Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2005.

Kolme erää vakuutusyhtiön kanssa

Mieleenpainuviin palvelukokemuksiini voin siis liittää jälleen yhden päivän, perjantain 16.12.2005. Silloin nimittäin kävin kolme puhelinkeskustelua if-vakuutusyhtiön työntekijöiden kanssa ja homma meni näin: Olin siis tullut syyttömästi kolhituksi edellisenä iltapäivänä, kuten ahkerat bloginlukijat tietävätkin. Seuraavana päivänä minulla pitikin olla vapaapäivä ja pääsin (vaimo mukana) heti käymään Veholla kuvauttamassa vahingon ja tilaamassa korjausta. Syyllinen osapuoli toimitti vahinkoilmoituksen ifiin, jossa molempien osapuolien vakuutukset ainakin vielä silloin olivat ja jossain vaiheessa päivää sain puhelun. En valitettavasti saanut talteen käsittelijöiden nimiä, joiden kanssa puhuin. Ensimmäinen soittaja kysyi, että tuleeko ansionmenetystä ja vastasin rehellisesti, että ei tule, koska emme vaimoni kanssa ole varsinaisesti kaupparatsuja. Soittaja sanoi, että minulle/meille ei myönnetä vuokra-autoa, koska varsinaista ansionmenetystä ei tule, jolloin kuvailin tilannetta, joka mei…

Presidentin vaimo

Amerikkalaisista ei saa kertoa vitsejä ilman että tulee haukutuksi rasistiksi, joten kerrotaan tositarina, joka kaikkien tositarinoiden mukaisesti on tarkka ja täsmällinen: Kuusi vuotta sitten, kun Suomessa oli käyty presidentinvaalien ensimmäinen kierros ja jäljellä olivat tunnetusti Aho ja Halonen, niin amerikkalainen johtajatason mies oli Suomessa liikematkalla. Yhtenä iltana hän oli kylässä suomalaisessa perheessä ja siellä oli enemmän tai vähemmän aikaa tv-auki. Tuutista tuli vaaliohjelmaa eli Aho ja Halonen istuivat studion tuoleilla ja "väittelivät". Amerikkalainen vieraskin sitä katseli mitään puheesta tai asetelmasta ymmärtämättä. Hänelle toki kerrottiin, miksi noin tylsä ohjelma kiinnostaa, miten on oikein presidentinvaalit, joten lopuksi hän pystyi kommentoimaan amerikkalaisella tarkkuudella ja asiantuntemuksella: - Tuo mies vaikuttaa hyvin asialliselta ja varmaan hänestä tuleekin hyvä presidentti, mutta en usko, että hänen on hyväksi pitää tuota vaimoaan noin pal…

Otetaas alusta

Yksi. On hienoa, että erilaisissa sanomalehdissä on erilaisia ns. tiedesivuja eli niissä niin kuin tiedätte esitellään kaikenlaista merkittävää uutta ja historiallista jne.. Kaksi. Kun on ns. erikoistoimittajia, niin jotenkin toivoisi, että ne ns. erikoistoimittajat osaisivat oman alansa. Ei ole niin tarkkaa, jos kielioppi hieman lipsuu tiedesivulla, kunhan faktat olisivat kohdallaan. Nyt rakkaat lukijat jo arvaavatkin, että olen taas löytänyt jonkun karmaisevan vääryyden eli virheen maailmankaikkeuden virrassa. Kyllä. Aamulehden ns. tiedesivua en ole ehtinytkään kommentoida - johtuuko ehtimättömyys minun laiskuudestani tai kiireydestäni vai siitä, että siinä on niin paljon virheitä tai käsittämättömyyksiä tai kaikesta tuosta ja nyt pisteet menevät Hesarille: Kolme. Tässä pöytää kattaessani huomasin tiistain 20.12. Hesarin, joka oli jätetty ei niin yllättäen auki taitettuna Tiede&Luonto-sivun kohdalta. Siinä lukee aivan selvästi Timo Paukun hienossa alkuainejuttusarjan vismutti-ja…

Mainospellejen presidentti

Kuva
Aivan oikein arvattu, olen käynyt Sauli Niinistön kampanjasivuilla. Mielenkiintoinen pikkukäänne tarinassa on se, että olen ainakin kymmenen kertaa yrittänyt kirjoittaa www.niinisto.net ja vasta viime viikonloppuna "onnisti". Minulla ei ole mitään henkilökohtaista Niinistöä vastaan. Hän voi olla hyvä lakimies ja poliitikko ja ehkä ihan samanlainen presidentti kuin mitä on ollut ministerikin, mutta tuo kampanjointi ja argumentointi on ala-arvoista ja molemmat mahdolliset selitykset ovat oikeastaan yhtä pelottavia: Niinistö todellakin ajattelee niin kuin hänen kampanjasa hänet esittää tai sitten hän vain on palkannut näitä mainospellejä ja poliittisia sihteereitä luomaan itselleen ajatuksia. Ajatuksia tyhjää täynnä.TAAS! Juuri kun olisin käynyt katsomassa ne numeroidut kohdat ja numero numerolta olisin todennut, että näillä tyhjillä tai typerillä ajatuksilla ei ole mitään tekemistä Niinistön tai presidenttiyden kanssa, niin minä en pääse sinne sivuille? George W tunnusti tai s…

Miksi Xing Tähtinen ei puhu kiinaa?

Xing ei puhu kiinaa, koska hän on suomalainen tyttö. Hänet on adoptoitu ja vaikka hän on syntynyt Kiinassa ja hänen vanhempansa ovat säilyttäneet hänen nimessään kiinalaisenkin nimen, niin on aivan luonnollista, ettei hän osaa kiinaa. Xing Tähtinen on kylläkin kuvitteellinen henkilö, Pikku Xing -kirjan päähenkilö. Kirja on erinomainen ja näin Kiinasta adoptoidun lapsen isänä voin sanoa, ettei kirja tai sen tarina ole kovinkaan kaukana monesta todellisesta tarinasta. No, kirjoittaja Leena Virtanen on Kiinasta adoptoidun tytön äiti, joten ei mikään ihme, että kokemuksissamme on yhteistä. Minä olen jo kerran kirjoittanut siitä kirjasta ja kiinan puhumisesta ja identiteetistä, sillä kirjan ilmestymisen jälkeen, joskus syksyllä 2004 Umayya Abu-Hanna kirjoitti Hesariin arvostelun, jossa paistoivat läpi tietynlaiset asenteet ja kyvyvttömyys ymmärtää, mistä adoptiossa on kyse. Lainailen siis tässä vapaasti aiemmin kirjoittamaani meiliä, johon Abu-Hanna ei koskaan vastannut enkä siis edes tied…

Peltimuotoilua torstaina 15.12. klo 16.29

Kuva
Näin täydellisen täyden kuun illan (Full moon: 18:16 Thursday, 15 December) kunniaksi haluan esitellä teille uuden automme. Se jälleen Citroën Berlingo, väri joku hiekka ja alla olevassa kuvassa se on Tammelan puistokadun ja Pohjolankadun risteyksessä. Ostohetkellä kaksi viikoa sitten siinä ei toki ollut tuon muotoista kuljettajan puoleista liukuovea, mutta juuri ennen kuvanottohetkeä erään autoilijan ajoneuvon (ns. Ajoneuvo 1) vasen etukulma teki tuon "lommon". Ei henkilövahinkoja, vain mieli korkealla. Risteyksessä on normaalisti valot, minkä vuoksi menenkin usein juuri Tunturikadun kautta Tammelan puistokadulle ja vältän näin Kastinsillan "ruuhkan". No, tällä kertaa valot eivät olleet päällä, minä menin tosi rauhallisesti vuorollani, mutta en aivan ehtinyt alta pois kun se nainen tuli hiukka liian lujaa nätisti oikealta tulevaan, uudenkiiltävään Citroëniin… Tunnelmat olivat todella hienot, olinhan juuri tiiviin koulutuspäivän jälkeen vain huutanut "ihan hu…

Joulu on rasismia? Höpö höpö

Joulu on rasismia? Höpö höpö Noin loistava otsikko (ilman tuota höpö höpö –tavaramerkkiä) oli jo lauantain (10.12.2005) Hesarin kolumnissa, mutta tässä on tullut oltua parissa joulujuhlassa sen jälkeen ja muutakin puuhaa on riittänyt, joten nyt tässä tulee selvitys. Kaupunki-sivun uutisessa Jorma Erkkilä kertoo, miten ”Kristillinen perinne katoaa koulujen joulujuhlista”. ”Joulujuhla ei nykyisen opetussuunnitelman mukaan ole uskonnollinen juhla, vaan kalenterivuoteen liittyvä juhla”, kertoo opetuskonsultti(!) Helsingin kaupungin opetusvirastosta (sisäinen konsultti! loistava virasto!). Samoin konsultoiva opettaja (aika hyvä tämäkin, mutta ei ihan aito konsultti) Vantaan sivistystoimesta sanoo, että ”karkea linja on sellainen, että kaikki uskonnollinen juhla on kirkossa, ja koulun joulujuhla on uskonnoton”. Toista on täällä Pispalan lintukodossa. Viime vuonna koko juhla pidettiin kirkossa, ei Pispalan, vaan Aleksanterin, joka antaa ”hyvät puitteet juhlalle”… Meidän tyttö ei sitten oll…

Lootuksen voima

Kuva
Yksi kirjoittamiskynnys taas ylittyi, kun lokakuun anna (nro 40) laittoi juttuun Pirkko Mannolasta kuvan Pirkko Mannolasta istumassa puistossa lootusasennossa, padmásanassa, siis jalat ristissä, jalat reisien päällä. Ei minua se Pirkko Mannola, vaan nimenomaan se istumisasento. Eikä oikeastaan tuollaisessa jutussa, vaan mainonnassa: En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota, mutta mainoskuvissa lootusasennossa tai edes jalat ristissä istuva on kohtuuttoman yleinen suhteessa siihen, miten monet suomalaiset niin oikeasti istuvat. Ensimmäinen minulle mieleen tuleva juttu oli se Olvi-mainos, missä kaljupääkaveri(?) sai kaljapullon leijumaan itsensä luokse tms. Se oli siis kokonaisvaltainen (huono) vitsi, jossa vitsailtiin tahdon voimalla ja istuminen littyi siihen. Varsinkin viime vuosina risti-istuntaa on nähty pesuaineissa, meikeissä, alkoholittomissa juomissa - ihan missä vaan. Lootusasento on tietty hyvä asento, siis joihinkin asioihin, lähinnä meditaatioon. Meditaatiossa ei käy…

Daalimaan kakarat

Oikeasti meidän perheen lapset syövät uskomattoman nätisti. He syövät käytännössä kaikkea, mitä mekin, eikä siinä oikeastaan mitään vaihtoehtoja olekaan. Toki meillähän ei tarjota lihasoppaa tai maksakastiketta, mutta omien havaintojen mukaan kaalit, pavut tai mausteiset ruuat saattavat aiheuttaa valtaväestössä torjuntaa. Meidän viisivuotiaamme on joskus työntänyt kasan ruusukaalin irtolehtiä sivuun sanoen, ettei niitä syö, ja hetken päästä syönyt ne ilman mitään kommentteja. Sen lisäksi heille on tullut hassuja suosikkeja, kuten hapankaali, paahdettu nori riävän päällä ja dal eli intialaistyylinen linssi/papukastike. Kasvissyöjille osataan nykyään laittaa ruokaan soijarouheita ja -suikaleita, mutta esimerkiksi papujen käytössä ja papupuolivalmisteiden saatavuudessa on vielä paljon parannettavaa. Soija on OK, mutta omalta maultaan ei todellakaan mikään herkkunautinto. Siksi olisi hienoa, jos valmiiksi keitettyjä papuja saisi pakasteina (Pirkka-sarjan ruskeat pavut ovat muuten parhaast…

Ilmainen logo - anyone?

Kuva
Englanniksi tämä menisi sitten ihan eri tavalla...

Kylä kasvattaa

Kuva
Eilen illalla yhdeksän maissa ajattelin lauantai-illan ratoksi viedä roskia ja papereita ulos. Heti huomasin, että leikkipuistossa oli nuorisoa. En kuitenkaan ensimmäiseksi mennyt katsomaan, miten lapsilla menee kun on niin pimeää ja sateista, mutta kun pääsin roska-astioiden luo, niin huomasin, että ison roskasäiliön kansi oli auki ja jätepaperiastia puuttui rivistä... Noniin, laitoin sitten tavarani siihen ja klompsottelin puukengillä kadun yli sinne lasten leikkipuistoon ja siellähän ne viisi noin 16-vuotiasta poikaa olivat kaljoitelleet ja hakeneet leikkejään varten meiltä jätepaperiastian ja levitelleet papereita lähinnä katoksen alle. Kaikelle toiminnalle on varmaan perustelunsa ja minä en varmaankaan ollut kovin rakentava tai samalle tasolle asettuva, kun sanoin, että nyt pitää sitten kerätä ne kaikki paperit säiliöön ja viedä säiliö takaisin paikalleen. Joku pojista selitteli että ok, homma hoidossa ja joku yritti vääntää jotain vitsiä, mutta kun en oikeastaan ollut tullut kuu…

Jos Pepillä olisi munat

Se lehti jäi löytymättä, jossa oli teatteriarvostelu Peppi Pitkätossusta ja siihen oli lainattu jotain teatteriälykköä, joka oli saanut enemmän tai vähemmän julkisuuteen ajatuksen siitä, että "jos Peppi olisi ollut poika, jolla olisi ollut sellaiset kyvyt ja voimat, niin hän varmasti olisi ollut myös seksuaalinen hahmo". Hohhoijaa ja voi ei ja kaikki muut vastaavat sanonnat! a) On ikävää/naurettavaa/säälittävää jne., että kaikki nyt jauhavat seksuaalisuudesta, kun Freud komplekseineen kai kuoli jo jonkin aikaa sitten. b) On olemassa paljon poikasankareita kirjallisuudessa/sarjakuvissa/elokuvissa ja normaaleissa lapsille tai normaalisti kehittyneille aikuisille tarkoitetuissa julkaisuissa ole seksuaalisia. Jos syitä "seksuaalittomuuteen" ei ymmärrä, ei sitä voi oikein sellaiselle henkilölle selittääkään. Miksi ihmeessä toimittajat antavat tuollaisille ääliöille tilaisuuden esitellä ääliömäisiä ajatuksiaan? No, minullahan ei ole sitä juttua, eikä tästä sen enempää...…

Media, poliitikot ja näkökulma

Perjantaina työn vuoksi autolla ajaessani laitoin päälle meille nelikymppisille sopivan Radio Suomen. Siellä tulikin ihan mielenkiintoinen puheohjelma Journalismin päiviltä eli suora lähetys tilaisuudesta, jossa kolmen suurimman puolueen Katainen, Kääriäinen ja Heinäluoma saivat esittää kysymyksiä Ilta-Sanomien, Etelä-Suomen Sanomien ja Imagen päätoimittajille ja Ylen Kari Männylle (RealAudio). Puhetta piisasi ja jonkin verran huvitti esimerkiksi se konsensus, joka tuli siitä, että kaikki, myös journalistit tekevät virheitä ja virheet kyllä oikaistaan. Suuri vaara olisi kuulemma siinäkin, että esitettäisiin vääriä tietoja. "Meidän on voitava luottaa median sanaan..." Ilta-Sanomat esiintyi sananvapauden edustajana ja ongelma on se, että heillä on erilaisia mielipiteitä kuin "vallanpitäjillä". Hohhoijaa. Imagen päätoimittaja pääsi mainostamaan, että heidän toimittajat kyllä "kirjoittavat itsensä sisään" subjektiivisiin juttuihin, mutta niiden lisäksi tehdää…

Oman lehmän asialla

Tämän päivän Aamulehti sen taas teki: alakertakirjoittaja Kari Huoviala antaa isoimman otsikon jutulle Tervauspartio, jossa vaaksan verran valitetaan siitä, miten Suomi on aina halukkaana tervaamassa kylän yhteistä venettä eli parantamassa maailmaa, mutta unohtaa oman etunsa ja omat asukkaansa. Ajatelkaa! "Ylikansallisten markkinavoimien, Kiina-ilmiön ja Turkin EU-jäsenyyden sulatteleminen olisi helpompaa, jos tässä maailmassa voisi luottaa edes kotipesään." Huoviala on siis ilmeisesti sitä mieltä, että "Suomi", suomalainen yhteiskunta ei edes yritä hoitaa kansalaistensa asioita kuntoon, kun kaikki energia menee "yhteisten päämäärien ajamiseen". Oliskohan toimittajalla nyt vähän näköongelmia, kun Suomen kansainväliset toimet ja pyrkimykset näyttäytyvät noin suurina ja mitään muuta ei tunnu yhteiskunta tekevänkään? Jos markkinavetoinen globalisaatio näyttää noin pahalta, niin olisikohan sitten syytä alkaa ajaa politiikkaa, jossa valtio puutuu markkinavoimi…

Isolla rahalla saa helpommin mitä haluaa

Vaimon kanssa ehdimme jo iloita, kun Animalia oli aloittanut asiallisen julistekampanjan koskien eläinten käyttöä ihmisten tarpeettomina tuotantovälineinä. Eihän se tietenkään niin vaan käy, että ostaisi kampanjan mainostoimistolta ja tilaa (monopoliasemassa olevalta) ulkomainosyhtiöltä - ehei. Sunnuntai-iltana palasimme kotiin ja luimme edellisen päivän lehdet: Ulkomainosyhtiö JCDecaux'n mukaan he saivat "loukkaantuneilta ihmisiltä vuorokaudessa kymmeniä soittoja" (HS 2.7.2005) ja olivat sen vuoksi poistaneet mainokset. Huh huh. Se vasta olikin tehokas kampanja, tavoitti ensimmäisenä päivänä niin paljon ihmisiä, että "loukkaantuneita soittajiakin" oli kymmeniä! Melkoisia soittojakin ne ovat olleet, sillä noin vain mainontayritys peruu kampanjan, jossa ei kaiken järjen mukaan ole mitään erityisen loukkaavaa. Yrityshän oli itse hyväksynyt julisteet levitettäviksi! Seuraava erikoisuus on se, että "yritykselle tullutta palautetta ei arkistoida" ja siksi …

Miesnäkökulma adoptioon?

Jostain syystä minulta ei tavallisesti kysytä miesnäkökulmaa yhtään mihinkään, mutta aina silloin tällöin päädyn sellaista esittämään - tavallisesti adoptiosta. Adoptio on ns. mielenkiintoinen aihe, koska se on aivan tavallinen asia saada perheeseen lapsi, mutta kun adoptio kuitenkin on perinteisestä ja yleisestä poikkeava ilmiö*, niin se herättää kaikenlaisia ajatuksia. Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään ja saavat tilaisuuden miettiä kaikenlaisia perusasioita, jotka usein voidaan ohittaa kokonaan. Miksi haluamme lapsia? Millaisia lapsia haluamme? Olemmeko me tarpeeksi hyviä vanhemmiksi? jne. jne. Kansainvälinen adoptio on yleistynyt Suomessakin, mutta toki se on täälläkin paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jos Suomeen on tullut 2500 lasta ulkomailta ja Ruotsiin 40 000, niin eihän tilanteita voi edes verrata toisiinsa. Intternetti on tietty antanut loistavan välineen myös adoptioihmisten keskinäiselle yhteydenpidolle. Tässäkin toimii netin nykyinen hyvä tavoitettavuus…

Oliebol vapun tekee?

En suostu väittämään perhettämme monikulttuuriseksi, mutta täytyy myöntää, että esimerkiksi hollantilaisilla vaikutteilla on oma sijansa jokapäiväisessä elämässämme. Nyt olemme myös kahtena vappuna peräkkäin onnistuneet tekemään omena-rusina -munkkeja, joita alankomaalaiset tosin pitävät erityisesti uuden vuoden herkkuna, mutta myyvät kojuissaan kyllä ihan millä tahansa paremmilla markkinoilla. Oliebol on siis pieni pyöreä munkki, ehkä nimensä mukaisesti hieman rasvaisempi kuin tavallinen sokerimunkki ja siinä olisi ehkä ihan hyvää vaihtelua ja ideaa kenelle tahansa, joka munkkikäryjä tykkää haistella, joten tässä resepti jo ensi vapun varalle: OLIEBOLLEN - 20 kpl puoli pakettia hiivaa 2,5 dl maitoa (käytettiin riisi-soija-kaura -juomaa) 2,5 dl vehnäjauhoja vajaa 1 tl suolaa 3,5 dl rusinoita (osa korintteja, jos löytyy) 2 hapanta omenaa raastettuna karkeaksi öljyä uppopaistoon (rypsi on OK) tomusokeria Liota hiiva haaleaan maitoon, lisää jauhot ja suola. Sitten mukaan rusinat ja ome…

Ei voi olla totta!

Meillä on vaimon kanssa ollut koko vajaan kymmenen vuotta kaikenlaisia uskomattomia tilanteita, jotka ovat liittyneet erilaisiin asiakaspalvelutilanteisiin. Aika usein me ei saada sitä tuotetta tai palvelua, mitä on esin luvattu. Joskus ne ovat aivan pikkuasioita, joskus tilanteet ovat menneet aika ikäviksikin, ei vielä väkivaltaisiksi, mutta päällimäisenä on ihmetys: "Voiko tällaista tapahtua? Ei kai tällaista voi kaikille tapahtua? Miksi meille aina käy näin." Yksi selitys voi tietysti olla se, että me toisinaan halutaan tai hankitaan asioita, jotka eivät ole ihan tavallisia - useimpien mielestä. Esimerkiksi perinteisen näköisten rännien saaminen tähän perinteisen näköiseen, vanhaan taloon oli täynnä farssiainesta, mutta rännit asentuivat kuin asentuivatkin kilpaa ensilumen kanssa marraskuussa. Muutama viikko sitten projekti oli taas sieltä pienemmästä päästä, mutta ihmetys ihan kohtuullinen. Ruokahuone kaipaa jonkinlaista lipastoa ja kun olimme käyneet katsomassa ja kysel…

Perinteistä kiinalaista uusavuttomuutta

Vaikka hienoa uudissanaa uusavuttomuus onkin toistettu ihan kyllästymiseen asti, niin onhan niissä opetustarinoissa toisinaan viihdyttäväkin puolensa. Toki toisten vahingoille tai tyhmyydelle nauraminen niitä suurimpia iloja maailmassa. Termiä kohtaan on esitetty kritiikkiäkin, mutta oikeastaan aika vähän. Eniten minuakin on ärsyttänyt se, että on väitetty tuollaisen avuttomuuden olevan jotenkin uutta eli vain nykyisten pullamössösukupolvien ominaisuus. Kaikki, jotka haluavat liittyä rintamaan avuttomuuden myöhäissyntyisyysväitteitä vastaan, voivat nyt vedota kiinalaiseen Laban-juhlaan. Tytön kirjassa (Legends of Ten Chinese Traditional Festivals, Dolphin Books, 1997) se kerrotaan seuraavaan tapaan: "Kauan, kauan sitten eli neljä ihmistä yhdessä: Vanha pariskunta ja nuori aviopari elivät onnellisina yhdessä. Vanha pari teki kaikki kotityöt eikä antanut nuorten tehdä mitään, etteivät nämä vain väsyisi. Nuoripari eli helppoa elämää ja kaikki annettiin heille valmiina. He eivät itse…

Aika kärpäsiä

Eihän tässä ehdi mitään tekemäänkään - satunnaiset Aamulehden kirjoittelut ja sähköpostiviestit yrittävät muistuttaa, että talvi on mennyt ja kevät täydessä vauhdissa. "Mielenkiintoista" on ollut esimerkiksi kirjoittelu eläinten oikeuksista. Oikeastihan se ei jaksa innostaa, että eläinten oikeuksista jaksetaan vääntää "Saapasjalkakissaa ei ole näkynyt raastuvassa" -"vitsejä", mutta on se kuitenkin aina säväyttävää, että periaatteessa järkevät ihmiset voivat esittää tuollaisia kommentteja ja ihan oikeasti väittää, että eläimillä ei ole oikeuksia. Kai nyt on ihan "arkijärjelläkin" selvää (Aamulehden kolumnisti Markku Huotarin termiä käyttääkseni), että oikeuksista on kiinnostunut ja oikeuksista puhuu ihminen ja jos ihminen katsoo, että eläimillä on oikeuksia, niin eläimillä on oikeuksi. Aika monet ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että eläimillä on oikeuksia ja on hyvä esimerkiksi muistaa, että Suomessakin eläimiä on suojeltu lailla jo pitkän aikaa…

Ei Viivi Avellánia tarvitse pilkata

Uutisten mukaan Viivi Avellán, se eurovaaliehdokas, on saanut oman tv-ohjelman, Viihdeuutiset. Se tulee sellaiseen aikaan, etten ole edes vahingossa sattunut näkemään sitä. Ohjelmasta ja Avellánista on kuitenkin riittänyt niin paljon juttua, että en voi olla tietämättä asiasta. Hesarin Nyt-liitekin pari viikkoa sitten oli laittanut kanteen Avellánin kuvan ja paljon lupaavan otsikon: "Liian tuttu tv:stä - Viivi Avellán on kyllästynyt omaan naamaansa - ja kohta ovat katsojatkin." Otsikko siis lupaa, että ohjelmaan ei suhtauduta ylistäen ja halveksuntaa onkin kolmelle sivulle levittyvässä jutussa paljon. Kysyn vaan miksi. Minun on myös helppo vastata itse: Ei tavallisten toimittajien ja sivistyneiden lehdenlukijoiden ole helppo hyväksyä sitä, että joku vaalea nainen selvästikin ulkonäkönsä perusteella pääsee viihdeuutisten toimittajaksi. Niin se vain nyt on. TV on tv ja maikkari on maikkari ja viihdeuutiset ovat viihdeuutisia. Ei kai sinne kukaan sopisi paremmin kuin Viivi Avel…

Perustetaan yhteiskunta.net!

Tässä haaste kaikille nettinikkareille ja simssiharrastajille: Perustetaan nettiin yhteiskunta, joka toimii yhteiskunnan tavoin. Joo, tää on varmaan jo jossain toteutettu, mutta mulle voisi kertoa missä. Se voisi olla kivaa leikkiä, jos voisi mennä vaikka yhteiskunnan jäseneksi eri aikoina, vaikka vaihdantatalouteen, jos tämä rahatalous kyllästyttää. Oikeasti se voisi olla myös oikean yhteiskunnan alku, jos ihmiset sitoutuisivat tietoisesti yhteiskunnan jäseneksi, eivätkä vain sattuisi syntymään jonnekin.

Elämäni mausteet

Kuva
Olen havainnut mausteiden olevan aika tärkeä osa elämääni - vertauskuvallisesti ja konkreettisesti. Minulla ei ole mitään erityistä suosikkimaustetta, vaan pidän monista ja runsaista monien mausteiden yhdistelmistä yhtälailla kuin "yksinkertaisesti" maustetuista asioista, eikunn ruuista kai nyt oli puhe…Jos yrittäisin tehdä jonkinlaista listaa mausteista, niin se voisi olla vaikka seuraavanlainen:A - asafoetida eli hajupihka eli hing, ks. toisaaltaB - basilika, tuoreena tai kuivattunaC - chili, punainen tai vihreä, tuore tai kuivattu, jauhettu tai murskattuD - dhania eli korianteri, siemenet ja lehdet, jälkimmäinen ehdottomasti tuoreenaE - elaichi eli kardemumma, vihreät palot ja mustat palot, siemenet jauhettuina pullassaF - fenkoli siis siemeninäG - garam masala menee jo sekoituksen puolelle, mutta ansaitsee maininnanH - hing eli hajupihka, tuoksuva perusmauste, lantrattuna kiitosI - inkivääri, tuoreena ja kuivattuna, ihan mihin tahansaJ - jeera eli juustokumina, jota pit…

Nettiskruuvi - loistava uusi idea, hah

Pekarin Kimmon kanssa siis kirjoiteltiin tuossa viime syksynä ja Kimmo oli kuulemma intternetpuheluista saanut idean virtuaalisoittokämpästä tai -jameista, missä systeemiin kirjautujat voisivat soitella yhdessä omia instrumenttejaan ja kuulla tietty samalla, mitä ääntä muut saavat aikaan. Tyylilleni uskollisena löysin tietysti ideasta heti yhden vian: netin viive on aina vähän enemmän kuin pari iskua ja vaikka se ei normaalissa puhelinkeskustelussa haittaa, niin rytmimusiikissa aivan varmasti. Jotain kokeellista soppaa siitä siis saattaisi syntyä ja voisi olla ihan hauskaakin, mutta edes yhden soinnun rokki ei kuulostaisi rokilta. (Ellei sitten käyttöliittymässä olisi viivenkorjausta eli se keräisi komppeja ja muuta ja sitten voisi itse soittaa ja "nauhoittaa" siihen päälle omat raitansa... hmmm... todellinen karaoke eikä vain laulajan osalta... hmmm...). No. Taisi olla toissapäivänä kun tiskatessani mietin korttipelejä (lapset saivat Uno-kortit jouluna...) ja niiden sääntöj…

Miksi uutena vuotena ammutaan raketteja?

Kauan, kauan sitten maan päällä kulki kauhistuttava hirviö nimeltään Nian. Se teki pahojaan ihmisille kaikkialla. Lopulta Taivaallinen Jumala huomasi ihmisten hädän ja telkesi hirviön kaukaisille vuorille. Jumala lupasi sille vapauden vain lyhyeksi ajaksi kerran vuodessa. Kun vuosi oli kulunut, Nian pääsi vapaaksi vankeudestaan. Ihmiset huolestuivat ja kokoontuivat pohtimaan, miten he voisivat pelastua hirviön tuhoteoilta. Joku tiesi sanoa, että Nian pelkäisi kovia ääniä, tulta ja punaista väriä. Niinpä ihmiset ripustivat talojensa ulkopuolelle punaiselle pohjalle kirjoitettuja lauseita, ampuivat raketteja ja soittivat kovaäänisiä kongeja ja rumpuja. Niania alkoi pelottaa. Koitti yö ja jokaisesta talosta näkyi lyhtyjen loiste. Nian oli kauhuissaan. Se pakeni vuorille, eikä enää ikinä tullut sieltä kiusaamaan ihmisiä. Siitä lähtien ovat ihmiset juhlineet uuden vuoden alkua ampumalla raketteja.

Keitetyt paistetut perunat

Vuosituhannen vaihtuessa silloin joskus olimme Leenan kanssa Etelä-Intiassa, Bandipurin luonnonsuojelualueen laitamilla, Sinisten vuorten juurella. Me oltiin tultu sinne vuokra-Ambassadorilla Mysoresta ja saatiin pieni lomamökki aivan omaan käyttöömme. Paikassa ei ollut silloin oikeastaan ketään muuta, joten rauha oli täydellinen. Majapaikan henkilökunta otti vastaan ruokatoiveemme suhteellisen hyvin - hieman ehkä jouduimme tavalliseen tapaan selittämään. Lepäilimme mielenkiintoisen automatkan jälkeen ja kun olimme menossa pienelle kävelylle, niin päärakennuksesta juoksi joku peräämme: - Excuse me sir, mutta syöttekö te perunoita? - Kyllä me perunoita syödään, se oli siis kasvisruokaa ilman sipuleita, mitä toivoimme. - OK sir, entä inkivääri, voimmeko laittaa inkivääriä? - Siis kyllä, me syömme kasvisruokaa, minun erikoistoiveeni on vain se, ettei siinä ole sipuleita, mutta vaimoni syö kyllä niitäkin eli jos teillä on jotain muuta valmiina. - OK sir, sanoi mies, palasi keittöön ja me …

On lyijyn alla lämmin

Olin joutunut tähän tilanteeseen aiemminkin. Mennyt nukkumaan liian myöhään ja herännyt yllättävällä tavalla. Sängyn vieressä seisoo nainen, hyvin nuori nainen ja minä säpsähdän. Varsinkin kun nainen pahaenteisesti ja melodisesti lausahtaa: - On lyijyn alla lämmin. Minä en kuitenkaan ole Jerry Cotton, eikä tilanteessa ole mitään vaarallista, vaan lapset ovat heränneet ja isän on aika mennä alakertaan - ja joululauluja saa vielä laulaa.

Lumipalloefekti vai sukanreikäefekti?

Viime vuosina on saavuttanut yhä enemmän yleistä tietoisuutta perhosensiipiefekti, miten pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Tavallaan myös kaiken aikaa puhutaan siitä, miten suuret asiat vaikuttavat pieniin asioihin, mutta onko sille ilmiölle omaa nimeään? Lumipallo taitaa olla varattu jo muuhun käyttöön, mutta siitähän siinä on kyse: Iso lumipallo vierii ja pikku hiutaleilla ei ole muuta mahdollisuuttaa kuin vain mennä mukaan ja päätyä aivan jonnekin muualle. Entä kun pienet asiat vaikuttavat aivan jossain muualla toisiin pieniin asioihin?Tämä kaikki talvinen tuli mieleeni, kun olen seurannut näitä hyökyaaltouutisia ja muistanut saman vuodenajan Intiassa seitsemän vuotta sitten.Perhonen oli varmaan heilauttanut siipeään jossain Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Intiassa oli kovin kylmää juuri samaan aikaan kun olin siellä ensimmäistä kertaa Leenan kanssa (tässä elämässä).Juna kuitenkin kuljetti meitä ja Varanasi tuli esiin kylmästä aamusumusta. Polkupyöräriksa vei "hotellial…

Hajautetut jättionnettomuudet

Masentavaa aloittaa vuosi näin, mutta jos edellinen päättyi onnettomuuksiin, niin minkäs teet.On vaikea kuvitella sitä tuskan ja kärsimyksen määrää, mitä yksi merenalainen maanjäristys on saanut aikaan jo ensimmäisen viikon aikana. Huumoria tästä aiheesta on vaikea repiä, joten ehkä voi olla kylmän analyyttinen ja ihmetellä, mitä oikein on tapahtunut.Tämä Sumatran pohjoispuolella tapahtunut tärähdys on suurin tunnettu suomalaisia koskettanut äkillinen luonnononnettomuus. Aika tajutonta, mutta tällaisella pallolla me elämme. Ruotsalaisia oli sillä seudulla vielä enemmän.Toki ihmiskunta oikein yrittämällä voisi päästä vielä suurempaan hajautettuun tuhoon (muistan vain sen vappuyön, kun kävelimme sateessa täysin tietämättöminä Tshernobylin pamauksesta), mutta kyllä luontokin osaa.Ehkä me vähitellen todellakin voisimme alkaa tajuta, että elämme tällä maapallolla yhdessä, emme pelkästään toistemme kanssa kilpaillen, vaan kukin yrittäen elää onnellista elämää - samojen tähtien alla.