28. lokakuuta 2007

Tampereella lapsetkin ovat parempia

Perjantain 26.10. Aamulehti (ei, en ole nähnyt uutista netissä) uutisoi asiasta, josta olen nähnyt maininnan joskus aiemminkin:

"Tampereella siirretään keskimäärin vähemmän oppilaita erityisopetukseen. Viime vuonna erityisopetuksessa oli 5,5 prosenttia koululaisista. Esimerkiksi Vantaalla prosentti oli 12, Espoossa 10 ja Turussa 9."

Järkyttävintä tässä uutisessa ovat kaupungin virkanaisten lyhyet kommentit: "Tampereen kaupungin erityispalvelupäällikön Leena Salosen mukaan lukuja ei tule tulkita niin, että erityisopetusta kaipaavia lapsia ei autettaisi Tampereella. Oppilaat saattavat saada luokassa samanlaista apua kuin erityisoppilaat, mutta heitä ei ole luokiteltu erityisoppilaiksi."

Totta. Ei ole niin, etteikö erityisopetusta kaipaavia lapsia autettaisi - lainkaan. Meidänkin keskimmäisemme on hyvätasoinen autismi-asperger -luokalla ja saa juuri sellaista tukea oppimiseen ja maailman hahmottamiseen, kuin tarvitsee. Valitettavasti hänen saamisensa sinne ei mennyt noin vain. Jos olisimme toimineet opetustoimen kontaktien, lopulta koulukypsyystestiä arvioineen koulupsykologin käsitysten mukaan, niin poika olisi mennyt ekaluokalle, vaikka kielelliset valmiudet olivat todella huonot. Psykologin mukaan rimaa alapuolelta hipova koulukypsyystesti ei ollut este kouluun menemiselle, vaikka suurin osa pisteistä tuli matemaattisesta osaamisesta...

Vakaasti harkiten otimme mietintäaikaa, eskarivuoden toiseen kertaan ja sinä aikana löytyikin se diagnoosi, josta on meidän käsityksemme mukaan ollut kaikille vain hyötyä, vaikkei sairausdiagnoosi koskaan mikään positiivinen asia olekaan. Kun sitten erityisluokkapaikka ystävällisen rehtorin ystävällisella tuella varmistui (paikkoja oli kolmelle sinäkin vuonna tarjolla koko Tampereella), niin olin vanhempainillassa, jossa kuulin niitä toisia tarinoita.

Kaikki halukkaat lapset eivät pääse ainakaan heti erityisopetukseen. Erityisopetuksen "pitkän tähtäimen tavoitteena" on usein "integroituminen normaaliopetukseen", mutta olen kuullut jo parinkin vanhemman tuskaa siitä, että kaikki on mennyt pieleen, mutta erityisopetukseen ei pääse takaisin.

Ja kyllä, "oppilaat saattavat saada luokassa samanlaista tukea", mutta tästäkin todellisuus kertoo toista: Tampereella ainakin monissa kouluissa myönnetään nihkeästi mahdollisuutta järjestää kouluavustaja, mikä on keino selvitä normaaliluokassa. Usein avustaja on "luokkakohtainen" eli luokassa voi olla useampikin lapsi, joka tarvitsee avustajan tukea ja yhdenkin avustettavan lapsen tilanteessa ei-henkilökohtainen avustaja saattaa olla käytännössä "koulukohtainen" eli käytettävissä vain osittain ja satunnaisesti.

Apulaispormestari Sirkkaliisa Virtanen sanoo lehtijutussa, että "Tampereella ei ole haluttu leimata oppilaita, vaan lähestyä asiaa heidän näkökulmastaan. Erityisoppilaaksi siirtäminen on raskas päätös, eikä sellaista tarvitse tehdä, jos oppilas ei esimerkiksi tarvitse kaikissa aineissa erityisopetusta." Huh huh.

Ensinnäkin "erityisoppilaaksi siirtäminen" ei leimaa lasta sen enempää kuin se, että hän on normaaliluokassa, eikä pysty seuraamaan normaaliopetuksen tahdissa, vaatii suuren osan yli 20 oppilaalle tarkoitetun opettajan huomiosta tai häiritsee ongelmillaan kaikkien muiden koulunkäyntiä. Toiseksi "siirtäminen" (tämänhän voi tehdä myös niin, että mitään siirtoja ei tarvita) ei välttämättä ole mitenkään raskasta ja tämä näkökulma on apulaispormestarin eikä suinkaan "oppilaiden". Apulaispormestari ehkä ajattelee rajallisia budjettivaroja ja kokee raskaana erityisopetuksen järjestämisen. Voi kun kaikki voisivatkin olla mallioppilaita tai edes "tavallisia"!

Valtion tuki erityisopetuksen järjestämisestä on suurempi kuin normaaliopetuksen ja se saakin apulaispormestarin kommentoimaan: "Tampereen mallissa kaupunki saattaa jopa menettää tuloja, mutta silti lapsen etu on tärkein." Huh huh huh.

"Tampereen malli" viittaa ehkä siihen kolmiportaiseen ideaan, joka on jopa julkisesti esillä: "Oppilaan opetus järjestetään ensisijaisesti omassa koulussa tai hallinnollisen yhteistoiminta-alueen koulussa. Mikäli oppilas tarvitsee enemmän tukitoimia kuin näin on mahdollista, järjestetään oppilaan opetus keskitetyssä erityisopetuksessa.". Joka tapauksessa on erittäin törkeää käyttää tuota "lapsen etua" edes noin epäsuorasti.

Lopetan sauhuamiseni tähän - sainpahan tämän kirjoitettua tänne - vielä kun jaksaisi Aamulehteen.

Lähetä kommentti