27. elokuuta 2010

Timin mänty pistää tuntemaan

90-luvulla olin töissä Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä, lähinnä erilaisten luontaishoitokurssien järjestelyissä. Kurssilaiset yöpyivät tilalla ja heille oli kaikenlaista iltaohjelmaakin. Ensimmäisinä vuosina kuulin todella monta kertaa lausuntoja, miten "käytiin eilen Timin männyllä ja vieläkin tuntuu" ja olin ihan että hohhoijaa.

No, kerran sitten menin mukaan ja Timin mänty on tosi hieno paikka. Se on ilmeisesti satoja vuosia vanha vanha puu ja sitä on käytetty ns. uhripaikkana eli männyn rungossa on koloja joihin on laitettu ehkä ruokaa - ja verisiä tikkuja:


TIMIN MÄNTY, HÄMEENKYRÖ

"Hämeenkyrössä Timinkylällä kasvaa jättiläismäinen vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmiset muistivat nähneensä karhunpääkalloja ja monivärisiä nauhoja.
Pitkienkin matkojen takaa saapui hammassärkyä potevia männyn juurelle. Kaivettuaan tikulla hammastaan, niin että särkevä ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen tikun puun kylkeen ja pääsi siten vaivastaan. Mänty tästä vain kasvi ja voimistui, niin tikuista kuin sen mukana upotetusta hammassärystäkin.

Puun halkeamaan uhrattiin rahoja ainakin vielä 30-luvulla, ja puun luona käydään yhä vielä lukuisin joukoin."


Puu on jo aika huonossa kunnossa, sen latva on haaroittunut ja sen oksat ovat alkaneet kuivua jo sata vuotta sitten paikalla olevasta kuvasta päätellen, mutta vielä on vihreitäkin neulasia.

Hienointa tuossa puussa on minusta se, että edelleenkin puun bioenergiakenttä (kiin. qi, sanskr. prana) on niin voimakas, että sen tuntee kuka tahansa. Miten niin tuntee?  Jos puun juurella seisoo rentona, niin tähän mennessä kaikki ihmiset, jotka olen sinne raahannut, tuntevat kihelmöintiä käsissään ja joskus myös jotain päässään (se kiristävä vanne, tiedättehän).

Kerran vein sinne tilalla vierailleen perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkäri Liu Bao Yanin ja hän sanoi, että qi gong -harjoituksia suositellaan tehtävän mäntymetsässä, koska siellä tuota qitä on juuri käytettävissä. Minulle pelkkä puun alla oleminenkin tekee hyvän olon.

Tuollainen vaikutus ja tuntemus eivät todellakaan kuulu nykyisen fysiikan tai biologian tuntemiin ilmiöihin, mutta ei kai kukaan tiedettä tunteva luulekaan, että tiede osaa jo täydellisesti selittää kaiken.

Suosittelen siis käyntiä Timin männyllä, avoimin mielin. Juuri äsken netistä huomasin, että sinne on joku geokätköilijä on piilottanut jotain ja paikalla käyneet etsijät eivät kyllä raportoineet mitään erikoisista tuntemuksista. Kyllä se siis edellyttää, että edes hetkeksi pysähtyy ja tunnustelee omaa oloaan. :-)

22. elokuuta 2010

Ikä ei ole riittävä kriteeri äänioikeuden saamiseen

Suomessa 18-vuotias on täysi-ikäinen, muttei hän siitä huolimatta saa ajaa autoa, ellei ole suorittanut ajokorttia, tai toimia lääkärinä ilman tutkintoa. Ei ole mitään syytä, miksi kenenkään pelkän ikänsä perusteella pitäisi saada valita yhteiskuntamme päättäjiä.

Kansanvalta on hieno ja kaunis asia, mutta olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa sitä on kehitettävä. Nyt julkisuudessa keskitytään siihen, pitäisikö äänestysikää laskea vai ei. Ongelma ja kehityspotentiaali saattavat olla aivan muualla. Keskustelu äänioikeusikärajasta ohjaa huomion taas epäolennaiseen, sellaiseen, mikä ei hyödytä ketään - eikä varsinkaan haittaa niitä, joilla voisi olla jotain menetettävää eli nykyisen järjestelmän valtiaiksi nostetut puoleet ja poliitikot tietenkin kannattavat nykyistä systeemiä, jossa ikärajan muutos ei vaikuta suuntaan tai toiseen.

Kaikki tietävät, miten Suomessakin voi edetä poliittisella uralla tai hypätä jopa suoraan kansanedustajaksi, vaikkei olisi mitenkään osoittanut pätevyyttään. Päättäjäksi on päässyt rahakkailla tukijoukoilla ja markkinoinnilla, mutta ennen kaikkea silloin, kun kasvot ja nimi ovat tutut jostain muusta yhteydestä: televisiosta, urheilusta, iltapäivälehdistä ja niiden lööpeistä.

Yksi helppo keino parantaa yhteiskuntamme kehitystä olisi vaatia, että äänioikeuden saa vasta kun on jonkinlaisella kirjallisella kokeella osoittanut tietävänsä suomalaisen yhteiskunnan perusteet. Tämä tietenkin herättää tyrmääviä vastaväitteitä siitä, että mitä tietoja tai näkemyksiä siinä testattaisiin, mutta hei: Nykyään monet "äänestävät", vaikka eivät oikeasti tiedä, missä vaaleissa ovat ääntään antamassa tai mitä eduskunta tekee ja esimerkiksi kaikki ajokortin haltijat mopoilijoista alkaen ovat vastanneet peruskysymyksiin liikennesäännöistä. Äänioikeuskokeen tekeminen tai teettäminen ei olisi ainakaan sitä vaikeampaa - ja silti sillä saattaisi olla ratkaiseva merkitys nykyisen demokratian kehittymiselle.

Saman kokeen suorittaminen luonnollisestikin vaadittaisiin ehdokkaiksi asettuvilta, mutta sen jälkeen äänestäjät olisivat vapaita äänestämään sitä, jonka kasvot miellyttävät, jos todellakin pitävät sitä tärkeänä ominaisuutena yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta.

8. heinäkuuta 2010

Vinkkaa kirja viikossa?

Tapahtui viime keväänä vissiin joskus, että joku tuttu kyseli kirjoja, joita voisi lukea, siis suosittelisiko kukaan mitään. Vaimoni ainakin vastasi (Jhumpa Lahiri) ja siitä tuli hieman keskustelua aiheesta.

Tällä viikolla yksi toinen tuttu kyseli samanlaista asiaa, vastasin vaimoni puolesta (Jhumpa Lahiri) ja samalla suosittelin yhtä niistä harvoista kirjoista, joita olen viimeisten kahden vuoden aikana lukenut, nimittäin Aravind Adigan Valkoinen tiikeri (suomeksi BTJ Kustannus 2009).

Tuossa keskustelussa tuli esille myös kirjavinkkaus, joka on hieno idea, olen kuullut siitä lapsilta, koska heillä on koulussa ollut sellaista (mm. kirjailija Tuula Kallioniemi on itse käynyt koulussa ja kertonut lastenkirjoistaan).

Mutta tämä vinkkaus toimii siis meillä aikuisillakin ja ihan hyvin voisikin ottaa tavaksi vinkata kirjoja jollain sellaisella tavalla, joka tekee ne kiinnostaviksi.

Kun vielä esitin lisäksi, että vinkkaus toimii kätevästi sosiaalisessa mediassa ja esim. Facebookissa, niin pitihän minun kokeilla. Kirjoitin tuosta Valkoisesta tiikeristä kaksi lausetta (oikeastaan käänsin ne suomeksi alkuperäistekstistä) statukseeni ja heti yksi työkaveri kysyi, että kannattaako se lukea. Tosin hän jo tiesi kirjasta, mutta kuitenkin! (Ja kun minä vielä näpyttelin puhelintani, niin vaimoni ja hänen lukupiiriystävänsä suosisttelivat sitä varauksetta.)

Jos siis nyt kokeilisi tuollaista vinkkausjuttua, niin minunkin pitää kai lukea joku toinen kirja, en voi tuota Valkoist.... siis joku muu. (Mutta ei Adigan Between Assasinations, sillä se oli vain tylsä.)

11. huhtikuuta 2010

Kun varaventtiilikään ei auta

Taas on aika narinan. Ennakoin toki tätä jo silloin, kun toissakesänä ostettiin pojalle pyörä. Myyjä nimittäin sanoi: "Siinä on Presta-venttiilit." (En tietenkään nyt muista, mitä silloin kuulin, mutta katsoin netistä, eli googletin "polkupyörän venttiilit" ja siellähän se selvisi.) "Milläs niitä pumpataan, ai omalla pumpullaan, no, sellainen pitää sitten vissiin ostaa…" Eikä pumppu paljon maksa, mutta kolme erilaista polkupyöränpumppua yhdessä taloudessa on vähän liikaa, minusta.

Jossain vaiheessa opin, miten näitä Presta-venttiileillä varustettuja renkaita pumpataan (olis pitänyt varmaan katsoa ensin netistä…), mutta tänään tuli sitten se lopullinen takaisku.

Isosisko, 14v (tänään!), oli valmis lähtemään pikkuveljen kanssa pyöräilemään. "Nostatte varovasti niitä tavaroita pois vajasta ja sitten ne pyörät." Jossain vaiheessa ohikulkiessani näin ikkunasta, että pyörät olivat vajan edessä selällään ja pumppaaminen käynnissä. Kun seuraavan kerran näin tilanteen ja olin jo menossa hätistämään pikkusiskoa pukemaan vaatteita päälleen, niin minua huudettiinkin jo apuun. Isosiskon pumppausapu oli nimittäin saanut Presta-venttiilin sielun katkeamaan. L

JOS kyseessä olisi "perinteinen" polkupyörän venttiili, niin olisin sen aika nopeasti vaihtanut. Jos kyseessä olisi edes "tavallinen" autonvent… anteeksi, Schrader-venttiili, niin senkin sielun saa ulos ja vaihdettua ja kyllä kai niitäkin jossain pakin pohjalla on ja metallisia hattuja, joissa on avainpää ja ja ja, mutta tämä taisi nyt olla tässä. Ainoa keino saada pyörä liikenteeseen on hankkia uusi sisäkumi.

Kauheasti lohduttaa tieto, että Presta-venttiili on suunniteltu kestämään suuria paineita tai että se on niin ohut, ettei reikä heikennä kapeita kilpavanteita. Höh.

7. maaliskuuta 2010

Kuumaa vegeruokaa vieläkin tarjolla

Hesarissa oli torstain Ruoka-sivulla juttu Sano elukoille ei, jossa kirjoittaja kokeili kuukauden ajan syödä vain vegaanista ruokaa. Sinänsä ihan kiitettävä aika, mutta aika outohan tuo idea on.

Nyt, kolme vuorokautta myöhemmin Hesarin sivuille on tullut 143 kommenttia ja yksi niistä on minultakin, mutta koska siellä kommenteissa on 2500 merkin enimmäiskoko, niin laitan oman kommenttini ilman siivousta ja hieman muokattuna tännekin.

Jonkin matkaa kun kommentteja jaksaa selata, niin eteen alkaa tulla sellaisia, joissa itse lehtijuttua arvostellaan. Olen aivan samaa mieltä siitä, että vaikka on hienoa, että vegeily tuodaan esille ja siitä keskustellaan, niin kyllä lehtijutulta odottaisi hieman enemmän kuin pelkokerrointyyppistä kokeilukuukausiraporttia.

En ole itse vegaani, vaan nirso vegetaari, mutta yli 20 vuoden kokemuksella tunnistan monet jutussa olleet ajatukset - olen kuullut niitä minun valintojani ihmetteleviltä ja kauhistelevilta ihmisiltä.

Ensinnäkään vegetarismissa tai veganismissa ei ole kyse kieltäytymisestä tai kieltämisestä. Vaikka minäkin toki sanon, että "en syö lihaa, kalaa tai munia", niin se johtuu vain tästä vallitsevasta ruokakulttuurista. Esimerkiksi englanninkielisessä Intiassa valinta on yleensä toisinpäin: vegetarian ja non-vegetarian.

"Saatko sä syödä kalaa" on tavallinen, minulle esitetty kysymys, mutta vaikka kyse ei ole saamisesta, niin vastaan yleensä yksinkertaisesti: "Ei, mä en syö kalaa." "Karkeistakin iso osa on kielletty", kirjoittaa toimittaja ja onhan se sikäli totta, että kyseessähän oli ilmeisesti kuukauden projekti lähinnä yhden sivun jutun kirjoittamiseksi. Kukaan ei kuitenkaan kiellä vegeltä mitään, vaan kukin valitsee itse ruokansa.

Monet meistä perusvegeistä tosin haluaisivat, että ihmiset, jotka syövät "kanaa ja kalaa" tai "jokus lihaa" eivät sanoisi itseään kasvissyöjäksi, sillä se hämmentää ihmisiä, esimerkiksi ravintoloiden henkilökuntaa, jotka usein luulevat, että kana, kala tai mustekala on kasvisruokaa.

Toiseksi ainakaan kaikki veget eivät "sorru", koska tarkoituksena ei ole "kilvoittelu" tai "puhdas elämä". Kyllä, on varsin yleinen ilmiö, että lihan syönnin lopettamisen jälkeen voi tulla himo syödä jotain liharuokaa, tavallisin lienee ainakin meillä 70-luvun lapsilla metwursti. Monet meistä ovat silloin kokeilleet syödä ja monet ovat todenneet, että eipä kannattanut - olo tulee monessakin mielessä vain huonoksi.

Ei myöskään kannata kuvitella, että lihassa on jotain sellaista erityistä, minkä vuoksi sitä tavallaan luontaisesti haluaisi syödä. Useimmat makumieltymyksistä ovat opittuja joten on vain luonnollista, että ihminen haluaa sellaista, mihin on tottunut - sehän meille tuo tyydytystä ja onnellisuutta. Lisäksi se jokin on joskus aivan joku muu kuin liha: sinappi, jota saa mauttoman grillimakkaran kanssa tai savun maku, jota on lihatuotteissa tai kalassa. Sinappia ja savunmakua voi kyllä saada suuhunsa vaikka lihaa ei söisikään.

Lisäksi jos toimittaja on ollut "nälkäinen" useammin kokeilun aikana kuin ennen jutun kirjoittamista, jolloin hän on syönyt "lihaa harvakseltaan", mutta hänen painonsa ei vegaanikokeilun aikana ole pudonnut, niin hän ei tietenkään ole saanut liian vähän energiaa eli ole mitään syytä, miksi hänen "olisi pitänyt syödä enemmän".

Nälkä on subjektiivinen tunne ja monet luulevat, että hyvin toimiva ruoansulatus on nälkää tai että "nälän tunteessa" (lue: normaalitilassa, missä kaikki verenkierto ei ole ruoansulatuksessa), on jotain vikaa. Nälkä, missä ihminen ei saa tarpeeksi ravintoa on eri asia, kuin mitä me tässä yhteiskunnassa koemme.

No, kyllä tämä tästä - kokeillaan ja tehdään järkeviä päätöksiä järkevistä syistä ja tunteella.

28. helmikuuta 2010

Vegeruoka on saatu kuumaksi

Kaikki ovat varmaan huomanneet, että kasvisruuasta keskustellaan. Kirjoitukset ja valtuustopuheenvuorot ovat runsaampia ja kiihkeämpiä kuin koskaan aiemmin Suomessa, mutta sisältö eli "argumentit" ovat sitä samaa kuin mitä olen katsellut nyt kaksikymmentä vuotta:

"Ihminen tarvitsee lihaa / on sekasyöjä jne. jne." "Ilman lihaa ihmisestä kasvaa ruipelo idiootti jne. jne."

Kun näitä keskusteluja on aiemmin käyty "loppuun asti", on sieltä lopulta tullut vastaan "haluan syödä lihaa", mikä varmaan voikin olla ihan totta. Kun vielä huomioi sen, että ruokatottumuksemme ovat opittuja ja liittyvät keskeisiin tyydytyksen, turvallisuuden ja hengissäpysymisen tunteisiin, niin ei ole ihme, että älykkäiltäkin vaikuttavat ihmiset alkavat puolustella lihansyöntiä.

Itse pohdin, päättelin ja kokeilin kasvisruokaa parikymppisenä, enkä todellakaan siirtynyt kasvissyöjäksi hetkessä, vaan muutaman vuoden prosessissa.

Siitä lähtien olen pärjännyt itseni kanssa ja ollut sitä mieltä, että lihan syömättä jättäminen on hyvä valinta eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti.

Minulle on siis merkitystä sillä, että eläimiä ei tarvitse suoraan tappaa minun ravinnokseni. Kyllä, tiedän, että traktorit liiskaavat kastematoja ja että porkkanat ovat eläviä, mutta...

Koska kasvisruoka vaatii paljon vähemmän peltoalaa kuin lihantuotanto (tehokalastuksella on taas omat vaikutuksensa...), niin se on väistämättä ekologisempaa. Monet eivät vieläkään tajua, että eläinten rehujen kasvatukseen käytetään kymmeniä kertoja enemmän vettä, lannoitteita, myrkkyjä (kieltäydyn sanomasta niitä kasvinsuojeluaineiksi...) jne. kuin mitä meidän porkkananpurijoiden ruokaan pystytään edes lisäämään. Lisäksi kaikki syövät Närpiön yössä kasvaneita tomaatteja suurin piirtein yhtä paljon, eikä siis sekään älyttömyys ei ole kasvissyöjien aiheuttamaa tai keksimää.

Samasta syystä kasvisruoka on myös ekonomista. Se on oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan edullisempaa kotitaloudelle, sillä liha on kallista ja ne jutut, mitä me veget syömme enemmän, esimerkiksi pavut, eivät ole erityisen kalliita - varsinkaan verrattuna lihaan. Se on myös kokonaisedullista yhteiskunnalle, koska se ei tuhlaa resursseja niin paljon. (Tai siis näin olisi, elleivät monet perustuotannon ja elintarviketuotannon tahot olisi sitoutuneet lihan tuottamiseen, sillä onhan kalliiden lihatuotteiden valmistaminen halvoista eläimistä heille kannattavampaa...)

Yleensä en käytä terveysperusteluja, olen enimmäkseen kohtuuden ystävä ja lisäksi minulle riittävät nuo kolme eetä. Tottakai vegeruuasta saa helposti myös ee niinkuin "epäterveellistä" eli käytännössä siitä voi tehdä ravintoköyhää, kuituköyhää, liian rasvaista, lihottavaa, sitä (ja vegekarkkeja ja pullaa) voi syödä liikaa jne. jne., mutta monia yleisiä terveysongelmia, kuten (minunkin perimässäni olevia) verisuonisairauksia ja ylipainoa on paljon helpompi hallita - ihan itsekseen, ilman sen suurempaa kikkailua.

Sen sijaan olen monen muun vegen tapaan joutunut tutustumaan ihmisen ravitsemukseen suhteellisen perusteellisestikin, sillä kasvissyöjille esitetään ihan ihmeellisiä väitteitä ja kysymyksiä. Osa niistä ravitsemusasioista (B12, D-vitamiini jne.) on ihan hyvä tietää ja pitää niistä huoli, kuten kaikkienkin pitäisi hieman katsoa mitä syö, mutta suurin osa on aivan omituista ja selkeää tietämättömyyttä tai Illuminatin motorisoimaa (esim. väitetyt rauta- ja kalsiumongelmat).

Kun tämä keskustelu on kuumennut nyt netissäkin, niin olen pariin paikkaan kommentoinutkin. (Tällä kertaa siis minun ei ole tarvinnut olla keskustelun aloittaja!) Esimerkiksi Uuden Suomen blogipalveluun kirjoittava Janne Suuronen, nelikymmpinen (kuten minä), työssä käyvä (! - kuten minä), perheenisä (kuten minä - Espoo ja Kokoomus jätetään nyt kommentoimatta) innostui kirjoittamaan otsikolla "Lihansyöjät vs rehunpurijat". Minäkin sinne kommentoin ja kun kyselin perusteita lihansyönnille, jonka tarpeen epäsuorasti(!!!) annettiin ymmärtää olevan "tieteellisesti todistettu asia", niin sain vastaukseen viisi linkkiä ikään kuin ne olisivat vastaus, joten ruoditaan ne tässä:

1 http://www.vantaa.fi/i_perusdo…5332;43203
2 http://www.springerlink.com/co…066n6u915/
3 http://www.cababstractsplus.or…9751427103
4 http://www.newscientist.com/ar…brain.html
5 http://www.tohtori.fi/?page=4031888&id=1708693

Ensimmäinen linkki vie siis Vantaan kaupungin Ikääntyvien nettineuvolaan (??? no, ikäännytäänhän me kaikki, kaiken aikaa jopa, vaikka aiemmin oli kirjoiteltu lapsista ja kouluruuasta), jossa on otsikkona Huomio proteiinin saantiin ja tekstissä toistetaan heti helppo perussääntö: "Useimmille aikuisille sopiva päivittäinen proteiinimäärä on noin 1 g painokiloa kohden tai 70 g vuorokaudessa."

Valitettavasti nyt vain kaikesta helppoudesta huolimatta on niin, että tuo 1 g / painokilo / vrk on aika paljon. Arvion aikuisten proteiinitarpeesta voi lukea vaikka WHO:n ja FAO:n julkaisusta Energy and protein requirements: "The aggregated data provide an estimated mean requirement of 0.63 g/kg of highly digestible, good-quality protein."

Proteiinin saanti 0,63 g/kg/vrk on noin 37% vähemmän kuin helppo 1 g/kg/vrk. On totta, että ikääntyneet ihmiset hyödyntävät proteiinia huonommin, joten heille WHO/FAO/UNU suosittelee määrää 0,75 g/kg/vrk.

Toiseksi vegetkin saavat tuon proteiininsa aivan helposti, ei siihen lihaa tarvita. Onhan se vaikea tajuta, mutta kannattaa tutustua aiheeseen, ennen kuin alkaa väittää asioita ja huitoa netin viisauden suuntaan.

Jos tässä nyt linkkisotaa käydään, niin allaolevaan kannattaisi tutustua - jossain asiallisessa, tieteellisiä lehtiä tarjoavassa kirjastossa, tai voihan se olla netissäkin myynnissä:

Plant proteins in relation to human protein and amino acid nutrition (American Journal of Clinical Nutrition, Vol 59 (1994), 1203S-1212S): "This short review ends with a list of series of myths and realities concerning the relationship between plant protein and human nutrition and a list of some nutritional issues of concern to the health professional and informed consumer."

En ole siis tuota artikkelia tai sen lopussa olevaa listaa nähnyt, mutta toivottavasti siellä on mainittu sekin myytti, että välttämättömien aminohappojen saaminen kasvislähteistä vaatii jotain ihmeellistä yhdistelyä, riisiä ja papuja samalla aterialla tms.. Käytännössä kaikissa ruoka-aineissa on kaikkia välttämättömiä aminohappoja, suhteet vain vaihtelevat ja proteiinin määrä suhteessa ruoka-aineesta saatavaan energiaan on kohdallaan mm. perunassa! (Ja onneksi/toivottavasti kukaan tai kovin moni ihminen ei syö pelkkää perunaa - useammastakin syystä.)

Sitten kakkoslinkki..

Siellä on tiivistelmä tutkimuksesta, joka käsittelee "proteiinienergia-aliravitsemusta" eli tilannetta, jossa ihminen ja erityisesti kehittyvä lapsi ei saa tarpeeksi ravintoa ja erityisesti proteiineja. Siitä syntyy (toivottavasti vain) televisiosta tuttu turvonnut maha ja neurologisia kehityshäiriöitä. Aihe on tärkeä, artikkeli intialaisten kirjoittama (Intiassa on neljä miljoonaa (4 000 000) vakavasta proteiininpuutteesta kärsivää lasta) jne., mutta onko tällä mitään tekemistä kasvissyönnin kanssa? Ei.

Tuollaista artikkelia tarjoaa vegekeskusteluun vain ihminen, joka oikeasti luulee, että kasvisruoka tarkoittaa jonkinlaista ravitsemuksellista puutetta. Tämän vuoksi keskustelu on hieman vaikeaa... Minulla on oma asenteeni eläinten syömisestä, mutta en sentään sekoita faktoja tuolla tavalla, enhän?

Sitten linkki kolmonen onkin arvostelu konferenssijulkaisusta ja aiheena on - aliravitsemus. Seuraava.

Neloslinkistä luemme uutisen tutkimuksesta (tässä linkit alkuperäiseen tiedotteeseen ja artikkelin nettiyhteenvetoon), jossa hiirikoehenkilöille on aiheutettu aivovamma ruiskuttamalla nestettä aivoihin ja sitten testiryhmä, jolle on annettu välttämättömiä aminohappoja ravinnossa on osoittanut nopeampaa kognitiivisten taitojen palautumista kuin verrokkiryhmä, joka sai vain vettä. Koekeikan jälkeen kyseisten hiirien aivot (siivut, mikroskoopissa) näyttivät myös paremmin palautuneilta. OK, ihan "mielenkiintoinen" tutkimus, mutta onko tällä jotain tekemistä kasvisruokavalion kanssa? No ei taaskaan jne.

Sitten vielä yksi eli linkki suomalaiseen "koko perheen terveyden tietolähteeseen" (kaupalliset kytkennät ja liiketoimintamalli minulle tuntematon), jossa on lista kymmenestä "aivoruuasta". Se on käytännössä käännös, englanniksi käsitettä brain food ei edes tarvitse kirjoittaa lainausmerkkeihin, ei ainakaan otsikossa... (Googletuksella tulee niin monta (erikielistäkin) versiota ja (ilmeisen kaupallista) käännöstä aiheesta, etten jaksa etsiä alkuperäistä.)

Kyllä, netissä on kaikenlaisia listoja ja niissä voi olla osin asiaakin, mutta oliko tuokaan mikään todiste sille, että ihminen tarvitsee lihaa. No ei...

Itse asiassa tuossa suomennetun jutun loppupuolella mainitaan: "Vegetaristeille mustat pavut ja soija ovat hyviä vaihtoehtoisia raudan lähteitä. Pavut ovat tärkeitä raudan lähteitä, sillä ne auttavat C-vitamiinia imeytymään. Myös pinaatissa on hyvänlaatuista rautaa."

Tuo tietenkin liittyy rautamyyttiin, mutta tuonkin artikkelin mukaan vegetaristeja on olemassa! Meitä on monta, koko ajan enemmän, eikä se johdu ruuan puutteesta, vaan tietoisesta, järkevästä valinnasta.

(huh - tuliko tästä vähän pitkä ja tylsä? no tuli)