Yksi näistä junien miehistä

Kymmenen vuotta sitten menin junalla Bulgarian läpi. Käytössä oli interrail, mutta myös tiukka budjetti, joten vain läpikulkuviisumi eikä edes tarkoitusta varsinaisesti matkailla Bulgariassa.

Juna on kuitenkin kiva matkustustapa yksinäisellekin miehelle ja kun samaan osastoon osuivat bulgarialainen mies ja pikkupoika, niin tulihan siinä tavattua paikallisiakin. Mies osasi kohtuullisesti englantia ja kun sitä paikattiin minun huonolla saksallani, niin monenlaisia juttuja siinä tuntien aikana tuli vaihdettua ja selvitettyä.

Juna oli siisti - vain vessa oli aivan karmeassa kunnossa, mutta kesä oli kaunis ja juna vei.

Jossain vaiheessa samaan osastoon tulivat unkarilainen isä, äiti ja heidän lapsensa. Bulgarialainen mies jutteli heidän kanssaan vielä innokkaammin - olihan tuo nuori perhe selvästi enemmän samanhenkinen ja osasi sitä saksaakin paremmin.

Olimme kovasti eurooppalaisia: Kaikki itäreunalta, kovin erilaisista maista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta selvästi saman kulttuurialueen edustajia. Näin sitä oltiin menossa kohti yhteistä Euroopppaa raiteet kolisten.

Sitten jossain vaiheessa unkarilaisperheen äiti meni käymään junan vessasta ja ymmärsin hänen ilmeestään, mitä hän sanoi miehelleen unkariksi kun palasi. Bulgarialaismies kiinnostui, kysyi saksaksi ja kun hän kuuli, että kyse oli vessan siivottomuudesta, niin silloin hän repesi:

Ne olivat tietenkin ne mustalaiset, jotka aiheuttivat kaiken tämän siivottomuuden Bulgariassa! Niitä oli vaikka kuinka paljon ja kaiken aikaa niitä tuli salaa lisää Turkista tai ties mistä ja sotkivat kaikki paikat jne. jne.

Ei paljon jäänyt jäljelle sivistyneestä eurooppalaisuudesta tai hartaasta kristillisyydestä kun puheenaiheeksi tulivat Ne Toiset, jotka olivat Erilaisia, Likaisia jne. jne.

Tämä vanha tapaus tuli mieleen, kun osui silmiin Ismo Nykäsen hyvännäköinen juttu Radio1:n kolumnien joukossa. Nykänen tosin enimmäkseen lainaa hollantilais-amerikkalaisen Ian Buruman kirjaa, mutta tämän asian rauhallinen pohdiskelu on tarpeen. Onko monikulttuurinen kulttuuri mahdollinen? Mitä se edes tarkoittaa? Onko siltikin aina helpompi laittaa kaikki ongelmat Niiden Toisten syyksi?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Täällä Britanniassa leimahti muutama viikko sitten liekkeihin väittely musliminaisten kantamista kaavuista, jotka joissain kaapumalleissa peittävät kasvot. Entisen ulkoministerin Jack Strawn mielestä kasvot peittävä huntu on luottamuksellisen kahden ihmisen välisen kommunikaation este sen peittäessä kasvojen ilmeet.

Samanlaiseen argumenttiin turvautui eräs peruskoulu, joka erotti huntua kantaneen opettajan vedoten siihen, ettei huntu kasvoilla voi tehokkaasti opettaa kieliä. Kasvojen on näyttävä kommunikoidessa.

Ehkä modernille yhteiskunnalle tyypillisesti Strawn ja koulun argumentit ovat pragmaattisia: uskonnollisten (ja muiden) vakaumusten on annettava periksi, jos ne ovat ylläkuvatulla tavalla 'normaalin elämän' este.

Argumentti on periaatteessa kulttuurineutraali ja asioita puolueettomasti arvioiva -- vai onko?

Joka tapauksessa argumentti tuo esiin sen ajatuksen, joka vaikuttaa monikulttuurinen yhteiskunta -ajatuksen taustalla: tällaisessa yhteiskunnassa asialliset hommat hoidetaan asiallisesti, muuten kukin saa olla lähes miten haluaa.

Tuo voi olla ajatuksena kaunis, mutta monesta asiasta johtuen ideaali ei pääse toteutumaan tämän päivän Britanniassa.

Muslimipiireissä kaapuvastaisuus on tulkittu jälleen yhdeksi hyökkäykseksi muslimivähemistöä vastaan. Heillä on tunne, että koko vähemistö leimataan muutamien ääriainesten tekojen vuoksi ja että suhtautuminen muslimeihin esimerkiksi kesän 2005 Lontoon iskujen jälkeen on enenevissä määrin negatiivinen saaden nyt jopa virallisia muotoja johtavien poliitikkojen puuttuessa asiaan. Parin epäonnistuneen anti-terroriratsian jälkeen muslimit tuskin luottavat edes poliisiin.

Britanniassa ollaan totisen paikan edessä. Muslimivähemistö kokee itsensä sorretuksi ja vastaa siksi kritiikkiin usein vastakritiikillä. Muu yhteiskunta kokee tämän siten, että muslimit eivät ota kritiikkiä kuuleviin korviinsa, mikä on omiaan vahvistamaan kuvaa islamista fundamentalistien uskontona.

Tilanteessa on huolestuttavia piirteitä eikä tilanne ole paranemaan päin, päinvastoin.
Antti Kivivalli sanoi…
Niinpä. "Neutraali" on vaikea olla - ja haluammeko me edes olla neutraaleja?

Maailma olisi paljon helpompi paikka, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla, mutta se ei liene saavutettavissa tai oikeastaan edes tavoittelemisen arvoista (muiden kuin tyttö/poikaluokkaidealistien?).

Jonkinlainen yhteisymmärrys yhteisistä arvoista pitäisi kuitenkin saada - eihän muuten voi olla yhteiskuntaa, lakeja jne., ja hieman vähemmän sitä "en saa pitää uskontoni mukaisia vaatteita tässä työssä, joten siitä huomauttavat arvostelevat uskontoani"... Negatiiviset ennakkoasenteet voisi kanssa poistaa, jos kerran nyt saa toivoa... :-)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Miten herra Rovio palautti ajattelukykyni

Musta kumina on hyvää