13. toukokuuta 2007

Kansallistunne, nationalismi ja monikulttuurisuus?

Aamulehden perjantain 11.5. Alakerta on Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan ja poliittisen historian opettajan, Sampo Terhon "Suomalaisuus on hyvä keksintö" (ei ilmaisena netissä).

Terho tiivistää, miten Suomessa "kansanhenki" ja "nationalismi" ovat syntyneet 150 vuotta sitten (alkaneessa prosessissa). Snellman, Runeberg, Topelius ja muut lauantaiseuralaiset elivät ja vaikuttivat vaiheessa, jossa Suomessa asuvat pääsivät enemmän tai vähemmän itsenäisiksi päättämään omista asioistaan monen sadan vuoden ruotsalaisten ja venäläisten vallan jälkeen.

Terho, kuten minäkin, on sitä mieltä, että "ilman minkäänlaista kansallistuntoa ja kansalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olisi vaikea kuvitella toimivaa valtiota". Mutta mitäpä sillä valtiolla? "Kansallisvaltio, jossa ihmiset ovat olleet valmiit tarjoamaan toinen toiselleen ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon." Se on jo jonkinlainen syy valtiolle.

No, jos tuo on jo saavutettu, niin voiko kansallisvaltion heittää jo menemään? Ei, sitä voidaan pitää kulissina, kun samanaikaisesti tehdään kaikkea epänationalistista, myydään omaisuutta ulkomaille ja siirretään työ ja tuotanto - ja hyvinvointi - ulkomaille.

Minusta kansallistunne on täysin positiivinen tunne käytännöllisellä tasolla tarkasteltuna. Kuvaus oli jo edellä. Terho kuitenkin haluaa kumota nationalismin arvosteluja hieman epäilyttävillä tavoilla.

"Varsinkin vasemmisto ja vihreät ovat vaatineet nationalismin korvaamista kansainvälisellä solidaarisuudella ja monikulttuurisella yhteiskunnalla." Demariperheessä vihertäväksi sosialistiksi kasvaneena en oikein näe kansainvälistä solidaarisuutta tai monikulttuurisuutta nationalismin ja kaiken sen edustaman hyvän vastakohtina tai vastustajina.

Kansainvälisyys ja kansainvälinen solidaarisuus ovat inter-nationalismia eli itsenäisten valtioiden välistä yhteistyötä. Eivät internationalismin toimijat ole epänationalistisia epävaltioita. Ei kansallisuusaatteen synnyn aikaan hyveeksi nostettu "epäitsekkyys" tai "lähimmäisenrakkaus"kaan tarkoita itsenäisen persoonan häviämistä. Päinvastoin.

"Monikulttuurisuus" on ongelma niille, jotka luulevat, että yhteiskuntaa yhdistävät vain (yksi oikea) uskonto tai vaalea ulkonäkö. Yhteiskunnan tekevät käytännössä ne, jotka asuvat tietyllä alueella ja ovat omistautuneet sen alueen ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen. Sellaisten ihmisten täytyy hyväksyä ihmisten erilaisuus. Erilaisetkin ihmiset voivat löytää yhteisen yhteiskunnan ajatuksen.

Lähetä kommentti