9. toukokuuta 2007

Ohjatun rentoutumisen raskas tehtävä

Maanantai Hesarissa oli Elämä & Terveys -sivulla Ninni Lehtimäen Näin minä liikun -kolumni (maksullinen juttu), jossa toimittaja kertoo siitä, miten joogatunneilla käytetyistä mielikuvista ja ohjatuista rentoutuksista.

En itse käy joogatunneilla (kirjoittaja ilmeisesti käy, koska hänellä on useita kokemuksia ja kirjoituksessa kohta "olen siirtynyt suosimaan mahdollisimman fyysisiä joogatunteja"), mutta olen kuitenkin sen verran ollut erilaisissa ryhmäjoogaharjoituksissa, että tiedän tilanteen. Myös vedin useamman vuoden joogatunteja ja silloin yleensä myös loppurentoutuksessa puhuin läpi jonkinlaisen rentoutuksen ja sen jälkeen maattiin pari minuuttia hiljaa shava'sanassa (kuolleen asennossa).

Kun itse olen ollut ryhmän jäsen ja rentoutumassa, niin olen usein nukahtanut ohjattuun rentoutukseen ja toisinaan kysynyt jälkikäteen, miten rentoutuksen loppu oli mennyt... Joskus vetäjänä kokeilin sitä, että en puhunutkaan mitään, mutta se ei viikkotuntiryhmässä toiminut yhtä hyvin. Niin osallistujat sanoivat kysyttäessä.

Oikeasti joogan rentoutukseen ei kuulu mikään erityinen mielikuvajuttu, mutta monia se auttaa - rentoutumaan tai nukahtamaan. Shava'sanaan voi kuulua tietynlainen keskittyminen ja oman kehon läpikäyminen (mikä jo itsessään on hyvä harjoitus kehotietoisuuden lisäämiseksi), mutta ei lämpimiä auringonpaisteita tai rantavedessä kellumista, meren pohjan aarteista nyt puhumattakaan.

Muutenkin jooga ei oikeastaan ole mikään ryhmäliikuntalaji, vaan henkilökohtainen harjoitus ja enimmäkseen kannattaisi tehdä itselle eikä ryhmälle tai ryhmän vetäjälle sopivia asanoita, mutta kaikki muuttuu - tai aikansa kutakin, miten sen nyt ottaa.

Tuollainen mielikuvien ohjaus on suggestiota, joka ei ole joogalle vieras käsite, mutta ei varsinaisesti kuulu siihen. Joogan suggestio on pääasiassa autosuggestiota, mitä meditaatio suurelta osin on eli ohjataan omaa mieltä (ja siten osin myös ruumiin toimintoja) mielen sisältöjen: äänien, värien ja muotojen avulla.

Pelkkä shava'sanakin ilman mielikuvia on erittäin tehokas rentouttaja, jos sen tekee oikein: makaa selällään tasaisella, suhteellisen kovalla alustalla, silmät kiinni, käsivarret vartalosta hieman irti kämmenet ylöspäin ja jalat hieman toisistaan erillään. Totesin tuon yksinkertaisen asennon tehon jo joogaan tutustumiseni alkuvuosina, kun Ateenan helteessä ainoa aika päivästä jolloin ihoni oli kuiva eikä hikinen, oli tuon rentoutuksen jälkeen. Sitä voi käyttää joskus myös kun "levoton olo" haittaa nukahtamista, mutta tarkoitus on mennä lattialle vähäksi aikaa rentoutumaan ja sitten takaisin sänkyyn nukkumaan. En itse asiassa muista, että olisin ikinä nukahtanut shava'sanaan rentoutuessani itsekseni asanoiden jälkeen.

Nykyään Suomessakin joogaa pidetään paljolti liikuntana ja esimerkiksi notkeuden lisääjänä, mutta ehkä vielä joskus sen enemmän fyysis-psyykkiset puolet löydetään uudelleen. Se voi myös "hiljentää" mieltä, mutta ei toki niin, ettei "ajattelisi mitään". Se on syvää unta tai kuolema, jos ei mitään ajattele. :-)

Lähetä kommentti