25. joulukuuta 2006

Joulutarina

Tämä tarina ei oikeasti liity jouluun, eikä edes tule mieleen, kun katsoo ulos, mutta satuin Flickrissä näkemään kuvan, joka sopii hyvin kuvitukseksi tähän.

Kuulin tämän ensin toiselta tarinan päähenkilöltä ja pidin sitä ensin hyvänä vitsinä, mutta sitten toinen päähenkilöistä kertoi sen lähes samalla tavalla, joten sen täytyi olla totta. Minä kerron sen, minkä muistan ja yritän olla värittämättä näitä huuruisia käänteitä:

Kauan sitten, kun Suomessa oli vielä kylmä talvisin, kaverukset Muhannad ja Jim olivat myöhään joulukuisena lauantai-iltana töissä Jimin firmassa. He siivosivat ja pakkasivat ja siirtelivät ja tekivät muita pölyisiä ja hikisiä hommia, joten kun kello alkoi lähestyä puolta yötä ja hommat olla valmiita, ehdotti Muhannad: - Laitetaan sauna lämpiämään ja mennään saunaan ennen kuin lähdetään.

Jiminkin mielestä se oli hyvä idea, vaikka he eivät kovin usein pienteollisuushallinsa saunaa käyttäneetkään, joten Muhannad järjesti saunan siistiksi, laittoi sen päälle ja kun työt oli tehty, menivät he saunaan.

Saunassa Muhannad tyypilliseen tapaansa sai taas idean: - Tehdään niin kuin suomalaiset ja mennään lumeen kierimään.

Toden totta, ulkona oli suhteelisen paljon lunta ja pakkastakin viitisentoista astetta ja koska pienteollisuusalue oli hiljainen lauantaiyönä, he hyvinkin voisivat mennä ulos lumeen kierimään. Siis voisivat, sillä Jimiä ei lumessa kieriminen kauheasti innostanut.

No, kun löyly oli saatu huippuunsa, he hipsuttelivat ulko-ovelle ja Muhannad suoraan hankeen: - Come, this is nice!

Jim ei suositteluista huolimatta halunnut mennä lumeen, vaan jäi seisomaan oven eteen ulkorapulle, mutta kun pakkanen ja tuuli alkoivat pistellä ja jalkapohjat jäätyä rappuun kiinni, niin hän kääntyi tarkoituksenaan mennä takaisin saunan lämpöön.

Muhannad oli juuri tulossa melkoisella vauhdilla lumesta kun hän huomasi, miten Jim meni hyvin nopeasti pois ovelta, pakettiauton luo ja istui Hiacen kuljettajan paikalle. - Hei, mitä nyt? huusi Muhannad, mutta Jim ei vastannut.

Muhannad meni autoon ja kysyi sisällä uudestaan: - Mitä nyt?

- Ovi meni lukkoon, sanoi Jim. - Ha ha, hyvä vitsi, oli Muhannadin kommentti.

- Eikun se ei ole vitsi, vaan ovi meni lukkoon, eikä mulla ilmeisestikään ole avaimet taskussa, vastasi Jim sarkastisesti.

Muhannad ehti vielä käydä nopeasti ovella, todeta, että käteen jäätyvä ovenkahva ei todellakaan avannut ovea ja tulla autoon aloittamaan ideariihtä.

Tavallaan oli hyvä, että maaseudulla pidettiin auton ovia auki ja jopa avaimet löytyivät autosta, joten Hiace saatiin käyntiin. Toisaalta auto oli aivan kylmä, joten jos tuulettimen laittoi päälle, niin se aiheutti vain pakkastuulen alastomien päähenkilöidemme kasvoille.

- Ei missään ole hallin vara-avaimia? - Ei, vain kotona ja sinne on kuuden kilometrin matka. - Tuolla toisessa hallissa näkyy kanssa valoa, mennään sinne kysymään apua! - Ei todellakaan mennä kolkuttelemaan tuntemattomien hallien ikkunoita ilman vaatteita keskellä yötä.

Muhannadilla oli paljon ideoita, mutta paras oli lopulta se, että he lähtisivät ajamaan Jimin kotiin, jossa olisi paitsi avaimet, niin tietysti myös lämmintä ja vaatteita.

Jimillä ei tietenkään ollut silmälaseja päässään ja ikkunat olivat pahasti huurussa höyryisten miesten vähitellen jäähtyessä, joten matka sujui aika hitaasti. Onneksi muuta liikennettä ei ollut liikkeellä paljon yhtään. Hitaasti liikkuva pakettiauto olisi varmaan herättänyt myös poliisien mielenkiinnon, jos he olisivat sattuneet kohdalle.

Matkalla Muhannad keksi, että he voisivat poiketa Essolle lämmitellä siellä ja ehkä soittaa apua, mutta jostain syystä varsinkaan sille idealle Jim ei lämmennyt laisinkaan: - Ei ikinä! Mä käyn siellä joka päivä enkä todellakaan halua mennä sinne ilman vaatteita. Istu nyt vaan siinä, niin me päästään perille.

Perillehän he pääsivät ja viimeisen yllätyksen koki Jimin vaimo, joka teki vielä töitä alakerran toimistossaan: Sisään tuli kovalla ryminällä kaksi alastonta miestä, jotka hytisivät ja nauroivat aivan katketakseen. :-)

Lähetä kommentti