Eutanasiassa ei ole kyse vain kivusta

Hesari oli teettänyt kyselyitä ja sen mukaan 74 % suomalaisista kannattaa ajatusta "Potilaalla, jolla on parantumaton ja kuolemaan johtava sairaus tulee olla mahdollisuus saada kuolinapua.".

Julkaisupäivänä Hesari oli myös kysynyt Päivi Räsäsen mielipidettä tuohon kysymykseen ja ihmisten mielipiteeseen siitä ja Räsänen vastaa mm. näin: "Uskon, että kansalaisten näkemys perustuu osin väärinkäsityksiin terveydenhuollon kyvystä auttaa saattohoidon aikana" ja "Koskaan ennen ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta hoitaa erilaisia oireita ja kärsimystä kuin nyt. Voi vaikka nukuttaa."

Ensinnäkin edelliselläkin eutanasiakierroksella nousi kovasti esille kivun lievittäminen. Eutanasiassa ei aina ole kyse vain kivun välttämisestä, vaikka se yleistä onkin tuollaisessa kuolemaan johtavassa sairaudessa.

Jos sairaus johtaa kuolemaan ja sitä ennen elintoimintojen ja mahdollisesti henkisen suorituskyvyn vähenemiseen, niin ainakin minä haluaisin vielä järjissäni ollessani tehdä sopimuksen siitä, missä vaiheessa minun elämäni ylläpitämisen saa lopettaa tai edesauttaa kuolemaani. Minä olen elämäni elänyt tällaisena kuin nyt, eikä sen jatkaminen toivottomassa, surkeassa ja ei-ihmisarvoisessa tilanteessa ole minusta järkevää.

Toiseksi, mitä järkeä on viimeisessä kuukaudessa tai kuukausissa, jos ihminen on nukutettu, täysin kyvytön kokemaan mitään tai ilmaisemaan mitään. Minusta ei mitään järkeä.

Kolmanneksi on todellakin melkoisen ylimielistä luulla, että ihmiset muodostaisivat mielipiteensä esim. eutanasiasta Räsäsen kuvaamalla tavalla puutteellisin tiedoin. Hänen esittämänsä faktat eivät ainakaan minulle ole mitään uusia, vaan suurelta osin menevät ohi, eivätkä siten voi muuttaa näkemystäni.

OK, Päivi Räsäsen mielipide on Päivi Räsäsen mielipide ja sikäli yhtä oikeutettu kuin minun tai 74 % suomalaisista, mutta pahoin pelkään, että lakia ei saada aikaan ja silloin juuri Päivi Räsäsen kasvot saaneilla vaikuttajilla on hänen puoluettaan ja äänimääräänsä suurempi vaikutus kansanedustajiin. Luulen, että he pitävät Räsästä paitsi kaltaisenaan asiantuntijana, niin onhan hän myös lääkäri ja vaikka ei sitä sanokaan, niin kaikki tietävät hänen perustavan näkemyksensä kristinuskoon ja kristinuskoa ja kristittyjä jostain syystä pidetään asiantuntijoina esim. eutanasiaan liittyvissä kysymyksissä.

Toivottavasti laki ja käytäntö saadaan Suomessa muutettua rationaaliseksi näistä yksittäisistä ja irrationaalisista argumenteista huolimatta.

Mikä mieli?

Minun ihmiskuvallani moni asia selittyy sillä, mikä on ihmisen mieli ja miten se toimii, mutta mikä se mieli sitten on?

Nykyään on aika paljon esillä jopa näkemys, että mitään mieltä ei varsinaisesti ole. Se, minkä koemme mielenä, onkin vain jotain, joka jollain mystisellä tavalla syntyy elävissä olennoissa tai ainakin ihmisessä: kyky tehdä valintoja, aistia, ajatella ja ilmaista itseään.

No, minusta mieli on ihan itsenäinen olemus - toki toimii vain elävässä, fyysisessä olennossa, eikä vain joku materian ominaisuus. Kannatan siis "perinteistä" mieli-ruumis -kahtiajakoa (oikeasti edusta ruumis-mieli-tietoisuus -kolmijakoa, mutta siitä sitten myöhemmin).

Ensinnäkään fysiikka, joka materiaa tutkii, ei tiedä sellaisia ominaisuuksia, mitä mieli osoittaa. Materia ei tee johtopäätöksiä ja opi. Yksi vastaväite tähän on se, että elävä organismi nyt on vain niin monimutkainen, että materiasta tulee tällainen ominaisuus esille. Jos monimutkaisuus on peruste, niin millä tahansa ihmisen rakentamalla voisi sen mukaan olla mieli - ja siltä toki joskus tuntuukin, että auto tai tietokone toimivat oman tahtonsa mukaisesti...

Toiseksi kun tätä mind-body -keskustelua käytiin suomalaisessa Psykologia-lehdessä(!) joskus 2000 luvun alussa muistaakseni, niin lopulta joku vielä lisäsi kommentin, että on erikoista, että materiasta nousisi tällainen ominaisuus, joka sitten siirtyy vieläpä hallitsevaan asemaan: Minun mielessäni on ajatuksia ja niiden ajatusten voimalla saan hermosolut toimimaan ja lihakset liikkumaan ja tekstiä syntyy tietokoneen näytölle. Olen aivan samaa mieltä. On aivan turhan monimutkaista ajatella, että mieli olisi jotain muuta kuin mieli. :-)

Minulle mieli on siis se, joka ei ole ruumis, joka ei koostu materiasta - vaan mielestä. Mieli "käyttää" ruumista, "asuu ruumiissa", saa sen tekemään asioita ja saa ruumiin aistielinten kautta aistimuksia eli sisältöjä itselleen. "Uloin osa" mielestä on juuri tekemisissä ruumiin kanssa, toimii ja aistii.

Joskus mielen "ulointa osaa" sanotaan "tietoiseksi mieleksi", mutta en minä ole aina tietoinen siitä, mitä minä fyysisesti teen tai aistin. Voin kuoria porkkanoita ja kuunnella musiikkia, mutta oikeasti ajattelen blogikirjoitusta, jonka kirjoittamista olen suunnitellut monta vuotta.

Ensisijaisesti olen tietoinen ajatuksistani eli mielen sisällöistä, jotka ovat aistimuksia, niistä tehtyjä johtopäätöksiä ja mieleen tallentuneita muistijälkiä. Sanoisinkin "seuraavaa kerrosta" tietoiseksi mieleksi. Tosin jossain vaiheessa tietoiset ajatukset ja muisti muuttuvat "tiedostamattomiksi", vielä "syvemmällä" oleviksi - joskin ne voivat nousta sieltä uudelleen tietoisiksi, "palautua mieleen".

Ajatteleminen on siis mielen sisältöjen "yhdistämistä", fokuksen siirtämistä niihin enemmän tai vähemmän tietoisesti. Vastaavasti voimme siirtää mielen fokuksen fyysiseen toimintaan tai aisteihin.

Olen tarkastellut tätä ihmisen mielen kautta, mutta onko vain ihmisellä mieli? Ei minun mielestäni. :-)

Mieli on kaikella elävällä ja koska jopa yksittäiset solut voivat olla eläviä, jopa enemmän tai vähemmän yksin,  on jokaisella solullakin oma mielensä. Porkkanat ja meidän sormenpäämme eivät toki ajattele asioita, mutta ne reagoivat ja varmaan osansa niillä kaikilla tuhansilla mielillä on myös tähän meidän yksilömieleemme, joka on siis tämän elävä-solu-monta-mieltä -kollekiivin kollektiivinen johtaja.

Kun nyt sain tämän vuosien pohtimisen jälkeen kirjoitettua (ja verkkoyhteyden hyytymisen takia menetin pitkän pätkän jo kirjoittamaani (ja varmaan nyt taas muistan kopioida talteen näitä verkkopalveluihin kirjoittamiani juttuja...)), niin katsotaan, saisiko kirjoitettua tähän jatkoa hieman nopeammin. :-)

Blogistan palveluksessanne, tapaus Suomi

Eilen juuri tuli juteltua tutun kanssa siitä, miten intternetti tuottaa hauskoja tilanteita. Olin nääs twiitannut Tampereen ratsastusseuran kilpailuista ja ajatellut, että tägi #tampere saattaa tuoda paikalle jonkun, jonka mielestä olisi kiva katsella hevosia aurinkoisena päivänä. (Bit.ly:n mukaan näin on voinut käydäkin!)

Hauskaa on minusta nimittäin se, miten paitsi tägit, niin myös hakukoneet (lue:Google) nostavat juurikin esille tiettyjä linkkejä: Kun viitisen vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini, että Late Lammasta aletaan esittää sunnuntain lastenohjelmissa, niin se oli pitkän aikaa Google hakutulosten kärjessä ja ihmisten päätyivät kirjoitukseeni, jossa sanottiin, että sunnuntaina tulee Late Lammas!

Nykyään Google ei johdata Late Lampaan etsijöitä minun blogiini, Pikkukiviä ei ole ainakaan ensimmäisten muutaman sadan tuloksen joukossa, mutta "Late Lammas sunnuntaina" toki nappaa edelleenkin.

Tiesin blogivierailujen syyn tietenkin sen vuoksi, että blogissani on Sitemeter-laskuri, josta voi myös katsoa, miten blogiini on päädytty, ja mitkä ovat esimerkiksi olleet hakusanat Googlessa.

Siitä pääsenkin tämänkertaisen kirjoitukseni aiheeseen, nimittäin kun blogissani on kirjoitus nerokkaasta aspartaamilla makeutetusta glögistä, niin joku oli päätynyt lukemaan sitä käytettyään hakusanoja "glögin kuumentaminen astetta" tms.. Satuin näkemään vierailun Sitemeter-sivultani ja IP-osoite oli rekisteröity jollekin pitopalvelulle. Menin kyseisen pitopalvelun web-sivulle ja siellä oli palautelomake, joten kerroin heille, että vaikka blogikirjoituksessani ei sitä lue, niin tavallisen glögin voi kiehauttaa (tai keittää, jos tekee oikein mausteista alkaen), mutta älkää nyt vaan käyttäkö mitään keinomakeutettua versiota.

Tämä on tavallinen suomalainen blogi, tämä vastaa vaikka ei edes kysytä.

(Niin ja tulin kirjoittaneeksi tämän jutun, koska tuttujen blogi täytti sattumalta juuri eilen 10 vuotta: Nouda, Pinseri, nouda.)

Hapanimelä tofusabji

Piti ohimennen mainita Facebookin kommentissa tofuruoka, jota pidän ehkä parhaana tofureseptinämme, niin eihän sitä löytynytkään tuosta vain! Olin sen kuitenkin kirjoittanut sfnet.keskustelu.vegetaristit-ryhmään jo vuonna 2004, mutta Google antoi aluksi vain keskusteluketjun kommentteja.

No, onneksi hieman Googlea kaivelemalla se löytyi ja nyt on syytä nostaa se tänne parempaan talteen...:

Teimme tänään (1.6.2004) taas sabjia, jonka resepti on Adiraja dasan kirjoittamasta kirjasta The Hare Krishna Book of Vegetarian Cooking, mutta olemme vaimoni kanssa muokanneet sitä (vaihtaneet paniirin savunmakuiseen* tofuun) ja nyt se on jopa vegaani ja valmis uusille kokeilijoille ja kokeille:

HAPANIMELÄ TOFUSABJI KUUDELLE** NÄLKÄISELLE

10 perunaa kuorittuna ja lohkottuna
2 pkt Soya Oy:n savunmakuista* tofua kuutioituna
öljyä

100 g tamarindia keitetään vähässä vedessä ja puristetaan siivilän läpi

3 porkkanaa siivutettuna
3 sellerinvartta ohuina siivuina
1 iso kesäkurpitsa paloina
3 pientä purkkia "isoja" ananaspaloja (chunks)
4 tomaattia paloina

öljyä
1 rkl kokonaisia juustokuminan siemeniä
1 tl jauhettua mustapippuria
1 tl hajupihkaa (hing, asafoetida)
2 rkl pieneksi pilkottua tuoretta inkivääriä
tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna maun mukaan (kaksi mietoa tai 1/2 punaista vahvuus 3)

100 g fariinisokeria
2 tl mangojauhetta (amchoor)
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua korianteria
2 tl suolaa

Paista perunat uppoöljyssä esim. wokin pohjalla parissa erässä ei ihan kypsiksi. Paista samassa öljyssä isohkot tofukuutiot.

Valmista tamarindi. Mielestäni parasta on siis esikäsitelty (wet) tamarindi, joka pitää pilkkoa tiiviisti puristetusta pakkauksesta ja siivota siemenistä. Sitten sitä keitetään vedessä ja puristetaan
massaa siivilän läpi talteen niin kauan kuin jaksaa. Valmista sosetta on saatavana myös purkeissa.

Laita teräskattilaan öljyä (wokista jääneen lisäksi) ja paahda juustokuminan siemeniä hieman. Lisää mustapippuri ja hing ja heti inkivääri ja chili ja hetikohta porkkanat ja kypsytä hieman. Lisää selleri.

Lisää tamarindi ja loput mausteet, sokeri, kesäkurpitsa, perunat ja tofu. Lisää tomaatit ja anna kypsyä.

Mangojauhe ja hing eivät suinkaan ole välttämättömiä, mutta tamarindistä tulee tämän ruuan kirpakka happamuus. (Kyllä se mangojauhe on olennainen osa makukokonaisuutta. Toim. huom.)

Syödään riisin kanssa.

* Tuolloin Oy Soya Ab:n tofu saattoi olla vielä oikeasti savustettua, mutta jossain vaiheessa he siirtyivät prosessiin, jossa tofu vain pakataan savuaromiliemen kanssa marinoitumaan.

** Näkemykseni siitä, kuinka monelle nälkäiselle tuo riittää on ehkä muuttunut vuosien aikana, mutta historiallisistakin syistä jätetään määrä kuudeksi.

Haluan oikean vaalikoneen

Haluan oikean vaalikoneen, sellaisen, missä voi äänestää ja nähdä tulokset.

Äänestämiseen riittää toimiva sähköpostiosoite eli näin saadaan testattua äänioikeusikärajojenkin poistaminen*.

Aluksi näkyy tämänhetkinen lopputulos ja tarjolla ovat kaikki ehdokkaat - tämä on siis helppoa, kun niitä on vain kahdeksan.

Ehdokkaan valitsemisen jälkeen saat ilmoituksen, että sähköpostiisi on mennyt vahvistuspyyntö.

Kun kuittaat sen, pääset joko näkemään seuraavan presidentin tai äänestämään kahdesta toisen kierroksen ehdokkaasta. Kakkoskierroksen äänestys varmaan onnistuu ilman vahvistusviestiä.

Viimeistään sen jälkeen näet kuka on vaalikoneessa äänestetty Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Jos haluat muuttaa ääntäsi, voit sen tehdä. Jos välttämättä haluat huijata useammalla sähköpostiosoitteella, voit tehdä senkin.

*Jos halutaan tutkia, mitä eri-ikäiset äänestävät, pitää kysyä äänestäjän ikä.

Kuka tekee tämän koneen minulle?

Paraabelin paluu eli Back to BASICs

80-luvun* alussa Tampereen lyseon lukiossa oli yksi tietokone. En muista järjestettiinkö ensin joku virallinen ATK-kerho, vai miten se kävi, että saimme pääsyn sinne ala-aulan käyttämättömään luokkaan, jossa oli ylimääräisiä pulpetteja, pöytiä, televisio (tietokoneen näyttö) ja Luxorin ABC-80*.


En vielä eilen muistanut muuta kuin valmistajan, mutta netistähän nämä kaikki asiat löytyvät: Wikipedian artikkeli, tarkkoja yksityiskohtia koneen suunnitteluvaiheesta, pelejä jne..

Koneella siis pystyi kirjoittamaan ja suorittamaan BASIC-koodia ja niitähän me sinne näpyttelimme: PRINT, GOTO.

Hienoin saavutus, jonka muistan, oli kanuuna"peli", jonka muistaakseni Kaipaisen Jukka viimeisteli. Siinä pelaaja antoi ruudun vasemmassa reunassa olevalle kanuunalle ampumisvoiman ja -kulman ja sitten lähti ammus kaaressa kanuunasta ja ehkä osui kuvaruudun oikeassa reunassa olevaan maaliin.
Aivan, kuulostaako tutulta? Angry Birds ei ole kovin kaukana tuosta. Käyttöliittymä on kehittynyt, grafiikka on hienompaa, äänet osin kehittyneempiä, mutta sama taito vaaditaan siihen, että ammus liitää kauniissa kaaressa ja putoaa oikeaan paikkaan.


Minusta on todellakin hienoa, että a) on pelejä, jotka ainakin osin noudattavat fysiikan lakeja (mustavalkoisen linnun pudottama muna ei esimerkiksi jatka lainkaan vaakasuoraa liikettään pudottamisen jälkeen...) ja b) ihmiset tuntuvat nauttivan yksinkertaisten lentoratojen tuottamisesta (tyttö kävi kesken tämän kirjoittamisen kysymässä, saako hän mennä heittelemään lumipalloja vajan seinään).


Erilaisten tietokonepelien pelaamiseen liittyy toki kaikkea muutakin: miten paljon ihminen käyttää niihin rajallista elinaikaansa, miten se vaikuttaa hänen ajatteluunsa jne. Enkä ole nähnyt analyysiä siitä, että vaikka Angry Birdsiä sanotaan strategiapeliksi, niin sehän on nimenomaan sotapeli, jossa elävillä(!) lintuammuksilla yritetään saada tuhotuksia eläviä(?), demonisoituja sianpäitä ja niiden suojarakennuksia. Mitä enemmän rakenteita tuhoaa vähimmillä ammuksilla, sitä enemmän saa pisteitä. Hyvä Angry Birds -pelaaja osaa ottaa huomioon räjähteiden välittömän ja painevaikutuksen, erilaisten ammusten toimivuuden erilaisten suojarakennemateriaalien kohdalla, rypäleammusten tehokkaan käyttötavan jne. Kvaak-kvaak.

(Joku on jo 80-luvulla tehnyt ABC-80:lle VT100 pääteohjelman,

jota nykyään voi siis käyttää vaikka Wikipedian lukemiseen netistä...)

*Kuten noista 80-luvuista voisi päätellä, niin ne liittyvät toisiinsa. ABC-80 oli siis lyhenne nimestä Advanced BASIC Computer ja 80 viittasi siihen, että se oli suunniteltu 80-luvun koneeksi, siis aivan 70-luvun lopulla. Eilen minulle selvisi, että seuraava malli, ABC-800 oli tuotu markkinoille jo 1981 eli käytimmekö me vanhentunutta tietokonetta jo alunperin!

Moraalista keskustellaan!

Eilen illalla vaimo vinkkasi, että olenko lukenut lehdestä tai netistä ja olenko huomannut hänen Facebookissa jakamansa linkin, mutta en ollut.

Mutta tänään aamulla luin ja ilahduin.

Anu Silfverberg on kirjoittanut Hesarin Nyt-liitteessä otsikolla Laillista, siis oikein?.

Kirjoitus on erinomainen (käsittelee samaa asiaa, kuin mitä minä olen yrittänyt käsitellä viimeiset 25 vuotta...) ja Hesarin sivuilla olevassa keskustelussa keskustellaan moraalista! Kyllä: laista, moraalista, eläinten oikeuksista, tavalliseen tapaan rönsyillen, mutta keskustellaan!