27. elokuuta 2006

Voiks sä olla?

"Voiks sä olla? Vaikka perjantaina."

Mitä nuorison eksistentiaalisen epävarmuuden varmistelua tämä nyt on?

Kun esikoisemme meni tarhaan viisivuotiaana, niin hänen kieleensä tuli myös ilmaisu "voiks sä olla mun kaa?". Aina nipottavina ja ärsyttävinä vanhempina selitimme hänelle tuonkin ilmaisun auki ja siis kerroimme, että "kaa" on Oikeasti "kanssa" ja ne lapset tarkoittavat leikkimistä.

Samalla kerroimme eksklusiivisten (päivä)suhteiden iloista ja haitoista ja olimme myohemmin iloisia kuullessamme, että lapsemme usein kysyy moniltakin lapsilta, että "voiks sä olla mun kaa". Siinäkin liika on kuitenkin liikaa...

No, viime talvena tuo meidän kolmasluokkalainen saattoi kertoa akuutista tilanteesta tai päivän tapahtumista, joissa joku olisi kysynyt "voiks sä/se olla?". Jaha, kertomuksesta siis puuttuu se "mun kaa", lisääpä se nyt siihen, me opastimme.

Vaan turhaa, ah niin turhaa tämä viisastelu on, sillä kun viime perjantaina sain kysymyksen, että miten luokkakaveri on onnistunut muotoilemaan sähköpostiviestin ulkonäköä, niin siinä luki: "Voiks sä olla? Vaikka perjantaina."

Kieli "kehittyy" ja me kalkkikset voimme vain rapistella vastaan.

Lähetä kommentti