Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2008.

Ruma sana sanotaan. Kaikessa mediassa 4.8. alkaen?

Kuva
90-luvun lama oli Suomelle suurelta osin kotikutoinen. BorrowCapita-hulluttelu romahdutti pankkeja - eiku valtio tulikin hätiin ja kun siihen vielä osui neuvostomarkkinoiden häviäminen, niin lopputuolos oli selvä. Merkit olivat ilmassa, mutta sitä sanaa ei sanottu ääneen. Yhtäkkiä, elokuussa 1990 se tuli julkiseksi. Lama. Nyt suurin aalto näyttää tulevan Yhdysvalloista, jossa sielläkin rahaa viisaasti sijoittavat pankit ja ihmiset ovat sijoittaneet niin kuin nyt pääoman sokaisema sijoittaa: ihan mihin tahansa, mistä näyttäisi saavan suuren voiton. Roskarahastojahan siitä tulee. Tällä kertaa mediassa on näkynyt puhetta lamasta, mutta käykö taas niin, että Lama julistetaan vasta kesälomien loputtua? Toisaalta olisi kiva tehdä analyysiä lama-puheiden ja lama-sanan esiintymisestä suomalaisessa mediassa alkuvuonna 1990 ja alkuvuonna 2008, mutta olkoon nyt tällä kertaa, kun on muutakin tekemistä...

Myllyn kiertoa ja kesäterän narinaa

Kuva
Työkaveri parahti, että aloitan blogikirjoittelun väärään aikaan - hänellä kun on huono yhteys juuri nyt. No, kirjoitin kyllä muutaman jutun pitkän tauon jälkeen, mutta eipä täällä mitään niin erityisen merkittävää (vieläkään) ole, että tämän lukeminen tai lukematta jättäminen vaikuttaisi erityisesti mihinkään... Kyse ei siis ole siitä, että ei olisi aiheita kirjoituksiin. Päinvastoin kun näin lomalla ei mieti työasioita, mutta tulee esimerkiksi lukeneeksi sanomalehtiä "tarkemmin" ja (kesä)toimittajien kesäjutut ovat mitä ovat, niin kommentoitavaa riittäisi. Tänään jutunaiheen tarjosi Hesari, jossa oli kiva pikku-uutinen Hollannin tuulimyllyistä. Mikäs vika siinä sitten on? Ei varsinaisesti mikään, mutta siinä toistuu yksi klassinen lehtijuttuvirhe. Kyse on siis Suomeen ostetusta The New York Timesin miniartikkelista, joka netinkin mukaan on julkaistu useampaankin kertaan eri kielillä. Tyyppi"virhe" (joku kääntäjä varmaan väittää ratkaisua oikeaksikin...) on se, e…

Jos meillä saa, niin teilläkin pitää saada

Suomen turkistuottajat ja hallituksemme ministerit osoittivat jälleen älykkyytensä, kun he vastustavat hollantilaisten hanketta kieltää turkistarhauksen omassa maassaan. STT:n välittämän uutisen mukaan: "Suomen turkisalalle kertyisi ongelmia siitä, että kielto estäisi suomalaisia turkistuottajia myymästä Hollantiin siitoseläimiä ja rehua." Niinpä niin. Luulisi suomalaisten turkiseläinten kasvattajien olevan iloisia siitä, että Hollannissa ei enää tuotettaisi turkiksia, jolloin oman tuotannon tilanne markkinoilla saattaisi parantua. Ei. Nyt on kyse siitä, että suomalaiset - aivan aiheesta - pelkäävät, että turkistuotanto lähitulevaisuudessa kielletään koko EU:ssa.Hesarin nettisivuilla uutinen on tosin muodossa, että Hollanti nyt jo yrittäisi kieltää tarhauksen koko EU:ssa, mikä on aika mielenkiintoinen virhe... Valitettavaa on se, että Suomen hallitus tukee tällaista eläinten oikeuksien vastaista toimintaa.

Jalkapallo on kuningaslaji?

Kuva
En luule olevani ainoa, joka on jo kauan sitten, mutta varsinkin viime vuosina törmännyt ajatukseen, että jalkapallo olisi jotenkin erityisen sivistynyt ja hieno urheilulaji. Viimeksi tuo ajatus potkaisi minua nilkkaan Matti Apusen kolumnissa, jonka piti käsitellä terveellisiä ruoka-aineita ja nettikommentissani yritinkin palauttaa mustikan maineen typerän jalkapallovertauksen jälkeen.Eihän minulla mitään jalkapalloa tai useimpia muitakaan urheilulajeja vastaan ole. (Nyrkkeilystä ja moottoriurheilusta en aio nyt kirjoittaa.) Mutta toisaalta en näe mitään syytä ylistää nykyistä urheilua - tai jalkapalloa. Esimerkiksi Apusen mielestä jalkapallo kasvattaa "terveyttä, luonnetta ja järkeä" enkä todellakaan tiedä, miksi hän ja monet muut niin kirjoittavat. Urheilu eli liikunta on tietysti erinomainen asia. Kilpaileminenkaan ei ole sinänsä pahaa - se on ihmiselle luonnollista ja on vain hyvä jos kilpailuvietti purkautuu liikunnassa terveellä tavalla... Yksilölajeissa on mahdollista…

Koiria ja ihmisiä

Kuva
Vuoden alussa koimme yllätyksen, kun postilaatikossamme oli nimetön viesti. Siinä ei siis ollut meidän nimeämme tai lähettäjän nimeä. "Viesti" oli oikeastaan valokopio jostain pitkähköstä pääkaupunkiseudun (ilmaisjakelu?)lehden mielipidekirjoituksesta, A4:n kokoinen, paljon tekstiä ja se käsitteli sitä, miten lemmikkieläinten omistajien tulisi pitää eläimiään kaupungissa. Aivan. Eläin on pidettävä kytkettynä, ulosteet on siivottava jne. "Tärkeimmät" kohdat oli alleviivattu.Meillä toki oli silloin ollut tuo kuusikiloinen narttumme jo vuoden, mutta emme tienneet aiheuttaneemme mitään erityistä häiriötä. Ensimmäisen vuoden aikana teimme kuten toisenkin vuoden aikana: Koira oli kytkettynä, opetimme sitä pysymään pihassa, mikä aiheutti satunnaista karkailua verkkovirityksistä huolimatta, kakat siivottiin, porteille ei pissailtu jne.. Oli oikeastaan aika epämiellyttävää saada tuollainen nimetön viesti. Kuka sen oli kopioinut, laittanut postilaatikkoomme ja miksi? Ei kai …

Toisinajattelijan sanomalehti

Miten ihminen voikaan erehtyä! Pitkästä aikaa aamiaispöydässämme oli sanomalehtiä ja jostain syystä sain itselleni ensin Aamulehden. Lisäksi erehdyin lukemaan Pääkirjoitussivun Ylänurkkaa, johon Päätoimittaja Apunen oli otsikoinut kouluaineensa New York Timesin artikkelista otsikollaTerveyskeittiön hikipinkoja. Erehdyin nimittäin luulemaan, että Apunen aloittaa kolumninsa ensimmäisen ja viimesen kappaleen "terveyspoliisi" siitä samasta naurettavasta syystä, kuin sitä sanaa yleensäkin käytetään: Villit, vapaat ja vastuuntuntoiset kansalaiset eivät tarvitse ketään sanomaan, mikä elintapa tai ruoka on terveellistä ja mikä ei. Vaikka "terveyspoliisien" jutuissa olisi jotain järkeäkin, niin varminta on kutsua heitä "poliiseiksi". Villit, vapaat jne. kansalaiset kuitenkin käyttävät suuria tulojaan juuri sellaisen ruuan ostamiseen ja valmistamiseen kuin mitä he haluavat. Kaikki elävät täällä vain kerran; jos kaikkia ohjeita noudattaisi, jäisi jäljelle vain vesi …