Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Timin mänty pistää tuntemaan

Kuva
90-luvulla olin töissä Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä, lähinnä erilaisten luontaishoitokurssien järjestelyissä. Kurssilaiset yöpyivät tilalla ja heille oli kaikenlaista iltaohjelmaakin. Ensimmäisinä vuosina kuulin todella monta kertaa lausuntoja, miten "käytiin eilen Timin männyllä ja vieläkin tuntuu" ja olin ihan että hohhoijaa. No, kerran sitten menin mukaan ja Timin mänty on tosi hieno paikka. Se on ilmeisesti satoja vuosia vanha vanha puu ja sitä on käytetty ns. uhripaikkana eli männyn rungossa on koloja joihin on laitettu ehkä ruokaa - ja verisiä tikkuja: TIMIN MÄNTY, HÄMEENKYRÖ "Hämeenkyrössä Timinkylällä kasvaa jättiläismäinen vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmiset muistivat nähneensä karhunpääkalloja ja monivärisiä nauhoja. Pitkienkin matkojen takaa saapui hammassärkyä potevia männyn juurelle. Kaivettuaan tikulla hammastaan, niin että särkevä ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen tikun puun kylkeen ja pääsi siten vaivastaan. Män

Ikä ei ole riittävä kriteeri äänioikeuden saamiseen

Suomessa 18-vuotias on täysi-ikäinen, muttei hän siitä huolimatta saa ajaa autoa, ellei ole suorittanut ajokorttia, tai toimia lääkärinä ilman tutkintoa. Ei ole mitään syytä, miksi kenenkään pelkän ikänsä perusteella pitäisi saada valita yhteiskuntamme päättäjiä. Kansanvalta on hieno ja kaunis asia, mutta olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa sitä on kehitettävä. Nyt julkisuudessa keskitytään siihen, pitäisikö äänestysikää laskea vai ei. Ongelma ja kehityspotentiaali saattavat olla aivan muualla. Keskustelu äänioikeusikärajasta ohjaa huomion taas epäolennaiseen, sellaiseen, mikä ei hyödytä ketään - eikä varsinkaan haittaa niitä, joilla voisi olla jotain menetettävää eli nykyisen järjestelmän valtiaiksi nostetut puoleet ja poliitikot tietenkin kannattavat nykyistä systeemiä, jossa ikärajan muutos ei vaikuta suuntaan tai toiseen. Kaikki tietävät, miten Suomessakin voi edetä poliittisella uralla tai hypätä jopa suoraan kansanedustajaksi, vaikkei olisi mitenkään osoittanut pätevyyttään.

Vinkkaa kirja viikossa?

Kuva
Tapahtui viime keväänä vissiin joskus, että joku tuttu kyseli kirjoja, joita voisi lukea, siis suosittelisiko kukaan mitään. Vaimoni ainakin vastasi ( Jhumpa Lahiri ) ja siitä tuli hieman keskustelua aiheesta. Tällä viikolla yksi toinen tuttu kyseli samanlaista asiaa, vastasin vaimoni puolesta ( Jhumpa Lahiri ) ja samalla suosittelin yhtä niistä harvoista kirjoista, joita olen viimeisten kahden vuoden aikana lukenut, nimittäin Aravind Adigan Valkoinen tiikeri (suomeksi BTJ Kustannus 2009). Tuossa keskustelussa tuli esille myös kirjavinkkaus , joka on hieno idea, olen kuullut siitä lapsilta, koska heillä on koulussa ollut sellaista (mm. kirjailija Tuula Kallioniemi on itse käynyt koulussa ja kertonut lastenkirjoistaan). Mutta tämä vinkkaus toimii siis meillä aikuisillakin ja ihan hyvin voisikin ottaa tavaksi vinkata kirjoja jollain sellaisella tavalla, joka tekee ne kiinnostaviksi. Kun vielä esitin lisäksi, että vinkkaus toimii kätevästi sosiaalisessa mediassa ja esim. Facebook

Kun varaventtiilikään ei auta

Kuva
Taas on aika narinan. Ennakoin toki tätä jo silloin, kun toissakesänä ostettiin pojalle pyörä. Myyjä nimittäin sanoi: "Siinä on Presta-venttiilit." (En tietenkään nyt muista, mitä silloin kuulin, mutta katsoin netistä, eli googletin "polkupyörän venttiilit" ja siellähän se selvisi.) "Milläs niitä pumpataan, ai omalla pumpullaan, no, sellainen pitää sitten vissiin ostaa…" Eikä pumppu paljon maksa, mutta kolme erilaista polkupyöränpumppua yhdessä taloudessa on vähän liikaa, minusta. Jossain vaiheessa opin, miten näitä Presta-venttiileillä varustettuja renkaita pumpataan (olis pitänyt varmaan katsoa ensin netistä…), mutta tänään tuli sitten se lopullinen takaisku. Isosisko, 14v (tänään!), oli valmis lähtemään pikkuveljen kanssa pyöräilemään. "Nostatte varovasti niitä tavaroita pois vajasta ja sitten ne pyörät." Jossain vaiheessa ohikulkiessani näin ikkunasta, että pyörät olivat vajan edessä selällään ja pumppaaminen käynnissä. Kun seuraavan kerran

Kuumaa vegeruokaa vieläkin tarjolla

Hesarissa oli torstain Ruoka-sivulla juttu Sano elukoille ei , jossa kirjoittaja kokeili kuukauden ajan syödä vain vegaanista ruokaa. Sinänsä ihan kiitettävä aika, mutta aika outohan tuo idea on. Nyt, kolme vuorokautta myöhemmin Hesarin sivuille on tullut 143 kommenttia ja yksi niistä on minultakin, mutta koska siellä kommenteissa on 2500 merkin enimmäiskoko, niin laitan oman kommenttini ilman siivousta ja hieman muokattuna tännekin. Jonkin matkaa kun kommentteja jaksaa selata, niin eteen alkaa tulla sellaisia, joissa itse lehtijuttua arvostellaan. Olen aivan samaa mieltä siitä, että vaikka on hienoa, että vegeily tuodaan esille ja siitä keskustellaan, niin kyllä lehtijutulta odottaisi hieman enemmän kuin pelkokerrointyyppistä kokeilukuukausiraporttia. En ole itse vegaani, vaan nirso vegetaari, mutta yli 20 vuoden kokemuksella tunnistan monet jutussa olleet ajatukset - olen kuullut niitä minun valintojani ihmetteleviltä ja kauhistelevilta ihmisiltä. Ensinnäkään vegetarismissa t

Vegeruoka on saatu kuumaksi

Kaikki ovat varmaan huomanneet, että kasvisruuasta keskustellaan. Kirjoitukset ja valtuustopuheenvuorot ovat runsaampia ja kiihkeämpiä kuin koskaan aiemmin Suomessa, mutta sisältö eli "argumentit" ovat sitä samaa kuin mitä olen katsellut nyt kaksikymmentä vuotta: "Ihminen tarvitsee lihaa / on sekasyöjä jne. jne." "Ilman lihaa ihmisestä kasvaa ruipelo idiootti jne. jne." Kun näitä keskusteluja on aiemmin käyty "loppuun asti", on sieltä lopulta tullut vastaan "haluan syödä lihaa", mikä varmaan voikin olla ihan totta. Kun vielä huomioi sen, että ruokatottumuksemme ovat opittuja ja liittyvät keskeisiin tyydytyksen, turvallisuuden ja hengissäpysymisen tunteisiin, niin ei ole ihme, että älykkäiltäkin vaikuttavat ihmiset alkavat puolustella lihansyöntiä. Itse pohdin, päättelin ja kokeilin kasvisruokaa parikymppisenä, enkä todellakaan siirtynyt kasvissyöjäksi hetkessä, vaan muutaman vuoden prosessissa. Siitä lähtien olen pärjännyt itsen