Nimilappu: MUNATON

Kananmunia syömättömänä ihmisenä olen tottunut siihen, että hyvin tilatussa ja tuotetussa kahvipöydässä löydän omat leivokseni merkittynä lapulla "munaton". Joskus munaton vaihtoehto on vaatimaton keksi kipossa ja kun siinä törröttää nimilappu, on se joidenkin muidenkin mielestä huvittavaa.

Tämä siis usein onnistuu ja tilanne on vuosien myötä parantunut, mutta toisaalta sitä myös tottuu omituisuuksiin: jos iltapäiväkahvilla on muille kakkua, eikä lappua löydy, niin pyytämällä keksiä tai suklaata saa hedelmäsalaatin tai jos kahvi tuodaan ennen kuin on tauon paikka, niin munattoman henkilön jäätelöpuikko löytyy hieman pehmenneenä jääkaapista.

Onko tässä siis narinan paikka? No, voisi tätä vielä petrata. Vieläkin aika monessa paikassa munaton kahvileipä tuottaa vaivaantunutta voivottelua. Minullehan tämä on elämäntapavalinta, enkä oikeasti kärsi, jos jään ilman kakkua, mutta on paljon kananmunalle allergisia, joten heille pitäisi aina olla tieto, sisältävätkö pullat munaa ja mitä sitten on vaihtoehdoksi (usein myös jotain maidotonta, gluteenitonta, sokeritonta ja mautonta).

Minä en siis ole allerginen, mutta edustan tässä pyytämättä heitäkin ja kannustan kaikkia muitakin vaatimaan ruokavalionsa mukaista ruokaa. Vaikka sitä ei aina saisikaan, menee siitä vähitellen viesti perille, että vaihtoehtoja (fiksuja!) voi miettiä etukäteen ja ilmoittaa selvästi, jos kinkkupasteija on ainoa elintarvike, mitä pöytään löytyy.

- Kukas täällä oli se munaton, kysyi keittiötyöntekijä lähestyessään kahvijonoa.