11. elokuuta 2007

Nirsovege valittaa eli Avoin kirje ravintola-alan ammattilaisille

Arvoisa ravintola-alan ammattilainen,

Kaikkien näiden vuosien jälkeen NYT on tullut se hetki, jolloin KIRJOITAN tästä käsittämättömyydestä, joka (meidänkin) maassamme vallitsee ja josta olen aika monta kertaa viimeisten 20 vuoden aikana PUHUNUT: Ravintola-alan ammattilaiset osaavat tehdä aina usein aika älyttömän huonoa "kasvisruokaa", varsinkin, jos ruokaan liittyy jotain lisätoiveita.

Tapahtui nimittäin tällä viikolla, että työnantajani oli järjestänyt kehityspäivät paikalliseen hotelliin. Lounaita varten sinne oli välitetty ruokatoiveeni, jotka kieltämättä ovat monen suomalaisen mielestä erikoiset. Olen nimittäin laktovegetaari, joka ei syö sieniä eikä sipuleita.

Kun ensimmäisen lounaan aika tuli ja noutopöydän läpivilkaisun jälkeen pysäytin henkilökuntaan kuuluvan henkilön, niin vastaus kysymykseeni "mitä minulle on varattu tai tehty" oli: "Mitä sä haluat?".

Houkutteleva kysymys kieltämättä, mutta kertoi heti, että minulle (ja ilmeisesti kahdelle muullekaan vegelle) ei ollut tehty vielä mitään ruokaa, vaikka lounas oli jo alkanut. Kun aloin varovaisesti kysellä lisää mahdollisuuksista toteuttaa avoimia toiveita, haettiin paikalle kokki.

On aina hienoa, että pääsee suoraan keskustelemaan ruokaa valmistavan tai siitä päättävän henkilön kanssa. Vuosien kokemuksella osaan myös aloittaa keskustelun raaka-aineista. Yleinen ongelma nimittäin ns. kasvisruuassa on se, että se on tehty ns. kasviksista eli vihanneksista: selleriä, porkkanoita, miniporkkanoita, parsakaalia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa jne. jne.

Tämä on siis se stereotyyppinen pilakuva kasvisruuasta ja kasvisruuista. Niissä ei ole viljoja, ei papuja, ei rakenteen häivääkään. Juustoa saattaa joskus olla. Tällä kertaa ei edes sitä.

Minun "lämmin ruokani" oli torstaina kuumennettuja (pakaste)herneenpalkoja, porkkanansiivuja ja myös pannussa käyneitä munakoison paloja, jotka olivat osin raakoja. Koska torstaina olin kysellyt papujen tai "edes vihreiden papujen" perään, niin perjantaina lounaani oli kasa lämmitettyjä (tölkki?)maisseja, niitä munakoisonlohkoja (kypsiä) ja pätkittyjä, vihreitä (pakaste)papuja, ei suolaa. Päällä oli pari (pitkää ja sitkeää) timjaminversoa.

Torstaina oli onneksi lisäkkeenä riisiä, joukossa (aivan tarpeetonta) "villiriisiä", mutta perjantaina otin sitten kasvisteni kanssa lautaselle (ylikypsää) kermaperunavuokaa. Nam.

Olin keskellä työpäivää, joten vaikka sauhusin työkavereilleni - jotka kylläkin itse aloittivat hämmästelyn maissikasani nähdessään - niin en mennyt reklamoimaan keittiöön. Taidan laittaa tämän tekstin myös sinne kohtuullisen suuren hotelliketjun keittiöön...

Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Miksei hyvältäkään vaikuttavissa keittiöissä ole minkäänlaisia papuja? Ei edes säilykepapuja, vaikka niitä saisi mistä tahansa Valintatalosta. Miksi pakasteherneenpalot ja säilykemaissi ovat heidän mielestään tarjoiltava ruokalaji? Miksei maissia voisi sitten vaikka hankkia kokonaisina tähkinä? Kysymykset eivät lopu.

Päivän kuvitus kertoo toisesta huvittavuudesta, jota tapaa aika paljon, ja kyseinen hotelli onnistui siinäkin: Jos on tilattu esim. iltapäiväkahvi ns. kahvileivällä eli pullalla ja joku sanoo olevansa munaton, niin sieltä ei tulekaan munatonta pullaa, ei munatonta keksiä, ei suklaata, vaan esim. hedelmiä.

Ilmastoinninmuutoksen ollessa mikä on, jätin torstaina iltapäiväkahvin juomatta ja söin tyytyväisenä hedelmäsalaattini, mutta perjantaina henkilökunta sai (närkästyneenä?) siivota takaisin mandariinin, kiivin, veitsen ja VEGETABLE-kyltin, sillä minulla oli oma donitsi mukanani.

Onneksi (toiveajattelussani?) tilanne varsinkin varsinaisten pääruokien osalta on parantunut huimasti viimeisten 20 vuoden aikana ja näitä "kasvisruokien" tarjoajia on yhä vähemmän. Jo heti eilen illalla sainkin sitten loistavan positiivisen kokemuksen samasta aiheesta:

Juuri ennen suuren ukkosrintaman jakautumista Näsijärven kohdalla nousimme Mustalahden satamassa Wellamo-laivaan ja ajoimme Urpo Lahtisen mökille Ylöjärven puolelle. Meille oli varattu laivallekin ruokaa ja juomaa ja vaikka ei ollut kovasti nälkä, niin jätin paikkani yläkannella ja kävin katsomassa, mitä minulle on varattu.

Oli vaikea uskoa silmiäni, kun tarjottimella oli jäljellä kolmioleipiä, joiden vieressä oli lappu: "ei munaa, ei sieniä, ei sipuleita". En ole ikinä ennen syönyt valmiita kolmioleipiä, sillä vaikka kaikki muut täytteet jättäisi pois, niin majoneesissa on tavallisesti sitä munaa.

Kun Villa Urpon ja tiheän sadekuuron jälkeen pääsimme Rustholliin, niin siellä oli keittiö tehnyt aivan erinomaiset kaksi täytettyä paprikanpuolikasta, sisällä jotain kasviksia ja fetaa ja päällä vielä juustoa. Kun niiden lisäksi otti hyviä uusia perunoita ja pikkasen vielä lisää alkupalojen aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja, niin ateriaa ei voi muuta kuin kehua. Munallisen jälkiruokapiirakan tilalle sain vaniljajäätelöä, jonka munattomuus oli jo tarkistettu keittiössä.

Aivan. Eihän tämä oikeasti ole vaikea asia ja siksi ne omituisuudet jaksavat ihmetyttää, hämmästyttää, naurattaa ja useampipäiväisellä ruokamatkalla jo heikentää oloakin (terveisiä vaan sitten joskus Pajulahden Amica-ravintolaankin...). Eikä tästä ole mikään pakko näin pitkään kirjoittaa, mutta ehkä joku ravintola-alan ammattilaisia kouluttava taho voisi vähitellen tehdä asialle jotain, vaikka vitsailun aiheet siinä samalla vähenisivätkin.

Lähetä kommentti