10. joulukuuta 2011

Paraabelin paluu eli Back to BASICs

80-luvun* alussa Tampereen lyseon lukiossa oli yksi tietokone. En muista järjestettiinkö ensin joku virallinen ATK-kerho, vai miten se kävi, että saimme pääsyn sinne ala-aulan käyttämättömään luokkaan, jossa oli ylimääräisiä pulpetteja, pöytiä, televisio (tietokoneen näyttö) ja Luxorin ABC-80*.


En vielä eilen muistanut muuta kuin valmistajan, mutta netistähän nämä kaikki asiat löytyvät: Wikipedian artikkelitarkkoja yksityiskohtia koneen suunnitteluvaiheesta, pelejä jne..

Koneella siis pystyi kirjoittamaan ja suorittamaan BASIC-koodia ja niitähän me sinne näpyttelimme: PRINT, GOTO.

Hienoin saavutus, jonka muistan, oli kanuuna"peli", jonka muistaakseni Kaipaisen Jukka viimeisteli. Siinä pelaaja antoi ruudun vasemmassa reunassa olevalle kanuunalle ampumisvoiman ja -kulman ja sitten lähti ammus kaaressa kanuunasta ja ehkä osui kuvaruudun oikeassa reunassa olevaan maaliin.
Aivan, kuulostaako tutulta? Angry Birds ei ole kovin kaukana tuosta. Käyttöliittymä on kehittynyt, grafiikka on hienompaa, äänet osin kehittyneempiä, mutta sama taito vaaditaan siihen, että ammus liitää kauniissa kaaressa ja putoaa oikeaan paikkaan.


Minusta on todellakin hienoa, että a) on pelejä, jotka ainakin osin noudattavat fysiikan lakeja (mustavalkoisen linnun pudottama muna ei esimerkiksi jatka lainkaan vaakasuoraa liikettään pudottamisen jälkeen...) ja b) ihmiset tuntuvat nauttivan yksinkertaisten lentoratojen tuottamisesta (tyttö kävi kesken tämän kirjoittamisen kysymässä, saako hän mennä heittelemään lumipalloja vajan seinään).


Erilaisten tietokonepelien pelaamiseen liittyy toki kaikkea muutakin: miten paljon ihminen käyttää niihin rajallista elinaikaansa, miten se vaikuttaa hänen ajatteluunsa jne. Enkä ole nähnyt analyysiä siitä, että vaikka Angry Birdsiä sanotaan strategiapeliksi, niin sehän on nimenomaan sotapeli, jossa elävillä(!) lintuammuksilla yritetään saada tuhotuksia eläviä(?), demonisoituja sianpäitä ja niiden suojarakennuksia. Mitä enemmän rakenteita tuhoaa vähimmillä ammuksilla, sitä enemmän saa pisteitä. Hyvä Angry Birds -pelaaja osaa ottaa huomioon räjähteiden välittömän ja painevaikutuksen, erilaisten ammusten toimivuuden erilaisten suojarakennemateriaalien kohdalla, rypäleammusten tehokkaan käyttötavan jne. Kvaak-kvaak.

(Joku on jo 80-luvulla tehnyt ABC-80:lle VT100 pääteohjelman,
jota nykyään voi siis käyttää vaikka Wikipedian lukemiseen netistä...)


*Kuten noista 80-luvuista voisi päätellä, niin ne liittyvät toisiinsa. ABC-80 oli siis lyhenne nimestä Advanced BASIC Computer ja 80 viittasi siihen, että se oli suunniteltu 80-luvun koneeksi, siis aivan 70-luvun lopulla. Eilen minulle selvisi, että seuraava malli, ABC-800 oli tuotu markkinoille jo 1981 eli käytimmekö me vanhentunutta tietokonetta jo alunperin!

24. syyskuuta 2011

Moraalista keskustellaan!

Eilen illalla vaimo vinkkasi, että olenko lukenut lehdestä tai netistä ja olenko huomannut hänen Facebookissa jakamansa linkin, mutta en ollut.

Mutta tänään aamulla luin ja ilahduin.

Anu Silfverberg on kirjoittanut Hesarin Nyt-liitteessä otsikolla Laillista, siis oikein?.

Kirjoitus on erinomainen (käsittelee samaa asiaa, kuin mitä minä olen yrittänyt käsitellä viimeiset 25 vuotta...) ja Hesarin sivuilla olevassa keskustelussa keskustellaan moraalista! Kyllä: laista, moraalista, eläinten oikeuksista, tavalliseen tapaan rönsyillen, mutta keskustellaan!

31. heinäkuuta 2011

Käytä sanojasi(kin) hyvään

Norjan mielettömyydet nostivat esille sanan vihapuhe. Minusta se on ihan hyvä sana, vaikka se nyt näyttääkin olevan vain bensaa nettikeskustelujen asemasotaan.

Taustalla on tietenkin yleisempi periaate: Käytä sanojasi hyvään eli älä siis pyri vahingoittamaan sanoillasikaan.

Ja aivan kuten fyysisten tekojen kanssa, se ei tarkoita kieltämistä, se ei tarkoita, ettei voimakkaita sanoja tai ilmaisuja saa käyttää, ettei mitään negatiivista saa sanoa, vaan sitä, että ihminen itse miettii, mikä vaikutus hänen sanoillaan on. Periaatteen mukaisesti, jos voimakkailla tai negatiivisilla sanoilla voidaan estää pahempia asioita, ovat ne paikallaan.

Eikä periaate tietenkään rajoitu vain sanoihin, vaan kaikkeen ilmaisuun, tanssista teknisiin keksintöihin.


En ole nähnyt elokuvaohjaaja Lars Trierin elokuvaa Dogville, mutta uutisista voin lukea, että ohjaaja katuu elokuvaansa - jos se on toiminut innoittajana Norjan mielettömyyksille.

Vaikka yksittäisellä elokuvalla ei olisikaan merkitystä viimeaikaisessa hulluudessa tai missään, niin siltikin voisi aina ennen ajatusten esittämistä miettiä, mikä on esimerkiksi väkivallan esittämisen motiivi ja mahdollinen vaikutus. "Tarpeetonta väkivaltaa", lisäsi Aki Kaurismäki vuorosanoihin, vaikka Arvottomissa väkivaltaa on aika vähän.

Tarpeetonta väkivaltaa on noin yleisesti ottaen liikkeellä aika paljon. Antaako se mahdollisuuden kokea jotain kauheaa ja katarttista. Ehkä. Joskus. Ruokkiiko se "nauramme, kun Sankari ampuu kasapäin 'vihollisia'" -käyttäytymistä. Kyllä. Usein. Harva väkivallan katselija analysoi, mitä se hänessä herättää, mikä olisi sopiva annos ja mikä yhteys sillä on reaalimaailmaan ja käyttäytymiseen taksijonossa.

Aina negatiiviset ilmaisut eivät ole niin ilmeisiä kuin elokuvaväkivalta, vaan voivat esiintyä älykkäinä näkemyksinä, huolena ja ikään kuin pahan vastustamisena. Silloin sanat voivat olla "neutraaleja", mutta tarkoitus on paljon selvempi kuin vaikka järjettömässä elokuvaväkivallassa.

Nykyisessä vihapuheessa on useimmiten kyse tietenkin juuri Muiden demonisoinnista, kuten monet ovat jo selkeästi analysoineetkin. (Joillekin) antiikin kreikkalaisille kaikki Muut olivat barbaareja, hommaforumilaisille islam on tuho, Breivikillekin myös "kulttuurimarxismi" ja esimerkiksi vapaalle kirjoittalle Taneli Heikalle suomalaiset 70-luvun kommunistiset kulttuurivaikuttajat (Kaj Chydenius, Sinikka Sokka, Kaisa Korhonen) edustavat edelleenkin "vasemmistolaista vihaliikettä".

Minusta siis 70-luvun kommunismi on kuollut ja islamissa on yhtä vähän kannatettavaa kuin monessa muussakin uskonnossa ja uskontona se on yhtä vaarallinen ja vaaraton kuin moni muukin tuon ikäinen uskonto, mutta kun hommaforumilaiset omassa suljetussa piirissään toistavat sen kauheuksia, muuttuu islamin Pahuus todeksi kuin mikä tahansa tarina, jossa pahuus ja vääryys siirretään pois omasta itsestä ja omasta yhteisöstä joihinkin Muihin.

Tästä kauheuksia toisillaan ruokkivasta massasta nousee johtajia, Mestari Jusseja, jotka totaalisella kaksoispuheella yhtä aikaa lietsovat vihaa ja esiintyvät asiallisena kansan edustajana. Samasta massasta ja Mestareista saavat innoistuksensa sitten ne, jotka päättävät toteuttaa sanoja tekoina.

Ratkaisu tähän on moraali, joka ei siis tarkoita mitään muinaista tai ylhäältä annettua säännöstöä. Se ei tarkoita kieltoja ja rajoituksia. Moraali on ihmiskunnan oma oivallus siitä, mikä on inhimillisen kehityksen seuraavan vaiheen perusta. Ilman moraalia hommat kusee.

24. heinäkuuta 2011

Älä vahingoita toista

Varmasti Norjassa, Intiassa, Suomessa ja kaikkialla muuallakin tapahtuneet väkivaltaiset teot ovat monimutkaisia, mutta ratkaisu on mielestäni yksinkertainen. Voisimme alkaa olla ihmisiä ja olla vahingoittamatta toisia.

On paljon opetuksia siitä, miten ihmisen tulisi elää, mutta tietyt perusjutut ovat aika yksinkertaisia. Kyse ei ole toisten ihmisten oikeudesta, ei siitä, missä maassa he asuvat - tai ovat syntyneet. Kyse on siitä, miten me, itse kukin suhtaudumme toisiin ihmisiin. Ihminen on sellainen, joka ei tarkoituksellisesti pyri vahingoittamaan toisia.

Me olemme erilaisia, ja monilla näyttää nykyään olevan luku- ja kirjoitustaito, akateeminen tutkintokin, mutta ei kykyä kokea inhimillisiä perustunteita toisia kohtaan: rakkautta, myötätuntoa ja huolenpitoa - riippumatta siis henkilön ihonväristä, kansallisuudesta, syntymäpaikasta, uskonnosta, vaatetuksesta jne. jne.

Sanskriitiksi vahingoittamattomuuden moraaliperiaate on tietenkin ahimsa, jota varsinkin Gandhi teki tunnetuksi - ja yleisesti väärintulkituksi. Ahimsa ei tarkoita väkivallattomuutta (non-violence), vaan himsan eli tarkoituksellisen vahingoittamisen välttämistä. Niinpä ei ole mitään ongelmaa siinä, että käytämme voimakeinoja, jos joku tekee pahaa toisille tai itselleen. Tarkoitus on silloin hyvä. Jos joku räjäyttelee pommeja, myrkyttää "vahingossa" kaverinsa jne. jne., ei tarkoitus ole hyvä, vaan vahingoittaminen.

Eikä vahingoittamattomuuden periaate rajoitu vain fyysisiin tekoihin, vaan myös kaikenlaiset toivotukset siitä, että joidenkin olisi parempi kuolla, tulla raiskatuiksi jne. ovat himsaa, toisten vahingoittamiseen pyrkimistä. Voi olla, että sellaisten ajatusten, sanojen ja tekojen takana on kykenemättömyyttä, ikäviä kokemuksia jne., mutta ne eivät oikeuta vihamielistä suhtautumista toisiin ihmisiin.

Ehkä meidän aikuisten pitää nyt vain aloittaa joku "voita paha hyvällä" -kampanja, että kaikki näkisivät, miten paljon vihamielisyyttä ympärillämme kaiken aikaa sallitaan. Nyt taas kerran tiedetään, mihin rajoittunut, vihamielinen asenne voi johtaa.

13. heinäkuuta 2011

Lehmät, olemme pahoillamme

Olen niin tyytyväinen siitä, että Suomessa on Eläinsuojelulaki ja paljon asetuksia, joilla säädetään eläinten oikeuksista. Monet niistä asetuksista ovat toki huonoja ja ristiriidassa Eläinsuojelulain hengen kanssa, mutta kuitenkin.

Lainsäädäntöä on myös muutettu ja 2006 saatiin lakiin vaatimus, että lehmien pitää saada laiduntaa. Tai siltä se vaikuttaisi. Mutta ei.

"Suomen eläinsuojelusäädösten mukaan lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, on päästettävä 1.5. - 30.9. vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan. Myös jaloittelutilan koolle on annettu vaatimuksia.

Projektin aikana tarkastettiin vuonna 2009 koko maassa yhteensä 232 tilaa ja vuonna 2010 151 tilaa. Vajaalla kolmanneksella eli 28 % (2009) ja 27 % (2010) tarkastetuista tiloista oli puutteita jaloittelun järjestämisessä."

Tuo on Eviran selvityksestä:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=2493.

Lisäksi koko ajan perustetaan suuria ja vain suuria "tuotantoyksiköitä", joissa on "mahdotonta" päästää lehmiä laitumelle... Miksi niitä annetaan perustaa, kun ne eivät noudata lakia?

Juu, laissa on mahdollisuus anoa vapaustusta ja sekin näkyy Eviran selvityksessä:"Kaiken kaikkiaan vuosina 2006 - 2010 vapautuksia jaloitteluvaatimuksesta on haettu yhteensä 273 kpl ja näistä vapautus on myönnetty 196 tilalle (72 %)." Noista suurin osa olisi ollut tiloja, jotka olivat luopumassa eläinten pidosta, mutta juuri tänään oli Hesarissa "Suomen suurimmasta navetasta" (tähän asti...), jossa pitäisi kahden vuoden päästä olla 500 lehmää.

"Näin suuren karjamäärän laskeminen kesäksi laitumelle, ja lypsyjen hoitaminen sinä aikana olisivat mahdottomuus."

Niinpä niin.

Jostain kumman syystä kun hanketta on esitelty lehdessä vuonna 2008, on mainittu, että "Kaupan yhteydessä Iskola Oy varautuu vuokraamaan 128 hehtaaria vankilan alueen maita luonnonlaitumiksi. " En sitten lainkaan tiedä, mitä niillä "luonnonlaitumilla" tehdään.

http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/suomen-suurin-maitonavetta-sukevalle/218809

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100592#a592-2010

11. kesäkuuta 2011

Globaali työnjako ja kasvun rahat?

Hesarin Vieraskynässä tänään Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kirjoittavat, että "Globaali työnjako on Suomelle mahdollisuus". Jaha.

Mitäs tämä tarkoittaa? Miehet onneksi antavat määritelmän: "[...] globalisaatiokehityksen toisen vaiheen toimintamalli, jolle on tunnusomaista yhtäältä taloudellisen toiminnan painopisteen siirtyminen kehittyvien maiden kasvaville ja nälkäisille markkinoille ja toisaalta arvoketjujen pirstoutuminen eri puolilla maailmaa verkostomaisesti toteutettaviksi toiminnoiksi".

Tuon virkkeen (josta poistin viisi sanaa) perässä nimittäin lukee: "Tätä kehitystä voidaan kutsua uudeksi globaaliksi työnjaoksi."

Homma selvä.

"Kuvaavia esimerkkejä uudesta globaalista työnjaosta ovat Intian aktiviteetin lisääntyminen ohjelmistokehityksessä ja vaikkapa Etelä-Amerikan roolin kasvu metsäteollisuuden raaka-aineen tuottajana."

Tä? Noissa "kuvaavissa esimerkeissähän" on vain kyse siitä, että länsimaiset yritykset hyödyntävät kehitysmaiden halpaa työvoimaa ja rikkaamman oikeutta maan ja luonnonvarojen käyttöön. Mitä uutta tässä on? (Paitsi että se on ollut tehokkaampaa kuin koskaan aiemmin.)

"Valtioiden ja yritysten edut eivät voi pitkällä aikavälillä poiketa toisistaan. Parhaat yritykset ovat oivaltaneet tämän hyvin ja korostavat kaikessa toiminnassaan taloudellisen kestävyyden lisäksi myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä."

Vai niin. Entä "ihmisten" eli yhteiskunnan ja yritysten edut? Eiköhän tämän globalisaation ja yritysten menestymisen idea ole siinä, että ostetaan halvemmalla ja myydään kalliimmalla. Jos ohjelmistokehitystä tai farkkuommelta saa halvemmalla jostain muualta, se hankitaan sieltä. Näin useimmat yritykset päättävät - ja useimmat kuluttajat ostavat edullista, eivät kotimaista, jota sitten lopulta ei yleensä ole enää saatavillakaan.


Tämä idea ja kehitys on johtanut siihen, että Suomessa ei tehdä vaatteita eikä suurinta osaa kulutustavaroistamme tai elintarvikkeistamme. Kyllä, onhan tämä pieni markkina tuottaa mitään, joten miksi emme ostaisi kaikkea muualta. Mistä saamme sen kaiken rahan ostamiseen? Osaamisestamme? Oikeastiko? Eivätkö intialaiset ikinä opi suunnittelemaan tai myymään ohjelmistoja? Eivätkö etelä-amerikkalaiset ikinä halua itse omistaa metsiään ja tehdä niistä itse paperia maailman markkinoille?

Onko se Suomi, jonka yritykset ovat meille rakentaneet "taloudellisesti kestävä"? Ei minusta. Onko idea työn ja raaka-aineiden ostamisesta halvalla muualta "taloudellisesti" kestävä? Ei minusta. Tämä kehitys ja talousmalli on toiminut ensinnäkin niin kauan kuin kotimainen kulutuksemme on kasvanut ja olemme voineet myydä halpoja luonnonvarojamme rikkaammille yhteiskunnille. Globalisaation ensimmäinen aalto(?) tuotti hyvää meillekin, kun kansainväliset sijoittajat olivat valmiita sijoittamaan suomalaisiinkin yrityksiin, jolloin nekin pääsivät hyödyntämään suuria markkinoita - ja siis kehitysmaiden halpaa työtä ja luonnonvaroja.

Jos jotain olemme saaneet aikaan, niin se on mainittu kirjoituksen alussa: "suomalainen menestysmalli, jossa ovat yhdistyneet taloudellinen kasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus". Emmekö halua tätä menestysmallia vientituotteeksemme? Eikö silloin kehitysmaiden työntekijöidenkin pitäisi saada "sama palkka samasta työstä"? Jossain vaiheessa tämä menestystarina siis loppuu. Mitä sitten?

Yritysten investoinnit ja toiminta uusissa halvan työvoiman ja halpojen tuotteiden maissa kasvattaa taloutta myös siellä, mutta miksi meidän pitää saada siitä osahyöty itsellemme? Koska meillä on innovaatioita? Koska meillä on varaa investoida? Koska me kehittyneen talouden edustajina saamme vielä suuremmilta taloudellisilta toimijoilta lainarahaa investoimiseen?

Onko kiinalainen tehdas "sosiaalisesti kestävä", jos työntekijöillä ei ole varaa hankkia omaa asuntoa, vaan he asuvat tehtaan "asuntoloissa" ja näkevät perhettään vain lomilla. Onko "ekologisesti" (tai yhteiskunnallisesti) kestävää, jos suuryhtiöt (mahdollisesti valtioiden suostumuksella) hankkivat maa-alueita ja käyttävät niitä juuri esimerkiksi sellupuun viljelyyn, vaikka paikalliset haluaisivat harjoittaa maataloutta, kuten on raportoitu eri puolilta maailmaa?

Eiköhän yritykset hae tällä "globalisaatiolla" vain omaa etuaan? Eiköhän puhe "kestävyydestä" ole vain totaalista silmänlumetta? (Kirjoituksessa viitataan Antti Blåfeldin kirjoitukseen Hesarissa 6.6., mutta en sieltä sellaista löydä.) Onko tämä Vieraskynä-kirjoitus vain nopea paikkausyritys, ettei totuus pääse esille?

Voi kun yhteiskuntamme päättäjät todellakin suhtautuisivat "ennakkoluulottomasti" näihin asioihin - kuten Vieraskynän kirjoittajatkin toivovat.

5. kesäkuuta 2011

Lapset Meksikon pikajunassa?

Jep. Olin sitten eilen taas yhdessä lasten alakoulun kevätjuhlassa ja siellä esitettiin versio Repe Helismaan Meksikon pikajunasta. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Itse asiassa poika sanoi, että se "esitetään aina, joulu- ja kevätjuhlissa".

Olen nähnyt sen toisenkin koulun juhlissa ja siellä tulin sanoneeksi (musiikkiluokan) opettajille yhden asian, että laulussa on enemmän kuin kuusi säkeistöä. Kappale ei siis lopu sanoihin "huhheijaa tehdään niin kuin rosvot määräilee", mutta kun se aikoinaan oli liian pitkä biisi savikiekon yhdelle puolelle, niin se julkaistiin yhden "singlen" kahdella puolella, tavallaan siis kahdessa osassa ja laiskat radiotoimittajat ovat usein soittaneet vain sen yhden puolen...

Toiseksi sehän ei ole mikään lastenlaulu, vaan Helismaan sanoittama "iskelmä" tai "kupletti" - käännösbiisi, jonka alkuperäistä en nyt löydä mistään.

Miksi ihmeessä siitä on tullut lastenlaulu?


Sehän on "hauska": Kaksi rosvoa pysäyttävät junan ja tulevat ryöstämään matkustajia. En tiedä, miten paljon lapset nykyään katselevat "lännenelokuvia", mutta minä ainakin olen nähnyt tuon kohtauksen lukemattomia kertoja ja ei, minusta ei senkään vuoksi tullut tai ollut tulematta rosvoa, mutta...

Toinen rosvoista keksii, että junan naiset voisi kaapata mukaan - "lempimättä ken nyt olla vois". Hauska ajatus sekin... vaikka junan matkustajista nouseekin ajatukselle vastustaja.

Onneksi paikalla on "vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias", joka haluaa rosvojen toteuttavan suunnitelman ja suuttuu ja tyrmää rosvot, kun he sanovat olevansa naimisissa.

Pitääkö minun oikeasti kysyä joltakin opettajalta, joka laulattaa tätä lapsilla, että mitä mieltä he ovat tästä kappaleesta? Onko se suosittu vain siksi, että se on soinut radiossa nelkytluvulta lähtien?

Eilisessä juhlassa olin hieman ajatuksissani, mutta luulen, että siellä ei esitetty edes sinkun ensimmäisen puolen säkeistöjä. Ja toisaalta siellä lauloivat kuudesluokkalaiset tytöt - oppilasorkesterin säestämänä ja sinänsä kauniisti - Juice Leskisen sanoittaman ja ainakin minun päässäni Sakari Kuosmasen äänellä soivan Rakkauden haudalla...

"Onni taas on mennyt ohi suun, huhheijaa..."

30. toukokuuta 2011

Erityisopetuksesta

Taas on aika sauhuta ja puuskuttaa.

Tampereen kaupunki on järjestelmässä kouluverkkoaan ja yhtenä osana sitä ollaan muuttamassa erityisopetuksen hoitamista. Virkamiesten ja päättäjien taikasanoja ovat integraatio ja inkluusio.

Integraatio yksinkertaistetusti tarkoittaa sitä, että eri syistä erityistä tukea vaativat oppilaat ovat samoissa kouluissa ja mahdollisuuksien mukaan luokissa kuin muutkin koululaiset. Ja tuosta seuraa inkluusio, että kaikki lapset saavat olla yhdessä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaunista.

Nyt Tampereen kaupungin edustajat ovat jo jonkin aikaa väittäneet, että perusopetuslakiin tehty muutos edellyttää erityisopetuksen järjestämistä uudelleen. Jostain syystä meidän maallikkojen lisäksi jotkut asiantuntijatkin sanovat, että "Kyse on kuntien valitsemasta erityisopetuksen strategiasta. Kunta tai muu koulutuksen järjestäjä päättää, miten lain velvoitteet halutaan toteuttaa." (Aamulehti 21.5.2011).

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta hyväksyi opetusuunnitelmaan tehdyt muutokset 6.4.2011. ja niissä ei sanallakaan mainita erityiskouluja, joita nyt on siis varsinaisesti kolme (3): Kalevanpuiston, Liisanpuiston ja Saukonpuiston koulut. Muu erityisopetus on järjestetty tälläkin hetkellä "tavallisten" koulujen yhteydessä, erityisluokilla (käytännössä pienryhmissä, joita on tosi vähän) kahdeksassa eri koulussa ja mahdollisesti "tuettuna" normaaliluokassa.

Aikatauluja muutoksen toteutuksesta on esitetty erilaisia. Virallinen taho jankuttaa, että "Suunnittelu jatkuu", mutta samalla puhutaan, että muutokset alkavat normaaliopetuksessa syksyllä 2011, jolloin myös loppuvuodesta vahvistetaan toimintasuunnitelma ja koska "päällekkäisiä palveluja ei haluta ylläpitää", niin käytännössä tämä lähikouluhössötys tarkoittaa, että erityiskouluja ollaan lopettamassa.

Tänään olin kaikessa rauhassa ajamassa töistä kotiin ja siinä kymmenen minuutin aikana onnistuin kuulemaan YLE Tampereen kanavalta jutun aiheesta...

Tampereen kaupungin perusopetuksen hallinto oli ilmeisesti pitänyt asiasta jonkinlaisen tiedotustilaisuuden, vaikken sitä netistä löydäkään.

Perusopetuksen tilaajapäällikkö(?) (olen pahoillani, en pystynyt ajaessani tekemään muistiinpanoja...) kertoi toimittajan käyttämiä sanoja vahvistaen, että "ei ole syytä huoleen, suunnittelu jatkuu"... "vanhemmat pelkäävät"... "on liikkeellä käsitys, että joku virkamies olisi päättänyt jotain"... "mitään koulua ei olla lakkauttamassa syksyllä 2011" jne. jne.

Sitten - valitettavasti jopa äänestä tunnistamani mies, Liisanpuiston koulun rehtori Matti Annala sanoi samaa: "Mitään ei lakkauteta syksyllä 2011." "Vanhemmat pelkäävät, että heidän lapsensa eivät saa sitä tukea, mitä he tarvitsisivat." "Eniten varmaan pelkäävät niiden lasten vanhemmat, jotka ovat jo Liisanpuiston oppilaita. Kun taas joku aloittaa erityisen tuen parissa, ei hän tiedä mistään muutoksesta."

Huh huh.

Meidän vanhempien näkemykset kuitataan sillä, että me pelkäämme. Kyllä, monet ovat huolissaan oman lapsensa koulunkäynnin tulevaisuudesta ja kun mikään ei ole varmaa, niin voihan sitä tunnetta peloksikin kuvata. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä radiojuttu antoi ymmärtää, että vanhemmat suhtautuvat aiheeseen tunteella vain tunteella, pelolla ja aivan turhaan.

Päättäjät taas esiintyvät välillä järjen edustajina, kun vanhemmat on hyvä nollata pelkääjinä ja välillä vetovat voimakkaasti tunteeseen, sillä toki inkluusio kuulostaa hyvältä idealta. Mutta oikeasti erityisopetus tai erityiskoulut eivät tarkoita ekskluusiota.

Erityisluokkia tai erityiskouluja käyvät lapset eivät sen koulun vuoksi jää vaille mitään. Nykyiset erityisjärjestelyt vain mahdollistavat näiden erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin ja oppimisen heidän kykyjensä mahdollistamissa rajoissa.

Minusta olennaisia kysymyksiä, joihin en ole nähnyt tai kuullut vastauksia, ovat mm.: Miksi tämä muutos halutaan toteuttaa? Kuka tästä hyötyy? (Jos oikein ymmärsin radiojuttua, niin muutos vaatii lisärahoitusta..., joten vastaus ei olisikaan rahassa, jota "rationalisoinnilla" ja keskittämisellä aina luullaan säästettävän.)

On kyllä aivan totta, että jos tämä muutos toteutetaan, kuten se on suunniteltu ja kuten varmaan isomiesakselin luottamushenkilöt päätöksen vahvistavat, niin uudessa systemissä, "lähikoulussa", "erityisen tuen alla", koulunsa aloittava lapsi tai hänen vanhempansa eivät tiedä menettäneensä mitään. Huoh.

8. toukokuuta 2011

No nyt rasismista "keskustellaan"

Facebook vie nykyään paljon tätä kirjoitusintoani, sillä siellä käydään hyviä keskusteluja ja välitetään mielenkiintoisia linkkejä ja sen vuoksi minäkin sain tietää tästä Fatim Diarran hyvästä blogikirjoituksesta.

Olisi tietenkin ollut arvattavissa, että keskustelu rasismista saa sellaisia muotoja, mistä Diarrakin kirjoittaa: Rasismi eli erilaisuuden pelko ja siitä johdettu vihamielinen suhtautuminen on "luonnollista" ja "inhimillistä" kuin parsakaalin inhoaminen ja nenänkaivelu julkisella paikalla, mutta enpä olisi uskonut, että Perussuomalaisiin liittyneet rasistiset Suomen Sisun yms. ajatuskaventumien kannattajat saavat välitettyä Perussuomalaisten äänestäjiinkin sellaisen uhon, että se nyt jo tulee esille kun Erinäköisiä Ihmisiä ahdistellaan.

Olen aiemmin usein kehunut esim. internetin keskustelupalstoja ja näitä blogeja sillä, että a) todella monet ovat löytäneet täältä paikan purkaa pahaa oloaan ja b) monet laput silmillä elävä (kaltaiseni) on voinut todeta erilaisia ihmisiä ja "ajatuksia" todellakin olevan olemassa.

Viime aikoina vain on käynyt ilmi, että tässä samassa internetissä humanististen tieteiden tohtori löytää (tunteettomaan ihmiskuvaansa sopivan) selityksen Suomen ongelmiin ja että meillä todellakin on taas* puolue, jonka kannattajat uhoavat päällekäyvästi olevansa sen puolueen kannattajia. Internet ehkä ja toivottavasti sopii tähän toisenlaisenkin kehityksen alkujen esilletuomiseen ja kasvattamiseen, mutta pitäis varmaan ottaa lappuja silmiltä ja tehdä jotain muutakin.

(* Tätä urheilukannattajilta tuttua "me hakataan teidät pelikentällä ja ehkä myös katsomossa ja kadulla" -asennetta on ollut esim. kommunisteilla, jotka viime vuosisadan eri käänteissä jälkeen odottivat Suomen muuttuvan sosialistiseksi (ja totalitaristiseksi) kuten Suuri Neuvostoliitto heitä innoitti. Isoisäni ja isäni edustivat rintamavihollinen/-petturi sosialidemokratiaa, joten edellisen oveen naulattiin pilkkaava lappu (ei ollut spraymaaleja ei) ja jälkimmäiselle metallimiehelle luvattiin kadunlakaisijan paikka tulevassa ihanneyhteiskunnassa. No, niin ei käynyt, sen sijaan saatiin jotain muuta.)

Vihreät, talous ja puolue-elämä poliittisella kartalla

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto oli ilmoittautunut Vihreiden puheenjohtajakisaan ja kirjoittanut siihen liittyen Avoimen kirjeen Vihreiden jäsenille, mutta luinpa minäkin sen...

Luettuani pidän taas kerran hieman huolestuttavana sitä, että poliitikko nimeää haastajaksi sellaisen puolueen (Vasemmistoliitto), joka edustaa samankaltaisia arvoja kuin hänellä itsellään, eikä sitä (Kokoomus), joka ajaa itselle vastakkaisia arvoja.

Kyse onkin poliittisesta kannatuksesta, sen ongelmista ja kasvumahdollisuuksista, eikä yhteiskunnan muuttamisesta ja sen ongelmista.

OK, nyt kyse on puolueen puheenjohtajuudesta ja kuten opin alle 15-vuotiaana, "poliittisten puolueiden (yhtenä) tarkoituksena on ylläpitää poliittista elämää", niin vaikka se minusta on ruudin tuhlausta ja lillukanvarsien esillenostamista, niin sitähän tämä puoluedemokratiamme on.

Minusta tällaisena uskollisena äänestäjänä, mutta todellakin epämääräiseen puolueideologiaan sitoutumattomana ulkovihreänä olisi hienoa, jos Vihreiden sisällä käytäisiin oikeasti tätä perinteistä oikeisto-vasemmisto/kapitalismi-sosialismi - tai miten sitä nyt halutaankin nimittää - keskustelua.

"Yhteiskunnan heikompiosaiset", "sosiaalinen eriarvoisuus" jne. ovat vain sivutuote tässä järjestelmässä, jossa yritykset ja pääomien valtiaat (sijoittajat ja kansainväliset pankit) ohjaavat yhteiskunnan kehitystä paljon enemmän kuin Suomen eduskunta tai hallitus, jotka yrittävät vain kerätä ja paikata roiskeita sieltä, mihin iso pyörä meitä vie.

Globaalia markkinataloutta pidetään ihmiskunnan lopullisena ratkaisuna ja tällä hetkellä kaikki kehityssuunnat edistävät "kilpailun vapautusta" (vaikka yksityinen yritys ei minkään talousmatematiikan perusteella tuottaa julkista palvelua yhtä hyvin ja halvemmalla kuin julkinen taho, sillä yrityksen pitää tuottaa myös se voitto), yksityisten yritysten merkitystä työllisyyden kehittämisessä (vaikka jo pienetkin yritykset siirtävät tuotantoaan maihin, joissa työntekijöille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa), jne.

Koska ongelmat ovat pääideologian sivutuote, voisi asioihin puuttua myös päätasolla, vaikka sitä pidetäänkin mahdottomana ja utopistisena. Mielestäni olisi hyvä kuulla ja tietää, minkälaisena yhteiskuntamme päättäjät näkevät yhteisen tulevaisuutemme ja matkan sinne - tämän talousjärjestelmädilemmankin osalta.

Mutta odottelen siis edelleenkin puoluetta, joka laittaisi tavoitteekseen puoluejärjestelmän poistamisen yhteiskunnastamme. :-)

11. helmikuuta 2011

Suomalaisten kysymykseen on taas vastattu!

Kiitos wikileaksin, me suomalaiset olemme taas saavuttaneet yhden tavoitteen ja voimme jatkaa matkaamme - ehkä samaan suuntaan ja samoin kysymyksin, mutta kuitenkin.

Hesari oli nimittäin päässyt salaisten, vuodettujen tietojen kaatopaikalle ja löytänyt sieltä tietoja. Nyt tiedämme taas enemmän siitä, Mitä Muut Meistä Ajattelevat!

No, osan niistä suomalaiset ovat tienneet jo pitkäänkin, kuten sen, että Putin oli sanonut tai letkauttanut Haloselle ensimmäisessä tapaamisessa, että tämä on "hyvin vaarallinen nainen". Nämä suomalaisten tiedot oli sitten käyty kertomassa Yhdysvaltain suurlähetystöön ja nyt koko maailmakin saa tietää Mitä Muut Meistä Ajattelevat!

Osa merkittävistä tiedoista on toki aivan uutta meillä, sillä Arvoisat Yhdysvaltalaiset ovat myös arvioineet suomalaisia ja raportoineet päämajaansa. Olemme varmaan yllättyneitä, että yhdysvaltalaisetkin arvioivat toisia omasta viitekehyksestään ja toteavat, että "Halonen ja Tuomioja ovat Vietnamin sotaan liittyneen eurooppalaisen Amerikan-vastaisuuden tuotteita". Onneksi kaikelle on selityksensä.