Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2007.

Mediakatsaus, missä miehet opettavat viherpiipertäjiä ja peräävät oikeuksiaan

Vuosikymmenien käsipohja valtavirran ulkopuolella totuttaa moniin asioihin, mutta toisinaan sattuma tuo juttuja niin usein, että ei voi olla huomaamatta. Tekijöitä ovat tietysti joulu, jouluruoka, siat ja sikavideot. Hesarin kolumnisti (lehti kierrätyksessä ja netissä vain maksullinen versio ) kirjoitti 22.12. suurinpiirtein, että "koska kaikki viherpiipertäjät eivät ole kasvissyöjiä, niin heidän olisi hyvä käydä itse tappamassa eläimet, joiden lihaa aikovat syödä". Hyvä idea, mutta miksi ihmeessä nimenomaan Viherpiipertäjien pitäisi niin tehdä. Eivätkö ihan tavalliset perheenäidit kelpaa teurastajiksi? (Omaan suulliseen perinteeseeni kuuluu tarina siitä, miten isäni oli sotavuosien aikana käymässä äitini kotona, siis maalla, missä parikymppinen nainen (äitini) piti pystyssä maatilaa metsän keskellä iäkkään isänsä (taatani) kanssa. Oli aika teurastaa porsas ja kun vävykokelas oli paikalla, niin taata otti hänet "mukaan". Eihän isä ollut kaupunkilaispoikana teu

Raha ratkaisee, osat 2-4

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen siis haluaa Helsingin keskustaan lisää yksityisautoilijoita , koska "autoilevat ihmiset käyttävät merkittävästi rahaa". Noniin, koska heillä on ilmeisesti rahaa, joilla on auto ja he ilmeisesti haluavat ajaa autolla keskustaan rahojensa kanssa, niin toki heitä pitää sinne lisää saada. Tampereella on Suomen ensimmäinen jäähalli ja muutama muu sen lisäksi, mutta ei tarpeeksi isoa isoille pojille. Kalervo Kummola etunenässä he haluaisivat rakentaa sellaisen Tampere-talon lähistölle. Siinä kun on tyhjä kohta - hiekkapallokenttä, jota käyttää vain muutama koulu ja sadat jalkapalloilijat - niin ja jos talvi suo, niin jääkiekkoilijat, pienet sellaiset ja kouluissa olevat. Facebookin on perustettu ryhmä Suurhalli Sorsapuistoon , jossa 19 jäsenestä kaksi on vakuutellut toisilleen, että "kun halli rakennetaan yksityisin varoin ja valmistuttuaan ainoastaan tuottaa mammonaa kaupungin kirstuun, saavat vasta-argumentoijat pohtia terveempi

Iik - pihassamme on valokuvaaja

Kuva
Viime viikkoina on tullut kommentteja siitä, kun meistä oli kuvallinen juttu iltapäivälehden liitteessä. Tutut sen tietävät, mutta hieman vieraammille olen selittänyt, miksi meistä on juttuja mediassa - eikä tämä siis ole ensimmäinen kerta. A) Adoptio kiinnostaa ja b) me usein suostumme, koska katsomme, että asioista puhuminen on hyvä asia. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku toinen adoptioperhe (lue: vanhemmat) ovat kieltäytyneet jutusta tai haastattelusta, joten me olemme sitten suostuneet. Tosin nämä selitykset pettävät siinä vaiheessa, kun mietitään, miten usein meistä on kuvia siellä sun täällä. Esimerkiksi esikoisemme oli juuri toista kertaa Aamulehden etusivulla (tällä kertaa ihan pienenä taustalla, viimeksi isona) ja minäkin olen ollut kaksi kertaa televisio-ohjelmassa haastateltavana ennen mitään adoptioita. Adoptiostudiokeskustelusta minut raakattiinkin vajaan tunnin puhelinkeskustelun jälkeen, kun kävi ilmi, että olen näin vanha - siis ohjelman nuorekkaan tekijän m

Tampereella lapsetkin ovat parempia

Perjantain 26.10. Aamulehti (ei, en ole nähnyt uutista netissä) uutisoi asiasta, josta olen nähnyt maininnan joskus aiemminkin: "Tampereella siirretään keskimäärin vähemmän oppilaita erityisopetukseen. Viime vuonna erityisopetuksessa oli 5,5 prosenttia koululaisista. Esimerkiksi Vantaalla prosentti oli 12, Espoossa 10 ja Turussa 9." Järkyttävintä tässä uutisessa ovat kaupungin virkanaisten lyhyet kommentit: "Tampereen kaupungin erityispalvelupäällikön Leena Salosen mukaan lukuja ei tule tulkita niin, että erityisopetusta kaipaavia lapsia ei autettaisi Tampereella. Oppilaat saattavat saada luokassa samanlaista apua kuin erityisoppilaat, mutta heitä ei ole luokiteltu erityisoppilaiksi." Totta. Ei ole niin, etteikö erityisopetusta kaipaavia lapsia autettaisi - lainkaan. Meidänkin keskimmäisemme on hyvätasoinen autismi-asperger -luokalla ja saa juuri sellaista tukea oppimiseen ja maailman hahmottamiseen, kuin tarvitsee. Valitettavasti hänen saamisensa sinne ei me

Huanoa tuatesijoittelua, Juanes?

Eilinen videonoutaja toi R-kioskilta viime vuonna valmistuneen elokuvan Border town (Unohdetut! Ei, huutomerkki ei kuulu suomenkieliseen nimeen, joka ei itse asiassa ole niin huonokaan "käännös".). Itse elokuva on OK, vaikka trillerimäiset juonenkäänteet on nähty aika monta sataa kertaa. Leffa ei kuitenkaan ole mikään kevyt iltapala, sillä vaikka se ei varsinaisesti "perustu tositapahtumiin" (vaan on "inspired by true events"), niin leffan ydinjuttuna olevat murhat ovat totta. Meksikolaisen halvan työvoiman hyödyntämisestä Yhdysvaltojen markkinoita varten ja NAFTA-sopimuksen avulla en sano mitään, kun en ole tehnyt asiasta nettihakuja. Alkuteksteissä lisäksi välähti, että nämä riistofirmat eli maquiladorat eivät ole tehneet mitään turvatakseen työntekijöidensä turvallisuuden, mutta minulla on vähän erilainen näkemys siitä, mikä se ongelma on ja miten se pitäisi ratkaista. No, mitä se Juanes tähän kuuluu. Herra on mainittu jopa alkuteksteissä ja kyl

Nuudelikeittoa

Kuva
Kun esikoisemme tuli Kiinasta kuusi ja puoli vuotta sitten, oli hän melkein viisivuotias ja mm. taitava syömäpuikkojen käyttäjä. Onneksi olimme Leenan kanssa opetelleet "tekemään nuudeleita", joten saimme jo ensimmäisenä iltana tarjota nuudeleita, joiden joukossa oli ehkä vihreitä papuja ja jotain tomaattijuttua. Kommunikaatiomme kehittyi aika nopeasti ja tyttö alkoi kertoa, miten "Kiinassa oli sellaista tosi hyvää nuudelikeittoa". Kyselin lisää asiasta ja aloitin kokeiluni. Välillä yritin tehdä tomaattipohjaista, sain negatiivista palautetta, ja lopulta reseptiksi on muotoutunut enemmän tai vähemmän kirkas keitto. Viimeisen vuoden lisä on ollut miso, jota tein ensin erikseen, mutta kun kaikki kaatoivat sitä kuitenkin lautaselleen, niin eilenkin laitoin sen sinne kattilaan suoraan. KIIREISEN LAUANTAIN NUUDELIKEITTO kiinankaalia nuudeleita tuoretta inkivääriä (rypsi)öljyä vettä suolaa misoa Koska tämä ei varsinaisesti ole perheen äidin suosikkiruokaa, tätä o

Kiinassa sana rehellinen tarkoittaa tyhmää?

No ei sentään. Kuulin tuollaisen viisauden eilen, kun projektipäivän yksi luennoitsija halusi puhua Kulttuurien Eroista. Aika monet ovat varmaan huomanneet, että aika monet globaalin talouden globaalit toimijat ovat huomanneet, että asiat ja varsinkin kommunikaatio toimii eri tavalla eri puolilla maailmaa. Hyvä sinänsä, että huomataan, miten ihmiskunta on kehittynyt eri tavoilla eri kulmilla tätä pyöreää palloamme. Eilinen luennoitsijakin oli oikeasti hyvä - hyvä varmaan työssään (olen nähnyt vain hänen oman esityksensä asiasta) ja jopa niin hyvä tämänpäiväisessä aiheessaan, että kommunikaatiosta puhuessaan kertoi myös, miten Mäntässä asuvat ihmiset saattaisivat ymmärtää häntä eri tavalla ja Oulussa asuvien ihmisten hän tietää ymmärtävän eri tavalla. Jostain kumman syystä kuitenkaan mänttäläisten tai oululaisten tavasta ymmärtää tai väärinymmärryksen syistä tai seurauksista ei kerrottu sen enempää "hassuja" negatiivisia tarinoita. Jostain kumman syystä "viisaudet&quo

Oi tempura, oi mureus!

Kommentoin juuri tämänpäiväisessä Aamulehdessä ollut kolumnia , mutta kun Aamulehti nyt julkaisee, mitä julkaisee, niin laitan suoraan tänne talteen. Jos on vaikea ymmärtää, niin lukekaa kaikki linkit, sulkekaa kone ja menkään nukkumaan. Minuakin ällöttää moni asia nykyisessäkin menossa, mutta kun en ole koskaan pitänyt ketään kääkkänä tai miettinyt, olenko kääkkä vai en, niin en ole lainkaan varma, onko tässä mitään uutta tai median kuluttajien ikään liittyvää. Noin 15 vuotta sitten olin ystävieni luona aloittamassa rauhallista kaupunkijuhannusta ja tunnelmaa loi Ylen radiokanava, jossa jo silloin suositun juontajan ohjelmaan sai myös soittaa. Tavallinen suomalainen nuori mies soitti sinne, juontaja kyseli onko tyttöystävää ja olimme kaikki suu auki, kun seuraava kysymys tyttöystävästä oli: "Ootko päässyt jo kokeileen?" Panin juontajan nimen mieleen ja nykyään hän on myös kansanedustaja. Tämä on tätä. Mikään ei ole mitään, ellei "ylitä" sitä, mitä joku toi

Kuusi väriä: Violetti

Kuva
Viikko sitten lauantaina saimme papukauppiaaltamme Tammelan torilta myös mangoldia kilon pussin kahdella eurolla. No, stamppottiahan piti sitten tehdä. Viime tingassa (lue: puoli kuudelta) menimme Lielahden City-marketiin ja vaikka myymälässä oli tilaa tehdä ostoksia, niin perunoiden valitseminen ei ollut helppoa. Valmiiksi pakatuista Pirkka-perunoista olivat punaisen pussin eli jauhoiset perunat loppu ja jäljellä olevat pussit tuntuivat sisältävän pehmeitä perunoita. Siirryin irtoperunoiden laarille ja ehdin kokeilla perunoita, kun vieressäni ollut asiakas sanoi: "Ne on kaikki pehmeitä, eikö olekin?" Niin oli. Palasin siis takaisin valmiiksi pakattujen perunoiden puolelle ja huomasin, että jos kaivan alimmaisen keltaisen pussin kasan pohjalta, niin perunat eivät ole pehmeitä. Kun "punaisia" ei ollut, otin "keltaista" eli Nicolaa, joka on suosikkilajikkeitamme, yleensä luomuna ja usein vähän liian kiinteää, kun nyt edelleenkin tavoitteena oli se stamp

Nirsovege valittaa eli Avoin kirje ravintola-alan ammattilaisille

Kuva
Arvoisa ravintola-alan ammattilainen, Kaikkien näiden vuosien jälkeen NYT on tullut se hetki, jolloin KIRJOITAN tästä käsittämättömyydestä, joka (meidänkin) maassamme vallitsee ja josta olen aika monta kertaa viimeisten 20 vuoden aikana PUHUNUT: Ravintola-alan ammattilaiset osaavat tehdä aina usein aika älyttömän huonoa "kasvisruokaa", varsinkin, jos ruokaan liittyy jotain lisätoiveita. Tapahtui nimittäin tällä viikolla, että työnantajani oli järjestänyt kehityspäivät paikalliseen hotelliin. Lounaita varten sinne oli välitetty ruokatoiveeni, jotka kieltämättä ovat monen suomalaisen mielestä erikoiset. Olen nimittäin laktovegetaari, joka ei syö sieniä eikä sipuleita. Kun ensimmäisen lounaan aika tuli ja noutopöydän läpivilkaisun jälkeen pysäytin henkilökuntaan kuuluvan henkilön, niin vastaus kysymykseeni "mitä minulle on varattu tai tehty" oli: "Mitä sä haluat?". Houkutteleva kysymys kieltämättä, mutta kertoi heti, että minulle (ja ilmeisesti kahde

Älkää soutako niin kuin minä soudan

Minulle pääministeri Vanhasen tekstari - vai mikä se 32 sanan ja neljän kirjoitusvirheen viesti nyt olikaan - ikävästi vain vahvisti yhtä kuvaa, mikä minulla on poliittisesta eliitistä isommissa ja pienemmissä piireissä: Ihmiset ja puolueet ovat hankkineet itselleen aseman "ajaakseen yhteisiä asioita", mutta saavutettuaan jotain ne ja he alkavat pelata sisäpiirin peliä. Vaikka valtaanpääsy näyttää tapahtuneen vapaassa demokratiassa, niin piirin kokoonnuttua asiat ja valta eivät enää kuulukaan kansalle. Jos tästä nyt jotain hyvää yrittää keksiä, niin tänä vuonna ei toivottavasti tarvita muita heinäkuun hölmöysuutisia (pakeneva leijona, karannut sonni jne.), kun meillä on herra pääministeri, joka jaksaa "viihdyttää" meitä kansalaisia. On käsittämätöntä ja yhtä aikaa hyvin ymmärrettävää, miten meillä voi olla tällainen pääministeri - ja muukin hallitus... - kuin mitä meillä nyt seuraavat neljä vuotta on. Yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat blogikirjoitust

Aika pandiitteja

Olen erinomaisen pitkän lomani aikana lukenut vain yhtä kirjaa... Siinä oikea intialainen pandiitti (nobelisti) kirjoittaa mielenkiintoisia asioita intialaisuudesta, joten siitä ehkä myöhemmin. Tällä kertaa siis keskitymme vain sanaan pandiitti. Jossain loman alkuvaiheissa nimittäin luin Hesarista kirja-arvostelun, jossa arvostelun kirjoittaja halusi sanoa kirjan kirjoittajan olevan "pundit". Nojoojoo, asiantuntija, oppinut, mutta kyllähän meille jo koulussa opetettiin sana pandiitti, minkä kirjoitusasun lapsuuteni autoritaarinen tietolähde eli Otavan Pieni tietosanakirja vahvistaa. Jos haluaisi lyhentää arkaaista Pienen tietosanakirjan kirjoitustapaa("inflatsiooni"), niin ehkä pandit, mutta ei u:ta, kiitos, sehän on vain englantilaisen siirtokirjoituksen yritys saada ääntämykseen a. Taivuttamisen kannalta valmiiksi pitkä muoto on kätevämpi: pandiitteihin - panditeihin. Hesarin juttuun (eikös ole tarkka viite!) oli jopa laitettu pieni selitys siitä, mitä &quo

Teini-ikäisen omistajan huolet ja hauskuudet

Kuva
Purin lomapäivän rauhassa kuistin laudoituksia ja poika irrotteli nauloja kun naapurin pihasta kuului koiran haukuntaa. - Onko se meidän? Olihan se. Nimi tai komento ei vaikuttanut mitään. Kiersin kadun kautta, niin siellä meidän pikku Pindamme kiiti aivan mahdotonta laukkaa ja kävi välillä juomassa etanoiden pyydystyskupista... Ilmeisesti nyt oli hyvä päivä sille kokeilulle... "Pienen" jahtaamisen jälkeen Pinda antoi periksi ja luimisteli perässä sisään. Hyvästi vapaus! Tänään oli siis hyvä päivä myös sisäarestille. Parin tunnin jälkeen tottelevaisuutta oli aivan uudenlainen määrä ja kun vein tunnetulle aidanalituspaikalle (johon saattaa tulla verkkoa lähiaikoina) ja sanoin "ei", niin tuloksena oli jälleen kieriskelyä selällään. Näin on ehkä onnistuttu myös oppimaan jotain - toivottavasti tuo kuolleista etanoista haudutettu liemi tekee tehtävänsä - ainakin hengitys haisee vielä mahtavasti...

Mitä tapahtui Suomessa 1. heinäkuuta 2007?

Kuva
Tulin siis eilen vilkaisseeni tänne blogiini ja löysin kävijätilastoista hauskoja piikkejä: Suuri osa tuosta selittyy pienellä perusliikenteellä ja tiedän, mitä on tapahtunut 15. päivä, mutta mitä tapahtui 1. heinäkuuta?

Unter den Linden

Kesä on tuntunut tosi kesältä ja perjantai-iltana, kun muutaman viikon tauon jälkeen kävelin kaupungissa illalla, ihmettelin hetken, että mikä raikas tuoksu leijuu Tammelan puistokadun pohjoispäässä. Lehmuksenkukathan ne.

Vakiintuneet stereotypiat jatkavat vahvistumistaan

Tuskin olin saanut aamukahvit sisääni eilisen artikkeliarvosteluni jälkeen, kun tämän päivän lehdestä raportoitiin saman ilmiön taas yhdestä ilmentymästä: Riina Kaarla on tehnyt lastenkirjan Isä rakentaa . Ilmeisesti enemmän tai vähemmän fiktiivisessä kirjassa isä rakentaa (onko tälle vaihtoehtoa?), joten äiti ja lapset viettävät kesää maalla. Yllättäen(?) perheessä on kolme poikaa ja niinpä "pojat samastuvat isän rakennusurakkaan ja tekevät kesän mittaan omia majoja, telttoja ja muita asumuksia". Muuten minulle on ihan sama, mitä sukupuolta lapset ovat, mutta tuossa perheessä olisi kyllä saanut olla tyttö! Onneksi Veera-kirjoissa on tyttö, joka on kiinnostunut ja tietää kaikenlaisista asioista.

Joka toimittajan sisällä asuu pieni sukupuoliluokittelija?

Aamulehden etusivulla oli tiistaina (12.6.) pysäyttävä otsikko: Joka pojan sisällä asuu pieni muotoilija. Etusivun 11 riviin on saatu otsikon lisäksi kolme kertaa sana "pojan" ja kerran vielä "poikien". Itse sivun pituinen juttu on ihan kiva, kertoo kangasalalaisen Jari Hämäläisen ja hänen vaimonsa, Anu Pellisen kokoamasta näyttelystä Tampereen Verkarannassa . Siellä on Jari Hämäläisen ja muiden tekemiä puisia leikkiautoja (pikkuautoja) ja Hämäläisen ja Pellisen kolmen pojan tekemiä autopiirustuksia. Kiva niin ja kiva, että Hämäläinen tykkää tehdä leikkiautoja ja että heillä on kolme poikaa ja että Pellinen tykkää jopa järjestää näyttelyn perheensä autoharrastuksesta, mutta, mutta: Eikö tyttöjen sisällä "asu pientä muotoilijaa"? Ei, ei, eihän jutussa niin sanota eikä se, että sanoo voikukkaa keltaiseksi, tarkoita, että leinikit eivät olisi keltaisia. Mutta, mutta: Eikö tätä nyt ole kuultu tarpeeksi: Pojat tykkäävät autoista ja ovat luovia. Tytöt tyk

Paastopäivänä helle loppua saa

Maanantaina näyttää olevan taas ekadashii , ja ainakin näin muutamaa päivää aiemmin Ilmatieteen laitoksenkin mukaan silloin myös tämä lämpöaalto katkeaa. (Poistin sääsymbolien kuvan, kun Ilmatieteen laitos ei enää tuottanut kyseisen viikon ennustetta... sää kyllä viileni siinä maanantain paikkeilla...)

Hard * * rock * * suvivirsi

Kevätjuhlakoordinaatio on mennyt hyvin sikäli, että nuorimman tarhakevätjuhla oli eilen illalla, vanhimman koulussa tänä iltana ja keskimmäisen koulussa huomenna. Työkaverille jo sanoinkin, että tämä kevätsesonki on sikäli helpompi, ettei ole (kai?) olemassa pikkukevätjuhlia. Helpoksi näitä juhlia ei kuitenkaan tee tämä nykyinen populaarikulttuurin vaihe, jota elämme, halusimme tai emme. Tiedättehän sen viimevuotisen euroviisvuoittajan? (2-100 vuotta sitten tuolla kysymyksellä olisi ollut ihan erilainen merkitys.) Eilen tarhan takapihalla, ensimmäisen kesäillan alettua, rastin henkilökunta jakoi mehujäät ja sitten eskarilaiset esittivät ohjelmaa. Kyllä. Poikien bändi "soitti" koskettimia, lelukitaraa, mandoliinia, sekalaista lyömäsoitinkokoelmaa ja solistilla oli mielenkiintoinen teipattu mikkiständi, jossa oli monitori ja main speaker samassa jalustalaatikossa. Solistin "ohjaavan valonsa menettäneet lampaat" olivat hieman vielä enemmän hukassa kuin tavallisessa

Tarkoituksenmukaisuuttahan se kaikki vain on

Jotkut mielipiteenilmaisijat ovat esittäneet vastamielipiteitä hallituspuolueiden kaavailemia päivähoitomaksuluokkien uudistustoimenpiteitä vastaan. Turhaan, sanon minä. Kysehän on vain siitä, lasten päivähoito-oikeuden käyttämistä ohjataan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi ottamalla käyttöön kokopäivähoidon vähimmäismaksu . Kuitenkin nytkin varmistetaan, että palvelut säilyvät kaikkien saatavilla ja samalla järjestelmää uudistetaan niin, etteivät asiakasmaksut johda epätarkoituksenmukaisiin hoitovalintoihin . Voisiko kehitys kehittyä enää parempaan suuntaan! Joku voisi erehtyä luulemaan, että kyse on rahasta, mutta ei, kuten valtionvarainministeri Katainen sen eduskunnassa selvästi sanoi: Tavoitteena on se, että niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat tai toinen vanhempi on kotona ja joilla ei ole sosiaalisia rajoitteita esimerkiksi, voisivat nykyistä enempi tehdä valinnan ja käyttää maksutonta puolipäivähoitoa. Tässähän vain lisätään valinnanvapauden mahdollisuuksia nykyis

Sykliset trendit

Kuva
Samin bloggaus pisti mutkin kokeilemaan netin (haku- ja uutispalvelujen) Google-trendejä ja hauskaahan se on leikkiä hakusanoilla. Hot trends -listalla on joitakin selviä manipulointeja, mutta tuolla hakusivulla voi löytää kaikkea mieleenkiintoista, esimerkiksi vuosittain toistuvia trendipiikkejä:

Late Lammas sunnuntaina!

Kuva
TV2:n lastenohjelmien toimitus tekee taas kulttuuriteon, kun alkaa näyttää sunnuntaisin Late Lammasta eli Aardman Animationsin Shaun the Sheepiä ! Jos tapanasi ei ole katsella lastenohelmia sunnuntaiaamuisin, mutta arvostat hyvää animaatiota, niin laita levylle - klo 9.40 siis. JK. Tämä yksittäinen kirjoitus on edelleenkin nyt lokakuussa 2009 Googlen "Late Lammas" haulla viiden suosituimman joukossa ja väkeä lappaa. Jos olet töpsähtänyt blogiini tämän vuoksi, voit toki löytää täältä jotain kivaa vaikkei täällä mitään tämän enempää itse Late Lampaasta olekaan, mutta olisi tosi kiva, jos kirjoittaisit tuonne kommentteihin, mitä itse tiedät tai ajattelet Late Lampaasta ja mitä siitä netistä etsit. Nykyäänhän Late Lammasta voi ostaa myös DVD:illä ja netistä löytyy ainakin yksi täysin laillinen versio katsottavaksi !

Naarmuja 1: Kivi metsässä

Kuva
Aamulla klo 4.47 koira haukkui alakerrassa. Raahustin katsomaan ja kun totesin kaiken olevan OK, suosittelin nukkumista. Puoli seitsemältä heräsin taas koiraan, otin vaatteita mukaan ja totesin kaiken olevan edelleenkin OK, s.o. ei pissoja tai kakkoja lattialla. Kärsivällisen koiran katsellessa sain vaatteet päälleni, banaanin sisääni (sai koirakin vähän banaania) ja puolessa tunnissa olimme täällä metsän "keskellä". Kirjoitan tätä oikeasti (oikeasti!) metsässä, mutta tässä Kaupin kallion itäisellä rinteellä istuessani en onnistunut saamaan suoraa nettiyheyttä (ei 3G:tä täällä), joten siirrän tämän myöhemmin puhelimesta nettiin... Kyllä kannatti tulla tänne . Kaupunki on toki vielä melkoinen humina tuolla kallion takana ja äänimaisemaa dominoivat varikset ja järveltä kuuluvat lokit. Jälkimmäiset assosioin välittömästi äänien suunnalla olevaan kaatopaikkaan ja muutenkin lokkien laulu ja nämä variksenmarjan varvut eivät jotenkin kuulu yhteen. Silti tämä on minulle Oi

Kansallistunne, nationalismi ja monikulttuurisuus?

Aamulehden perjantain 11.5. Alakerta on Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan ja poliittisen historian opettajan, Sampo Terhon "Suomalaisuus on hyvä keksintö" (ei ilmaisena netissä). Terho tiivistää, miten Suomessa "kansanhenki" ja "nationalismi" ovat syntyneet 150 vuotta sitten (alkaneessa prosessissa). Snellman , Runeberg , Topelius ja muut lauantaiseuralaiset elivät ja vaikuttivat vaiheessa, jossa Suomessa asuvat pääsivät enemmän tai vähemmän itsenäisiksi päättämään omista asioistaan monen sadan vuoden ruotsalaisten ja venäläisten vallan jälkeen. Terho, kuten minäkin, on sitä mieltä, että "ilman minkäänlaista kansallistuntoa ja kansalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olisi vaikea kuvitella toimivaa valtiota". Mutta mitäpä sillä valtiolla? "Kansallisvaltio, jossa ihmiset ovat olleet valmiit tarjoamaan toinen toiselleen ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon." Se on jo jonkinlainen syy valtiolle. No, jos tuo on jo saavutettu,

Siitä sambaria, mitä kaapista löytyy

Kuva
Ehdin jo tänään aloittaa lohkoperunoiden valmistuksen (tytär kuori siis...) kun vielä ideoin illallisen kokonaisuutta. Silloin tuli mieleen kaapissa oleva sambar masala -paketti. Sambar on siis etelä-intialainen kasvisruoka, hyvin samantapainen kuin karrit ja sabjit. Masalapaketin kyljessä on jopa resepti: "Pese ja pilko 500 g kasviksia kuten munakoisoa, rumpukeppejä (tälle suomenkielinen nimi: Moringa oleifera , drumstick), kesäkurpitsaa, perunoita, herneitä, kukkakaalia jne.. Keitä 200 g puolikkaiksi kuorittuja kyyhkynherneitä (no ei varmasti löydy tolla nimellä kaupasta, mutta "toor dal" tai "split pigeon peas" voi auttaa) 8 dl:ssa vettä 40 minuuttia. Säilytä vesi. Liota 50 g tamarindia 1 dl:ssa vettä, siivilöi massa eroon ja sekoita daaliin. Paista erikseen 100 g pilkottuja tomaatteja, lisää kasvikset, 20 g sambar masalaa, suolaa ja jatka paistamista 5 min. Sekoita kasvikset daaliin ja veteen ja anna kiehua hiljaa 20 min." Kas noin. Meillä ei tok

Ohjatun rentoutumisen raskas tehtävä

Maanantai Hesarissa oli Elämä & Terveys -sivulla Ninni Lehtimäen Näin minä liikun -kolumni ( maksullinen juttu ), jossa toimittaja kertoo siitä, miten joogatunneilla käytetyistä mielikuvista ja ohjatuista rentoutuksista. En itse käy joogatunneilla (kirjoittaja ilmeisesti käy, koska hänellä on useita kokemuksia ja kirjoituksessa kohta "olen siirtynyt suosimaan mahdollisimman fyysisiä joogatunteja"), mutta olen kuitenkin sen verran ollut erilaisissa ryhmäjoogaharjoituksissa, että tiedän tilanteen. Myös vedin useamman vuoden joogatunteja ja silloin yleensä myös loppurentoutuksessa puhuin läpi jonkinlaisen rentoutuksen ja sen jälkeen maattiin pari minuuttia hiljaa shava'sanassa (kuolleen asennossa). Kun itse olen ollut ryhmän jäsen ja rentoutumassa, niin olen usein nukahtanut ohjattuun rentoutukseen ja toisinaan kysynyt jälkikäteen, miten rentoutuksen loppu oli mennyt... Joskus vetäjänä kokeilin sitä, että en puhunutkaan mitään, mutta se ei viikkotuntiryhmässä toiminu

Jos uraani halkeaa...

Kuva
Ydinsota ei ole ajankohtainen uhka. Ydinvoimakin on virallisen mielipiteen mukaan vain ratkaisu nykyisiin uhkiin. Toisin oli ennen. Monet ovat varmaan nähneet amerikkalaisia Duck and cover -filmejä, mutta mitä suomalaiset olisivat silloin tehneet, jos pommi olisi räjähtänyt? Suojaan, suojaan mentäisiin edelleenkin, mutta eihän siitä puhuta. Se tuli mieleen, kun tänään Pikkukakkosen hauskassa lastenohjelmassa animaatiohahmo keksi arvoituksen vastauksen pilvestä, joka muuttui sienen muotoiseksi... En tiedä, minkälaiset ohjeet nykyään väestönsuojelusta vastaaville annetaan, mutta perimässäni Taisteluaineet ja taisteluainesuojelu -oppaassa vuodelta 1960 on mielenkiintoinen kaavio. Sen käyttö perustuu siihen, että kun ydinräjähdyksen välähdyksestä on kulunut noin kuusi minuuttia, noustaan kellarista hetkeksi kiikarit ja etäisyysmittari mukana ja arvioidaan sienipilven kokoa. Sen jälkeen kaaviosta voidaan arvoida räjähdyksen voimakkuus! Miksi räjähdyksen voimakkuutta pitäisi arvioid

Tietomme rajat

Kuva
Hesari julkaisi 28.4. jutun "Meditaatiota tuodaan Suomenkin kouluihin". Itse juttu on Hesarin nettiarkistossa , mutta maksullinen. Melkein jo menin sen luettuani kirjoittamaan Hesarin keskustelupalstalle kommenttini informatiivisesta uutisoinnista ja meditaatiosta noin yleensä, mutta kun muutaman päivän päästä pääsin katsomaan, mitä sinne oli jo kirjoitettu, niin annoin sitten olla. No, eikös ystäväni Aamulehti "yllättänyt" viikkoa myöhemmin. Toki. Vastaava päätoimittaja Matti Apunen oli kirjoittanut pääkirjoitussivun "Ylänurkkaan" kolumnin Makaamalla maailma kirkastuu - tämä on siis ainakin vielä luettavissa netissä ilmaiseksi... Otsikointi kertoo paljon ja kaikki voivat siis lukea, miten Apunen on saanut innoituksensa tuosta Hesarin "uutisesta". Apusen mielestä ajatus "sukeltamisesta ihmisten ajatusten alle" "kuulostaa niin 60-luvulta, että täytyy oikein ihmetellä, minkä hippirojukasan alta tämä ... on löydetty". Niinp

Musta kumina on hyvää

Kuva
Mustakumina ( Bunium persicum ) tai musta kumina on suhteellisen harvinainen mauste , mutta tulin sen daalireseptissäni maininneeksi, joten tämän tästä jokun googletus osuu tähän blogiin. Sitä saa nykyään aasialaisista ruokakaupoista, kuten monia muitakin meillä harvinaisempia mausteita ja ruoka-aineita. Nettilähteiden mukaan se on siis käytössä Pohjois-Intian, Tadžikistanin ja Afganistanin alueella, joten kun resepteissä lukee "black cumin", "kala jeera" tms., on tämä oikea mauste. Musta kumina ei ole varsinaisesti mustaa, mutta jos sitä vertaa tavalliseen juustokuminaan ( Cuminun cyminum ), jota on kuvan ylälaidassa, niin onhan se tummempaa. Siemenet (wikin mukaan juustokuminassa siemenet, mutta mustakuminassa hedelmät...) ovat myös pienempiä, selkeästi ohuempia - ja eri makuisia! Maku on samantapainen, aromaattinen ja ehkä hieman savuun vivahtava - tai sitten tapaamani näytteet on kuivattu jossain afganistanilaisen saunan lauteilla. Näistä kumpikaan ei siis

Maukkaat uunipaprikat

Kuva
Leena bongasi tuossa kuukausi sitten yhdestä lukemattomista keittokirjoistamme erittäin herkullisen reseptin: Piemontelaiset paprikat - ja tietystikin niiden vegemuunnelman. Ne ovat periaatteessa paprikoita, joiden sisällä on tomaattia, oliiveja ja kapriksia ja paistetaan uunissa. Nyt kun näitä on pari kertaa tehty (eilen viimeksi), niin täytyy myöntää, että yksinkertainen on kaunista. Ainoastaan yhdellä kerralla tuli vahingossa laitettua balsamiviinietikkaa valkoviinietikan sijaan ja maku ei ollut täydellinen. PIEMONTELAISET PAPRIKAT punaisia paprikoita halkaistuna niin, että kanta säilyy tomaatteja lohkoina mustia oliiveja (kivelliset Lindat ovat edelleenkin parhaita) kapriksia tuoretta basilikaa oliiviöljyä valkoviinietikkaa suolaa mustapippuria Laita paprikanpuolikkaat uunivuokaan, täytä kohtuullisella määrällä tomaattilohkoja, oliiveja ja kapriksia. Lisää basilikan lehdet, öljyä, etikkaa, suolaa ja mustapippuria. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia - paprikat saavat hie

Se ulkonäkö, se ulkonäkö

Internetin hienoja puolia on esimerkiksi se, kun katselee televisiota ja tulee mieleen joku asia, missä joku näyttelijä on ollut tms. merkittävää, niin ei tarvitse vaivata hidasta päätään tai saada oivalluksia kaksi päivää myöhemmin, kun voi googlettaa. No, eilen makasin yksin sohvalla ja katselin ensin BBC:n tuottamaa karua Dirty Pretty Things iä ja sitten TV-elokuva(!) Black River iä ja jälkimmäisessä tuli ruutuun se nainen, se Housesta, siis Lisa Edelstein ja siitä tietysti mieleen, miten pari kuukautta sitten lehdissä puhuttiin Petri Räisäsen seurustelusta tämän Kansainvälisesti Tunnetun Näyttelijättären kanssa. Siis Google auki ja eikös sieltä löydy parin napsautuksen päästä joku House-fanien "foorumi", jossa aika moni haluaa sanoa , miten Räisänen on ruma, NaisMainen(!), liian lyhyt jne. jne. Pitäisikö tästä vetää johtopäätös, että tv-ohjelmia ja niiden näyttelijöitä fanittavat ihmiset ovat rakentaneet maailmansa kovastikin ulkonäköön perustuvaksi vai onko täm

Miksi lapsemme eivät virvo?

(Nyt ehtii vielä tämän ennen kuin huomenna varmaan ovikello soi...) Olemme sanoneet lapsillemme, ettemme tue virpomista kuten emme tue pääsiäistäkään sen uskonnollisilta osiltaan. (Vaimo oli tosin taas eilen päätynyt kertomaan lapsille, miksi pääsiäinen on kristityille merkittävä juhla...) Lasten mielestä on tietysti hauskaa ja houkuttelevaa, jos saisi pukeutua hassusti ja mennä naapureiden ovikelloja soittamaan ja karkkia pyytämään. Ei ole mikään ihme, että lastentarhanopettajat saivat tuon itäsuomalaisen perinteen länsisuomalaisilla höysteillä mukautetun version parikymmentä vuotta sitten niin hyvin leviämään koko maahan. Tiedän jopa yhden adoptioisän, joka ainakin aiemmin ja useampana vuotena peräkkäin pukeutui huiviin ja hameeseen ja sai ihan kohtuullisestikin karkkeja lastensa kanssa kulkiessaan. Sama ideahan on myynyt hyvin läpi Pohjois-Amerikassa syksyisen pyhäinpäivän modernissa perinteessä ja jos meno tällaisena jatkuu, niin kyllä pian Suomessakin kysellään karkkia tai

Adoptioperheiden välisestä ystävyydestä

Kuva
Adoptioperheillä on paljon yhteistä ja yhdistävää. Adotpioon liittyy niin paljon peruskysymyksiä, ettei niitä kukaan normaali adoptioprosessia läpikäymätön ihminen kelaa samalla tavalla läpi. Tämä ei tarkoita, että olisimme jotenkin erinomaisen hyviä ihmisiä, mutta valikoituneita ja tietyllä tavalla koulittuja kyllä olemme. Valikoituja olemme ensinnäkin vapaaehtoisesti siten, ettei adoptio tule edes mieleen kaikille ihmisille. Toiseksi kaikki sitä ajatelleet eivät suinkaan toteuta ajatusta. Sitten tulevat ulkoiset rajoitukset ja on tietysti hyvä, jos adoptiota ajattelevat ihmiset pystyvät itse luopumaan ajatuksesta, ettei rajoituksen tarvitse tulla viranomaisten taholta. Mutta ulkoiset vaatimukset valikoivat meitä. Periaatteessa kuka tahansa pystyy adoptiovanhemmaksi eli ei tarvitse olla erityisen rikas tai koulutettu, mutta kyllä, asuminen pitää pystyä rahoittamaan itse eli tuloja pitää olla ja adoptiolapsia luovuttavien maiden taholta on myös omaisuusvaatimuksia. Nyt kahdeksan

Turhaa valittamista

Kuva
Kirjoitin paikallisen voimalan koristevalojen turhuudesta myös kaupungin keskustelupalstalle ja sain jopa kolme kommenttia "aiheesta". Olisihan minun pitänyt muistaa, että kun porvarit ovat saaneet pormestarin ja vielä valtakunnallisen vaalivoiton, niin kaikki pitää ottaa vaan positiivisesti, eikä "masentaa normaalisti ajattelevia ihmisiä negatiivisuutta pursuavilla jutuilla". Niin, energiansäästö on tosi negatiivista - tai ainakin pitäisi olla. Minulta ei mennyt ohi suinkaan se, että Aamulehden jutun mukaan "ulkovalaistuksen energiankulutus pieneni", mutta kukaanhan ei ole vielä väittänyt, että energiankulutus pienenisi ulkoseinille ja taivaalle suunnattujen sinisten ja punaisten valonheittimien ansiosta. Niiden sammuttamisella energiankulutus pienenisi laskujeni mukaan vielä enemmän! Sähkölaitos ei ole vastannut kuntalaisten julkiselle keskustelupalstalle, mutta henkilökohtaisessa sähköpostissa sähkölaitoksen toimitusjohtaja lohdutti minua, ette

Nimilappu: MUNATON

Kananmunia syömättömänä ihmisenä olen tottunut siihen, että hyvin tilatussa ja tuotetussa kahvipöydässä löydän omat leivokseni merkittynä lapulla "munaton". Joskus munaton vaihtoehto on vaatimaton keksi kipossa ja kun siinä törröttää nimilappu, on se joidenkin muidenkin mielestä huvittavaa. Tämä siis usein onnistuu ja tilanne on vuosien myötä parantunut, mutta toisaalta sitä myös tottuu omituisuuksiin: jos iltapäiväkahvilla on muille kakkua, eikä lappua löydy, niin pyytämällä keksiä tai suklaata saa hedelmäsalaatin tai jos kahvi tuodaan ennen kuin on tauon paikka, niin munattoman henkilön jäätelöpuikko löytyy hieman pehmenneenä jääkaapista. Onko tässä siis narinan paikka? No, voisi tätä vielä petrata. Vieläkin aika monessa paikassa munaton kahvileipä tuottaa vaivaantunutta voivottelua. Minullehan tämä on elämäntapavalinta, enkä oikeasti kärsi, jos jään ilman kakkua, mutta on paljon kananmunalle allergisia, joten heille pitäisi aina olla tieto, sisältävätkö pullat munaa ja

Näkyvää saastetta

Kuva
Ei, en tarkoita nyt noista savupiipuista tulevaa juttua, joka varsinkin maakaasuvoimalassa on enimmäkseen vesihöyryä. Samoin kaikkia nyt kiinnostava hiilidioksidi on suuressa ja pienessä määrin näkymätöntä. Yllä on kuitenkin kuva Tampereen Naistenlahteen 70-luvulla rakennetusta voimalaitoksesta, jossa palaa kaasua ja turvetta ja tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä. Ihan hyödyllinen laitos siis eikä tuossa koossa mikään erityisen kaunis laitos, mutta silti parempi kuin tuhannet keskustan öljykattilat lämmittämässä asuntoja. Tampereen kaupungin sähkölaitos tykkää myös olla kovin edistyksellinen energiayhtiö ja puhua ympäristöarvoista. Valitettavasti vain siellä ei ihan välitetä kaikesta. Tällä kertaa kaupunkilaisen narinan aiheena on nimittäin valosaaste . Kaikki kaupungeissa yli 20 vuotta asuneet ovat voineet huomata, että pimeää ei ole enää oikeastaan koskaan. Varsinkin, jos taivas on pilvinen, ne heijastavat niin paljon sähkövalojen tuottamaa valoa takaisnpäin niin paljon, ettei t