Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2005.

Perustetaan yhteiskunta.net!

Tässä haaste kaikille nettinikkareille ja simssiharrastajille: Perustetaan nettiin yhteiskunta, joka toimii yhteiskunnan tavoin. Joo, tää on varmaan jo jossain toteutettu, mutta mulle voisi kertoa missä. Se voisi olla kivaa leikkiä, jos voisi mennä vaikka yhteiskunnan jäseneksi eri aikoina, vaikka vaihdantatalouteen, jos tämä rahatalous kyllästyttää. Oikeasti se voisi olla myös oikean yhteiskunnan alku, jos ihmiset sitoutuisivat tietoisesti yhteiskunnan jäseneksi, eivätkä vain sattuisi syntymään jonnekin.

Elämäni mausteet

Kuva
Olen havainnut mausteiden olevan aika tärkeä osa elämääni - vertauskuvallisesti ja konkreettisesti. Minulla ei ole mitään erityistä suosikkimaustetta, vaan pidän monista ja runsaista monien mausteiden yhdistelmistä yhtälailla kuin "yksinkertaisesti" maustetuista asioista, eikunn ruuista kai nyt oli puhe… Jos yrittäisin tehdä jonkinlaista listaa mausteista, niin se voisi olla vaikka seuraavanlainen: A - asafoetida eli hajupihka eli hing, ks. toisaalta B - basilika, tuoreena tai kuivattuna C - chili, punainen tai vihreä, tuore tai kuivattu, jauhettu tai murskattu D - dhania eli korianteri, siemenet ja lehdet, jälkimmäinen ehdottomasti tuoreena E - elaichi eli kardemumma, vihreät palot ja mustat palot, siemenet jauhettuina pullassa F - fenkoli siis siemeninä G - garam masala menee jo sekoituksen puolelle, mutta ansaitsee maininnan H - hing eli hajupihka, tuoksuva perusmauste, lantrattuna kiitos I - inkivääri, tuoreena ja kuivattuna, ihan mihin tahansa J -

Nettiskruuvi - loistava uusi idea, hah

Pekarin Kimmon kanssa siis kirjoiteltiin tuossa viime syksynä ja Kimmo oli kuulemma intternetpuheluista saanut idean virtuaalisoittokämpästä tai -jameista, missä systeemiin kirjautujat voisivat soitella yhdessä omia instrumenttejaan ja kuulla tietty samalla, mitä ääntä muut saavat aikaan. Tyylilleni uskollisena löysin tietysti ideasta heti yhden vian: netin viive on aina vähän enemmän kuin pari iskua ja vaikka se ei normaalissa puhelinkeskustelussa haittaa, niin rytmimusiikissa aivan varmasti. Jotain kokeellista soppaa siitä siis saattaisi syntyä ja voisi olla ihan hauskaakin, mutta edes yhden soinnun rokki ei kuulostaisi rokilta. (Ellei sitten käyttöliittymässä olisi viivenkorjausta eli se keräisi komppeja ja muuta ja sitten voisi itse soittaa ja "nauhoittaa" siihen päälle omat raitansa... hmmm... todellinen karaoke eikä vain laulajan osalta... hmmm...). No. Taisi olla toissapäivänä kun tiskatessani mietin korttipelejä (lapset saivat Uno-kortit jouluna...) ja niiden sään

Miksi uutena vuotena ammutaan raketteja?

Kauan, kauan sitten maan päällä kulki kauhistuttava hirviö nimeltään Nian. Se teki pahojaan ihmisille kaikkialla. Lopulta Taivaallinen Jumala huomasi ihmisten hädän ja telkesi hirviön kaukaisille vuorille. Jumala lupasi sille vapauden vain lyhyeksi ajaksi kerran vuodessa. Kun vuosi oli kulunut, Nian pääsi vapaaksi vankeudestaan. Ihmiset huolestuivat ja kokoontuivat pohtimaan, miten he voisivat pelastua hirviön tuhoteoilta. Joku tiesi sanoa, että Nian pelkäisi kovia ääniä, tulta ja punaista väriä. Niinpä ihmiset ripustivat talojensa ulkopuolelle punaiselle pohjalle kirjoitettuja lauseita, ampuivat raketteja ja soittivat kovaäänisiä kongeja ja rumpuja. Niania alkoi pelottaa. Koitti yö ja jokaisesta talosta näkyi lyhtyjen loiste. Nian oli kauhuissaan. Se pakeni vuorille, eikä enää ikinä tullut sieltä kiusaamaan ihmisiä. Siitä lähtien ovat ihmiset juhlineet uuden vuoden alkua ampumalla raketteja.

Keitetyt paistetut perunat

Vuosituhannen vaihtuessa silloin joskus olimme Leenan kanssa Etelä-Intiassa, Bandipurin luonnonsuojelualueen laitamilla, Sinisten vuorten juurella. Me oltiin tultu sinne vuokra-Ambassadorilla Mysoresta ja saatiin pieni lomamökki aivan omaan käyttöömme. Paikassa ei ollut silloin oikeastaan ketään muuta, joten rauha oli täydellinen. Majapaikan henkilökunta otti vastaan ruokatoiveemme suhteellisen hyvin - hieman ehkä jouduimme tavalliseen tapaan selittämään. Lepäilimme mielenkiintoisen automatkan jälkeen ja kun olimme menossa pienelle kävelylle, niin päärakennuksesta juoksi joku peräämme: - Excuse me sir, mutta syöttekö te perunoita? - Kyllä me perunoita syödään, se oli siis kasvisruokaa ilman sipuleita, mitä toivoimme. - OK sir, entä inkivääri, voimmeko laittaa inkivääriä? - Siis kyllä, me syömme kasvisruokaa, minun erikoistoiveeni on vain se, ettei siinä ole sipuleita, mutta vaimoni syö kyllä niitäkin eli jos teillä on jotain muuta valmiina. - OK sir, sanoi mies, palasi keittöön ja

On lyijyn alla lämmin

Olin joutunut tähän tilanteeseen aiemminkin. Mennyt nukkumaan liian myöhään ja herännyt yllättävällä tavalla. Sängyn vieressä seisoo nainen, hyvin nuori nainen ja minä säpsähdän. Varsinkin kun nainen pahaenteisesti ja melodisesti lausahtaa: - On lyijyn alla lämmin. Minä en kuitenkaan ole Jerry Cotton, eikä tilanteessa ole mitään vaarallista, vaan lapset ovat heränneet ja isän on aika mennä alakertaan - ja joululauluja saa vielä laulaa.

Lumipalloefekti vai sukanreikäefekti?

Viime vuosina on saavuttanut yhä enemmän yleistä tietoisuutta perhosensiipiefekti, miten pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Tavallaan myös kaiken aikaa puhutaan siitä, miten suuret asiat vaikuttavat pieniin asioihin, mutta onko sille ilmiölle omaa nimeään? Lumipallo taitaa olla varattu jo muuhun käyttöön, mutta siitähän siinä on kyse: Iso lumipallo vierii ja pikku hiutaleilla ei ole muuta mahdollisuuttaa kuin vain mennä mukaan ja päätyä aivan jonnekin muualle. Entä kun pienet asiat vaikuttavat aivan jossain muualla toisiin pieniin asioihin? Tämä kaikki talvinen tuli mieleeni, kun olen seurannut näitä hyökyaaltouutisia ja muistanut saman vuodenajan Intiassa seitsemän vuotta sitten. Perhonen oli varmaan heilauttanut siipeään jossain Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Intiassa oli kovin kylmää juuri samaan aikaan kun olin siellä ensimmäistä kertaa Leenan kanssa (tässä elämässä). Juna kuitenkin kuljetti meitä ja Varanasi tuli esiin kylmästä aamusumusta. Polkupyöräriksa vei "h

Hajautetut jättionnettomuudet

Masentavaa aloittaa vuosi näin, mutta jos edellinen päättyi onnettomuuksiin, niin minkäs teet. On vaikea kuvitella sitä tuskan ja kärsimyksen määrää, mitä yksi merenalainen maanjäristys on saanut aikaan jo ensimmäisen viikon aikana. Huumoria tästä aiheesta on vaikea repiä, joten ehkä voi olla kylmän analyyttinen ja ihmetellä, mitä oikein on tapahtunut. Tämä Sumatran pohjoispuolella tapahtunut tärähdys on suurin tunnettu suomalaisia koskettanut äkillinen luonnononnettomuus. Aika tajutonta, mutta tällaisella pallolla me elämme. Ruotsalaisia oli sillä seudulla vielä enemmän. Toki ihmiskunta oikein yrittämällä voisi päästä vielä suurempaan hajautettuun tuhoon (muistan vain sen vappuyön, kun kävelimme sateessa täysin tietämättöminä Tshernobylin pamauksesta), mutta kyllä luontokin osaa. Ehkä me vähitellen todellakin voisimme alkaa tajuta, että elämme tällä maapallolla yhdessä, emme pelkästään toistemme kanssa kilpaillen, vaan kukin yrittäen elää onnellista elämää - samojen tähtien al