huvittavuus varmaankaan johtunut nimen kolmesta tavusta. Nimellähän on paljon käytännöllisiä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, kaksitavuinen on hyvä, kolmetavuinen ei niin hyvä. Periaatteista huolimatta Peppi kuitenkin oli viimeisten kahden nimen joukossa. Toinen oli hätäpäissä mukaan väännetty Prana - tiedättehän sen, joka on Apanan ja Udanan välissä vai miten se meni. Kirjoitus- ja ääntämisasua oli yksinker…

Mielen laajakangastestitesti

(Luettuasi tämän) Ota mukava asento tuolissasi ja sulje silmäsi. Ajattele mielessäsi jokin esine, jonka koon tunnet tässä reaalimaailmassa, esimerkiksi tikkuaski. Kuvittele esine niin, että näet sen kokonaan (tässä tarvittaisiin nyt niitä visuaalisia ihmisiä - missä olet Hannu?). Anna esineen mielikuvan mielessäsi muuttua suuremmaksi ja suuremmaksi kuitenkin niin, että näet sen kokonaan. Jos alkuperäinen tikkuaski on noin 5 x 4 x 1,5 cm, niin miten isoksi voit kuvitella sen mielessäsi kokonaisena. Vastaukseksi ei käy "äärettömän" suureksi, sillä se pitää nähdä kokonaan ja sitä ei verrata vaikkapa tikkuaskin vieressä olevaan Jupiteriin, sillä niiden olisi pitänyt olla alunperin samassa mittakaavassa ja jos tikkuaski kasvaa nelinkertaiseksi, niin Jupiterinkin olisi pitänyt kasvaa. :-)

Pojista Miehiä ja tytöistä Naisia!

Tänään tuli taas vaimon kanssa esille se, että pitäisikö Aamulehden siteeraaminen kieltää aamuisin ja pilattaisiin päivä vasta korkeintaan iltapäivällä. Tällä kertaa vika ei oikeastaan ole Aamulehdessä, se vaan sattuu kirjoittamaan etusivullaan "kokeilusta", missä paikallisen, pienen Olkahisten koulun rehtori Pasi Ragnell "päätti viime keväänä jakaa ekaluokkalaiset eri luokkiin sukupuolensa perusteella". Kyllä, yksi poikaluokka ja yksi tyttöluokka. "- Ajatus lähti tutkimuksesta, jonka mukaan kolmasluokkalaiset pojat pärjäävät kaikilla äidinkielen osa-alueilla tyttöjä huonommin. Mietin, voisiko koulu tehdä asialle jotain." Joku voisi ajatella, että opetusta voisi kehittää tai tehostaa, mutta josta kumman ei niin yllättävästi syystä herra rehtorille oli tullut mieleen laittaa tytöt ja pojat erikseen. Siitähän se tutkimuskin kertoi, että sukupuolessa se ero on! No, kahden vuoden päästä sitten nähdään, kun Olkahisten kattava näyte-erä osoittaa, onko eroa, vai…

Voiks sä olla?

"Voiks sä olla? Vaikka perjantaina." Mitä nuorison eksistentiaalisen epävarmuuden varmistelua tämä nyt on? Kun esikoisemme meni tarhaan viisivuotiaana, niin hänen kieleensä tuli myös ilmaisu "voiks sä olla mun kaa?". Aina nipottavina ja ärsyttävinä vanhempina selitimme hänelle tuonkin ilmaisun auki ja siis kerroimme, että "kaa" on Oikeasti "kanssa" ja ne lapset tarkoittavat leikkimistä. Samalla kerroimme eksklusiivisten (päivä)suhteiden iloista ja haitoista ja olimme myohemmin iloisia kuullessamme, että lapsemme usein kysyy moniltakin lapsilta, että "voiks sä olla mun kaa". Siinäkin liika on kuitenkin liikaa... No, viime talvena tuo meidän kolmasluokkalainen saattoi kertoa akuutista tilanteesta tai päivän tapahtumista, joissa joku olisi kysynyt "voiks sä/se olla?". Jaha, kertomuksesta siis puuttuu se "mun kaa", lisääpä se nyt siihen, me opastimme. Vaan turhaa, ah niin turhaa tämä viisastelu on, sillä kun viime perja…

Ihmeellinen maailma, osa XXL

Aamulehden mielipidesivulla nimimerkki Ällistynyt tekstasi eilen näin: Näkövammainen Koskikeskuksen edessä torstaina: keppi nippuun ja takataskuun, polkupyörä telineestä ja liikenteeseen! Niinpä, erikoiselta se kuulostaa, mutta vaikea mennä sanomaan mitään. Voihan se kuitenkin joka tapauksessa olla, ihan näin vain maallikkona ajatellen, että on helpompi ajaa polkupyörällä keppi takataskussa kuin eteen sojottaen? (Tämä aihepiiri palasi mieleen, kun mietin, että pitäisikö tuon meidän nuorimmaisen antaa enemmän leikkiä sillä kepillään, koska sen käytön harjoitteleminen on kuitenkin hyvästä. Kukaan normaaliälyinen ulkopuolinen ei tuosta vaan tai edes pitkään tarkkailemalla huomaa, että tällä kuusivuotiaalla on paha näkövamma, joten kepin käyttäminen myös viestii ulkopuoliselle, että esim. kommunikaatio ei aina onnistu käsimerkein tai ilmein. Toisaalta kalliolla juokseva, valkoista keppiä käyttävä lapsi on taas yksi ristiriitaisten viestien lähettäjä, mutta minkäs sille voi...)

Miksi kiinalaisilla on vinot silmät?

Vai onko? Mutta kyllä ainakin minä olen koko lapsuuteni imenyt itseeni näitä suuren viisauden palasia: kiinalaisilla on vinot silmät ja keltainen iho, intiaaneilla on punainen iho, afrikkalaisilla on rytmi veressä jne. Eikö tämä nyt pidäkään paikkaansa? Valitettavasti ei. Valitettavaa tässä on se, että tällaiset tavallaan harmittomat stereotyyppiset ja pinnalliset käsitykset vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muihin tällä planeetalla asuviin ihmisiin. Ne luovat ja ylläpitävät luokitteluja, ja "viattomien" "värien" mukana tulee sitä kaikkea perinteistä ja uuttakin kuvastoa. Ihmiset selvästikin ovat erinäköisiä - kaikkialla. Samoin kehitys on johtanut tiettyjen piirteiden yleisyyteen tietyillä suunnilla maapalloa. Ihmisen käsityskyvyn vuoksi me pystymme näköjään käsittelemään yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi ulkonäöstä vain rajallisesti. Sen vuoksi "kaikki kiinalaiset ovat samannäköisiä". Olemme usein paitsi nähneet heitä liian vähän, mutta myös näem…

MyG?

Kuva
Niinpä, mihin sukupolveen minä nyt sitten kuulun? Ei, tämä ei ole minulle mikään suuri kysymys, en tunne olevani väliinputoaja, sukupolvi Ö:n edustaja tms. ja oikeastaan koko idea tähän suureen blogikirjoitukseen tuli jo viime vuonna, kun puhelimen vaihdon yhteydessä jouduin etsimään uudet soittoäänet, niin eikös jostain netistä löytynyt ihan hauska versio The Whon My Generationista. Minulle siinä taas se rokin vitsi (ks. myöhemmät kirjoitukset) - ja oli jo kaksikymmentä vuotta sitten - että kuuskytluvulla jotkut brittimiehet todellakin lauloivat sukupolvien välisestä ymmärtämättömyyden kuilusta jne.. Viime aikoina on jopa näkynyt keskustelua siitä, että miten sukupolvet määritellään ja kuka mihinkin kuuluu ja onko niitä olemassakaan. Ikä eli syntymäaika lienee joissain tapauksissa yksi tekijä, jonka avulla tällaista pikkupuhetta voidaan pitää yllä. Joillekin viiden vuoden ikäero voi jo merkitä paljon... Populaarikulttuurin alueella kun ollaan, niin musiikkimaku on yksi tekijä, joka v…

It's entertainment

Viime viikolla jostain syystä törmäsin aivan levottomille sivuille, ne mainostavat "Altoideja". Voisi tietysti jättää hauskaksi nettitehtäväksi, mistä oikein on kyse, mutta aika nopeastihan Wikipedia vastaa. Täysin kaupallinen ponnistus siis, mutta toteutus on ainakin noin nopeasti katsellen mieletön - ja nyt kun etsin sen toisen kerran, niin saan jotain hämäriä muistikuvia siitä että entinen työkaverini Hokkis olisi saattanut tuon linkin jo joskus vuosia sitten välittää minulle. Muistini on oman käsitykseni mukaan hyvä, mutta joskus hieman hidas... Esimerkiksi nyt olen vasta jostain viime syksystä lähtien silloin tällöin miettinyt, että mitä olivat nimeltään ne pienet, punaisissa rasioissa (samanlaisissa kuin Altoids) myydyt lakritsipastillit, joita toisilla meidän tutuista oli tapana ostaa Keskustorin kioskilta silloin 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla... Ehkä minä sen vielä muistan?

Sanomalehtikeskustelua...

Kun olen vinkannut noista edellisistä kirjoituksista kyseisille toimittajille, niin he ovat molemmat kannustaneet kirjoittamaan oman lehtensä mielipidesivulle. Ihan kiva ja kun 80-luvulta lähtien olen Aamulehteenkin kirjoituksiani lähettänyt, niin he ovat julkaisseetkin varmaan enemmän kuin mitä tänne blogiin on kertynyt reilussa vuodessa. Mutta kun tänne blogiin voi kirjoittaa mitä tahansa ja intternetti sen julkaisee, niin lehdet eivät suinkaan julkaise mitä tahansa. Aiemmin kirjoituksistani saatettiin muuttaa pari sanaa. Viime vuosina en muista sellaista sensurointia tapahtuneen. Monet kirjoitukset ovat toki jääneet kokonaan julkaisematta. On tietty aiheellista ja välttämätöntäkin olla julkaisematta kaikkea, mutta sitä tapahtuu silloinkin kun se minusta olisi ollut varsin aiheellista. Kun eilen Heikalle vastatessani (hänkin siis kommentoi meilillä, vaikka olin kirjoittanut arvosteluni tänne blogiin...) en muistanut yhtää merkittävää torjuntaa, niin tänään sitten sellainen tulikin e…

Itä on itä, länsi on länsi ja Taneli Heikka on Aamulehdestä

Loisteliaan otsikkoni alku on Kiplingiltä, joka Intiassa syntyneenä ja eläneenä brittinä jossain vaiheessa tuli noin kirjoittaneeksi ja laittoi perään "eivätkä ne koskaan kohtaa". Häntä ymmärrettävästi pidetään usein aiheen asiantuntijana, onneksi ei aina. C.G.Jung edelleen lainasi sen itää ja länttä syväluotaavan kirjoituksensa alkuun - ja antoi oman panoksensa pinnallisten stereotyyppisten käsitysten jatkumolle. Taneli Heikka sen sijaan on toimittaja, jonka Aamulehti on lähettänyt ah niin perinteisen ja samalla muodikkaan reportteri maailmalla -tyylin mukaisesti Intiaan viime syksynä. Niinpä törmään lähes viikoittain Heikan kirjoituksiin omassa kodissani ja työpaikkani kahvipöydässä. Toiset niistä ovat toki parempia kuin toiset, ja enimmäkseen hän toteuttaa sitä tavanomaista agendaa: Olen toimittaja vieraassa maassa, josta en osannut/ehtinyt/halunnut etsiä etukäteistietoja ennen tänne tuloa, joten törmään kaiken aikaa kaikkiin kummallisiin asioihin ja kerron niistä lukijoi…

Pikku-pupu saa vastauksen

Pääsiäinen ja kävely metsässä ("Ei ole olemassa eläintä nimeltä pupu, joten jätöksen on jättänyt jänis tai luultavammin rusakko.") toi taas mieleen yhden oman elämäni tapahtuman tai tapahtumayhteyden, josta olen tehnyt radio-ohjelman ja joskus kirjoittanut nyysseihinkin (näköjään nelisen vuotta sitten siis...), mutta tulkoon nyt tännekin: Parikymmentä vuotta sitten (eli parikymppisenä) aloin miettiä tekojeni seurauksia - tai enemmänkin huomasin olevani tilanteissa, jossa mietin asioita ja mieleeni tuli kuva jäniksestä lumella. Se tapahtui useamman kerran ja jotenkin aloin tavoittaa, missä olin sen pupun nähnyt alunperin. Kun sitten olin käymässä vanhempieni luona ja kaivoin esille vanhempien sisarusteni koulun lukukirjoja, niin siellähän se oli: Kuva talvisesta hangesta, pieni jänis siinä ja runo (edelleenkin muistinvaraisesti): Pikku-pupu järven jäällä
hyppii iloisella päällä.
Pienet jäljet jälkeen jää,
niitä pupu säikähtää. Pikku-pupu juokse, juokse
turvaan Emo-jänön luoks…

Hyvästi moniarvoinen yhteiskunta - täältä tulee Aamulehti

Sanomalehdettömänä päivänä otan esille leikkeen viime lokakuulta. 23.10. Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen kirjoitti pääkirjoituksen alakerran otsikolla "Gurun tiukassa otteessa" ja sisältö on sitä itseään eli Ammaan hurahtaneiden ihmisten pilkkaamista. OK, itsepä olen lehteni tilannut ja "kolumnit ja 'Kronikat' edustavat enemmän toimittajien henkilökohtaisia mielipiteitä kuin lehden virallista linjaa" tms., mutta on se silti järkyttävää lukea tuollaista tekstiä lehdestä, jota aina kokemus kokemuksen jälkeen, kaikesta huolimatta luulisi järkevien ja valistuneiden toimittajien kokoamaksi. Ensin Apunen kertoo, miten Amman viesti on yksinkertainen - samalla hän saa yhdellä virkkeellä haukuttua vihreitä, mikä on myös Aamulehden yksi poliittisista linjauksista. Seuraavaksi hän ihmettelee, miksi ihmiset haluavat silti tavata Amman ja nimenomaan halata häntä, eivätkä esimerkiksi "käy halailemassa vaikkapa vanhainkodin mummoja". (Mistä Apunen sen tiet…

Näkemyseroja markkinatalousmediassa

Muutama viikko sitten rakkaan Aamulehden Ihmisiä-liite julkaisi kirjailija (esikoisrunokirja 2005) Maria Syvälän artikkelin, jossa hän puhui kristinuskon erityisaseman säilyttämisen puolesta huimalla "enemmistöä sorretaan" -teemalla. Ei niinkään yllättäen Hesarin eilisessä Nyt-liitteessä Ville Similä kirjoitti etusivuartikkelissaan ja Toimittajalta-palstalla päinvastaisesta näkökulmasta ja onnistui painokkaasti yhdistämään useammankin kerran peräkkäin sanat "kirkko on erotettava valtiosta". Miten valtamediassa on liikkeellä näin vastakkaisia näkemyksiä? No kun asia vaan on niin. Syvälä teki tyylipuhtaan suorituksen puolustamalla nykyistä tilannetta merkityksettömillä viisauksilla ja vertauskuvilla: On enemmistön oikeus saada uskonnonopetusta perusopetuksessa ja vähemmistön oikeudet eivät sitä saa sortaa. Eihän enemmistöä saa demokratiassa sortaa! "Uskonnonopetus on yleissivistävää" ja "antaa mahdollisuuden ymmärtää kulttuurimme kuvia ja teemoja"…

Erinomainen innovaatio

Tänään sain Hesarista lukea, että joku on taas jo kehittänyt jotain sellaista, mitä minä olen vasta suunnitellut: "K-supermarket-ketju ja Ravintokoodi-palvelun kehittäjä Tuulia International Oy ovat sopineet yhteistyöstä, jonka myötä K-supermarketin kanta-asiakkaille avautuu mahdollisuus tarkastella ostamansa ruoan ravintosisältöä Internetin kautta. Järjestelmä vertaa ostoskoria Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2005 antamiin suosituksiin." (Keskon tiedote). Järjestelmästä olisi näköjään voinut lukea jo ainakin vuoden ajan useissa lehdissä olleista artikkeleista, mutta minä huomasin sen vasta nyt... Linkkejä löytyy järjestelmän kehittäjän Uutisia-sivulta: Tuulia international. Itse olin kaavaillut, että kauppojen kassajärjestelmistäkin löytyy sen verran kapasiteettia, että ne pystyisivät laskemaan energialähteiden osuudet (hiilihydraattteja, rasvaa, proteiineja) kauppakassien sisällöistä, mutta totta kai intternetti on paljon fiksumpi valinta. Kauppakuitissa oleva gr…

Kapitalistin ahneus

Eilen telkussa sattui eteen kohta, missä oli Jalo Paananen kommentoimassa UPM:n tuotannonmuutospäätöksiä. Kun toimittaja kysyi yritysten yhteiskuntavastuusta ja epäili sen edustavan ahneutta, niin tämä Suomen rikkaimpiin kuuluva mies sanoi suurin piirtein että "kaikkihan me ahneita olemme, yritämme saada aina mahdollisimman paljon ja menemme sitten ostamaan mahdollisimman halpaa". En tiedä, minkälaisessa seurassa Paananen kulkee, mutta minä ainakin tunnen monia ihmisiä, yrittäjiä, palkansaajia ja palkattomiakin, joiden ensisijainen motivaatio rahaan tai talouteen liittyen ei ole ahneus. Eikä se ole mahdollisimman paljon saavuttaminen eikä mahdollisimman vähän käyttäminen tai kuluttaminen. Paananen tuli esittäneeksi aidon kapitalistin arvomaailmaa ja ihmiskuvaa, mutta miksei tätä kuulla aina julkisesti? Miksi aina välillä puhutaan kauniisti ja puhutaan siitä, että tavallisilla ihmisillä on valta ja vastuu. Jos ihmiset saisivat valita, että yritetäänkö tässä saada kuntoon esim…

Tarroja saa jakaa

Kuva
Uusi, hieno, edistyksellinen Aamulehden liite kertoi minulle, että jossain blogissa on käsitelty ilmaisjakelun estämistä tarroilla. Uudesta liitteestä on siis selvästi iloa ja hyötyä. Enhän muuten olisi tiennyt, että joku muukin blogaaja on tällä asialla.
Kirjoitus nimittäin sai minut lopettamamaan kehitystyön ja laittamaan nämä esille:


(Molemmat tarrat ovat minun koneessani mustataustaisia, mutta Blogger jotenkin muutti toisen vihreäksi - mikä sekään ei ole niin huono idea...)
Kas noin, joku saisi alkaa valmistaa tuollasia tarroja ja niitä pitäisi saada ilmaiseksi esimerkiksi postitoimistoista - yksinkertaista, eikö totta!
Mistä ihmeestä tuollaiset tarrarumilukset ja jakamisidea. No, nuohan ovat oikeasti kopioita hollantilaisten vastaavista tarroista. Hollantilaisilla on jo pitkään ollut käytössä lainsäädäntö ja järjestelmä, jossa suoramarkkinoijat ja kunnat (gemeente) toimittavat halukkaille noita kahdenlaisia tarroja - ja niitä todella käytetään.


Post boxes
Originally uploaded by

Meditaation viileä tuuli

Vielä on käsittelemättä pari Aamulehden aikaisempaa juttua, mutta tartutaan suoraan tämänpäiväiseen: Toimittaja Matti Kuusela on käynyt Sahaja-joogan yleisötilaisuudessa ja sanoo kokeilleensa meditaatiota.
Milloinkahan Aamulehti lähettää toimittajiaan erilaisten kristillisten herätysliikkeiden tilaisuuksiin selvittämään, onko Totuus tai Jumala siellä? (Aamulehden Taneli Heikka oikeasti kävi Amma-keskuksessa Intiassa tekemässä jutun ja keskeinen kysymys koko Valo-lehdessä julkaistussa reportaasissa oli "Onko Amma Jumala?"...)
Sahaja-joogasta ollaan tietysti siitäkin montaa mieltä, mutta Matti Kuusela ainakin aikoo kokeilla oppimaansa meditaatiotekniikkaa vielä uudelleenkin.
Yhden pettymyksen Kuuselalle voisin kyllä aiheuttaa, jos hän tämän lukisi: Kundalinii ei tunnu kämmenessä. Yleisötilaisuudessa esitellyn tekniikan tapaan viileän tunteen kämmenessä voi tuntea, jos hieroo kämmentä muutaman kierroksen vaikka omaan polveensa, kiertosuunnalla ei niin väliä. Kun sitten irroitt…

Kommunisteja ja kommunisteja

En ollut seuraillut Kansan Uutisten kirjoitteluja enkä Suvi-Anne Siimeksen kommentteja puolueen tilasta. Sen sijaan näin hänet tiistai-iltana tv:tä sulkiessani kakkosen Inhimillisessä tekijässä. Kun seuraavana päivänä tuli uutinen, että Siimes eroaa puheenjohtajan paikalta, aloin lueskella ympäriinsä löytääkseni selityksiä, mikä nyt on muuttunut, kun puheenjohtaja eroaa. Äsken päädyin Siimeksen blogiin ja siellähän se lukee: Siimes on tajunnut, että Vasemmistoliitossa on paljon kommunisteja ja he hoitavat asioita omalla tavallaan. Perheessämme kulkee tarina 50-luvulta eli ajalta ennen minua, kun vanhempani olivat Pispalan työväentalon vahtimestareita ja kolmilapsinen perhe asui siis työväentalolla. Kesken ruokailun isä oli sanonut: "Shhh - tuolla kulkee jotain ihmisiä." "Ei siellä mitään ihmisiä ole, ne on kommunisteja", oli veljeni selvittänyt tilanteen. Isäni eläessä ehdin kuulla paljon muitakin tarinoita kommunisteista, heidän tekemisistään ja puheistaan, eikä m…

Suojeleeko Suomen laki meitä rasisteilta?

Ei. Suomen laki ei pysty suojelemaan meitä. Poliisi voi suojella joiltain asioita ja kun oikeuslaitos määrää henkilön vankeinhoitolaitoksen asiakkaaksi, niin silloin useimmat ihmiset ovat suojassa häneltä. Rasisti kysyy, luulenko lain suojelevan minua. En siis luule. Toisaalta luulen eläväni oikeusvaltiossa, jossa voi vedota lakiin, mutta ei se nyt ihan niinkään ole. Jos joku häiriköi tarpeeksi, niin poliisi ei enää jaksa. Luuloillani ei siis ole paljonkaan yhteyttä todellisuuteen. Toisaalta, jos autoja varastellaan, niin poliisi on ihan yhtä innokas saamaan varkaat kiinni oli käyttöönottaja ensikertalainen tai alan harrastaja. Voi olla, että rasismin toteaminen rikolliseksi (kansanryhmää vastaan kiihottaminen) on paljon vaikeampaa. Voi olla, että joku voi erehtyä luulemaan, että rasisti on oikeassa rasismissaan. Rasisti voi olla oikeassa monessa asiassa ("kaurapuuroon on hyvä laittaa suolaa", "kävele tien vasemmassa laidassa" jne.), mutta ei rasismissaan. Me olemm…

Tää on viimeinen, Taisto

Kuva
Toivotaan niin. Ilmapiiri alkaa mennä aika kireäksi. Tomi (Sukunimi jääköön tällä kertaa mainitsematta) aloitti vaalityön tekemisen tänäänkin aamulla ennen puoli kahdeksaa (no, joskus on tullut tekstiviesti Kiinasta Kreikkaan aamukuudelta eli ei mitään uutta helteisen auringon alla) ja vaimon puhelimeen tuli julistus: Aiotko todella äänestää tarjaa? Mieti vielä kerran. Tarjan ex naapurin serkun kaima, nainen tietysti, aikoi kävellä päin punaisia valoja. Mutta pihtiputaalla ei ollut liikennevaloja. Voiko presidentin moraali olla näin huono? Älä alistu. Laita sana kiertämään. Näin ei todellakaan voida jatkaa. Siksi meidänkin perheemme istuu nykyään kaikki ruokapöydässä samalla puolen rivissä. Ai miksikö? No, vastakkainasettelun aika on todellakin ohi. Tiedätkö muuten, miksi ensi vuodesta lähtien asemakaavoissa on taloja vain toisella puolella katua? Aivan. Vastakkainasettelun aika on ohi. Entä miksi ensi vuonnakin pulloja laitetaan palautuslaitteeseen yksitellen? No, se nyt vain on jä…

Mitä hyvää on Seppo Lehdossa?

eliMiten vähäpätöiseksi voi ihminen muutua ihan vaan blogaamalla? Jos ajattelee kirjoittaa ajatuksiaan blogiin ja saa vuoden päästä kaksi kommenttia ja niistä toinen on amerikkalaisen spämmääjän ja toinen suomalaisen henkilön, joka on päättänyt olla yhtä fiksu kuin amerikkalaiset serkkunsa, niin ei paljon huonommin voi mennä. Onneksi Seppo Lehto asuu ilmeisesti Vantaalla, vaikka sanookin olevansa tamperelainen.

Ananda Marga on kultti

Tämän jälleen pienen, lyhyen, tiiviin ja vaatimattoman kirjoituksen tarkoitus on jälleen kerran paikata yhtä mediassa kellunutta vuotavaa uutisankkaa, joten asiaan: Kukaan ei todellakaan varmaan muista enää, miten keväällä 2005 (muistatko? viime vuonna?) Pelle Miljoona oli julkisuudessa hänestä kirjoitettujen kirjojen vuoksi. Minulla on tietysti kohta selittämäni allergialasit, mutta luulen, että ilman niitäkin voisi sanoa, että aika monta kertaa kevään 2005 aikana mr Media otti esille, miten "Pelle Miljoona on kuulunut intialaisperäiseen lahkoon". Tuota ainakaan kukaan tervejärkinen kansalainen ei voi muistaa. No, se "lahko" on siis järjestö nimeltä Ananda Marga (Pracaraka Samgha), perustettu Intiassa 1955 ja ollut Suomessakin ry jo yli 30 vuotta. (Ananda Margaa muuten oli "tuomassa" Suomeen Taavi Kassila, ennen kuin hän sittemmin ensin hylkäsi kaikki gurut ja vasta sen jälkeen löysi Amman, yhden median suosikeista.) Lisäksi minä aivan omin silmin näin m…