17. huhtikuuta 2006

Pikku-pupu saa vastauksen

Pääsiäinen ja kävely metsässä ("Ei ole olemassa eläintä nimeltä pupu, joten jätöksen on jättänyt jänis tai luultavammin rusakko.") toi taas mieleen yhden oman elämäni tapahtuman tai tapahtumayhteyden, josta olen tehnyt radio-ohjelman ja joskus kirjoittanut nyysseihinkin (näköjään nelisen vuotta sitten siis...), mutta tulkoon nyt tännekin:

Parikymmentä vuotta sitten (eli parikymppisenä) aloin miettiä tekojeni seurauksia - tai enemmänkin huomasin olevani tilanteissa, jossa mietin asioita ja mieleeni tuli kuva jäniksestä lumella. Se tapahtui useamman kerran ja jotenkin aloin tavoittaa, missä olin sen pupun nähnyt alunperin.

Kun sitten olin käymässä vanhempieni luona ja kaivoin esille vanhempien sisarusteni koulun lukukirjoja, niin siellähän se oli: Kuva talvisesta hangesta, pieni jänis siinä ja runo (edelleenkin muistinvaraisesti):

Pikku-pupu järven jäällä
hyppii iloisella päällä.
Pienet jäljet jälkeen jää,
niitä pupu säikähtää.

Pikku-pupu juokse, juokse
turvaan Emo-jänön luokse.
Miksi jäljet jälkeen jää,
Emo-jänö selittää.

Oli todella mielenkiintoista tajuta, että olin ehkä lapsuudessani imenyt tuon kuvan ja runon itseeni ja sitten myöhemmin mieleni yhdisti sen seurauksien miettimiseen.

Kirjoitin silloin joskus runoon kaksi säkeistöä lisää, joten laitetaan nekin nyt tähän:

"Pikku-pupu, lumen päällä
täytyy meidän olla täällä.
Siihen jäljet jälkeen jää,
ei niistä tarvi välittää."

"Pikku-pupu, kevät koittaa,
kesä kylmän talven voittaa.
Ei silloin jäljet jälkeen jää,
vie aurinko ne mennessään."

Jos joku välttämättä haluaa selityksen näille viisauden sanoille, niin ottaa vaan rohkeasti yhteyttä.

Lähetä kommentti