Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Kaalikääryleitä ennen keskiyötä

Kuva
Asioilla on usein se vaikea puolensa, niin eilenkin. Olin nimittäin ostanut jo viime lauantaina kaalin (ja ohrasuurimoita). Se oli tullut mieleeni talouteen tulleista nyhtökaurapaketeista. Ensimmäinen oli jo käytetty pasteijoiden kakkosversioon ja tortilloihin, mutta siitä toisestahan voisi tehdä siis kaalikääryleitä - "Eihän niiden tekeminen nyt niin kauan kestä." Asiat kehittyvät ja aika kuluu eli viisi päivää kaalin hankkimisen jälkeen hain käyttööni isomman kattilan ja laitoin kaalin ja ohrat kiehumaan. Samalla reissulla olin käynyt tapaamassa koiria, ostamassa tarvikkeita tämäniltaiseen kikpapupateeseen ja tankkaamassa. Ohjeistin vahtimaan kattiloiden kiehumista, kääntämään kaalia välillä ja menin hoitamaan jouluostoksia. Palattuani marketista olinkin valmis aloittamaan eli sain kaalista irti päällimmäisiä lehtiä, mutta totesin, että laitan sen vielä kiehumaan lisää. Samoin ohrasuurimot kaipasivat lisäkypsennystä. Sohva kutsui, mutta sitten pääsin palaamaan kaalin

Pasteijat nyhtökaurasta - versio 1

Kuva
Saimme eilen paikalliselta trokarilta paketillisen nyhtökauraa, joten tänään pääsimme testaamaan suunnitelmaamme, jossa yhdistyvät leipomispyrkimys, nälkä, halu tehdä "jotain erilaista" ja siis innostus kirjoittaa reseptejä talteen, vaikka tämä varsinkaan ei ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta ihan tekemisen arvoinen ja hyvä syötävä siis. Voitaikinapasteijat nyhtökaurasta 10 kpl oliiviöljyä 30 ml mustapippuria kuminaa (ihan tavallista "leipäkuminaa") jauhettua kurkumaa mustia sinapinsiemeniä kaalia 180 g suolaa nyhtökauraa 100 g voitaikinaa 1 pkt Suikaloi pieni pala kaalia (tuo on punnittu ja siis noin kolmasosa pienestä kaalista) ohuiksi suikaleiksi. Laita kattilaan öljyä, mausteet ja kaali. Kypsennä jonkin aikaa, lisää suola. Silppua nyhtis pienemmäksi ja lisää kattilaan. Anna hautua aika hiljaisella, että kaalista tulee pehmeää. Levittele pakastevoitaikina ohjeen mukaan sulamaan ja leikkaa suorakaiteet neliöiksi(!). Kun täyt

Viestintää parilla sanalla

Kuva
Syksyllä kaverin FB-seinällä oli puheena tulossa oleva elokuva, Arrival , ja nousi esille pointti, että jos ET:t oikeasti tulisivat nyt (ennen täydellisen Baabelin kalan kehittämistä) maapallolle, niin miten heidän kanssa kommunikoitaisiin. Olen joskus tullut kommunikoineeksi (ihmisten(!) kanssa) ilman varsinaista yhteistä kieltä, esimerkiksi Puolassa (tai sieltä tullessa junassa liettualaisten naisten kanssa, jotka lopulta tajusivat, miksi olin ollut niin hiljaa) ja sieltä on yksi kokemus, mitä pidän onnistumisena. Olin 91 tai 92 Etelä-Puolan maaseudulla ja lähtenyt joogaseminaarin hälinästä kävelylle läheiseen metsään. Palatessa osuin niitetyn pellon reunaan ja sitten sen keskellä menevälle peltotielle. Vähän aikaa käveltyäni huomasin vanhan miehen kävelevän samaa tietä minua kohti. Kun kohtasimme, hän sanoi: "Cszsieszs", tai siis sellaista, minkä tiedän tervehdykseksi, joten vastasin samalla tavoin. Jäimme seisomaan vierekkäin, katselemaan laskevaa aurinkoa ja m

Alu channa palak – tai no: vihreä karri

Kuva
Noinhan monet intialaiset ruokien nimet on muodostettu: alu on peruna (aloo on vain sen huono translitteraatio englanninkielisille), channa on kikpapu ja palak on pinaatti. Mutta kun en osaa intiaa, enkä tiedä, mikä on selleri, niin olkoon nyt sitten vaikka vihreä ka rri. Periaate ja synty kuitenkin perinteinen: öljyä, mausteita, kasviksia ja papuja tölkistä. Kuulin keittiöön hankitun eilen perunoita ja kikpapuja, joten siitä tuli mieleen pinaatti, jota ostaessa muistin myös kauramaidon. Vihreä karri (4 annosta) 8 perunaa 3 sellerinvartta tuoretta chiliä 0,5 dl oliiviöljyä juustokuminaa sarviapilaa hajupihkaa suolaa 300 g pakastettua pinaattia 1 pkt kikpapuja 2,5 dl kauramaitoa (Oatly) Lohko perunat sopiviksi. En edes kuorinut, kun olivat niin siistejä luomuperunoita. Laita kattilaan öljy ja juustokuminan ja sarviapilan siemenet ja paista perunalohkoja ehkä 10 min. Niitä pitää sekoittaa luultavasti välillä, etteivät tartu pohjaan, mutta samalla siivuta

Melkein karikari

Kuva
Siitä olikin puhetta joku päivä, että pitää ostaa lisää maapähkinätahnaa ja tänään sain viestin beibeltä, että on ostanut purkillisen. (Itse asiassa se on Pirkka-maapähkinätahnaa, Hollannissa valmistettua, niin se maailma muuttuu!) Melkein heti sain mieliteon hankkia vihreitä papuja, joten kävelinkin bussilta suoraan kauppaan ja sieltä papujen ja sellerin kanssa laittamaan ruokaa. En silloin uskaltanut vielä kuvitella, että pääsisin lähemmäksi karikaria, kuin mitä ehkä koskaan. Sain maistaa karikaria useita kertoja 80-90-luvuilla ja olen monta kertaa yrittänyt ja ihan hyväähän se on hyvistä raaka-aineista, mutta jotain on uupunut. Nyt itse asiassa ei ollut karrisekoitusta ja tofu oli savunmakuista (mikä osin maistui läpi, hyvä maku, mutta ei kuulu karikarikokemukseeni), mutta näin se meni ja hyvää oli: KARIKARI SAVUTOFUSTA (3 annosta) 48 g oliiviöljyä (0,5 dl) juustokuminaa sarviapilan siemeniä tuoretta chiliä 1 pkt manteli-seesami savutofua kolmetoistamaustetta