31. toukokuuta 2017

Aukeneeko seesami?



Yle julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan "Evira kehottaa rajoittamaan siementen syömistä" ja onhan se tärkeää, että viranomaiset pitävät huolta terveydestämme.

Asiasta löytyy myös eilinen Eviran tiedote ja siellä ei toki "kehoteta rajoittamaan", vaan suositellaan syömään "vaihtelevasti ja kohtuullisesti".

Syitä näille tiedotteille ja kohtuullisuuksille on esitetty kaksi:

1) "Öljykasvien siemeniin voi kuitenkin kertyä raskasmetalleja, erityisesti nikkeliä ja kadmiumia", jotka riittävässä määrin elimistöön kertyvinä ovat terveydelle haitallisia ja

2) öljykasvien siemenet ikään kuin sisältävät sitä öljyä, joten ne sisältävät energiaa.

Miten paljon esimerkiksi auringonkukansiemenissä on kadmiumia?


Eviralla on siis näistä aiheista "Öljysiementen kartoitus- ja valvontahanke", mutta sen nettisivulla ei puhuta mitään määristä. Hankkeen sanotaan tuottaneen uusia tietoja ja että niitä viedään ravitsemustietokanta Fineliin, mutta kun raskasmetallit eivät ole ravintoaineita, on ymmärrettävää, etten löydä tietoa sieltä.

Sen verran sanotaan toisaalla*, mikä on minkäkin siemenen ongelma: "Eri raskasmetallit näyttävät kertyvän erilaisiin öljykasvien siemeniin eri tavoin. Eviran toteuttaman kartoitushankkeen perusteella alumiinia esiintyi erityisesti kokonaisissa seesaminsiemenissä, pinjansiemenissä ja chiansiemenissä. Nikkeliä taas kertyi auringonkukansiemeniin, kokonaisiin hampunsiemeniin sekä pinjansiemeniin. Suurimmat keskimääräiset kadmiumpitoisuudet sen sijaan havaittiin auringonkukansiemenissä, pellavansiemenissä sekä unikonsiemenissä. Unikonsiemenissä oli suurin arseenipitoisuus ja pienin kokonaisessa hampunsiemenessä."

No, netistä löytyy yksi tutkimusyhteenveto, jonka tutkimusaineistossa ihmisravinnoksi tarkoitettujen auringonkukansiementen kadmiumpitoisuus on ollut 0,25 - 0,69 mg/kg. Eläimille tarkoitetuissa siemenissä pitoisuus oli ollut pienempi ja toisessa tutkimuksessa valvotusti kasvatetuissa siemenissä pitoisuus on 0,114 mg/kg.

Evira kertoo, että "Euroopan yhteisön lainsäädännössä ((EY) N:o 1881/2006) on asetettu kadmiumin enimmäispitoisuusrajat" tietyissä elintarvikkeissa, mutta ei siemenissä - eikä anna linkkiä, mutta tuon säädöksen viitteissä kerrotaan, että "Elintarvikealan tiedekomitea vahvisti 2 päivänä kesäkuuta 1995 antamassaan lausunnossa kadmiumin väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi 7 μg painokiloa kohti".

Jos siis yksi käsitys siedettävästä rajasta viikkoannokselle on 7 μg painokiloa kohti, tarkoittaa se 60 kg painoisella henkilöllä 420 µg eli 0,42 mg viikossa. Jos auringonkukansiemenissä on kadmiumia 0,25 mg/kg, tuon 0,42 mg saa täyteen syömällä viikossa 1,68 kg ja jos sitä onkin vaikka 0,69 mg/kg, niin auringonkukansiemeniä pitäisi syödä 609 g viikossa, että tuo 0,42 mg saavutettaisiin.

Evira nyt haluaa turvallisuusasioissa käyttää turvarajoja, joten "suositus" on 30 g siemeniä päivässä eli 210 g viikossa, mikä on kolmannes tuosta "siedettävästä, väliaikaisesta" saannista. Kieltämättä 210 g viikossa on aika paljon, mutta nythän ei siis tarvitse syödä "joka päivä 30 g eli muutama ruokalusikallinen", vaan voi syödä kerralla enemmän. :-)

Mitä merkitystä on sitten sillä, että "siemeniä pitäisi syödä vaihtelevasti"?


Evirassa varmaan ajatellaan, että samat ihmiset syövät erilaisia siemeniä, joten koska eri siemenissä on ongelmia eri raskasmetallien pitoisuuden kanssa, niin silloin "vaihtelulla" ei minkään yksittäisen raskasmetallin määrä ei muodostuisi suureksi.

Onko syötävien siementen energiapitoisuus ongelma?


Toki sikäli, jos ihminen saa liikaa energiaa, hän lihoo ja se on terveydellinen ongelma. Syön tyypillisesti viikonloppuisin kuorimattomista seesaminsiemenistä tehdyn tuorepuuron, johon kahden hengen annokseen menee 1 dl siemeniä eli silloin yhdessä annoksessa on täysin suosituksia tuntematta tullut juuri se 30 g.

Viikonlopun merkittävin päiväannokseni 30 g seesaminsiemeniä sisältää energiaa 768 kJ (183 kcal), suurin osa siis hyvälaatuisesta rasvasta (17,4 g) ja tuo energiamäärä on suurin piirten sama kuin 100 g jauhelihapihvin energia, 801 kJ (191 kcal), rasvaa 10,4 g. Kaksi jauhelihapihviä antaa yhtä paljon rasvaa ja tuplasti energiaa. En kuitenkaan muista lukeneeni suosituksia jauhelihapihvien määristä niiden energiapitoisuuden vuoksi.

Lisäksi koko uutisoinnin käsittämättömin kohta on Eviran uutisoinnissa näkyvä lause: "Korkean energiasisältönsä vuoksi niitä on kuitenkin käytettävä ennen kaikkea vaihtelevasti ja kohtuudella." Ei kai siementen "vaihteleva käyttö" muuta kovastikaan niiden energiamäärää - jos siis puhutaan öljypitoisista siemenistä.

* Tuossa Eviran koosteessa väitetään, että tahini on "seesamtahnaa, joka on valmistettu seesaminsiemenistä, kikherneistä, öljystä, suolasta ja erilaisista mausteista", mutta tuohan on hummusin resepti, jossa tahini eli aivan puhdas seesamitahna on vain yksi valmistusaineista.

18. maaliskuuta 2017

Garam masala sentään! Lohkoperunat+

Yksi perusruoka vuosikausia on ollut lohkoperunat: perunat leikataan ohuiksi lohkoiksi (ei yleensä edes kuorita), heitellään kulhossa öljyssä ja suolassa ja paistetaan pellillä uunissa.

Niiden kanssa sopivat hyvin esim. paistetut savutofusiivut* sinapin kanssa. Niin ja hapankaali nyt sopii minkä kanssa tahansa.

Nyt on ollut jonkin verran aikaa edellisistä lohkoperunoista, joten puhuin niistä jo viikolla ja perunat ilmeistyivät silloin. Tänään täytyi erikseen käydä paikallisessa K-kaupassa ostamassa tofua (ja Pirkka-maapähkinätahnaa, joka on erinomaista!), koska marketti ei sitä tarjonnut.

Kun sitten olin saanut perunat lohkottua, kysyin laittaisinko jotain maustetta. "Voiko saada sitä, mitä sulla oli eilen?" "Ai garam masalaa?" "Niin." Tein nimittäin eilen itselleni kikkejä ja perunaa pinaattikastikkeessa, koska jotkut söivät pakastepizzaa tyttöjen kesken.

OK. Laitoin lohkoihin 1 tl suolaa, heittelin sekaisin. Ripottelin Meiran garam masalaa, sekoittelin, ripottelin lisää. Laitoin vielä vähän mustasuolaa ja hajupihkaa (mihinkä en?) ja sitten vaan pellille ja uuniin.

Uunista alkoi tulla erittäin hyvät tuoksut ja kun sitten tofu oli paistettu ja perunat valmiita, saatoimme todeta, että perunat olivat erittäin hyviä: aromaattisen mausteisia, vähän tulisia, mutta eivät liian voimakkaasti. Menee listalle.

*

2. maaliskuuta 2017

Käppyröistä, taloudesta ja totuudesta

Elinkeinoelämän keskusliitto julkisti 24.2.2017 "EK:n ehdotukset hallituksen puolivälitarkasteluun" ja siellä oli yhdellä dialla rinnakkain kuvat kahdesta asiasta.

En tiedä, miten tuo on jossain tilaisuudessa on esitelty, mutta teksti on varsin selvä: työpaikkoja on runsaasti avoinna, vaikka työttömiä työnhakijoita on paljon. Aika selvästi annetaan ymmärtää, että nämä lukumäärät jotenkin liittyvät toisiinsa, ts. näin ei pitäisi olla.

Seuraavana arkipäivänä eli maanantaina 27.2.2017 Valtionvarainministeriö twiittasi(!) aivan samasta aiheesta ja käytännössä aivan yhtä epäselvällä kuvaajien yhdistelmällä.

Teksti on nyt selvempi, sillä siinä lukee termi "kohtaanto-ongelma" eli avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden pitäisi kohdata.

Onko tuossa kohtaannossa(?) oikeasti ongelma? Esittävätkö nuo kuvat sitä? Mistä se mahdollinen ongelma johtuu? Mitä sen ratkaisemiseksi voisi tehdä?

Yksi helposti mieleen tuleva ratkaisu on, että työttömien pitäisi täyttää avoimet työpaikat ja esim. viime vuonna se olisi tarkoittanut, että työttömien määrä olisi pudonnut 11 %!

Onkohan tilanne ihan niin yksinkertainen? Onko skenaario realistinen? Ei. Parhaimmillaan työttömiä on esim. vuonna 1999 työttömiä oli suurin piirtein yhtä paljon kuin vuonna 2016 (keskimäärin 348140
/348767), mutta silloin avoimia työpaikkoja oli vain 4 % siitä, nyt siis 11 %. Vuonna 1999 ehkä oli hyvä kohtaantotilanne ja samaan suhteeseen päästäisiin, jos 66 % työttömistä työnhakijoista nyt vain ottaisi sitä työtä, mitä on tarjolla!

Seuraavana päivänä eli tiistaina 28.2.2017 Valtionvarainministeriö twiittasi: "Pahoittelemme! Infograafi oli epäselvä, mutta missään nimessä emme halunneet antaa virheellistä tietoa". Mitä he sitten halusivat antaa? Mikä oli noiden kuvaajien (infograafi... hohhoijaa...) julkaisemisen tarkoitus?

Sitä seuraavana päivänä eli eilen keskiviikona 1.3.2017 julkaistiin mielenkiintoinen blogikirjoitus ja siinä on mielenkiintoisia kommentteja, mutta koska en jostain syystä saanut kommentoitua koneellani (puhelimellani tekemä testi meni läpi...), päädyin kirjoittamaan tämän oman blogikirjoitukseni.

Blogissa siis äänessä on kuvan tekijä, rehellisesti omalla nimellään, jota käytä tässä, sillä kyse ei ole asian tai ongelmien kohdistamisesta henkilöön. Kuvan tekijä puolustautuu, ettei _hänen_ tarkoituksenaan ole ollut johtaa harhaan (vaikka kyseinen kuvaajien yhdistäminen sen to-del-la helposti tekeekin), mutta ottaa otsikosta lähtien aika suurta vastuuta kuvasta. Ihmettelen sitä, sillä kuten blogissa kerrotaan, kuvat tilasi Valtionvarainministeriö ja halutuista kuvaajista on ilmeisesti keskusteltu.

Kuva oli kuitenkin tilattu eli Valtionvarainministeriössä on ihmisiä, joiden mielestä a) tämä tällä tavalla esitetty "kohdanto-ongelma" kaipaa nostamista julkisuuteen, b) se kannattaa esittää kuvaaja/illa ja c) kuva kannattaa julkistaa (myös?) Twitterissä.

Ensinnäkin avoimien työpaikkojen tai vailla työtä olevien määrissä ei ole kyse vain lukumääristä ja vaikka tuo "kohdanto-ongelma" onkin tavallaan olemassa, niin mitä merkitystä on noilla koko maan kokonaismäärillä. Ja mitä vaikutusta on tai odotetaan olevan tuon "kohdanto-ongelman" julkisuuden lisäämisellä?

Joku tämän blogin kommentoijista ottikin esille alueellisen tilanteen: Ovatko avoimet työpaikat siellä, missä asuminen on kallista ja/tai kaikki eivät vielä halua asua?

Toiseksi kommenttisäikeen juoni muuttuu kiinnostavaksi, kun kommentoija huomauttaa työpaikkojen määrän marginaalisesta muutoksesta ja "kohdanto-ongelmailmiön" lyhytaikaisuudesta. Silloin kuvan tekijä alkaa puolustella taustalla olevaa ajatusta tunnuslukujen merkityksellisyydestä. Tavallaan on hyvä, että kuvan tekijä on sisäistänyt taustalla olevan mallin (kovin paljon ongelmista tuntuu johtuvan siitä, että kuvien tekijät eivät tiedä, mitä kuvat oikeasti esittävät), mutta samalla se kertoo siitä, miksi kuvan tekijä palaa toistuvasti puhumaan valehtelusta kun kommentoija käyttää sanoja "propagandakäyttö", "epäinformatiivinen" tai "johtaa harhaan". :-)

Minulle propaganda, epäinformatiivinen ja harhaanjohtava ovat eri asia kuin valehteleminen. Sanojen tulkinnat tietenkin vaihtelevat, mutta luulen, että kyse on myös siitä, että kokeeko väitteiden kohdistuvan itseensä vain VM:n tilaamaan tilastotietojen kuvaajaan.

Hieman erikoinen taustatieto tarinassa on se, että jos VM:n mukaan kohderyhmä oli joku tietty, niin miksi kuva julkaistiin Twitterissä! Tämä ei oikeuta somekansan arvostelemiseen, joka kuitenkin on esittänyt varsin selvän (minun mielestäni, kirjoitan kaiken omasta mielestäni...) ongelman tällaisten tilastokuvaajien esittämisessä. Median nostattamat klikkiotsikkoaallot ovat sitten ihan median tuotantoa - someraivoa ei kai tällä kertaa mainittu?


Vielä erikoisemmaksi tämän Twitter-julkistamisen ja selittelyn tekee se, että EK todellakin julkisti samat luvut samalla tavoin harhaanjohtavasi viime perjantaina, mutta VM halusi tehdä sen muutamaa päivää myöhemmin, vaikka epäselvyys oli jo osoitettu. Millaisellahan aikataululla toimii VM:n Twitter-osasto? Kuvia on tilattu joulukuussa ja julkaistaan maaliskuun alussa?

Miltä muuten näyttävät kuvaajat noiden kyseisten tilastotietojen, työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen määrien suhteellisista muutoksista?

Niissähän näyttäisi olevan jotain rytmiä, syklisyyttä, ainakin sen jälkeen, kun 90-luvun alun lamasta on laskeuduttu. Mehän myös mielellämme ajattelisimme, että talous kehittyy, työpaikkoja tulee tarjolle ja se vaikuttaa lopulta myös työllistymiseen ja siten vähentää työttömien määrää. Tapahtuuko se aina kaikki saman vuoden aikana? No ei välttämättä...

Mitä muuten, jos tuossa suhteellisten muutosten kuvaajissa siirtäisi työpaikkojen kuvaajaa kaksi vuotta taaksepäin...


Varsinkin loppuvuodet näyttävät pelottavan samanlaisilta! Esimerkiksi vuosien 2007-2014 muutosten korrelaatio on 0,81! :-)

23. tammikuuta 2017

Vegaanit ovat tehneet tämän väärin! Ovat vasemmistolaisia!

Ajattelinkin eilen, että olen nähnyt Markus Vinnarin nimen aikaisemminkin. Tänään paluujunassa tuli mieleen avata kone, tarkistettua asia ja kyllä, hänet oli otettu puhumaan kasvissyönnistä viime vuonna toteutettuihin "Yle-Battlen" "keskusteluihin".

On hienoa, että kasvissyöjiä on erilaisia ja erityisesti asiallisia ja minun puolestani akateemisiakin puheenvuoroja kaivataan. Vinnarilla on myös oikeaa kokemusta vegaanista ruokavaliosta ja blogissaan hän on nostanut yhdeksi kategoriaksi nimenomaan veganISMIn - vaikka siitä onkin vasta vain viisi kirjoitusta kahden ja puolen vuoden ajalta. Hän ei siis kirjoita vain vegaanista ruoasta, vaan veganismista, jossa eläinten oikeuksilla on muutenkin tärkeä asema.

No, eilen luin hänen aika tuoreen blogikirjoituksensa ja vaikka minusta on hyvä, että asioista kirjoitetaan, olen hieman hämilläni, kun periaatteessa asiallinenkin kirjoitus on minusta myös erittäin koominen:

"Nyt onkin hyvä aika kysyä, miksi tällaista kehitystä tapahtuu vasta 2017? Onko vegaaniliikkeen syytä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin? Olisiko vieläkin jotakin opittavaa?  [...]

Eniten olen itse ihmetellyt veganismini alkuajoista lähtien, miksi jokaista uutta vegaanituotetta täytyy mainostaa yhteisön sisällä aivan erinomaisena. Suurin osa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kokeilemistani tuoteuutuuksista ei todellakaan ole ollut millään mittarilla erinomaisia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta monet esimerkiksi tarjolla olevista juuston korvikkeista ovat lähinnä kumisia ja mauttomia pötkylöitä. Osaksi tämä käsitykseni mukaan voi johtua siitä, että tämä kasvissyönnin viimeisin nousu (Suomessahan oli siihen liittyvää liikehdintää jo 1920-luvulla) on tapahtunut vasemmistohenkisten toimijoiden ajamana, ja kyseiseen ajatusmaailmaan tuntuu liittyvän myös keskinäinen kehuminen ja puutteen ihannointi. Tällaisessa ajattelussa esimerkiksi tarjottua kasvisruokaa ei saa arvostella tai ainakaan sanoa pahan makuiseksi." 😃

Vinnarin maailmankuvassa siis a) "vasemmistohenkiseen ajatusmaailmaan tuntuu(!) liittyvän myös keskinäinen kehuminen ja puutteen ihannointi" ja b) "kasvissyönnin viimeinen nousu on tapahtunut vasemmistohenkisten toimijoiden ajamana". Tästä näkisin mielellään vähän akateemisempaa pohdintaa kuin tuollainen selkeästi omaan poliittiseen näkemykseen perustuvat mutuyleistys.

Sen pohtiminen vaatisi ehkä vähän enemmän psykologista otetta, ei niinkään kokemusta "kansalaisaktivismista". Lisäksi kaivattaisiin hieman monipuolisempaa sosiologista näkemystä: Vinnarin haukkumat "vasemmistohenkiset toimijat" eivät suinkaan ole ainoita veganismia ja kasvissyöntiä edistäneitä. Toisaalta, ehkä tämä muutos on ylipäätään onnistunut, koska mukana on ollut paljon myös "oikeistohenkisiä" toimijoita. Ajattelen oikeasti niin, koska "toimijoita" on ollut paljon, mutta en todellakaan tekisi tästä mitään oikeisto-vasemmisto -ajattelua. Jotkut ajattelumallit ja toimintatavat kannattaa todellakin jättää sinne lähihistoriaan, vaikka miten ihannoisikin menneitä asioita.

Vinnarin jutut ovat myös hieman ristiriitaisia: Hänellä on aika negatiivisia käsityksiä "vasemmistohenkisistä toimijoista", joten ehkä myös vasemmistolaisista ajattelutavoista. Toisaalta toisessa kirjoituksessaan hän on kovasti toivomassa yhteiskunnan ohjaavan kasvisruokavalion suuntaan:

"En olisi vyöryttämässä vastuuta siirtymisestä kohti kasvispohjaista ruokavaliota yksittäisen kuluttajan harteille. Yhteiskunnan olisi syytä tukea ja ohjata ihmisiä muuttamaan toimintaansa vähitellen. Tästä ohjauksesta käy esimerkiksi Helsingissä käyttöön otettu kasvisruokapäivä."

Ensinnäkin tuo kasvisruokapäivä koskee lapsia, ei varsinaisesti ohjaa ihmisiä mihinkään suoraan. Toki lapset saattavat osata tehdä johtopäätöksen, että "yhden päivän viikossa voi olla syömättä koulussa lihaa", mutta niinhän on ollut aina aiemminkin ja on hyvin todennäköistä, että moni kodin ruokailuista vastaava saattaa ajatella, että niinä päivinä ainakin pitää tehdä liharuokaa, kun lapsi ei ole sitä koulussa saanut...

Toiseksi, kyllä tämä nyt on yksilön valinta. Se on tehty aika hyvin mahdolliseksi, kaikkien alan toimijoiden ja aktivistien ansiosta ja yhteiskunta on tullut mukana, sallinut esim. kasvisruokavalion valitsemisen lapsille päivähoidossa ja koulussa, mutta eihän silläkään tiellä olla vielä perillä.

Tämän jälkeen en oikeastaan yritä edes kysellä, missä Vinnari on kohdannut sitä, että "jokaista uutta vegaanituotetta täytyy mainostaa yhteisön sisällä aivan erinomaisena". Näen kyllä sitä, että kaikille tuotteille löytyy tykkääjänsä - ja paljon sitä, että maapähkinävoista ei tykätä! Voisiko siis kyse olla siitä, että ihmiset ja heidän mieltymyksensä ovat erilaisia! Kuka uudesta kirjasta tykkäävä kirjoittaa kirja-arvostelun ja muistaa mainita, että "kaikki eivät tästä ehkä pidä"? Tai onko se ongelma jos ei sitä sano - tai jos sanoo? Ei ole.

Joku varmaan sanoo, ettei pitäisi valittaa, kun joku kirjoittaa (tavallaan?) veganismin puolesta ja leimaa sitä samalla erittäin merkittävästi "vasemmistohenkisen" väestönosan ajattelutavaksi, mutta rajansa nyt kaikella. Pidetään huumorikolumnit erikseen ja asialliset pohdinnat erikseen. 🌝

5. tammikuuta 2017

Mitä tehdä, kun haluaa syödä loput maapähkinätahnasta?

Olin pyytänyt luvan ruusukaalien ostamiseen: alle 2 € pusseja on nykyään kaupassa ja ne tuntuvat olevan jotenkin tuoreempia kuin aiemmin yleiset "rasiat", mutta kaikki eivät tykkää ruusukaalista niin paljon kuin minä, mikä on ymmärrettävää ja sinänsä kunnioitettava mielipide.

Sitten tuli aika tehdä jotain "nopeasti", jotain "pastaa" eli tällaista siitä tuli - ja oli hyvää:

Purkinpohja-ruusukaalipasta

ruusukaaleja
öljyä
juustokuminaa
chiliä
hajupihkaa
suolaa
tomaattimurska
jämät maapähkinätahnapurkista
jämät kaurakermapurkista
vettä


Perkaa ruusukaalit eli huuhtele, leikkaa kanta pois (jolloin usein lähtee päällimmäisiä lehtiä pois, mutta jos ne ovat hyviä, älä heitä pois) ja halkaise, isoimmat neljänneksiksi.

Laita kattilaan öljy, pilkottu chili, muut mausteet ja ruusukaalit. Anna vähän käristyä ja lisää sitten tomaattimurska. Lisää maapähkinätahna, kaurakerma ja vettä niin, että saat maapähkinätahnan leviämään. Pidä kattila aika pienellä ja varmista, ettei kastike kuivu liikaa, sillä se tarttuu pohjaan aika helposti eli sekoittele välillä ja lisää tarvittaessa vettä.

Laita pasta kiehumaan suolavedessä. Kun pasta ja ruusukaalit ovat kypsiä, sekoita pasta kastikkeen joukkoon.

Meillä jämistä tuli kolme annosta ja tarkan reseptin perusteella sain laskettua seuraavia määriä per annos:

energiaa 2690 kJ (640 kcal)
rasvaa 34 g (1240 kJ) - 47,0% energiasta
hiilihydraatteja 66 g (1120 kJ)  - 40,9% energiasta
proteiineja 19 g (330 kJ)  - 12,1% energiasta