4. maaliskuuta 2015

Kivivallien perusbataattiwok

Tämä resepti on kehittynyt jostain vuosien kuluessa ja vaihtelee tietenkin vähän sen mukaan, mitä kaupasta on saanut, tullut tai unohdettu ostaa.
Bataatti on aika mukava juures, ruokaisa ja kuitenkin maistuu joltain. Olennainen aines on myös Soya Oy:n savuaromilla maustettu tofu. Niin ja mustapapukastike. Ja pulloissa olevaa kastiketta parempaa on itse pavuista survottu tahna, joten se on mukana tässä versiossa.

Bataattiwok

(4-5 hengelle, 1 h yhdeltä kokilta, paljon vähemmän useammalta)

4 rkl hapatettuja soijapapuja eli "mustapapuja" (ei mustapapuja)
kiehuvaa vettä

1-2 tuoretta chiliä
jonkinlainen pala tuoretta inkivääriä

1 bataatti
2 pkt savunmakuista tofua
1 iso paprika
1 pieni kiinankaali

sitruuna tai limetti
tummaa sokeria
suolaa

öljyä (rypsi on hyvää)


Laita soijapavut kulhoon tai lautaselle ja kaada vettä päälle niin että peittyvät. Ne liotetaan pehmeämmiksi.

Pilko chili(t) ja inkivääri pieneksi.

Kuori bataatti ja pilko ison ranskanperunan näköisiksi suikaleiksi. (Tässä vaiheessa voi alkaa paistaa, varsinkin jos on kaksi kokkia.)

Pilko tofu bataattisuikaleiden paksuisiksi suikaleiksi.

Pilko paprika ohuiksi suikaleiksi ja kiinankaali suikaleiksi (sitä ohuemmiksi, mitä lähempää kantaa leikkaat).

Kalasta mustapavut mortteliin ja survo ne tahnaksi. Säilytä liotusvesi ruokaan lisäämisvaiheeseen.

Purista sitruunan tai limetin mehu jossain vaiheessa valmiiksi.

Laita wokkiin öljyä ja osa chilistä ja inkivääristä. Paista puolet bataattisuikaleista aika kuumalla pannulla. Suikaleet saavat vähän mustua, mutta palanut bataattikaan ei ole hyvää, joten sekoittele reippaasti. Bataatti kypsyy aika hitaasti, joten et ehkä halua yrittää paistaa niitä täysin pehmeiksi, vaan laita ne erilliseen kattilaan. Lisää wokkiin öljyä, chiliä ja inkivääriä ja paista toinen erä samalla tavalla ja siirrä kattilaan. Sitten laita bataatti kattilaan pohjalle vähän kuumaa vettä, kansi ja anna sen kiehua hiljaa samalla, kun muut komponentit paistetaan.

Lisää wokkiin öljyä ja jos vielä on chiliä ja inkivääriä, laita ne wokkiin ja paista tofut. Tofua varsinkaan et halua polttaa, joten alun käristyksen jälkeen laske vähän lämpöä ja sekoittele joka tapauksessa riittävästi. Laita paistetut tofut bataattien kanssa kattilaan ja tarkista, etteivät bataatit ole menossa muusiksi. Jos ovat, laita kattila pois lämmöltä eli lopeta niiden höyryttäminen.

Lisää wokkiin öljyä ja paista paprikat. Niitä saa paistaa tosi kuumalla, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että keittiö tulee täyteen savua, joten varaudu ikkunan avaamiseen, palovaroittimen hiljentämiseen ja mitä nyt onkin tapana tehdä ruokaa laitettaessa.

Lisää kiinankaalit lähes kypsien paprikoiden päälle. Paista kiinankaali kasaan. Lisää morttelista mustapaputahna ja huuhtele mortteli liotusvedellä. Kaada tofut ja käytännössä kypsät bataatit wokkiin ja sekoita. Älä pidä wokkia liian kuumalla. Lisää sitruunan tai limetin mehu ja vähän tummaa sokeria. Kokeile bataattien kypsyys ja maista samalla suola eli lisää tarvittaessa.

Jos olet pitänyt vettä riittävästi kiehuvana, voit kiinankaalien lisäämisen aikaan laittaa nuudelit kiehuvaan veteen.

Palauta wok varsinkin pinnoittamattomasta wokista kattilaan ennen tarjoilua.

Kaada nuudeleista vesi pois ja vie pöytään.


27. helmikuuta 2015

Kolmen kattilan keitto

Näin hiihtolomalla on paljon aikaa tehdä kaikenlaista ja sitten yhtäkkiä huomaa, että perheelle pitää varmaankin tehdä ruokaa. Lopulta irrotin itseni luovasta prosessista tästä koneelta ja kiirehdin keittiöön.

Loin uuden reseptin, joka on tietenkin se vanha "tee jotain siitä, mitä kaapeista löytyy" ja siemen oli kylvetty jo eilen, kun keskusteluissa liikkui epäilys, että kaapissa on varmaan linssejä.

Ruoan nimi ei tällä kertaa tule siitä, että olisin onnistunut polttamaan pohjaan keiton (toki hernekeitolla sekin onnistuu ja kolmen kattilan risotto on vielä yleisempi ruokalaji). Nimi tulee kolmesta kattilasta!

Ensimmäiseksi tarkistin linssien olemassaolon, ruskeita löytyi. Sitten laitoin vettä kuumenemaan kattilaan (vedenkeitin on rikki). Ajattelin kuitenkin keittää linssejä erikseen, niiden kypsymiseen menee 30-45 minuuttia ja lisäksi oli ideana saada tummaa väriä ja muuta töhnää pois keitosta (mikä osin onnistuikin), joten otin toisen kattilan valmiiksi hellalle. Sitten menin jääkaapille ja löysin juuriselleriä ynnä muuta ja mieleeni tuli kypsentää niitä vähän öljyssä ennen veden lisäämistä eli tarvitsin sen kolmannen kattilan, mutta siis:

Kolmen kattilan keitto 

4 annosta, 45 min - 1 h

2,5 dl vihreitä tai ruskeita linssejä
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

250 g juuriselleriä
kolme vartta lehtiselleriä
pieni fenkoli
kuusi keskikokoista perunaa

oliiviöljyä
juustokuminaa
kokonaisia korianterin siemeniä
laakerinlehtiä
suolaa

Huuhtele linssit kattilassa ja laita kiehumaan. Linsseissä on usein pölyn lisäksi mukana pieniä kiviä tms., joten jos ne saa sieltä pois ennen lusikkaan päätymistä, on kaikki kotiinpäin.

Kuori inkivääri, leikkaa ohuiksi siivuiksi ja laita linssikattilaan.

Suikaloi juuriselleri tikuiksi, sekä varsiselleri ja fenkoli ohuiksi siivuiksi poikkisyyhyn.

Laita kattilaan öljyä, juustokumina ja korianterin siemenet. Kun öljy on kuumaa (mausteitakaan ei kannata koskaan polttaa...), laita suikaloidut vihannekset ja sekoittele välillä.

Kuori perunat ja tee niistä ranskanperunan kokoisia suikaleita.

Lisää perunat vihanneskattilaan, sekoittele.

Kaada linsseistä vesi pois ja lisää linssit vihanneskattilaan. Lisää vesi ja suolaa.

Anna kiehua rauhallisesti, kunnes perunat ja linssit ovat kypsiä - niitä kannattaa siis maistaa.

Lisää tarvittaessa vettä ja suolaa.



14. heinäkuuta 2014

Bagian-muhennos tempestä

Laitoin Facebookiin kuvan tempeh-siivuista grillillä ja Indonesiassakin asunut ystäväni sanoi, että he ostavat tempeä joka viikko, mutta kun kysyin, miten he sitä laittavat ruoaksi, niin vastaus oli "teen niin kuin Indonesiassa opin, leikkaan sen siivuiksi ja paistan rapeiksi".

No, vaimo laittoi tempeä pari viikkoa sitten tomaattikastikkeeseen ja oli hyvää, mutta tänään kun yhtäkkiä huomasin, että pitää kai laittaa ruokaa ja että jääkaapissa on vielä paketti tätä soijaherkkua, niin sävelsin tällaisen kokoonpanon:

Bagian-muhennos neljälle

kastike
öljyä
juustokuminaa
1 tuore chili
tuoretta inkivääriä
2 tl karrimaustesekoitusta
ketjap manisia
suolaa

1 pkt tempeä (300-400 g) - leikataan 2 cm kuutioiksi, paistetaan upporasvassa muutama minuutti ja laitetaan kastikkeeseen
3 paprikaa - leikataan 2 cm paloiksi ja kypsennetään kevyesti kuumassa wokissa, lisätään kastikkeeseen


Kohta syödään, joten en sano mausta vielä paljon mitään, makupalat olivat OK: karrista tomaattikastiketta ja tempeä...

11. heinäkuuta 2014

Kirjoituksia voipaperilla

Vaikka nyt tämä blogi onkin jäänyt vähän retuperälle, ajattelen edelleenkin kirjoittamista. Ja olen kirjoittanut melkein aina, kun olen voinut. Tänään lopultakin sain skannattua sen varsinaisen varhaisimman kirjoitukseni, mikä on säilynyt. Varsinaiseksi kirjoitukseksi ei lasketa esim. sitä, kun olin kirjoittanut veljeni postimerkkien keräilyvihkoon lahjoituskirjoituksen, ANTTILE.

Tarinani on kirjoitettu voipaperille, sillä kuten 60-luvulla eläneet muistavat, se oli niitä harvoja papereita, joita löytyi kotoa ja jota lapsetkin pystyivät käyttämään leikeissään. Voipaperin ensisijainen ominaisuus oli, että siitä näkyi läpi, jos sen painoi alla olevaa sanomalehteä tai värityskirjaa vasten. Sillä siis pystyi kopioimaan: sarjakuvahahmoja, kekkosia, lehtien otsikkofontteja, rahaa.

Voipaperin toissijainen ominaisuus oli, että siihen tarttui aika huonosi minkään kynän jälki. Se on liukasta. Mutta se ei estänyt piirtämästä ja värittämästä piirroksia. Kolmanneksi se oli aika kestävää, joten pienten setelirahojen lisäksi sitä pystyi pitämään kolikoiden päällä ja lyjikynän terän sivulla hinkkaamaan 20 pennin kuviot paperille ja ehkä jopa leikkaamaan siitä suurin piirtein pyöreän irti kolikon leikkeihin.

Kun tähän yhdistetään "matka"-Continental, jota isäni oli käyttänyt sosiaalitarkkaajana ihan toimistopöydällään, mutta joka oli käynyt vanhaksi (nyt se on tuolla ylhäällä ullakolla ja jo 80-luvulla sen tela kuivui ja halkeili niin, ettei sillä voinut enää kirjoittaa, vaikka mustenauhoja ehkä jostain olisikin voinut löytää) ja poistettu, niin päädytään tarinaan, joka tänään näyttää tältä:


Enkä ole lainkaan yllättynyt, että tuo kirjoitus kuvaa minua varsin hyvin: Ensinnäkin tuo tarina on totuudenmukainen. Asuntoalue, johon pakettitalomme oli pystytetty viisi vuotta aiemmin, oli aivan uusi, lisää asuntoalueita tehtiin ja jossain vaiheessa oli vesikatkoksia.

Toisekseen siinä on yritetty käyttää tehokeinoja, Enkä Nyt Tarkoita Isoja Alkukirjaimia, vaan kysymysmerkkejä, joita olen ehkä luullut huutomerkeiksi. LOPUN ISOJA KIRJAIMIA LUULEN VAIN LAISKUUDEKSI PAINAA AINA VAIHTO-NÄPPÄINTÄ, JOTEN OLEN PAINANUT LUKITUS. Sekin on minulle tyypillistä kokeilemista.

Ennen kaikkea kuitenkin tuo kirjoitus on ilmeisestikin kopio, plagiaatti, kuten tässäkin kirjoituksessa on ollut esillä skannaaminen ja läpi piirtäminen. Sisarukseni ovat minua paljon vanhempia ja nuorinkin heistä oli jo keskikoulussa koko lapsuuteni ja hän ilmeisesti on kirjoittanut koulussa aineen, joka alkoi noilla dramaattisilla sanoilla - ja luultavammin jatkui vähän yksityiskohtaisemmin ja pidempään.

Onneksi olen jo kauan sitten tajunnut, että olen saanut ja oppinut lähes kaiken elämässäni muilta ihmisiltä ja itse keksinyt hyvin vähän mitään alkuperäistä. Tällaista tämä on, hyvä elämä ilman pyrkimystä originelliuteen. :-)



29. joulukuuta 2013

Mitä mieli tekee?

Mieli ottaa muotoja. Kun aistimme jotain, elimistömme toimii ja erityisesti hermostomme ja se välittyy mieleen, niin sinne syntyy "kuva", aistimus, joka tietenkin voi olla myös vaikka tuoksu tai ääni, mutta näin me pystymme tiedostamaan sen, kun se on meidän mielessämme.

Me pystymme myös luomaan näitä mielen muotoja itsenäisesti, voimme kuvitella miltä voikukka näyttää tai Maamme-laulu kuulostaa. Lisäksi me pystymme paitsi ottamaan näitä sisältöjä vastaan aistielimiltämme, niin me pystymme siirtämään mielen sisältöjä ulkoisiksi asioiksi toimielimillämme, esimerkiksi käsillämme ja äänihuulillamme.

Tämä muotojen vastaanottaminen ja toimiminen on kaikkein "yksinkertaisinta" mielen toimintaa, mielen rajapintaa fyysisen kehon kanssa. Se on elämän perusedellytys: kun ameeba vastaanottaa kemikaaleja,  joiden mukaan lähellä on tarjolla ravintoa, on sen syytä siirtyä eteenpäin. Se on luonnollista: kun ihmisen mieli kokee suuren ilon tai järkytyksen, keho tuottaa eleen ja äänen. Kun esine lentää kohti, kädet ojentuvat ottamaan sen kiinni.

Joogan ja tantran filosofiassa tuota mielen "pintakerrosta" kutsutaan "halun kerrokseksi": se aistii asioita ja haluaa niitä - tai haluaa välttää niitä. Se on tarpeellinen, mutta myös se kerros aiheuttaa ongelmia. Lelukuvastoja on nykyään niin paljon ja mielelle on luontaista haluta kaikkea, mitä se aistii ja mikä vaikuttaa miellyttävältä...

No, kun mieli kehittyy, se pystyy hallitsemaan omia sisältöjään. Sitä kutsutaan ajatteluksi. Yksi plus yksi on kaksi ja jos laitan nyt siemenen kasvamaan, voin myöhemmin syödä niitä porkkanoita. Kaikki ymmärtävät, että aistimisen ja ilmaisemisen lisäksi ajatteleminen on hieno ominaisuus - ja kaikki varmaan tietävät, mitä ongelmia siihen voi liittyä ja että niitä ei voi yhteen blogikirjoitukseen listata.

Mieli muistaa. Mieleen tallentuu paljon, paljon enemmän kuin tiedämmekään, kenties jopa kaikki. Me vain emme aina ns. muista kaikkea. Mielen sisältö on tallessa, mutta se ei ole meillä tietoisessa mielessä. Siinä mielessä ruumiin kanssa yhteydessä olevaa mieltä voi sanoa tietoiseksi mieleksi. Jotta me "muistaisimme" asian (emmekä olisi "unohtaneet" sitä), se pitää saada yhteyteen hermostomme kanssa. Joskus pieni pään ravistus auttaa, joskus pitää odottaa, että mieli saa pulautetta syvälle hautautuneen muistijäljen vähän myöhemmin, vaikka seuraavana päivänä.

Mielen sisällöt liittyvät toisiinsa, assosioituvat. Länsimainen psykologia on keksinyt, että tätä onnimanniperiaatetta voi hyödyntää monella tavoin, mutta niinhän me hyödynnämme sitä kaiken aikaa. Ei meidän tarvitse miettiä jokaista sanaa erikseen, kun puhumme tai laulamme, vaan pääsemme sanasta toiseen, ajatuksesta toiseen, ideasta toiseen aivan automaattisesti - joskus tietenkin liiankin automaattisesti. Ja joskus ajatus katkeaa tai toiminta pysähtyy, kun joku toinen mielensisältö onkin vallannut huomion ja pitää palata takaisin siihen, mitä olikaan tekemässä...

Mieli onneksi myös lepää - tai siis hermoston lepuuttaminen lienee tärkeämpää, mutta samalla mieli saa tehdä omiaan. Kun pintakerros lepää, ei mieli vastaanota kehon aistimuksia - mutta ajattelutoiminta kyllä tuottaa niitä! Samoin satunnainen mielensisältö saattaa päästä pintakerroksen läpi ja toisinaan puhe voi olla jopa ymmärrettävää.

Kun ajattelun ja muistin kerros lepää, on se syvää unta, jossa ei enää nähdäkään mitään.

Mieli siis kehittyy ja siitä taas joskus myöhemmin - se kehittyy jopa ajattelua pidemmälle... - mutta otetaan yksi asia, mitä mieli ei tee: Mieli ei tiedosta itse itseään. Mieli on täynnä sisältöjä, aistimuksia muistikuvia ja ajatuksia. Yksi ajatus ei tiedosta toista ajatusta. Meillä on ajattelun kerrosta "syvemmällä" toki tunne itsestämme toimijana, mutta sekin on tavallaan ajatus.

Tämän vuoksi mieli-ruumis -mallini on oikeastaan tietoisuus-mieli-ruumis -malli eli on kolmas perustavanlaatuisesti erilainen olemus, tietoisuus, joka tiedostaa kaiken, mitä mielessä on - mutta tiedostamme tiedostavamme tietenkin vain sen, mitä on tietoisessa mielessämme, eli "aivoissamme".

Ehkä nyt on sopiva kohta lopettaa ja jatkaa joskus myöhemmin... tai vielä aikaisemmin aamulla...

7. joulukuuta 2013

Mihin yhteiskunta on menossa?

Yhteiskunta on menossa eteenpäin - mutta maailmassa harva, jos mikään liike on suoraviivaista. Eikä nyt puhuta avaruuden kaareutumisesta, vaan ihmisen käyttäytymiseen liittyvistä asioista.

Ensinnäkin me ihmiset olemme erilaisia, mutta yhdessä me muodostamme yhteiskunnan - toivottavasti. Yhteiskunta ei oikeasti perustu sille, kuka on syntynyt missä, näyttää miltä tai puhuu mitä kieltä, vaan sille, kuka on sitoutunut ajamaan yhteistä hyvää.

Jos meitä on monenlaisia, mutta liikumme ja kehitymme yhdessä, niin liike on syklistä, jopa itseään toistavaa. P.R. Sarkarin yhteiskuntamallissa eli PROUTissa on esitetty, että on olemassa neljä perustavaa ajattelutapaa. Yhteiskunnassa on aina joku näistä neljästä ajattelutavasta dominoivana. Kaikki neljä ajattelutapaa ovat aina olemassa, jopa ihmisyksilössä, mutta yksi niitä vallitsee.

Alkutilanne on kaaos, ihmiset eivät tunne tilanteen olevan hallinassa, yhteiskuntaa ei oikeastaan ole. Kun siihen syntyy järjestys, perustuu se tiettyihin arvoihin ja käytännössä fyysiseen voimaan. Laki ja järjestys. Kun yhteiskunta siitä kehittyy, niin äly pääsee valtaan. Älyn vallassa yhteiskunta kehittyy, menetelmät kehittyvät ja yhteiskunta vaurastuu. Taloudellinen ajattelu saa vallan. Mutta mikään ei kestä ikuisesti, kaikki nousee ja rappeutuu ja lopulta kaaos seuraa. Sitten taas järjestys, äly, talous, kaaos, järjestys jne.

Tämä on luonnollisen kehityksen järjestys, se voi olla nopeaa tai hidasta, se voi kulkea myös vastakkaiseen suuntaan, mutta vain tilapäisesti, vastavallankumouksessa.

Lienee selvää, että me länsimaissa ja suuressa osassa maailmaa elämme vaihetta, jossa taloudelliset arvot ovat vallassa. Monet jopa luulevat, että taloudellinen kehitys on ainoaa oikeaa kehitystä tai että tämä näkemys ja tilanne on ikuinen. Mikään ei tähän asti ole ollut ikuista.

Jos kerran muutos on tulossa, niin mitä on odotettavissa? Kapitalismi pääsi Euroopassa valtaan parisataa vuotta sitten, kun suurelta osin kirkon oppien älyllisestä vallasta päästiin tieteellisen kehityksen tuomaan taloudelliseen kehitykseen. Nyt kapitalismin parhaat puolet on nähty, joten muutos seuraavaan vaiheeseen on tarpeen. Valitettavasti se ei tule tapahtumaan kivuttomasti, kuten monet siirtymiset sotilas/pakkovallasta älymystön valtaan monissa kepeissä vallankumouksissa. Odotettavissa on kaaosta. Yleisen hyvän edistämiseksi sitä kaaosta tulisi minimoida ja pyrkiä siirtymään mahdollisimman sujuvasti seuraavaan vaiheeseen - järjestykseen.

Esimerkiksi arabikeväässä me näimme siirtymisen pois sotilasvallasta, jolloin valtaan pääsee äly, paikallinen uskonto tai ydinenergiajärjestön entinen puheenjohtaja. Mutta talousvallan paine on maailmassa suuri ja niissäkin maissa on odotettavissa nopea siirtyminen samaan kapitalismin vaiheeseen kuin muuallakin.

Uusi vaihe ei tarkoita edellisen kopiota. Jos aiemmat sotilasmahdit ja kuningaskunnat - tai vastavallankumoukselliset, materialistiset diktatuurit - ovatkin olleet myös ankeita ja ihmisten oikeuksia polkevia, voi yhteiskuntajärjestyksen palauttaa myös niin, että se edistää kaikkien yhteistä hyvää, jopa paremmin kuin nykyinen rahavalta ja sen tuoma elintason nousu.

On varottava sitä, että järjestystä vaativat äänekkäimmin ne, jotka eivät ymmärrä ihmisten tasa-arvoa ja pitävät joitakin ihmisryhmiä toisia parempina. On totta, että ongelmat tulee ratkaista paikallisesti, yhteiskunnan täytyy tuntea riittävää yhtenäisyyttä, mutta yhteiskuntaan kuulumisen periaate täytyy olla sitoutumisessa, ei esimerkiksi syntyperässä.

...

Niin, nämä kohta kolmekymmentä vuotta maailmankuvaani kuuluneet ajatukset tulivat taas esille, kun Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta saa aikaan vastareaktioita, idioottimaita huliganismia mielenosoituksen nimissä. Se on sitä kaaosta, sillä monet tuntevat jo pahaa oloa tai epätietoisuutta, mutta harvat osaavat sanoa, mihin pitäisi mennä. Jos on omaksunut "sitoutumattomuuden" fyysiseen voimaan, älyyn tai rahan voimaan, on jättänyt itsensä kaaoksen puolelle ja anarkismi tuntuu hyvältä idealta, Onneksi se ei tule olemaan enemmistön mielipide eikä pitkäaikainen vaihe.

Monet hyvätuloiset ja yrittäjä valittavat veroista, monet tyytymättömät hakevat selitystä esimerkiksi maahanmuttajien aiheuttamista ongelmista, mutta tämä on kaikki sitä oireilua.

Muutos tulee vasta sitten, kun älykkäät, ajatteluun kykenevät ihmiset tulevat tyytymättömiksi, joten nykyisellä keskipalkalla, työllisyysasteella ja herkkuosastojen juustotiskien tarjonnalla siihen menee Suomessakin vielä pitkä aika. :-)

7. huhtikuuta 2013

Eutanasiassa ei ole kyse vain kivusta

Hesari oli teettänyt kyselyitä ja sen mukaan 74 % suomalaisista kannattaa ajatusta "Potilaalla, jolla on parantumaton ja kuolemaan johtava sairaus tulee olla mahdollisuus saada kuolinapua.".

Julkaisupäivänä Hesari oli myös kysynyt Päivi Räsäsen mielipidettä tuohon kysymykseen ja ihmisten mielipiteeseen siitä ja Räsänen vastaa mm. näin: "Uskon, että kansalaisten näkemys perustuu osin väärinkäsityksiin terveydenhuollon kyvystä auttaa saattohoidon aikana" ja "Koskaan ennen ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta hoitaa erilaisia oireita ja kärsimystä kuin nyt. Voi vaikka nukuttaa."

Ensinnäkin edelliselläkin eutanasiakierroksella nousi kovasti esille kivun lievittäminen. Eutanasiassa ei aina ole kyse vain kivun välttämisestä, vaikka se yleistä onkin tuollaisessa kuolemaan johtavassa sairaudessa.

Jos sairaus johtaa kuolemaan ja sitä ennen elintoimintojen ja mahdollisesti henkisen suorituskyvyn vähenemiseen, niin ainakin minä haluaisin vielä järjissäni ollessani tehdä sopimuksen siitä, missä vaiheessa minun elämäni ylläpitämisen saa lopettaa tai edesauttaa kuolemaani. Minä olen elämäni elänyt tällaisena kuin nyt, eikä sen jatkaminen toivottomassa, surkeassa ja ei-ihmisarvoisessa tilanteessa ole minusta järkevää.

Toiseksi, mitä järkeä on viimeisessä kuukaudessa tai kuukausissa, jos ihminen on nukutettu, täysin kyvytön kokemaan mitään tai ilmaisemaan mitään. Minusta ei mitään järkeä.

Kolmanneksi on todellakin melkoisen ylimielistä luulla, että ihmiset muodostaisivat mielipiteensä esim. eutanasiasta Räsäsen kuvaamalla tavalla puutteellisin tiedoin. Hänen esittämänsä faktat eivät ainakaan minulle ole mitään uusia, vaan suurelta osin menevät ohi, eivätkä siten voi muuttaa näkemystäni.

OK, Päivi Räsäsen mielipide on Päivi Räsäsen mielipide ja sikäli yhtä oikeutettu kuin minun tai 74 % suomalaisista, mutta pahoin pelkään, että lakia ei saada aikaan ja silloin juuri Päivi Räsäsen kasvot saaneilla vaikuttajilla on hänen puoluettaan ja äänimääräänsä suurempi vaikutus kansanedustajiin. Luulen, että he pitävät Räsästä paitsi kaltaisenaan asiantuntijana, niin onhan hän myös lääkäri ja vaikka ei sitä sanokaan, niin kaikki tietävät hänen perustavan näkemyksensä kristinuskoon ja kristinuskoa ja kristittyjä jostain syystä pidetään asiantuntijoina esim. eutanasiaan liittyvissä kysymyksissä.

Toivottavasti laki ja käytäntö saadaan Suomessa muutettua rationaaliseksi näistä yksittäisistä ja irrationaalisista argumenteista huolimatta.