MyG?

Niinpä, mihin sukupolveen minä nyt sitten kuulun? Ei, tämä ei ole minulle mikään suuri kysymys, en tunne olevani väliinputoaja, sukupolvi Ö:n edustaja tms. ja oikeastaan koko idea tähän suureen blogikirjoitukseen tuli jo viime vuonna, kun puhelimen vaihdon yhteydessä jouduin etsimään uudet soittoäänet, niin eikös jostain netistä löytynyt ihan hauska versio The Whon My Generationista.

Minulle siinä taas se rokin vitsi (ks. myöhemmät kirjoitukset) - ja oli jo kaksikymmentä vuotta sitten - että kuuskytluvulla jotkut brittimiehet todellakin lauloivat sukupolvien välisestä ymmärtämättömyyden kuilusta jne..

Viime aikoina on jopa näkynyt keskustelua siitä, että miten sukupolvet määritellään ja kuka mihinkin kuuluu ja onko niitä olemassakaan. Ikä eli syntymäaika lienee joissain tapauksissa yksi tekijä, jonka avulla tällaista pikkupuhetta voidaan pitää yllä. Joillekin viiden vuoden ikäero voi jo merkitä paljon...

Populaarikulttuurin alueella kun ollaan, niin musiikkimaku on yksi tekijä, joka voi erottaa sukupolvia toisistaan. Toisaalta joillakin musiikkimaku on voinut jo alunperinkin jäädä vuosikymmenien taakse ja nykyään jostain omituisesta syystä esimerkiksi ns. hevistä diggaaminen näyttää ylittävän ainakin ikä- ja sosiaaliluokkien rajoja (ks. myöhemmät kirjoitukset).

Ehkä pitää vaan tyytyä olemaan ikuinen väliinputoaja ja anakronisti ja muistaa aina Borgenströmin Samin sanat minulle, kun hiukseni jälleen 15-vuotiaana alkoivat kasvaa: "Eks sä tajua, että toi on vaan muotijuttu. Nyt seuraavaksi ne myy meille 60-luvun uudestaan."

(Huvittavuusmomentti minulle tuli siitä, että kun googletin Borgenströmin Samin nimellä, niin kävi ilmi, että Sami on myös sanoittanut muutaman biisin ja yhden niistä on säveltänyt Kimmo Tuomisto ja jollen aivan väärin ymmärrä, niin tämä on se Kimmo, jota moikkasin eteisessämme viime talvena kun tarvitsimme putkimiestä!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista