23. syyskuuta 2007

Nuudelikeittoa

Kun esikoisemme tuli Kiinasta kuusi ja puoli vuotta sitten, oli hän melkein viisivuotias ja mm. taitava syömäpuikkojen käyttäjä. Onneksi olimme Leenan kanssa opetelleet "tekemään nuudeleita", joten saimme jo ensimmäisenä iltana tarjota nuudeleita, joiden joukossa oli ehkä vihreitä papuja ja jotain tomaattijuttua.

Kommunikaatiomme kehittyi aika nopeasti ja tyttö alkoi kertoa, miten "Kiinassa oli sellaista tosi hyvää nuudelikeittoa". Kyselin lisää asiasta ja aloitin kokeiluni. Välillä yritin tehdä tomaattipohjaista, sain negatiivista palautetta, ja lopulta reseptiksi on muotoutunut enemmän tai vähemmän kirkas keitto. Viimeisen vuoden lisä on ollut miso, jota tein ensin erikseen, mutta kun kaikki kaatoivat sitä kuitenkin lautaselleen, niin eilenkin laitoin sen sinne kattilaan suoraan.

Keittoa puikoilla, xie xie
KIIREISEN LAUANTAIN NUUDELIKEITTO

kiinankaalia
nuudeleita
tuoretta inkivääriä
(rypsi)öljyä
vettä
suolaa
misoa

Koska tämä ei varsinaisesti ole perheen äidin suosikkiruokaa, tätä on hyvä tehdä päivinä, joilloin isä on ainoa koordinaattori.

Ensin vanhin lapsista menee kouluun (Tampere pidentää talven lomia järjestämällä yhden lauantain koulupäiväksi - eri kouluissa eri lauantain...) ja kaksi muuta katselee lastenohjelmat. Sitten viedään nuorin leikkimään koulukaverilleen ja vaimo lähtee sillä aikaa johonkin adoptioseminaariin. Tytön vientireissulla käydään keskimmäisen kanssa kaupassa, ostetaan puuttuvat tarvikkeet, viedään ne valmiiksi keittiön työtasolle ja mennään hakemaan siskot kotiin.

Kotiin päästyä laitetaan vettä kuumenemaan keittimeen, nuorin palastelee nuudelilevyt sopivan kokoisiksi, vanhin pilkkoo kiinankaalin ja isä silppuaa inkiväärin. Kattilassa kuumennetaan öljy, lisätään inkivääri, lisätään kiinankaali, käännellään hieman, lisätään suola, lisätään vesi ja annetaan hieman kiehua. Keskimmäinen saa mukiin hieman misoa ja kuumaa vettä, sekoittaa ne tasaiseksi, saa lisää kuumaa vettä ja jatkaa näin kunnes miso on tasaisesti nestemäisessä muodossa.

Ensimmäinen talutusratsastustunti joillekin Lapset ovat kattaneet pöydän, joten suhteellisen nopeasti saadaan keitto myös syötyä ja ollaan valmiita seuraavaan ohjelmanumeroon.

Meillä isä ja vanhin syö keittoa puikoilla - ja lusikalla. Nuoremmilla on lusikka ja haarukka. Vain isä saa ryystää suuren lautasen reunasta ja eilen leipänä oli tyyliin sopivaa oliivileipää.

Lähetä kommentti