31. maaliskuuta 2007

Miksi lapsemme eivät virvo?

(Nyt ehtii vielä tämän ennen kuin huomenna varmaan ovikello soi...)

Olemme sanoneet lapsillemme, ettemme tue virpomista kuten emme tue pääsiäistäkään sen uskonnollisilta osiltaan. (Vaimo oli tosin taas eilen päätynyt kertomaan lapsille, miksi pääsiäinen on kristityille merkittävä juhla...)

Lasten mielestä on tietysti hauskaa ja houkuttelevaa, jos saisi pukeutua hassusti ja mennä naapureiden ovikelloja soittamaan ja karkkia pyytämään. Ei ole mikään ihme, että lastentarhanopettajat saivat tuon itäsuomalaisen perinteen länsisuomalaisilla höysteillä mukautetun version parikymmentä vuotta sitten niin hyvin leviämään koko maahan. Tiedän jopa yhden adoptioisän, joka ainakin aiemmin ja useampana vuotena peräkkäin pukeutui huiviin ja hameeseen ja sai ihan kohtuullisestikin karkkeja lastensa kanssa kulkiessaan.

Sama ideahan on myynyt hyvin läpi Pohjois-Amerikassa syksyisen pyhäinpäivän modernissa perinteessä ja jos meno tällaisena jatkuu, niin kyllä pian Suomessakin kysellään karkkia tai kepposta. Paitsi meidän lapset.

Tuemme sen sijaan Aitoa Perinteistä Pääsiäiskrääsää eli kevään merkiksi kasvatettavaa ruohoa, mutta erilaiset angloamerikkalaiset puput ja broilerituotannosta pelastetut tiput meiltä puuttuvat. Samoin munista huolimme vain suklaiset ja minä ostin yhden mämmin ja vaimo varmaan taas ensi viikolla keksii, että haluaa tehdä ortodoksiperinteen mukaista pashaa - vegetaarisena tietenkin. Ruokapuolella pääsiäishanukasta pitäisi kyllä joku kerta valmistaa. Tosin tänäkin vuonna taidetaan olla pääsiäiskokolla, mutta olisihan se sielläkin hyvä näytöslaji?

(Oikeasti on törkeää, miten aitojen taiteilijoiden tekijänoikeuksista välittämättä heidän tuotantoaan levitetään intternettiin, mutta kyllä tuokin pätkä on ollut minun mielessäni kaikki nämä vuodet ja sen näkeminen uudelleen oli vähintään yhtä hauskaa kuin ensimmäisellä kerralla.)


Lähetä kommentti