30. joulukuuta 2004

Should I Stay Or Should I Go?

Back in the garage with my bullshit detector
Carbon-monoxide making sure it's effective

Tämä siis olisi voinut olla otsikoitu myös "Stay Free" tai "I'm So Bored With the U.S.A.", sillä kyse on eilisestä keikasta Klubilla, jonka satuin huomaamaan Tamperelaisesta.

Control näytti olevan taas keikalla ja vieraina vielä kaikenlaista väkeä. Pitkästä aikaa oli ehkä aika mennä katsomaan ja kannattihan se. Pojat, siis Controlin pojat, soittivat edelleenkin maukkaasti niitä samoja biisejä ja vierailijat olivat enimmäkseen onnistuneita. (Ehkä voidaan kysyä, voiko This is Radio Clash edes toimia tuolla tavalla lavalla - vika ei ehkä ollut Njassassa.)

Hauskoja olivat myös naisartistit: Kanan Pitäiskö mennä vai jäädä* ja Laura Sippolan (katsoin nimen netistä) Oon kyllästynyt Amerikkaan (mut minkäs teet) olivat hienoja ja täydensivät Kuiden voimakasta ja Pasin kaunista laulua.

Kaikista huvittavin on tietysti Garageland, kun reippaasti yli nelikymppiset (Varonenlauloi ja Piesnack komppasi) sedät vannoivat pysyvänsä autotallissa...

* Biisejä ei siis suinkaan esitetty suomeksi (paitsi Kotka palaa...), mutta noissa biiseissähän on sanoilla merkitystä ja otsikkobiisiin liittyy minulla se muistikuva, kun olimme Liinamailla ja kun menen olohuoneeseen, niin Jarppa nojaa päätään käsiinsä pöydän ääressä ja stereoista soi... Clash.

26. joulukuuta 2004

Tehdään jaot

Silloin, kun minä talvisin joka päivä leikin jääkiekkomailalla, systeemi oli seuraava: Paikalliselle (Tohlopin) (leikki)kentälle tuli joka arki-ilta ja koulun vapaapäivinä aamupäivästä alkaen poikia ja kun paikalla oli tarpeeksi väkeä, niin yleensä jossain vaiheessa kävi puhe: "Tehdään jaot."

Silloin kaksi hommaan valmista sai valita itselleen joukkueet tai siihen käytettiin jotain muuta perustetta. Sitten pelattiin, tavallisesti "viidestä tai kymmenestä poikki" ja sitten saatettiin pelata uudelleen samoilla jaoilla tai vaihtaa jakoja.

Olin pienimmästä päästä, mutta en kokenut tulevani syrjityksi, vaikka välillä jäinkin pois jaoista, kun peli oli liian kovaa minulle.

Tarjoan saman idean nykyisille urheilijoille: Jos ei muuten, niin voisitte järjestää hyväntekeväisyysottelun, jossa jäälle tulisivat vaikka kaikki Ilveksen ja Tapparan pelaajat. Sitten valittaisiin kapteenit ja he tekisivät jaot. Voisi olla välillä mielenkiintoistakin peliä.

25. joulukuuta 2004

Viihdekäyttö on vähäjärkisten väärinkäsitys?

Syksyllä (2004 siis) oli lehdissä uutisointia väitöskirjasta, jossa oli tutkittu huumeiden käyttöä. Väittelijä oli käyttänyt yhtenä luokitteluryhmänä myös "viihdekäyttöä" ja päätyi jopa perustelemaan sanavalintaansa.

Asiasta oli kuulemma ollut jopa Hesarin pääkirjoituksissa syksyn aikana, mutta eikö sitä ole vielä selvitetty niin, että yksinkertaisimmatkin sen tajuaisivat:

Viihdekäyttö on huono suomennos, jolle ei ole käyttöä suomessa.

Eikö tuo nyt ole jo aika selvää? :-)

Viihdekäyttö on siis suomennos englannin termistä "recreational use of drugs", mikä tarkoittaa sitä, että käytetään kemiallisesti vaikuttavia aineita muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen, siis viihtyvyyden lisäämiseen. "Viihde" on otettu mukaan siihen siksi, että englannin kielessä sana drug* voi tarkoittaa sekä lääkettä, että huumetta. Suomen kielessä tällaista sanaa ei ole olemassa, joten meidän ei tarvitse laittaa huumeiden käyttöön mitään etuliitteitä.

Huumeiden käyttö on aina oikeinkäyttöä, aina yhtä typerää, toisinaan viihdyttävää, usein ahdistusta lisäävää, tavallisesti riippuvuutta aiheuttavaa ja yleisesti rikollisuutta ja negatiivisia asioita lisäävää. Jotkut ongelmista ovat seurausta huumeiden käytön ja kaupan rangaistavuudesta, mutta siltikin kriminalisointi on parempi vaihtoehto, edes jonkinlainen rajoite heikoimpien pelastamiseksi.

Asia ei tietenkään voi olla näin yksinkertainen, joten jotkut tekevät siitä tiedettä ja luokittelevat käyttäjiä. Tai sitten asia on päinvastoin...

* Sana druga tai drooga on sitten taas ihan eri asia.

Onko joulu sinulle kristillinen juhla?

Kylläpä tätä veivataan, mutta kun aaton Aamulehti* (rekisteröityminen vaaditaan, mutta juttuja on myös ilmaiseksi) julkaisi Taloustutkimus Oy:llä mitään minusta tietämättä teettämänsä "tutkimuksen".

Aamulehti otsikoi sen "Suomalaiset pitävät joulua edelleen kristillisenä juhlana", vaikka kolmannes vastaajista valitsi vaihtoehdot "osittain eri mieltä" tai "täysin eri mieltä", kun väite oli: "Joulu on perheessänne kristillinen juhla". Suomalaiset! Kaksi kolmasosaa ei ole koko kansa!**

Lisäksi 16% on vastannut "ei samaa eikä eri mieltä". Mikä heille on ollut epäselvää? Joulu? Perhe? Kristillinen vai juhla?

Oikeasti siis vain 52% (toisin kun juttuun kirjoitettu 57% antaa ymmärtää) suomalaisista on vastannut edes osin myöntävästi siihen, että "joulu on kristillinen juhla". Se ei ole paljon. Lienee siis vieläkin oikein todeta, että joulu ei ole kristillinen juhla.

* Suuri syy sille, että nykyään koen tarvetta kirjoittaa jonnekin on tämä paikallislehtemme Aamulehti, joka jaksaa vetää linjaansa ja julkaista aivan käsittämättömiäkin juttuja. Toisaalta ajatuksia herättävä media voi olla ihan hyväkin asia, eli mitä minä tässä valitan.

** Toki ennenkin vaalitulos 51%/49% tms. on "selvä enemmistö", mutta siitä(kin) ehkä myöhemmin(kin) ja tällä kertaa 52% on suomalaiset...

Joulusta keskustellaan

Ei toki täällä blogimaassa, sillä blogien luonteeseen ei kuulu keskusteleminen. Tämähän on vain paikka esitellä omia ajatuksia toisille samanmielisille.

Laitoin kuitenkin tuon ensimmäisen joulukirjoitukseni myös perinteisiin usenet nyysseihin, ja siellä tuli heti joitakin kommenttejakin. Nyyssien lukijat ja kirjoittajat ovat toki osin katoavaa kansanperinnettä, mutta systeemi on minusta muuten toimiva.

Joulusta sen sijaan on myös aattopäivän Hesarissa. Hesarin lukemiseen ei näköjään riitä rekisteröityminen, vaan sinnekin on maksettava ennen lukemista. No, kuitenkin Mielipidesivun Vieraskynä-palstalla poliitikko-teologi Terho Pursiainen kirjoittaa otsikolla "Joulun kummallinen ideologia" mm. seuraavaa:

"Joulusta jouluun ihmettelen aina vain uudestaan joulun ideologiaa. Jeesus-lapsi ja hänen karnevalistinen pilakuvansa joulupukki esiintyvät siinä aivan rinnakkain ja täydessä sovussa.

Ja kuitenkin joulupukki vääristää ja pilkkaa kaikkea sitä, mitä Jeesus-lapsi edustaa."

Täytyy hieman ihmetellä, mitä kuvastoa tai kauppakeskusta Pursiainen käyttää, sillä minun kohtaamassani maailmassa Jeesus on joulun näkymissä aika piilossa. Se varmaan toki vaikuttaa, että Pursiainen on kristitty, joten hän näkee jokaisen seimen paljon minua helpommin.

On kuitenkin huomattava, miten kovalta kristitystä ilmeisesti tuntuu, että joulu ei ole vain kristillinen juhla. Siitähän tuossa purkauksessa on kyse - samoin kuin oli edellisessä kirjoituksessani, jossa kärjistin sitä, miten edes juhlan nimi, joulu, ei (onneksi) kanna mitään kristillistä sisältöä.

21. joulukuuta 2004

Joulu ei ole kristillinen juhla

Nyt on taas se aika vuodesta joo ja taas olisi kiva, jos joku muistaisi, ettei joulu ole alunperin mikään kristillinen juhla. Joillakin meistä se ei ole sitä vieläkään tai enää. Joulu on vuodenkiertoon liittyvä juhla ja onneksi sen nimikin suomeksi on vieläkin joulu eikä esimerkiksi jeesu. Meilläkin siis vietetään joulua kuusin kynttilöin eikä sen juhlan nimi ole Valon juhla (se on keskikesällä...), vaan joulu! Hyvää joulua kaikille!

Go Around and Come Together

Huvittavien yhteensattumien joukkoon voimme nyt liittää sen, miten hyvä kaveri yli kahdenkymmenen vuoden takaa, Pekarin Kimmo, aloitti blogin täällä samassa systeemissä samana päivänä kuin minä.

Kimmolla on myös taustaa foorumikirjoittamisessa, eli vaikka emme viimeisten 20 vuoden aikana ole olleetkaan yhteydessä kuin lastemme sormilla laskettavan määrän kertoja, niin vuosia sitten jo Kimmo löytyi Duunista. Tänä syksynä olemme joitakin meilejä vaihdelleet, mutta muuten tämä yhteisaloitus oli täyttä "sattumaa".

Lisää sykronisiteettitarinoita sitten myöhemmin, mutta eikös tämä bloggaus ole alkanut hyvin kun nyt olen saanut riipustettua jo neljännen metajutun bloggaamisesta. Sitähän tämä on?

18. joulukuuta 2004

Google ketjuttaa kaiken

Löysihän Google nyysseistä vanhempiakin kirjoituksiani ja samalla kävi ilmi, miten se ketjuttaa kaikki esim. sfnet.keskustelu.politiikka-ryhmässä käydyt keskustelut, joiden aiheena on "Demokratia"... Complete Thread (3067 viestiä) ja keskustelu vain jatkuu...

Missä on kaikki aiemmin kirjoittamani?

Yksi idea, mikä mulle on tullut mieleen näistä neteistä ja blogeista on omien vanhojen kirjoitusten tallentaminen. Googlehan ne "kaikki" löytää, mutta miksi juuri tämä on vanhin – vai onko?

> ak58910@proffa.cc.tut.fi (Kivivalli Antti) writes:
> Karma ei muuten ole mitään mystistä, vaan nimenomaan
> siinä on kyse siitä, että kun toimimme maailmassa,
> niin se jättää jälkensä mieleemme ja niitä jälkiä,
> jotka siis antavat mielellemme sen muista poikkeavat
> ominaisuudet eli persoonan, sanotaan usein karmaksi.
> (Karma sinänsä tarkoittaa toimintaa ja tarkempi termi
> mieleen varastoituneille tekojen vastavaikutuksille on
> samskára [sangskaara].)

Ensimmäinen kerta toden sanomista

Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen päätynyt testaamaan blogia. Vielä kun tämän saisi toimimaan kuin nyyssit, mutta voisi kirjoittaa kännykällä bussista - jos siis kulkisin bussilla töihin ja jos siis minulla olisi mitään kirjoitettavaa.

15. elokuuta 2004

Nootteja ankkalammelta

Ruotsin kielen nykyisestä asemasta puhuttaessa käy hyvin usein niin kuin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Postia-palstalla on taas nähty. Kun Raido Helemäe (Postia, KL 6/04) oman kokemuksensa ja tietojensa perusteella ihmetteli yhden vähemmistökielen nostamista virallisen kielen asemaan, niin Jutta Zilliacus (Postia, KL 7/04) haukkui hänet ”historian taustaa täysin tuntemattomana Suomeen rantautuneeksi”, kertoi kauniita asioita suomenruotsalaisista sekä ruotsin kielestä ja kehotti anteeksiantoon.

Asialliset näkemykset ja kysymykset yritetään voittaa mustamaalaamisella ja ihmeellisellä hymistelyllä. Valitettavasti poliittisen päätöksenteon tasolla nuo ovat riittäviä argumentteja olla selvittämättä kieliasioita rationaalisesti ja ruotsin omituinen asema jatkuu.

Ei Helemäe ollut kaunainen ruotsin kieltä tai sen puhujia kohtaan. Hänen historiantuntemustaan voi tietysti arvostella, sillä totta kai ruotsin asema Suomessa johtuu historiasta: Ruotsin kuningaskunta valloitti suomenkielisten ilmeisesti lappalaisilta ryöstämän maan ja hallitsi tätä satojen vuosien ajan. Se sata vuotta, jonka Suomi oli osa keisarillista Venäjää, ei hävittänyt ruotsinkielisten poliittista ja taloudellista valta-asemaa, jonka edelleenkin voimme havaita jokapäiväisissä uutisissamme.

Enkä minä ole kaunainen ”yläluokkaa” tai poliittisen vallan käyttäjiä kohtaan, kun tarkastelen omaa suomalaista yhteiskuntaani. Suomessa on useita kielivähemmistöjä ja ruotsinkieliset ovat niistä vain yksi, vaikka perustuslakiin onkin nyt saatu maininta ruotsin ”tasavertaisuudesta” virallisena kielenä.

Olisi ihan kiva, jos ruotsinkieliset olisivat iloinen ankkalampi, joka suvaitsee kaiken, on kiltti kaikille eikä puhu pahaa kenestäkään. Valitettavasti niin ei tietenkään ole. Negatiivisuutta ja kritiikkiä ei yleensä haluta osoittaa, vaan se peitetään kohteliaisuuteen tai jätetään ruotsin kielen mukana omiin piireihin. Zilliacus kuitenkin antoi selvällä suomella esimerkin, miten tyhmästi mielipiteitä teilataan. Sivistynyt suhtautuminen ja aurinkoinen sää ovat siis vain pintaa, ja asiakysymysten tullessa eteen aletaan puhua huolestuneena vähemmistön oikeuksista ja kiristetään suurelta yleisöltä piilossa olevia ruuveja, joilla saavutetut edut pidetään muiden ulottumattomissa.

Minun sukuni on ruotsinkielisistä sukunimistään huolimatta asunut enimmäkseen yksikielisessä Hämeessä ja Satakunnassa ja tarinat kieliryhmien kohtaamisista ovat vähissä. Mutta kyllä sellainenkin löytyy. Isäni kasvoi 1930-luvulla tehdasyhteisössä, jossa oli kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajia kartanonomistajista työttömiin punaisten leskiin. Niinpä olen kuullut tapauksesta, jossa isäni oli kävellyt pitkin tietä, kun tehtaanomistajan tai ulkomailta tulleen ammattimiehen poika huusi hänelle hienon talon aidatusta pihasta huonolla suomenkielellään: ”Sinä tyhmä suomi-poika, sinä pitkäkaulainen sirahvi!”

Kaikki tarinat eivät ole kaunaisia, vaikka ne kertovatkin ikävistä asioista.