2. elokuuta 2015

Kokeellisia kaalikääryleitä

Koska olen muuttanut uuteen keittiöön ja pienempään talouteen, jonka maustevarasto on vielä varsin puutteellinen, päädyn luultavasti tekemään kaikkea "uudenlaista" ja "kokeellista", mikä tosin on minulle aika tyypillistä.

Tänään lisäksi otin tavoitteeksi sen, mikä tuli mieleen viime viikolla, kun ostin pienen kaalinpään eli kaalikääryleet. Perusideahan on helppo: tehdään täytettä ja kääritään se kaalinlehtiin. Lähes aloitin väkertämisen eilen, mutta yleisön pyynnöstä vaihdoin iltaruuan nachoihin. Tänään sitten oli aika alkaa säveltää ja siitä tuli tällaista.

Linssitäytteiset kaalikääryleet

1 pienehkö lehtikaali

pari desiä vihreitä linssejä
neljä porkkanaa
laakerinlehtiä
mustapippuria
suolaa
hunajaa

Keitä kaalia suolatussa vedessä ja kun päällimmäiset lehdet alkavat näyttää kypsiltä, ota kaali vedestä. Leikkaa lehtiä irti kannasta yksitellen ja irroita niitä niin paljon kuin kypsinä ja ehjinä saat. Palauta kaali tarvittaessa takaisin kypsymään. Voit vähän miettiä, montako kaalinlehteä tarvitset: loppukaali joka tapauksessa pilkotaan hienoksi ja laitetaan täytteeseen.

Laita linssit kiehumaan, ne kestävät kypsyä pehmeiksi noin 45 min. Laita veteen laakerinlehtiä ja kokonaisia mustapippureita. Pippurien määrän voisi laskea, jolloin ne saisi ehkä kaikki poimittua pois eikä jäisi sellaisia yllätyksiä, jollaiseen purin juuri äsken kylmää käärylettä haukatessani.

Noin puolen tunnin kohdalla laita linssien päälle siistityt (uusia porkkanoita ei ainakaan tarvitse kuoria) porkkanat ja lisää linssiveteen suolaa. Jos aiot tehdä kääryleet heti valmiiksi, laita uuni kuumenemaan, 200 astetta.

Vartin päästä porkkanat ovat kypsiä, ota ne pois kattilasta ja (jäähdytettyäsi niitä kylmällä vedellä) raasta ne. Poimi laakerinlehdet ja pippurit pois linssikattilasta. Tarkista linssien kypsyys. Sekoita sinne hienoksi silputtu kaali ja porkkanaraaste. Tarkista suola.

Ota yksi kaalinlehti ja laita lehden tyveen lehden koosta riippuen 1-2 rkl täytettä, kääri täyte piiloon ja laita kääryleet vuokaan. Voitele kääryleet hunajalla maustetulla vedellä ja laita vuoka uuniin. Tarvittaessa voitele kääryleitä lisää vuoassa olevalla nesteellä. Kaikki tarvikkeethan ovat jo kypsiä, mutta kaaliin halutaan vähän väriä, joten tarvittaessa voi vaikka käyttää ylävastusta ja vielä korkeampaa lämpötilaa lopuksi.

Itse tarjosin kääryleet perinteisten perunoiden kanssa ja "kastikkeeksi" oli pilkottuja härkäpapuja tomaattimurskassa, mikä sekin oli ihan OK kokeilu.

21. kesäkuuta 2015

Miten herra Rovio palautti ajattelukykyni

eli

Se ei ollutkaan tavallista iskiasta

Selässäni on ollut kaikenlaisia pikkujumeja, mutta ei mitään vakavaa. Olen tottunut itse naksauttelemaan sitä ja esim. 90-luvulla oli "juttu", joka kulki hitaasti ylöspäin ja sen ollessa lapaluiden kohdalla parasta oli, kun makasin lattialla ja joku painoi suoraan alaspäin. Kerran menin kirjaston lattiallekin makaamaan ja paikalle osunut Papu eli Jari rysäytti sen kohdalleen.
Viime tammikuussa tuli uusi kohta, ristiluun seutu oli kankea, muttasain sen loksahtamaan ihan vain selälläni maaten ja lattiaa vasten.
Huhtikuussa sama uusi, eikä meinannut lähteä, mutta tammikuun asento auttoi lähes kokonaan. Otin toimistolla esiin keikkuvan istuimen ja se tuntuikin kohtuullisen hyvältä.
Mutta toukokuun puolivälissä tuntui väärää asentoa SI-nivelen seudulla ja kipua jalassa... eikä se suostunut lähtemään pois. Välillä eteentaivutukset venyttivät sopivalta tuntuvaa aluetta ja kipu häipyi hetkeksi, mutta palasi. Sitten yhtenä iltana eteentaivutus oikeasti sattui.
Kun tähän yhdistetään kuulopuheet ja nettidiagnoosi, tilanne täytti perinteisen iskiasvaivan kriteerit. Tosin yhden joogasivuston venytystestien perusteella ei vaikuttanut siltä, että kyse olisi ongelmasta kohdassa, jossa iskiashermo menee pakaralihasten välistä ja silloinhan kipu voi syntyä nikamien alueella ja varsinkin välilevyn vaikutuksesta. En toki ollut satuttanut tai reväyttänyt itseäni mitenkään, mutta meillä on suvussa suurta taipumusta saada ongelmia lannenikamien alueelle ja olenhan mä jo 50-vuotias...

No, ensin työterveyshoitajalle, joka oli todella huolissaan, että mistä saan apua, koska hänellä oli itse ollut vastaavaa kipua ja oli saanut apua vasta parin vuoden ja lukuisten maksullisten vastaanottokäyntien jälkeen. Olin itsekin katsonut jo Tampereen kiropraktikot ja soittanut parille, mutta jotenkin oli vielä hakusessa.

Työterveyslääkäri ei ollut lainkaan huolissaan, sillä nopeiden taivutus- ja refleksitestien jälkeen hän meni koneelleen ja sanoi: - Ei tämä ole paha. Kirjoitan tästä nämä kaksi lääkettä. Jep. Särkylääkettä päiväksi ja lihasrelaksanttia yöksi. Ostin alle kympin lääkkeet ja otin heti ensimmäisen, sillä kipu oli kuitenkin kovaa, haittasi ajattelua ja aiheutti ylimääräisiä äännähtelyjä.

Illalla otettava vaimensi kivun, mutta myös kuivasi suun ja teki muutenkin vähän oudon olon.

Onneksi muistin myös herra Rovion, Harri Rovion, jonka olen tavannut 80-luvulla ja satunnaisesti näiden 30 vuoden aikana. Harri on osteopaatti ja siis kiinnostunut manipuloinnista vähän laajemminkin kuin vain selän niksautusten kannalta. Sain Harrin kiinni ja aika löytyi kolmen päivän päähän.

Kävelin sinnekin. Kävely ei oikeastaan pahentanut tai poistanut kipua, mutta vähän väliä saattoi ilkeästi tuikata ristiselkään tai säteillä reiteen ja pohkeeseen. Olin ollut myös vuorokauden ilman lääkkeitä, että pystyn paremmin sanomaan, missä on ongelma ja milloin ei.

Harri katsoi selkääni takaapäin, laittoi sormet suoliluun eli "lonkkaluun" kulmiin ja sanoi heti, että lantioni on vinossa sivusuunnassa. Niinpä hän lämmitti lihaksiani hieromalla, veti vasemmasta jalastani, joka lonksahti, venytti jalan ja selän sidekudoksia ja aina välillä kokeilin tuntemuksia taivutellen seisoma-asennossa.

Kipu meni pois. Lähes kokonaan, mutta käsittelyn jälkeen oli arkuutta käsittelykohdissa. Harri oli tehnyt myös käytännössä samoja taivutus- ja refleksitestejä kuin lääkäri, sillä niistä käy ilmi vakavat hermopinteet, mutta sellaisia ei tuntunut olevan. Jo ensimmäisellä kerralla Harri mainitsi trigger-pisteen ja toisella käsittelykerralla neljän päivän päästä hän sanoi sen olevan selitys: Ne ovat ikään kuin tavallisia kipeitä kohtia lihaksessa, mutta tietyissä paikoissa ne heijastavat vaikutusta laajemmalle ja minulla siis pakarasta kivuksi alas jalkaan.

Kävin vielä kolmannen kerran ja joka kerralla kipu tai lopulta tuntemus väheni ja nyt löydän kyllä sen kohdan taivuttelemalla alaselkääni, mutta se ei ole enää kipua ja tuntemus on edelleen heikkenemässä kuukausi ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Toki voi olla niin, että lääkärin määräämät lääkkeet olisivat poistaneet kipua ja saaneet minut löytämään parempia asentoja ja kenties paremmin venyttelemään vaikka omin avuin tai fysioterapeutin ohjeiden mukaan, mutta vahvasti epäilen, että olisin onnistunut lonksauttamaan lonkkaani (olin jo roikkunut (taivutetuin jaloin polvitaipeista roikkuen) pää alaspäin) ja se kuitenkin tuntui vaikuttavan ratkaisevasti.

No, onneksi virallisen lääketieteen rinnalla on myös muita ammattilaisia, joilla voi olla kokemusta ja taitoa ongelmien hoitamisessa.

12. kesäkuuta 2015

Kaikki kasviproteiinit ovat terveellisiä

Nyt karppausvillityksen jälkimainingeissa on edelleenkin liikkeellä outoa käsitystä, että proteiini on erityisen terveellistä - ja esimerkiksi hiilihydraatti epäterveellistä. Ehkä siitä on jopa tullut yleinen totuus... ja uutena on varsinkin tullut tämä vehnän ja gluteenin karttaminen ja mustamaalaaminen.

Tämä tuli taas mieleen, kun katsoi Hesarin sinänsä ihan mielenkiintoisen ja hyödyllisen artikkelin otsikointia, "Seitan on vehnägluteenia eikä quorn ole vegaaninen – asiantuntija arvioi kasvisproteiinien terveellisyyttä".


Ihminen ei oikeasti tarvitse määräänsä enempää proteiinia eli sen terveellisyys on samalla tavalla suhteellista kuin muidenkin ravintoaineiden. Jutussa viitataan ihmisille välttämättömiin aminohappoihin, mutta mikään kasvisruoassa oleva proteiini ei ole epäterveellistä tai terveellisempää kuin joku toinen proteiini.

Kyllä, ihminen tarvitsee proteiinia ja kyllä, erityisesti on yhdeksän ns. välttämätöntä aminohappoa, joita ihmisen pitää saada ravinnosta, mutta ei niitä tarvitse saada samalla aterialla. Puutoksia aminohapoissa voi saada vain todella yksipuolisella ja ilmiselvästi puutteellisella ruokavaliolla.

Myyttiä "proteiinilähteiden yhdistelemisestä" on ollut liikkeellä erityisesti 70-luvun alusta lähtien, kun Frances Moore Lappé suositussa kirjassaan väitti niin. Homma on kumottu moneen, kertaan, mutta käsitys elää - varsinkin kun sitä ylläpidetään.

Onkin vähän tylsää, että Hesarin jutussa Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntija jatkaa sitä myyttiä sanomalla, että viljan (seitanin) kanssa pitäisi nauttia palkokasveja. Ruokavalion on hyvä olla monipuolinen, mutta edelleenkään erityistä proteiinien yhdistelemistä ei tarvita (http://ajcn.nutrition.org/content/59/5/1203S.long). 

Samoin tietenkin tofun, tempen ja soijarouheen aminohappokoostumus on samanlainen, koska ne on kaikki tehty soijasta, vaikka jutusta voisi käsittää, että tofu on jotein parempaa, terveellisempää...

Jos nyt unohdan tuon "terveellisyyden" ja  puhutaan kasviproteiineista, niin tässä minun kommenttini:

Minua kasvissyöjänä kiinnostaa ruoka ja yksi tekijä ruoassa on rakenne. Gluteenilla eli seitanilla on sellaista sitkeyttä, mikä tuntuu kivalta.

Toinen ruoan ominaisuus on tietenkin maku ja valitettavasti maustamaton tofu tai tempe ei maistu oikein miltään - tai siis vedessä liotetulta soijapavulta, mitä se toki onkin. 

Kun ostan tofua, ostan yleensä aina Soya Oy:n Suomessa valmistettua, savuaromilla maustettua, sillä siinä on makua - ja kasvissyöjäkin voi tykätä savun mausta! Toinen Suomessa valmistettu, Ohua Foodsin(?), oikeasti savustettu tofumerkki on todella kiinteää, eli siinä on rakennetta, mutta valitettavasti se on kanssa muuten aika mautonta eikä kovin kiinteänä oikein ota makua itseensä. Toisaalta sen voi suikaloida ohuiksi tikuiksi ja wokata.

Jutusta puuttuu kokonaan TVP eli textured vegetable protein, mikä tehdään yleensä soijasta ja tarkoittaa siis soijarouhetta, -palleroita, -suikaleita jne. Niissä on proteiinia ja rakennetta ja niihin saa myös imeytymään makua. Jostain käsittämättömästä syystä tummasoijarouhe, jonka ainoa ero pitäisi olla sokerilla värjääminen on yleisen kokemuksen mukaan noin 100 kertaa paremman makuista kuin vaalea eli värjäämätön, joka tyypillisesti maistuu ja tuntuu karkealta sahajauholta.




6. kesäkuuta 2015

Ruoka herättää tunteita - media vaikuttaa

Olipa taas outo pääkirjoitussivun kolumni Hesarilla. Otsikko on hienosti: "Tutkimus: Minkä tahansa syöminen on uhka terveydelle".
Kyseessä ei tietenkään ole tutkimus, vaan "vitsi" siitä, että tavallisessa mediassa on monenlaisia juttuja ihmisen ravitsemuksesta ja ruoan vaikutuksesta terveyteen.
Hieman "naurettavaa" on se, että toimittajan mahtavan arkistohaun otsikot ovat suurelta osin toimittajien tekosia. Media ruokkii itse itseään.

Esimerkiksi Hesarin toukokuun juttu ja otsikko "Moni suomalainen luopuu maidosta turhaan" on tyyppiesimerkki siitä, että kun toimittaja haluaa tehdä jutun ja koska aiheesta löytyy mielipide (ja itse asiassa erittäin suuri lobbausorganisaatio tai useampikin), niin sitten tehdään tuollainen juttu ja otsikko. Ei se, että ei juo maitoa, tarkoita että "luopuu" maidosta tai varsinkaan "turhaan". Siinä
jutussahan asiantuntijalääkäri vähätteli ihmisten tuntemuksia, ja jos maidon juominen tuo kurjan olon, niin ei siitä tarvitse välittää. Hakuihin ja ihmisten mieleen kuitenkin tarttuu tuo otsikko.
Luultavastihan tämänkertaisen kolumnin kirjoittaja syö oman fiiliksensä, opittujen tapojensa ja mieltymystensä mukaan ja kuuluu näkemykseltään ryhmään "erikoiset ruokavaliot ovat erikoisia ja turhaa hömpötystä, minä olen aina syönyt tavallisesti ja monipuolisesti".
On niin kovin tavallista ihmiselle ajatella, että hänen oma ajattelunsa ja tapansa ovat "tavallisia"
ja "normi" ja muut ovat poikkeavia. Oikeasti esimerkiksi runsas maidon juominen ei ole tavallista maailmanlaajuisesti tarkasteltuna.
"Erilaisia" on vaikea ymmärtää ja monet kokevat erilaisuuden uhkana, uhkana itselleen, ajatuksilleen, lapsilleen, elinkeinolleen, yhteiskunnalle - mahdollisuuksia on monia.
Itse olen siis pitkään kuulunut "erilaisiin" myös ruoan suhteen. Luin parikymppisenä kasvisruoasta ja se tuntui ajatuksena mielenkiintoiselta. Kokeilin ja olo tuntui hyvältä. Elämäntilanteiden vaihdellessa kokeilin sitten kalan syömistä ja lihankin, mutta muutaman vuoden kokeilujen jälkeen totesin, että ilman lihaa, kalaa ja munia olo on parempi.
Pysyin siis siinä ja olen nyt pysynyt kohta 30 vuotta. En ole varsinaisesti luopunut mistään, kuten en ole luopunut perhosten keräämisestä, en vain tee sitä enää. En ole tehnyt ruokavaliovalintaani median juttujen perusteella, mutta olen lukenut tieteellisesti luotettavia lähteitä, joiden mukaan saan kyllä
kaikki tarvittavat ravintoaineet ja kaikki terveydentilani tutkimukset kertovat samaa, yhä edelleen. Itse asiassa pääsin eroon alhaisesta hemoglobiinista, vaikka en enää syönytkään lihaa.
Kolumni on siis kirjoitettu fiiliksellä ja siksi lienee hyväksyttävää, että se menee faktapuolella pieleen jo ensimmäisessä virkkeessään. "Metsästys-keräilytaloudessa eläneet esi-isämme joutuivat yrityksen ja erehdyksen kautta laajentamaan ruokavaliotaan" pistää heti vähän liikaa fiilistä faktoihin, sillä ei ihmistä aja vain pakko ja "joutuminen", vaan yksi ihmisen luontainen ominaisuus on uteliaisuus
ja uuden oppiminen. Ihmiselle on luontaista keksiä käyttöä asioille ja yksi luonnollinen
käyttö on ruoaksi ja ruoanlaitossa. Näin tämä on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Kaikessa höttöisyydessään kolumni myös "keskittyy" vain ruoan terveyspuoleen, mutta ruoka on niin paljon muutakin. Ruoalla on erittäin suuri rooli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa - ja se lieneekin suurin "ongelma" kasvisruokaan siirtymisessä Suomessa nykyään. Liha ja kala ovat normi kaikessa tarjottavassa ruoassa, joten kasvissyöjä todellakin joutuu etsimään sen vaihtoehdon.
Kasvisruokaan liittyy voimakkaasti myös eettinen puoli, sillä jos ei halua eläimiä tapettavan ruoaksi tai kasvatettavan olosuhteissa, joissa niiden ainoa merkitys on kasvattaa "hyvää" lihasta, on loogista olla syömättä eläimiä ja vähentää muidenkin eläinperäisten tuotteiden kulutusta. Moraalisen kannan lihansyömisen eettisyyteen pystyy rehellisesti muodostamaan vasta, kun ei syö lihaa, sillä on liian ristiriitaista pitää eläinten tappamista ravinnoksi turhana ja vääränä, jos edelleenkin syö niitä.
Mutta niin vain on Hesari julkaissut taas yhden jutun ruoan "terveellisyydestä" ja seuraava kolumniaihettaan etsivä toimittaja löytää arkistohaulla myös yhden uuden älyttömän otsikon: "Minkä tahansa syöminen on uhka terveydelle". Hohhoijaa.

4. maaliskuuta 2015

Kivivallien perusbataattiwok

Tämä resepti on kehittynyt jostain vuosien kuluessa ja vaihtelee tietenkin vähän sen mukaan, mitä kaupasta on saanut, tullut tai unohdettu ostaa.
Bataatti on aika mukava juures, ruokaisa ja kuitenkin maistuu joltain. Olennainen aines on myös Soya Oy:n savuaromilla maustettu tofu. Niin ja mustapapukastike. Ja pulloissa olevaa kastiketta parempaa on itse pavuista survottu tahna, joten se on mukana tässä versiossa.

Bataattiwok

(4-5 hengelle, 1 h yhdeltä kokilta, paljon vähemmän useammalta)

4 rkl hapatettuja soijapapuja eli "mustapapuja" (ei mustapapuja)
kiehuvaa vettä

1-2 tuoretta chiliä
jonkinlainen pala tuoretta inkivääriä

1 bataatti
2 pkt savunmakuista tofua
1 iso paprika
1 pieni kiinankaali

sitruuna tai limetti
tummaa sokeria
suolaa

öljyä (rypsi on hyvää)


Laita soijapavut kulhoon tai lautaselle ja kaada vettä päälle niin että peittyvät. Ne liotetaan pehmeämmiksi.

Pilko chili(t) ja inkivääri pieneksi.

Kuori bataatti ja pilko ison ranskanperunan näköisiksi suikaleiksi. (Tässä vaiheessa voi alkaa paistaa, varsinkin jos on kaksi kokkia.)

Pilko tofu bataattisuikaleiden paksuisiksi suikaleiksi.

Pilko paprika ohuiksi suikaleiksi ja kiinankaali suikaleiksi (sitä ohuemmiksi, mitä lähempää kantaa leikkaat).

Kalasta mustapavut mortteliin ja survo ne tahnaksi. Säilytä liotusvesi ruokaan lisäämisvaiheeseen.

Purista sitruunan tai limetin mehu jossain vaiheessa valmiiksi.

Laita wokkiin öljyä ja osa chilistä ja inkivääristä. Paista puolet bataattisuikaleista aika kuumalla pannulla. Suikaleet saavat vähän mustua, mutta palanut bataattikaan ei ole hyvää, joten sekoittele reippaasti. Bataatti kypsyy aika hitaasti, joten et ehkä halua yrittää paistaa niitä täysin pehmeiksi, vaan laita ne erilliseen kattilaan. Lisää wokkiin öljyä, chiliä ja inkivääriä ja paista toinen erä samalla tavalla ja siirrä kattilaan. Sitten laita bataatti kattilaan pohjalle vähän kuumaa vettä, kansi ja anna sen kiehua hiljaa samalla, kun muut komponentit paistetaan.

Lisää wokkiin öljyä ja jos vielä on chiliä ja inkivääriä, laita ne wokkiin ja paista tofut. Tofua varsinkaan et halua polttaa, joten alun käristyksen jälkeen laske vähän lämpöä ja sekoittele joka tapauksessa riittävästi. Laita paistetut tofut bataattien kanssa kattilaan ja tarkista, etteivät bataatit ole menossa muusiksi. Jos ovat, laita kattila pois lämmöltä eli lopeta niiden höyryttäminen.

Lisää wokkiin öljyä ja paista paprikat. Niitä saa paistaa tosi kuumalla, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että keittiö tulee täyteen savua, joten varaudu ikkunan avaamiseen, palovaroittimen hiljentämiseen ja mitä nyt onkin tapana tehdä ruokaa laitettaessa.

Lisää kiinankaalit lähes kypsien paprikoiden päälle. Paista kiinankaali kasaan. Lisää morttelista mustapaputahna ja huuhtele mortteli liotusvedellä. Kaada tofut ja käytännössä kypsät bataatit wokkiin ja sekoita. Älä pidä wokkia liian kuumalla. Lisää sitruunan tai limetin mehu ja vähän tummaa sokeria. Kokeile bataattien kypsyys ja maista samalla suola eli lisää tarvittaessa.

Jos olet pitänyt vettä riittävästi kiehuvana, voit kiinankaalien lisäämisen aikaan laittaa nuudelit kiehuvaan veteen.

Palauta wok varsinkin pinnoittamattomasta wokista kattilaan ennen tarjoilua.

Kaada nuudeleista vesi pois ja vie pöytään.


27. helmikuuta 2015

Kolmen kattilan keitto

Näin hiihtolomalla on paljon aikaa tehdä kaikenlaista ja sitten yhtäkkiä huomaa, että perheelle pitää varmaankin tehdä ruokaa. Lopulta irrotin itseni luovasta prosessista tästä koneelta ja kiirehdin keittiöön.

Loin uuden reseptin, joka on tietenkin se vanha "tee jotain siitä, mitä kaapeista löytyy" ja siemen oli kylvetty jo eilen, kun keskusteluissa liikkui epäilys, että kaapissa on varmaan linssejä.

Ruoan nimi ei tällä kertaa tule siitä, että olisin onnistunut polttamaan pohjaan keiton (toki hernekeitolla sekin onnistuu ja kolmen kattilan risotto on vielä yleisempi ruokalaji). Nimi tulee kolmesta kattilasta!

Ensimmäiseksi tarkistin linssien olemassaolon, ruskeita löytyi. Sitten laitoin vettä kuumenemaan kattilaan (vedenkeitin on rikki). Ajattelin kuitenkin keittää linssejä erikseen, niiden kypsymiseen menee 30-45 minuuttia ja lisäksi oli ideana saada tummaa väriä ja muuta töhnää pois keitosta (mikä osin onnistuikin), joten otin toisen kattilan valmiiksi hellalle. Sitten menin jääkaapille ja löysin juuriselleriä ynnä muuta ja mieleeni tuli kypsentää niitä vähän öljyssä ennen veden lisäämistä eli tarvitsin sen kolmannen kattilan, mutta siis:

Kolmen kattilan keitto 

4 annosta, 45 min - 1 h

2,5 dl vihreitä tai ruskeita linssejä
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

250 g juuriselleriä
kolme vartta lehtiselleriä
pieni fenkoli
kuusi keskikokoista perunaa

oliiviöljyä
juustokuminaa
kokonaisia korianterin siemeniä
laakerinlehtiä
suolaa

Huuhtele linssit kattilassa ja laita kiehumaan. Linsseissä on usein pölyn lisäksi mukana pieniä kiviä tms., joten jos ne saa sieltä pois ennen lusikkaan päätymistä, on kaikki kotiinpäin.

Kuori inkivääri, leikkaa ohuiksi siivuiksi ja laita linssikattilaan.

Suikaloi juuriselleri tikuiksi, sekä varsiselleri ja fenkoli ohuiksi siivuiksi poikkisyyhyn.

Laita kattilaan öljyä, juustokumina ja korianterin siemenet. Kun öljy on kuumaa (mausteitakaan ei kannata koskaan polttaa...), laita suikaloidut vihannekset ja sekoittele välillä.

Kuori perunat ja tee niistä ranskanperunan kokoisia suikaleita.

Lisää perunat vihanneskattilaan, sekoittele.

Kaada linsseistä vesi pois ja lisää linssit vihanneskattilaan. Lisää vesi ja suolaa.

Anna kiehua rauhallisesti, kunnes perunat ja linssit ovat kypsiä - niitä kannattaa siis maistaa.

Lisää tarvittaessa vettä ja suolaa.



14. heinäkuuta 2014

Bagian-muhennos tempestä

Laitoin Facebookiin kuvan tempeh-siivuista grillillä ja Indonesiassakin asunut ystäväni sanoi, että he ostavat tempeä joka viikko, mutta kun kysyin, miten he sitä laittavat ruoaksi, niin vastaus oli "teen niin kuin Indonesiassa opin, leikkaan sen siivuiksi ja paistan rapeiksi".

No, vaimo laittoi tempeä pari viikkoa sitten tomaattikastikkeeseen ja oli hyvää, mutta tänään kun yhtäkkiä huomasin, että pitää kai laittaa ruokaa ja että jääkaapissa on vielä paketti tätä soijaherkkua, niin sävelsin tällaisen kokoonpanon:

Bagian-muhennos neljälle

kastike
öljyä
juustokuminaa
1 tuore chili
tuoretta inkivääriä
2 tl karrimaustesekoitusta
ketjap manisia
suolaa

1 pkt tempeä (300-400 g) - leikataan 2 cm kuutioiksi, paistetaan upporasvassa muutama minuutti ja laitetaan kastikkeeseen
3 paprikaa - leikataan 2 cm paloiksi ja kypsennetään kevyesti kuumassa wokissa, lisätään kastikkeeseen


Kohta syödään, joten en sano mausta vielä paljon mitään, makupalat olivat OK: karrista tomaattikastiketta ja tempeä...