Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2006.

Duh duh sanoo nimismies

Niinpä. Kieli on kai aina muuttunut, ja luultavasti aina "vanhemmat" ja vanhemmat ihmiset ovat kauhistelleet sitä, kun kieli onkin ollut erilainen kuin esimerkiksi heidän lapsuudessaan. Sitä perinnettähän minäkin yritän jatkaa. Tarkkanäköiset ovat varmaan huomanneet, että anglismit ovat viime vuosikymmeninä jyränneet - sinoismit, arabismit ja banglismit ovat vielä ainakin selkeästi vähäisempiä. Kaikki kai kuitenkin edelleenkin muuttuu, vaikka englannista tulisikin oikea maailmankieli. Kyllähän ne tarttuvat korvaan ja jäävät synapseihin ja palaavat mieleen, kun esimerkiksi brittielokuvassa manataan autoa, joka jättää tielle. Lisäksi meilläkin, kun aikuiset katselevat kaikenlaisia nuortensarjoja (vaikka emme ikinuoria kuvittelekaan olevamme), niin niitä pikku tilkeäänteitä kuulee televisiosta ihan kohtuullisen paljon. Daa'a. Eniten olen kuitenkin ihastunut siihen "iiu"-äänteeseen, jonka kirjoitusasua en nyt ala arvailla. (Eiks tää oo vähä iiu koko juttu?)

Mikä koiralle nimeksi?

Kyllä. Ne, jotka eivät ole meitä vielä tavanneet, eivät varmaankaan ole kuulleet, että hankimme koiran. Kyllä. Ongelmiahan se tietää. Varsinkin, kun pitää keksiä koiralle nimi. Kun olemme hankkineet lapsia, niin heillä on onneksi ollut jo hyvät nimet valmiina, mutta tiedättehän ne rotukoirien hienot nimet - eihän niitä ole edes tarkoitettu nelijalkaisen kutsumanimeksi. Periaatteita meillä on tietysti tähänkin aiheeseen, ainakin yksi: en halua koiralle ihmisen nimeä. Jostain syystä vaimokin nauroi, kun kerroin lapsuudessani naapurilla olleesta samojedista, jonka nimi oli Ilari. Eikä huvittavuus varmaankaan johtunut nimen kolmesta tavusta. Nimellähän on paljon käytännöllisiä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, kaksitavuinen on hyvä, kolmetavuinen ei niin hyvä. Periaatteista huolimatta Peppi kuitenkin oli viimeisten kahden nimen joukossa. Toinen oli hätäpäissä mukaan väännetty Prana - tiedättehän sen, joka on Apanan ja Udanan välissä vai miten se meni. Kirjoitus- ja ääntämisasua oli yks