Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2005.

Miesnäkökulma adoptioon?

Jostain syystä minulta ei tavallisesti kysytä miesnäkökulmaa yhtään mihinkään, mutta aina silloin tällöin päädyn sellaista esittämään - tavallisesti adoptiosta. Adoptio on ns. mielenkiintoinen aihe, koska se on aivan tavallinen asia saada perheeseen lapsi, mutta kun adoptio kuitenkin on perinteisestä ja yleisestä poikkeava ilmiö*, niin se herättää kaikenlaisia ajatuksia. Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään ja saavat tilaisuuden miettiä kaikenlaisia perusasioita, jotka usein voidaan ohittaa kokonaan. Miksi haluamme lapsia? Millaisia lapsia haluamme? Olemmeko me tarpeeksi hyviä vanhemmiksi? jne. jne. Kansainvälinen adoptio on yleistynyt Suomessakin, mutta toki se on täälläkin paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jos Suomeen on tullut 2500 lasta ulkomailta ja Ruotsiin 40 000, niin eihän tilanteita voi edes verrata toisiinsa. Intternetti on tietty antanut loistavan välineen myös adoptioihmisten keskinäiselle yhteydenpidolle. Tässäkin toimii netin nykyinen hyvä tavoit

Oliebol vapun tekee?

En suostu väittämään perhettämme monikulttuuriseksi, mutta täytyy myöntää, että esimerkiksi hollantilaisilla vaikutteilla on oma sijansa jokapäiväisessä elämässämme. Nyt olemme myös kahtena vappuna peräkkäin onnistuneet tekemään omena-rusina -munkkeja, joita alankomaalaiset tosin pitävät erityisesti uuden vuoden herkkuna, mutta myyvät kojuissaan kyllä ihan millä tahansa paremmilla markkinoilla. Oliebol on siis pieni pyöreä munkki, ehkä nimensä mukaisesti hieman rasvaisempi kuin tavallinen sokerimunkki ja siinä olisi ehkä ihan hyvää vaihtelua ja ideaa kenelle tahansa, joka munkkikäryjä tykkää haistella, joten tässä resepti jo ensi vapun varalle: OLIEBOLLEN - 20 kpl puoli pakettia hiivaa 2,5 dl maitoa (käytettiin riisi-soija-kaura -juomaa) 2,5 dl vehnäjauhoja vajaa 1 tl suolaa 3,5 dl rusinoita (osa korintteja, jos löytyy) 2 hapanta omenaa raastettuna karkeaksi öljyä uppopaistoon (rypsi on OK) tomusokeria Liota hiiva haaleaan maitoon, lisää jauhot ja suola. Sitten mukaan rusinat ja

Ei voi olla totta!

Meillä on vaimon kanssa ollut koko vajaan kymmenen vuotta kaikenlaisia uskomattomia tilanteita, jotka ovat liittyneet erilaisiin asiakaspalvelutilanteisiin. Aika usein me ei saada sitä tuotetta tai palvelua, mitä on esin luvattu. Joskus ne ovat aivan pikkuasioita, joskus tilanteet ovat menneet aika ikäviksikin, ei vielä väkivaltaisiksi, mutta päällimäisenä on ihmetys: "Voiko tällaista tapahtua? Ei kai tällaista voi kaikille tapahtua? Miksi meille aina käy näin." Yksi selitys voi tietysti olla se, että me toisinaan halutaan tai hankitaan asioita, jotka eivät ole ihan tavallisia - useimpien mielestä. Esimerkiksi perinteisen näköisten rännien saaminen tähän perinteisen näköiseen, vanhaan taloon oli täynnä farssiainesta, mutta rännit asentuivat kuin asentuivatkin kilpaa ensilumen kanssa marraskuussa. Muutama viikko sitten projekti oli taas sieltä pienemmästä päästä, mutta ihmetys ihan kohtuullinen. Ruokahuone kaipaa jonkinlaista lipastoa ja kun olimme käyneet katsomassa ja ky