4. heinäkuuta 2005

Isolla rahalla saa helpommin mitä haluaa

Vaimon kanssa ehdimme jo iloita, kun Animalia oli aloittanut asiallisen julistekampanjan koskien eläinten käyttöä ihmisten tarpeettomina tuotantovälineinä.

Eihän se tietenkään niin vaan käy, että ostaisi kampanjan mainostoimistolta ja tilaa (monopoliasemassa olevalta) ulkomainosyhtiöltä - ehei. Sunnuntai-iltana palasimme kotiin ja luimme edellisen päivän lehdet: Ulkomainosyhtiö JCDecaux'n mukaan he saivat "loukkaantuneilta ihmisiltä vuorokaudessa kymmeniä soittoja" (HS 2.7.2005) ja olivat sen vuoksi poistaneet mainokset. Huh huh. Se vasta olikin tehokas kampanja, tavoitti ensimmäisenä päivänä niin paljon ihmisiä, että "loukkaantuneita soittajiakin" oli kymmeniä! Melkoisia soittojakin ne ovat olleet, sillä noin vain mainontayritys peruu kampanjan, jossa ei kaiken järjen mukaan ole mitään erityisen loukkaavaa. Yrityshän oli itse hyväksynyt julisteet levitettäviksi!

Seuraava erikoisuus on se, että "yritykselle tullutta palautetta ei arkistoida" ja siksi yhtiön asiakkuusjohtaja ei "osannut sanoa, mikä mainoksissa oli suututtanut" tai "oliko soittelu mahdollisesti organisoitua". No miten ihmessä sitten tiedetään, että tällaisten sisällöltään tuntemattomien soittojen perusteella tulee purkaa toimeksiantosopimus ja nopeasti? Voiko sellaisen päätöksen tehdä kahvipöytäpuheiden vai tukkimiehen kirjanpidon perusteella? Ehkä yhtiöön onkin soittanut joku häiriintynyt pilasoittaja monta kertaa peräkkäin?

Olisikohan kuitenkin niin, että arvoisaan ulkomainosyhtiöön on ottanut yhteyttä joku heidän muista asiakkaistaan. Joku, joka grillikauden keskellä on ystävällisesti sanonut, että meidän makkaroitamme, hampurilaisiamme ja kananpalojamme ei sitten mainosteta teillä, jos te julkaisette todenmukaisia kuvia eläinten kohtelusta laitumen ja kylmäaltaan väliltä.

Sanomalehdet tietysti uutisoivat tämän kampanjan lopettamisen kertauutisella, mutta kovin paljon tutkivia journalisteja ei taideta tämän savuavan aseen ympärillä nähdä. Taitavat olla nimittäin niiden samojen suurten mainostajien sukset kaikkien kaupallisten tiedotusvälineiden laatikoissa. Ilman suksia ei ole rahaa eikä tehdä journalismia. Yle varmaan huomaa tilanteen vuoden päästä ja pistää uudet kesätoimittajat tuoreiden jälkien perään ja saamme siitä jonkun uuden keskusteluohjelman.

Jos kyseessä oli todellakin muutaman sikafarmarin tai makkarantuottajan organisoima "soittokampanja", niin meillä vaihtoehtoihmisillä ja moraalinvartijoilla ei ole hätäpäivää: Saamalla joitakin kymmeniä ihmisiä soittamaan kaduilla vallitsevista mainoskampanjoista kyseiseen yhtiöön, ne poistetaan välittömästi. Puhelinnumerot ja meiliosoitteet ovat netissä. Organisoinnin voi tehdä vaikka neutraaleissa nyysseissä: sfnet.keskustelu.vegetaristit.

Oman arveluni mukaan tälläkin kertaa oli kuitenkin vain kyse siitä, että rahalla on enemmän valtaa yhteiskunnassa kuin kenelläkään yksilöllä ja ne, jotka hallitsevat riittävää määrää rahaa, voivat vaikka yrittää estää ihmisiä ajattelemasta ruuan tuotantotapoja. Eläköön vapaa markkinatalous!

(Taloussanomien 22.6. mukaan: "Kampanja on Animalialle maksuton. Incognito on hankkinut yhteistyökumppanit, jotka osallistuvat kampanjaan veloituksetta tai nimellisellä veloituksella."

En minä tuota ymmärrä, mutta vaikuttaa siltä, että yhdistyksenä Animalia ei olisi laittanut kampanjaan omia varojaan. Kuka sen sitten maksaa, kun "yhteistyökumppanitkaan" eivät maksa, en tiedä.)

Lähetä kommentti