29. joulukuuta 2013

Mitä mieli tekee?

Mieli ottaa muotoja. Kun aistimme jotain, elimistömme toimii ja erityisesti hermostomme ja se välittyy mieleen, niin sinne syntyy "kuva", aistimus, joka tietenkin voi olla myös vaikka tuoksu tai ääni, mutta näin me pystymme tiedostamaan sen, kun se on meidän mielessämme.

Me pystymme myös luomaan näitä mielen muotoja itsenäisesti, voimme kuvitella miltä voikukka näyttää tai Maamme-laulu kuulostaa. Lisäksi me pystymme paitsi ottamaan näitä sisältöjä vastaan aistielimiltämme, niin me pystymme siirtämään mielen sisältöjä ulkoisiksi asioiksi toimielimillämme, esimerkiksi käsillämme ja äänihuulillamme.

Tämä muotojen vastaanottaminen ja toimiminen on kaikkein "yksinkertaisinta" mielen toimintaa, mielen rajapintaa fyysisen kehon kanssa. Se on elämän perusedellytys: kun ameeba vastaanottaa kemikaaleja,  joiden mukaan lähellä on tarjolla ravintoa, on sen syytä siirtyä eteenpäin. Se on luonnollista: kun ihmisen mieli kokee suuren ilon tai järkytyksen, keho tuottaa eleen ja äänen. Kun esine lentää kohti, kädet ojentuvat ottamaan sen kiinni.

Joogan ja tantran filosofiassa tuota mielen "pintakerrosta" kutsutaan "halun kerrokseksi": se aistii asioita ja haluaa niitä - tai haluaa välttää niitä. Se on tarpeellinen, mutta myös se kerros aiheuttaa ongelmia. Lelukuvastoja on nykyään niin paljon ja mielelle on luontaista haluta kaikkea, mitä se aistii ja mikä vaikuttaa miellyttävältä...

No, kun mieli kehittyy, se pystyy hallitsemaan omia sisältöjään. Sitä kutsutaan ajatteluksi. Yksi plus yksi on kaksi ja jos laitan nyt siemenen kasvamaan, voin myöhemmin syödä niitä porkkanoita. Kaikki ymmärtävät, että aistimisen ja ilmaisemisen lisäksi ajatteleminen on hieno ominaisuus - ja kaikki varmaan tietävät, mitä ongelmia siihen voi liittyä ja että niitä ei voi yhteen blogikirjoitukseen listata.

Mieli muistaa. Mieleen tallentuu paljon, paljon enemmän kuin tiedämmekään, kenties jopa kaikki. Me vain emme aina ns. muista kaikkea. Mielen sisältö on tallessa, mutta se ei ole meillä tietoisessa mielessä. Siinä mielessä ruumiin kanssa yhteydessä olevaa mieltä voi sanoa tietoiseksi mieleksi. Jotta me "muistaisimme" asian (emmekä olisi "unohtaneet" sitä), se pitää saada yhteyteen hermostomme kanssa. Joskus pieni pään ravistus auttaa, joskus pitää odottaa, että mieli saa pulautetta syvälle hautautuneen muistijäljen vähän myöhemmin, vaikka seuraavana päivänä.

Mielen sisällöt liittyvät toisiinsa, assosioituvat. Länsimainen psykologia on keksinyt, että tätä onnimanniperiaatetta voi hyödyntää monella tavoin, mutta niinhän me hyödynnämme sitä kaiken aikaa. Ei meidän tarvitse miettiä jokaista sanaa erikseen, kun puhumme tai laulamme, vaan pääsemme sanasta toiseen, ajatuksesta toiseen, ideasta toiseen aivan automaattisesti - joskus tietenkin liiankin automaattisesti. Ja joskus ajatus katkeaa tai toiminta pysähtyy, kun joku toinen mielensisältö onkin vallannut huomion ja pitää palata takaisin siihen, mitä olikaan tekemässä...

Mieli onneksi myös lepää - tai siis hermoston lepuuttaminen lienee tärkeämpää, mutta samalla mieli saa tehdä omiaan. Kun pintakerros lepää, ei mieli vastaanota kehon aistimuksia - mutta ajattelutoiminta kyllä tuottaa niitä! Samoin satunnainen mielensisältö saattaa päästä pintakerroksen läpi ja toisinaan puhe voi olla jopa ymmärrettävää.

Kun ajattelun ja muistin kerros lepää, on se syvää unta, jossa ei enää nähdäkään mitään.

Mieli siis kehittyy ja siitä taas joskus myöhemmin - se kehittyy jopa ajattelua pidemmälle... - mutta otetaan yksi asia, mitä mieli ei tee: Mieli ei tiedosta itse itseään. Mieli on täynnä sisältöjä, aistimuksia muistikuvia ja ajatuksia. Yksi ajatus ei tiedosta toista ajatusta. Meillä on ajattelun kerrosta "syvemmällä" toki tunne itsestämme toimijana, mutta sekin on tavallaan ajatus.

Tämän vuoksi mieli-ruumis -mallini on oikeastaan tietoisuus-mieli-ruumis -malli eli on kolmas perustavanlaatuisesti erilainen olemus, tietoisuus, joka tiedostaa kaiken, mitä mielessä on - mutta tiedostamme tiedostavamme tietenkin vain sen, mitä on tietoisessa mielessämme, eli "aivoissamme".

Ehkä nyt on sopiva kohta lopettaa ja jatkaa joskus myöhemmin... tai vielä aikaisemmin aamulla...

7. joulukuuta 2013

Mihin yhteiskunta on menossa?

Yhteiskunta on menossa eteenpäin - mutta maailmassa harva, jos mikään liike on suoraviivaista. Eikä nyt puhuta avaruuden kaareutumisesta, vaan ihmisen käyttäytymiseen liittyvistä asioista.

Ensinnäkin me ihmiset olemme erilaisia, mutta yhdessä me muodostamme yhteiskunnan - toivottavasti. Yhteiskunta ei oikeasti perustu sille, kuka on syntynyt missä, näyttää miltä tai puhuu mitä kieltä, vaan sille, kuka on sitoutunut ajamaan yhteistä hyvää.

Jos meitä on monenlaisia, mutta liikumme ja kehitymme yhdessä, niin liike on syklistä, jopa itseään toistavaa. P.R. Sarkarin yhteiskuntamallissa eli PROUTissa on esitetty, että on olemassa neljä perustavaa ajattelutapaa. Yhteiskunnassa on aina joku näistä neljästä ajattelutavasta dominoivana. Kaikki neljä ajattelutapaa ovat aina olemassa, jopa ihmisyksilössä, mutta yksi niitä vallitsee.

Alkutilanne on kaaos, ihmiset eivät tunne tilanteen olevan hallinassa, yhteiskuntaa ei oikeastaan ole. Kun siihen syntyy järjestys, perustuu se tiettyihin arvoihin ja käytännössä fyysiseen voimaan. Laki ja järjestys. Kun yhteiskunta siitä kehittyy, niin äly pääsee valtaan. Älyn vallassa yhteiskunta kehittyy, menetelmät kehittyvät ja yhteiskunta vaurastuu. Taloudellinen ajattelu saa vallan. Mutta mikään ei kestä ikuisesti, kaikki nousee ja rappeutuu ja lopulta kaaos seuraa. Sitten taas järjestys, äly, talous, kaaos, järjestys jne.

Tämä on luonnollisen kehityksen järjestys, se voi olla nopeaa tai hidasta, se voi kulkea myös vastakkaiseen suuntaan, mutta vain tilapäisesti, vastavallankumouksessa.

Lienee selvää, että me länsimaissa ja suuressa osassa maailmaa elämme vaihetta, jossa taloudelliset arvot ovat vallassa. Monet jopa luulevat, että taloudellinen kehitys on ainoaa oikeaa kehitystä tai että tämä näkemys ja tilanne on ikuinen. Mikään ei tähän asti ole ollut ikuista.

Jos kerran muutos on tulossa, niin mitä on odotettavissa? Kapitalismi pääsi Euroopassa valtaan parisataa vuotta sitten, kun suurelta osin kirkon oppien älyllisestä vallasta päästiin tieteellisen kehityksen tuomaan taloudelliseen kehitykseen. Nyt kapitalismin parhaat puolet on nähty, joten muutos seuraavaan vaiheeseen on tarpeen. Valitettavasti se ei tule tapahtumaan kivuttomasti, kuten monet siirtymiset sotilas/pakkovallasta älymystön valtaan monissa kepeissä vallankumouksissa. Odotettavissa on kaaosta. Yleisen hyvän edistämiseksi sitä kaaosta tulisi minimoida ja pyrkiä siirtymään mahdollisimman sujuvasti seuraavaan vaiheeseen - järjestykseen.

Esimerkiksi arabikeväässä me näimme siirtymisen pois sotilasvallasta, jolloin valtaan pääsee äly, paikallinen uskonto tai ydinenergiajärjestön entinen puheenjohtaja. Mutta talousvallan paine on maailmassa suuri ja niissäkin maissa on odotettavissa nopea siirtyminen samaan kapitalismin vaiheeseen kuin muuallakin.

Uusi vaihe ei tarkoita edellisen kopiota. Jos aiemmat sotilasmahdit ja kuningaskunnat - tai vastavallankumoukselliset, materialistiset diktatuurit - ovatkin olleet myös ankeita ja ihmisten oikeuksia polkevia, voi yhteiskuntajärjestyksen palauttaa myös niin, että se edistää kaikkien yhteistä hyvää, jopa paremmin kuin nykyinen rahavalta ja sen tuoma elintason nousu.

On varottava sitä, että järjestystä vaativat äänekkäimmin ne, jotka eivät ymmärrä ihmisten tasa-arvoa ja pitävät joitakin ihmisryhmiä toisia parempina. On totta, että ongelmat tulee ratkaista paikallisesti, yhteiskunnan täytyy tuntea riittävää yhtenäisyyttä, mutta yhteiskuntaan kuulumisen periaate täytyy olla sitoutumisessa, ei esimerkiksi syntyperässä.

...

Niin, nämä kohta kolmekymmentä vuotta maailmankuvaani kuuluneet ajatukset tulivat taas esille, kun Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta saa aikaan vastareaktioita, idioottimaita huliganismia mielenosoituksen nimissä. Se on sitä kaaosta, sillä monet tuntevat jo pahaa oloa tai epätietoisuutta, mutta harvat osaavat sanoa, mihin pitäisi mennä. Jos on omaksunut "sitoutumattomuuden" fyysiseen voimaan, älyyn tai rahan voimaan, on jättänyt itsensä kaaoksen puolelle ja anarkismi tuntuu hyvältä idealta, Onneksi se ei tule olemaan enemmistön mielipide eikä pitkäaikainen vaihe.

Monet hyvätuloiset ja yrittäjä valittavat veroista, monet tyytymättömät hakevat selitystä esimerkiksi maahanmuttajien aiheuttamista ongelmista, mutta tämä on kaikki sitä oireilua.

Muutos tulee vasta sitten, kun älykkäät, ajatteluun kykenevät ihmiset tulevat tyytymättömiksi, joten nykyisellä keskipalkalla, työllisyysasteella ja herkkuosastojen juustotiskien tarjonnalla siihen menee Suomessakin vielä pitkä aika. :-)

7. huhtikuuta 2013

Eutanasiassa ei ole kyse vain kivusta

Hesari oli teettänyt kyselyitä ja sen mukaan 74 % suomalaisista kannattaa ajatusta "Potilaalla, jolla on parantumaton ja kuolemaan johtava sairaus tulee olla mahdollisuus saada kuolinapua.".

Julkaisupäivänä Hesari oli myös kysynyt Päivi Räsäsen mielipidettä tuohon kysymykseen ja ihmisten mielipiteeseen siitä ja Räsänen vastaa mm. näin: "Uskon, että kansalaisten näkemys perustuu osin väärinkäsityksiin terveydenhuollon kyvystä auttaa saattohoidon aikana" ja "Koskaan ennen ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta hoitaa erilaisia oireita ja kärsimystä kuin nyt. Voi vaikka nukuttaa."

Ensinnäkin edelliselläkin eutanasiakierroksella nousi kovasti esille kivun lievittäminen. Eutanasiassa ei aina ole kyse vain kivun välttämisestä, vaikka se yleistä onkin tuollaisessa kuolemaan johtavassa sairaudessa.

Jos sairaus johtaa kuolemaan ja sitä ennen elintoimintojen ja mahdollisesti henkisen suorituskyvyn vähenemiseen, niin ainakin minä haluaisin vielä järjissäni ollessani tehdä sopimuksen siitä, missä vaiheessa minun elämäni ylläpitämisen saa lopettaa tai edesauttaa kuolemaani. Minä olen elämäni elänyt tällaisena kuin nyt, eikä sen jatkaminen toivottomassa, surkeassa ja ei-ihmisarvoisessa tilanteessa ole minusta järkevää.

Toiseksi, mitä järkeä on viimeisessä kuukaudessa tai kuukausissa, jos ihminen on nukutettu, täysin kyvytön kokemaan mitään tai ilmaisemaan mitään. Minusta ei mitään järkeä.

Kolmanneksi on todellakin melkoisen ylimielistä luulla, että ihmiset muodostaisivat mielipiteensä esim. eutanasiasta Räsäsen kuvaamalla tavalla puutteellisin tiedoin. Hänen esittämänsä faktat eivät ainakaan minulle ole mitään uusia, vaan suurelta osin menevät ohi, eivätkä siten voi muuttaa näkemystäni.

OK, Päivi Räsäsen mielipide on Päivi Räsäsen mielipide ja sikäli yhtä oikeutettu kuin minun tai 74 % suomalaisista, mutta pahoin pelkään, että lakia ei saada aikaan ja silloin juuri Päivi Räsäsen kasvot saaneilla vaikuttajilla on hänen puoluettaan ja äänimääräänsä suurempi vaikutus kansanedustajiin. Luulen, että he pitävät Räsästä paitsi kaltaisenaan asiantuntijana, niin onhan hän myös lääkäri ja vaikka ei sitä sanokaan, niin kaikki tietävät hänen perustavan näkemyksensä kristinuskoon ja kristinuskoa ja kristittyjä jostain syystä pidetään asiantuntijoina esim. eutanasiaan liittyvissä kysymyksissä.

Toivottavasti laki ja käytäntö saadaan Suomessa muutettua rationaaliseksi näistä yksittäisistä ja irrationaalisista argumenteista huolimatta.

16. maaliskuuta 2013

Mikä mieli?

Minun ihmiskuvallani moni asia selittyy sillä, mikä on ihmisen mieli ja miten se toimii, mutta mikä se mieli sitten on?

Nykyään on aika paljon esillä jopa näkemys, että mitään mieltä ei varsinaisesti ole. Se, minkä koemme mielenä, olisikin vain jotain, joka jollain mystisellä tavalla syntyy elävissä olennoissa tai ainakin ihmisessä: kyky tehdä valintoja, aistia, ajatella ja ilmaista itseään.

No, minusta mieli on ihan itsenäinen olemus - toki toimii vain elävässä, fyysisessä olennossa, mutta ei vain joku materian ominaisuus. Kannatan siis "perinteistä" mieli-ruumis -kahtiajakoa (oikeasti edustan ruumis-mieli-tietoisuus -kolmijakoa, mutta siitä sitten myöhemmin).

Ensinnäkään fysiikka, joka materiaa tutkii, ei tiedä sellaisia ominaisuuksia, mitä mieli osoittaa. Materia ei tee johtopäätöksiä ja opi. Yksi vastaväite tähän on se, että elävä organismi nyt on vain niin monimutkainen, että materiasta tulee tällainen ominaisuus esille. Jos monimutkaisuus on peruste, niin millä tahansa ihmisen rakentamalla voisi sen mukaan olla mieli - ja siltä toki joskus tuntuukin, että auto tai tietokone toimivat oman tahtonsa mukaisesti...

Toiseksi kun tätä mind-body -keskustelua käytiin suomalaisessa Psykologia-lehdessä(!) joskus 2000 luvun alussa muistaakseni, niin lopulta joku vielä lisäsi kommentin, että on erikoista, että materiasta nousisi tällainen ominaisuus, joka sitten siirtyy vieläpä hallitsevaan asemaan: Minun mielessäni on ajatuksia ja niiden ajatusten voimalla saan hermosolut toimimaan ja lihakset liikkumaan ja tekstiä syntyy tietokoneen näytölle. Olen aivan samaa mieltä. On aivan turhan monimutkaista ajatella, että mieli olisi jotain muuta kuin mieli. :-)

Minulle mieli on siis se, joka ei ole ruumis, joka ei koostu materiasta - vaan mielestä. Mieli "käyttää" ruumista, "asuu ruumiissa", saa sen tekemään asioita ja saa ruumiin aistielinten kautta aistimuksia eli sisältöjä itselleen. "Uloin osa" mielestä on juuri tekemisissä ruumiin kanssa, toimii ja aistii.

Joskus mielen "ulointa osaa" sanotaan "tietoiseksi mieleksi", mutta en minä ole aina tietoinen siitä, mitä minä fyysisesti teen tai aistin. Voin kuoria porkkanoita ja kuunnella musiikkia, mutta oikeasti ajattelen blogikirjoitusta, jonka kirjoittamista olen suunnitellut monta vuotta.

Ensisijaisesti olen tietoinen ajatuksistani eli mielen sisällöistä, jotka ovat aistimuksia, niistä tehtyjä johtopäätöksiä ja mieleen tallentuneita muistijälkiä. Sanoisinkin "seuraavaa kerrosta" tietoiseksi mieleksi. Tosin jossain vaiheessa tietoiset ajatukset ja muisti muuttuvat "tiedostamattomiksi", vielä "syvemmällä" oleviksi - joskin ne voivat nousta sieltä uudelleen tietoisiksi, "palautua mieleen".

Ajatteleminen on siis mielen sisältöjen "yhdistämistä", fokuksen siirtämistä niihin enemmän tai vähemmän tietoisesti. Vastaavasti voimme siirtää mielen fokuksen fyysiseen toimintaan tai aisteihin.

Olen tarkastellut tätä ihmisen mielen kautta, mutta onko vain ihmisellä mieli? Ei minun mielestäni. :-)

Mieli on kaikella elävällä ja koska jopa yksittäiset solut voivat olla eläviä, jopa enemmän tai vähemmän yksin,  on jokaisella solullakin oma mielensä. Porkkanat ja meidän sormenpäämme eivät toki ajattele asioita, mutta ne reagoivat ja varmaan osansa niillä kaikilla tuhansilla mielillä on myös tähän meidän yksilömieleemme, joka on siis tämän elävä-solu-monta-mieltä -kollekiivin kollektiivinen johtaja.

Kun nyt sain tämän vuosien pohtimisen jälkeen kirjoitettua (ja verkkoyhteyden hyytymisen takia menetin pitkän pätkän jo kirjoittamaani (ja varmaan nyt taas muistan kopioida talteen näitä verkkopalveluihin kirjoittamiani juttuja...)), niin katsotaan, saisiko kirjoitettua tähän jatkoa hieman nopeammin. :-)

30. huhtikuuta 2012

Blogistan palveluksessanne, tapaus Suomi

Eilen juuri tuli juteltua tutun kanssa siitä, miten intternetti tuottaa hauskoja tilanteita. Olin nääs twiitannut Tampereen ratsastusseuran kilpailuista ja ajatellut, että tägi #tampere saattaa tuoda paikalle jonkun, jonka mielestä olisi kiva katsella hevosia aurinkoisena päivänä. (Bit.ly:n mukaan näin on voinut käydäkin!)

Hauskaa on minusta nimittäin se, miten paitsi tägit, niin myös hakukoneet (lue:Google) nostavat juurikin esille tiettyjä linkkejä: Kun viitisen vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini, että Late Lammasta aletaan esittää sunnuntain lastenohjelmissa, niin se oli pitkän aikaa Google hakutulosten kärjessä ja ihmisten päätyivät kirjoitukseeni, jossa sanottiin, että sunnuntaina tulee Late Lammas!

Nykyään Google ei johdata Late Lampaan etsijöitä minun blogiini, Pikkukiviä ei ole ainakaan ensimmäisten muutaman sadan tuloksen joukossa, mutta "Late Lammas sunnuntaina" toki nappaa edelleenkin.

Tiesin blogivierailujen syyn tietenkin sen vuoksi, että blogissani on Sitemeter-laskuri, josta voi myös katsoa, miten blogiini on päädytty, ja mitkä ovat esimerkiksi olleet hakusanat Googlessa.

Siitä pääsenkin tämänkertaisen kirjoitukseni aiheeseen, nimittäin kun blogissani on kirjoitus nerokkaasta aspartaamilla makeutetusta glögistä, niin joku oli päätynyt lukemaan sitä käytettyään hakusanoja "glögin kuumentaminen astetta" tms.. Satuin näkemään vierailun Sitemeter-sivultani ja IP-osoite oli rekisteröity jollekin pitopalvelulle. Menin kyseisen pitopalvelun web-sivulle ja siellä oli palautelomake, joten kerroin heille, että vaikka blogikirjoituksessani ei sitä lue, niin tavallisen glögin voi kiehauttaa (tai keittää, jos tekee oikein mausteista alkaen), mutta älkää nyt vaan käyttäkö mitään keinomakeutettua versiota.

Tämä on tavallinen suomalainen blogi, tämä vastaa vaikka ei edes kysytä.

(Niin ja tulin kirjoittaneeksi tämän jutun, koska tuttujen blogi täytti sattumalta juuri eilen 10 vuotta: Nouda, Pinseri, nouda.)

28. huhtikuuta 2012

Hapanimelä tofusabji

Piti ohimennen mainita Facebookin kommentissa tofuruoka, jota pidän ehkä parhaana tofureseptinämme, niin eihän sitä löytynytkään tuosta vain! Olin sen kuitenkin kirjoittanut sfnet.keskustelu.vegetaristit-ryhmään jo vuonna 2004, mutta Google antoi aluksi vain keskusteluketjun kommentteja.

No, onneksi hieman Googlea kaivelemalla se löytyi ja nyt on syytä nostaa se tänne parempaan talteen...:

Teimme tänään (1.6.2004) taas sabjia, jonka resepti on Adiraja dasan kirjoittamasta kirjasta The Hare Krishna Book of Vegetarian Cooking, mutta olemme vaimoni kanssa muokanneet sitä (vaihtaneet paniirin savunmakuiseen* tofuun) ja nyt se on jopa vegaani ja valmis uusille kokeilijoille ja kokeille:

HAPANIMELÄ TOFUSABJI KUUDELLE** NÄLKÄISELLE

10 perunaa kuorittuna ja lohkottuna
2 pkt Soya Oy:n savunmakuista* tofua kuutioituna
öljyä

100 g tamarindia keitetään vähässä vedessä ja puristetaan siivilän läpi

3 porkkanaa siivutettuna
3 sellerinvartta ohuina siivuina
1 iso kesäkurpitsa paloina
3 pientä purkkia "isoja" ananaspaloja (chunks)
4 tomaattia paloina

öljyä
1 rkl kokonaisia juustokuminan siemeniä
1 tl jauhettua mustapippuria
1 tl hajupihkaa (hing, asafoetida)
2 rkl pieneksi pilkottua tuoretta inkivääriä
tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna maun mukaan (kaksi mietoa tai 1/2 punaista vahvuus 3)

100 g fariinisokeria
2 tl mangojauhetta (amchoor)
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua korianteria
2 tl suolaa

Paista perunat uppoöljyssä esim. wokin pohjalla parissa erässä ei ihan kypsiksi. Paista samassa öljyssä isohkot tofukuutiot.

Valmista tamarindi. Mielestäni parasta on siis esikäsitelty (wet) tamarindi, joka pitää pilkkoa tiiviisti puristetusta pakkauksesta ja siivota siemenistä. Sitten sitä keitetään vedessä ja puristetaan
massaa siivilän läpi talteen niin kauan kuin jaksaa. Valmista sosetta on saatavana myös purkeissa.

Laita teräskattilaan öljyä (wokista jääneen lisäksi) ja paahda juustokuminan siemeniä hieman. Lisää mustapippuri ja hing ja heti inkivääri ja chili ja hetikohta porkkanat ja kypsytä hieman. Lisää selleri.

Lisää tamarindi ja loput mausteet, sokeri, kesäkurpitsa, perunat ja tofu. Lisää tomaatit ja anna kypsyä.

Mangojauhe ja hing eivät suinkaan ole välttämättömiä, mutta tamarindistä tulee tämän ruuan kirpakka happamuus. (Kyllä se mangojauhe on olennainen osa makukokonaisuutta. Toim. huom.)

Syödään riisin kanssa.

* Tuolloin Oy Soya Ab:n tofu saattoi olla vielä oikeasti savustettua, mutta jossain vaiheessa he siirtyivät prosessiin, jossa tofu vain pakataan savuaromiliemen kanssa marinoitumaan.

** Näkemykseni siitä, kuinka monelle nälkäiselle tuo riittää on ehkä muuttunut vuosien aikana, mutta historiallisistakin syistä jätetään määrä kuudeksi.

9. tammikuuta 2012

Haluan oikean vaalikoneen


Haluan oikean vaalikoneen, sellaisen, missä voi äänestää ja nähdä tulokset.
Äänestämiseen riittää toimiva sähköpostiosoite eli näin saadaan testattua äänioikeusikärajojenkin poistaminen*.

Aluksi näkyy tämänhetkinen lopputulos ja tarjolla ovat kaikki ehdokkaat - tämä on siis helppoa, kun niitä on vain kahdeksan.

Ehdokkaan valitsemisen jälkeen saat ilmoituksen, että sähköpostiisi on mennyt vahvistuspyyntö.
Kun kuittaat sen, pääset joko näkemään seuraavan presidentin tai äänestämään kahdesta toisen kierroksen ehdokkaasta. Kakkoskierroksen äänestys varmaan onnistuu ilman vahvistusviestiä.

Viimeistään sen jälkeen näet kuka on vaalikoneessa äänestetty Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Jos haluat muuttaa ääntäsi, voit sen tehdä. Jos välttämättä haluat huijata useammalla sähköpostiosoitteella, voit tehdä senkin.

*Jos halutaan tutkia, mitä eri-ikäiset äänestävät, pitää kysyä äänestäjän ikä.

Kuka tekee tämän koneen minulle?