23. lokakuuta 2005

Kylä kasvattaa

Eilen illalla yhdeksän maissa ajattelin lauantai-illan ratoksi viedä roskia ja papereita ulos. Heti huomasin, että leikkipuistossa oli nuorisoa. En kuitenkaan ensimmäiseksi mennyt katsomaan, miten lapsilla menee kun on niin pimeää ja sateista, mutta kun pääsin roska-astioiden luo, niin huomasin, että ison roskasäiliön kansi oli auki ja jätepaperiastia puuttui rivistä...

Noniin, laitoin sitten tavarani siihen ja klompsottelin puukengillä kadun yli sinne lasten leikkipuistoon ja siellähän ne viisi noin 16-vuotiasta poikaa olivat kaljoitelleet ja hakeneet leikkejään varten meiltä jätepaperiastian ja levitelleet papereita lähinnä katoksen alle.

Nuoriso tekee itse tilansa Kaikelle toiminnalle on varmaan perustelunsa ja minä en varmaankaan ollut kovin rakentava tai samalle tasolle asettuva, kun sanoin, että nyt pitää sitten kerätä ne kaikki paperit säiliöön ja viedä säiliö takaisin paikalleen. Joku pojista selitteli että ok, homma hoidossa ja joku yritti vääntää jotain vitsiä, mutta kun en oikeastaan ollut tullut kuuntelemaan teinejä enkä valvomaan heitä, niin menin sitten viemään niitä roskiani ja huomasin tietenkin, että tämä nuorisomme kerma liukesi puistosta toiseen suuntaan.

Silloin tein sen varsinaisen virheen, että lähdin juoksemaan puistoon. Katua ylittäessäni nimittäin saavutin niin hurjan nopeuden, että maan alkaessa puiston puolella viettää, en saanut puukenkiäni enää pysähtymään hiekka-alustalla. Lensin siis aika lahjakkaasti, löin vasemman jalkaholvini puukengän reunaan ja kaaduin oikealle polvelleni niin, että taas meni yhdet farkut puhki ja polvi verille. Jipii.

Kävin hakemassa kompostisankoni, menin sisään, kirosin vaimolle hollantilaiset ja lähdin pyöräilemään. Ajoin harjulle ja kun pääsin alas Tahmelan valtatielle, niin siellähän nämä sankarit seisoivat kadun varressa. Sanoin, että jotain taisi jäädä tekemättä ja nehän lähtivät sitten valumaan takaisinpäin. Kolme meni edellä ja kaksi jälkeenjäänyttä pudotteli täysiä kaljapulloja asfaltille ja kun ne yllättäen hajosivat, niin minä laitoin heidät potkimaan edes pullonkaulat tien sivuun.

Tulin toista kautta ylös kuin nämä harkintakykyiset nuoret ja tietysti totesin, etteivät he olleet tulleet siivoamaan jälkiään, joten minä sitten pistelin ne paperit takaisin astiaan ja vajaat kymmenen keppanapulloa penkille ja mietin, että kirjoittaisinko tästä vaikka intternettiin. On tämä niin hienoa, kun aikuiset kasvattavat lapsensa vastuuntuntoisiksi, niin että he voivat aivan hyvin viettää aikaa ihan omin päin iltaisin vaikka leikkipuistoissa!

Lähetä kommentti