Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Kaalikääryleitä ennen keskiyötä

Kuva
Asioilla on usein se vaikea puolensa, niin eilenkin. Olin nimittäin ostanut jo viime lauantaina kaalin (ja ohrasuurimoita). Se oli tullut mieleeni talouteen tulleista nyhtökaurapaketeista. Ensimmäinen oli jo käytetty pasteijoiden kakkosversioon ja tortilloihin, mutta siitä toisestahan voisi tehdä siis kaalikääryleitä - "Eihän niiden tekeminen nyt niin kauan kestä."

Asiat kehittyvät ja aika kuluu eli viisi päivää kaalin hankkimisen jälkeen hain käyttööni isomman kattilan ja laitoin kaalin ja ohrat kiehumaan. Samalla reissulla olin käynyt tapaamassa koiria, ostamassa tarvikkeita tämäniltaiseen kikpapupateeseen ja tankkaamassa. Ohjeistin vahtimaan kattiloiden kiehumista, kääntämään kaalia välillä ja menin hoitamaan jouluostoksia.

Palattuani marketista olinkin valmis aloittamaan eli sain kaalista irti päällimmäisiä lehtiä, mutta totesin, että laitan sen vielä kiehumaan lisää. Samoin ohrasuurimot kaipasivat lisäkypsennystä. Sohva kutsui, mutta sitten pääsin palaamaan kaalin ääree…

Pasteijat nyhtökaurasta - versio 1

Kuva
Saimme eilen paikalliselta trokarilta paketillisen nyhtökauraa, joten tänään pääsimme testaamaan suunnitelmaamme, jossa yhdistyvät leipomispyrkimys, nälkä, halu tehdä "jotain erilaista" ja siis innostus kirjoittaa reseptejä talteen, vaikka tämä varsinkaan ei ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta ihan tekemisen arvoinen ja hyvä syötävä siis.

Voitaikinapasteijat nyhtökaurasta 10 kpl

oliiviöljyä 30 ml mustapippuria kuminaa (ihan tavallista "leipäkuminaa") jauhettua kurkumaa mustia sinapinsiemeniä kaalia 180 g suolaa nyhtökauraa 100 g
voitaikinaa 1 pkt

Suikaloi pieni pala kaalia (tuo on punnittu ja siis noin kolmasosa pienestä kaalista) ohuiksi suikaleiksi. Laita kattilaan öljyä, mausteet ja kaali. Kypsennä jonkin aikaa, lisää suola. Silppua nyhtis pienemmäksi ja lisää kattilaan. Anna hautua aika hiljaisella, että kaalista tulee pehmeää.
Levittele pakastevoitaikina ohjeen mukaan sulamaan ja leikkaa suorakaiteet neliöiksi(!). Kun täyte on kypsää, nostele taikinan päälle…

Viestintää parilla sanalla

Kuva
Syksyllä kaverin FB-seinällä oli puheena tulossa oleva elokuva, Arrival, ja nousi esille pointti, että jos ET:t oikeasti tulisivat nyt (ennen täydellisen Baabelin kalan kehittämistä) maapallolle, niin miten heidän kanssa kommunikoitaisiin.

Olen joskus tullut kommunikoineeksi (ihmisten(!) kanssa) ilman varsinaista yhteistä kieltä, esimerkiksi Puolassa (tai sieltä tullessa junassa liettualaisten naisten kanssa, jotka lopulta tajusivat, miksi olin ollut niin hiljaa) ja sieltä on yksi kokemus, mitä pidän onnistumisena.

Olin 91 tai 92 Etelä-Puolan maaseudulla ja lähtenyt joogaseminaarin hälinästä kävelylle läheiseen metsään. Palatessa osuin niitetyn pellon reunaan ja sitten sen keskellä menevälle peltotielle.

Vähän aikaa käveltyäni huomasin vanhan miehen kävelevän samaa tietä minua kohti. Kun kohtasimme, hän sanoi: "Cszsieszs", tai siis sellaista, minkä tiedän tervehdykseksi, joten vastasin samalla tavoin.

Jäimme seisomaan vierekkäin, katselemaan laskevaa aurinkoa ja mies sanoi …

Alu channa palak – tai no: vihreä karri

Kuva
Noinhan monet intialaiset ruokien nimet on muodostettu: alu on peruna (aloo on vain sen huono translitteraatio englanninkielisille), channa on kikpapu ja palak on pinaatti. Mutta kun en osaa intiaa, enkä tiedä, mikä on selleri, niin olkoon nyt sitten vaikka vihreä ka rri.

Periaate ja synty kuitenkin perinteinen: öljyä, mausteita, kasviksia ja papuja tölkistä. Kuulin keittiöön hankitun eilen perunoita ja kikpapuja, joten siitä tuli mieleen pinaatti, jota ostaessa muistin myös kauramaidon.

Vihreä karri (4 annosta)

8 perunaa 3 sellerinvartta tuoretta chiliä 0,5 dl oliiviöljyä juustokuminaa sarviapilaa hajupihkaa suolaa 300 g pakastettua pinaattia 1 pkt kikpapuja 2,5 dl kauramaitoa (Oatly)
Lohko perunat sopiviksi. En edes kuorinut, kun olivat niin siistejä luomuperunoita. Laita kattilaan öljy ja juustokuminan ja sarviapilan siemenet ja paista perunalohkoja ehkä 10 min. Niitä pitää sekoittaa luultavasti välillä, etteivät tartu pohjaan, mutta samalla siivuta sellerinvarret ja pilko chili ja…

Melkein karikari

Kuva
Siitä olikin puhetta joku päivä, että pitää ostaa lisää maapähkinätahnaa ja tänään sain viestin beibeltä, että on ostanut purkillisen. (Itse asiassa se on Pirkka-maapähkinätahnaa, Hollannissa valmistettua, niin se maailma muuttuu!) Melkein heti sain mieliteon hankkia vihreitä papuja, joten kävelinkin bussilta suoraan kauppaan ja sieltä papujen ja sellerin kanssa laittamaan ruokaa.

En silloin uskaltanut vielä kuvitella, että pääsisin lähemmäksi karikaria, kuin mitä ehkä koskaan. Sain maistaa karikaria useita kertoja 80-90-luvuilla ja olen monta kertaa yrittänyt ja ihan hyväähän se on hyvistä raaka-aineista, mutta jotain on uupunut.

Nyt itse asiassa ei ollut karrisekoitusta ja tofu oli savunmakuista (mikä osin maistui läpi, hyvä maku, mutta ei kuulu karikarikokemukseeni), mutta näin se meni ja hyvää oli:

KARIKARI SAVUTOFUSTA (3 annosta)
48 g oliiviöljyä (0,5 dl)
juustokuminaa sarviapilan siemeniä tuoretta chiliä 1 pkt manteli-seesami savutofua kolmetoistamaustetta (karrisekoitusta) haj…

Oranssi pasta

Kuva
Joo, mä tiedän, tää blogi on nyt alkanut toistaa itseään. Tervetuloa elämääni. Olen nimittäin saanut toiveita, että kirjoittaisin hyvältä maistuvien kokkailujeni "reseptejä" muistiin ja näin siinä käy.

Olen siis 80-luvulta lähtien tehnyt ruokaa aika lailla ilman reseptejä. Se on nopeaa ja kätevää, mutta ongelmana on se, että osin ruoat alkavat muistuttaa toisiaan ja jos jokus säveltääkin jotain täysin erilaista ja hyvää, ei mitenkään muista, mitä se oli ja miten sen teki.

Siksi on hyvä välillä ottaa esiin reseptejä, seurata niitä, sovittaa ja sooloilla, mutta ennen kaikkea tehdä "jotain muuta". Muuten tulee vain otettua niitä tarvikkeita, mitä keittiöstä löytyy - ja varsinkin mausteita, jotka sattuvat olemaan siinä eniten esillä. Mulla on ollut savupaprikakausia, olen joskus erityisesti lopettanut juustokuminan laittamisen kaikkeen - mutta jatkanut taas - ja luulen, että mustapippurikausi on taas tulossa. Tällä kertaa en laittanut chiliä, mikä lieneekin osa onnist…

Kaksi paprikaa suhteessa toisiinsa

Kuva
Tämä resepti ideoitiin tekstareissa ja toteutettiin tavalliseen tapaan: mukaan laitetaan kaikenlaista, mitä mieleen tulee ja kaapista löytyy. Manteleita ostin eilen, joten muistin käyttää niitäkin. Tällä kertaa kuitenkin siis kirjoitan sen muistiin, joten ehkä tulen myöhemmin tehneeksi tätä tai ainakin tämäntapaista uudelleenkin!
Parisuhdepaprikat kahdelle kaksi paprikaa (saisi olla ihan isoja, täytettä riittää, nyt siis jäi yli)

kaksi sellerinvartta
kaksi keskikokoista porkkanaa

1,5 dl kaurakermaa (laitoin 2 dl paketista yli puolet, mutta loput olisi tuntunut liialta)
1 dl manteleita
1 pkt mustapapuja

0,5 dl rypsiöljyä
½ chili
kolmetoistamaustetta (tai mitä tahansa maustesekoitusta, karria tms.)
hajupihkaa
suolaa

Suikaloi sellerinvarret kolmeen osaan pituussuunnassa ja porkkanat neljään. Pilko ne puolikkaan mantelin kokoisiksi paloiksi. Laita kattilaan hautumaan öljyyn, lisää pieneksi pilkottu chili, suola ja mausteet. Muista sekoitella välillä.

Katko mantelit puolikkaiksi, lisää katt…

Vastaus kaikkiin kysymyksiin?

Kuva
Laitoin juuri Facebook-ryhmään kysymyksen, osaisiko joku löytää minulle valmiin listan kaikista kysymyksistä, jotta kaikki asiasta kiinnostuneet voisivat lukea ensin ne ja kysellä vasta sitten.

Kyse on siis kasvissyöntiin liittyvistä kysymyksistä ja siksi laitoin oman kysymykseni Vegaani-ryhmään. Itse olen vegetaari, tarkemmin sanoen laktovegetaari, mutta tarkimmin sanoen syön sattvista ruokaa.

Ne kysymykset? No ne ovat näitä, joihin kasvissyöjä törmää:

Mistä saat riittävästi proteiinia?
Entä kasvit, nekin tuntevat?
Mistä saat rautaa?
Pitäisikö lehmät sitten tappaa sukupuuttoon?
Millä sä korvaat lihan?
Miksi lapset pitäisi pakottaa kasvissyöjiksi?
Jos eläimet syövät lihaa, niin miksi eivät ihmiset söisi?
jne. jne.

Näitä kysymyksiä on luultavasti korkeintaan muutama kymmenen perusideaa, mutta variaatioita varmaan joitakin satoja, sillä jokaisesta ravintoaineesta voi kysyä erikseen ja eettisen kysymyksen voi kohdistaa aina jokaiseen eläinlajiin erikseen.

Nämä kysymykset tulivat mieleen …

Nokkosesta ruokaa!

Kuva
Taas on se paras aika vuodesta kerätä tuoreita, pieniä nokkosia. Myöhemmin kesällä on sitten paras aika kerätä isompia nokkosia.

Minusta nokkosen maku on hyvä, mieto, rouhea, selkeä. Sekin on jo riittävä syy syödä nokkosta. Lisäksi nokkosessa on paljon hyviä ravintoaineita: A-vitamiinia, C-vitamiinia, rautaa jne. Vaikka kyseessä on lehtikasvi, nokkosen kuiva-aineesta on kolmasosa proteiinia! (http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/fsn3.259/full)

Joo, onhan nokkosten kerääminen vähän työlästä eikä sitä saa vielä pakastekaapista kaupasta, mutta toisaalta kerääminen on myös aika nopeaa, jos löytää hyvän paikan.

Nyt alkukesän pieniä nokkosia on kiva kerätä ja helppo käyttää suoraan ruoan valmistuksessa:

1) Laita kattilaan vain pehmeitä osia eli lehdet ja latvat.
2) Kaada päälle kuumaa vettä ja anna kiehua 1-2 min.
3) Kaada vesi pois (talteen kasvien kastelua varten!) ja pilko massa haluamaasi karkeuteen.

Myöhäiskesän nokkosten lehtien makroravinteet ovat ihan yhtä hyviä. Pitkät varre…

Miksi blogiani luetaan muka Venäjällä?

Kuva
Monta vuotta sitten aloin toteuttaa kirjoitusharrastustani myös blogissa. Aina on kiva huomata, että joku on sitä lukenut tai jopa kommentoinut, mutta eihän tällä mitään suurta tai varsinaista yleisöä ole.

Tämä on kirjoitettu Googlen omistamalla Bloggerilla ja niinpä tässä on kohtuullisen hyvät tilastotoiminnot ja taas huomasin saman,  minkä huomasin aiemminkin tänän keväänä: Lyhyen ajan sisällä merkittävä osa vierailuista blogiini tulee muka Venäjältä. Tämä on outoa. Tähän asti kuitenkin kaikki kirjoitukset ovat olleet suomeksi.

Если вы на самом деле из России, пожалуйста, напишите комментарий о том, как вы пришли, чтобы прочитать это и сказать, если вы можете на самом деле финский, спасибо.