16. huhtikuuta 2006

Hyvästi moniarvoinen yhteiskunta - täältä tulee Aamulehti

Sanomalehdettömänä päivänä otan esille leikkeen viime lokakuulta. 23.10. Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen kirjoitti pääkirjoituksen alakerran otsikolla "Gurun tiukassa otteessa" ja sisältö on sitä itseään eli Ammaan hurahtaneiden ihmisten pilkkaamista.

OK, itsepä olen lehteni tilannut ja "kolumnit ja 'Kronikat' edustavat enemmän toimittajien henkilökohtaisia mielipiteitä kuin lehden virallista linjaa" tms., mutta on se silti järkyttävää lukea tuollaista tekstiä lehdestä, jota aina kokemus kokemuksen jälkeen, kaikesta huolimatta luulisi järkevien ja valistuneiden toimittajien kokoamaksi.

Ensin Apunen kertoo, miten Amman viesti on yksinkertainen - samalla hän saa yhdellä virkkeellä haukuttua vihreitä, mikä on myös Aamulehden yksi poliittisista linjauksista. Seuraavaksi hän ihmettelee, miksi ihmiset haluavat silti tavata Amman ja nimenomaan halata häntä, eivätkä esimerkiksi "käy halailemassa vaikkapa vanhainkodin mummoja". (Mistä Apunen sen tietää?)

Varsinainen pihvi tässä kirjoituksessa on suomalaisen luterilaisuuden ylivertainen paremmuus: jumalanpalveluksia järjestetään joka viikko ja siinä on ehkä vielä jossain taustalla hyviäkin elementtejä: "kovat kirkonpenkit ja tarinat Sodoman tuhosta" sekä "tuomarin kaltainen Jumala, jolla on kaikuva ääni ja aina rangaistukset mielessä".

Apusen mukaan nuo ovat sellaisia tekijöitä tuossa tännekin aikoinaan tuodussa uskonnossa, että niitä ei haluta, vaan on helpompaa valita mukava Amma. No, tietenkään ei ole aivan totta, että Amma tarjoaisi vain mukavuutta ja kauniita, merkityksettömiä ajatuksia:

"Myötätuntosi ansiosta he tuntevat itsensä rakastetuksi, alkavat rentoutua ja olla rauhassa itsensä kanssa. Älä koskaan torju heitä tai kutsu heitä syntisiksi, sillä siinä tapauksessa pelkästään he eivät ole syntisiä vaan me kaikki, koska olemme tehneet sen suuren hairahduksen, että olemme unohtaneet todellisen luontomme, olemassaolomme Jumalassa. Tätä suurempaa erehdystä ei olekaan ja tästä meitä kaikkia voisi rangaista. Mutta Jumala on kaikkeudellisen myötätuntoinen ja antaa kaikille anteeksi." (Tiedotuslehti Amritavani)

Miten kaukana tuo nyt sitten on kristinuskon opetuksista? Minusta se on erittäin lähellä. Sanoja ei tietenkään ole Jeesus, mutta sehän on vain uskontojen ongelma, etteivät ne yleensä pysty ottamaan vastaan samoja opetuksia, jos ne tulevat jostain muusta kuin jumalalliseksi sanotusta lähteestä.

Toisekseen, mitä ihmeen hienoa tai ihmisyydelle tärkeää on "kovissa penkeissä" tai "tarinoissa Sodoman tuhosta"? Kyllä, ne ovat siihen tänne tuotuun pelastususkontontoon liittyviä ja liitettyjä asioita, mutta noinko ulkokohtaista uskonto täkäläisille kristityille on? Ehkä, minä olen väärä henkilö siitä mitään sanomaan.

Apunen myös väittää, että Amma "vastaa yksilöllisiin tarpeisiin eikä vaadi askeettisuutta, nöyryyttä tai ikäviä kieltäymyksiä". En tiedä, mitä Apunen pitää ikävänä, mutta tuohan on ihan pötyä. Ilmeisesti Apuselle ei ole käynyt ilmi, että esimerkiksi Amman oma elämä ja monien hänen seuraajiensa elämä on varsin askeettista. Amma on selvästi nöyryyden ruumiillistuma ja kieltäymyksiä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Apusen teksti on enemmän kuin tyypillistä: Erilaisia maailmankatsomuksia lyntätään ihan perusteellisesti ihan perusteettomilla argumenteilla.

Sitäpaitsi, miten meidän kristillisessä valtiossamme näkyy se, että "Jumala rankaisee" (kaikenhan kylläkin piti olla jo annettu anteeksi, kuten Ammakin sanoo...) tai että joku vaatisi "askeettisuutta, nöyryyttä tai ikäviä kieltäymyksiä". Ei mitenkään.

Lopuksi Apunen on saanut palstansa täyteen kirjoittamalla siitä, miten pelottavaa, nihkeää jne. on toisen ihmisen halaaminen. Totta, minäkään en tunne nykyistä halaamiskulttuuria täysin omakseni, mutta olen kiitollinen niille ihmisille, jotka sen minulle opettivat reilu kymmenen vuotta sitten niin, että osaan suhtautua siihen myös avoimesti ja myönteisesti - ja olla halaamatta, kun se ei tunnu hyvältä.

Apusen tyyliin lipsahtaa(?) sekin tavallinen omituisuus, että hän käyttää persoonamuotoja varsin erikoisesti. Kun hän haukkuu Ammaa, niin "kysymys kuuluu": "Miksi olemme valmiita hyväksymään näin yksinkertaisen opetuksen..." Kuinka niin "olemme valmiita hyväksymään"? Kuka on? Aamulehden toimitus? No, ei ainakaan päätoimittaja. Me suomalaiset olemme? No, emme todellakaan. Jos 8000 ihmistä käy katsomassa Ammaa Helsingissä, niin ei se tarkoita kaikkia suomalaisia. Muutenhan luvuilla voisi osoittaa, että kaikki suomalaiset tykkäävät jääkiekosta tai vaikkapa kuuluvat herätysliikkeisiin. Myöhemmin jutussa lukee: "Äiti Amma vetoaa meihin, koska", joten ehkä Apunen lukee itsensä tuohon joukkoon, joka tuntee ainakin vetoa?

Jälkimmäisen me-tunteen perässä "punavihreät kaupunkisuomalaiset/cityihmiset" on kuitenkin ulkoistettu, mutta heidän puolestaan puhutaan kovin paljon: "vetoaa meihin, koska kaupunkisuomalainen kaipaa maallista hengellisyttä, Uskonto Lightia. Hän kaipaa uskoa, johon voi valita vain mukavia elementtejä." Uskokoon, ken tahtoo.

Eli varsin merkityksetön kirjoitus, mutta miksi olen siitä näin suivaantunut? Oikeasti minua suututtaa se, miten valtamedian edustajat (Aamulehti on kyllä loputon esimerkkien lähde...) ylläpitävät ihmisten kapeita ennakkoluuloja, jotka ovat vahingollisia paitsi yksilöille, niin varsinkin meidän yhteiselollemme tällä pyöreällä planeetalla.

Yhteistä asiaa ei todellakaan auta, että silloin tällöin painetaan lehteen "vähemmistökulttuurisivu" (en nyt muista sen hienoa nimeä, mutta se ei ole ainakaan se kristillisyyttä esittelevä "Sielu ja Sydän") mutta säännöllisesti ollaan valmiita pilkkaamaan toisella tavalla ajattelevia yksinkertaisiksi ja helpon valinnan tehneiksi tai ylläpidetään mielikuvaa muualla asuvista ihmisistä omituisina friikkeinä, jotka opettavat lapsensakin heittämään bumerangia alasti.

Minusta olisi yllättäen jälleen paljon rehellisempää, että jos Aamulehden toimitus/päätoimittaja edustavat kristillisiä näkemyksiä (joihin kuuluu mm. se, että kaikki muuta pelastusta väittävät ovat Pahan edustajia), niin Aamulehti ilmoittaisi sen julkisesti ja virallisesti, eivätkä silloin ehkä niin helposti hairahtuisi välillä esittämään yleishumaania, avointa ajattelua tai "objektiivista, arvovapaata journalismia" (joka tottelee vain rahoittajan ääntä).

Lähetä kommentti