6. marraskuuta 2005

Lootuksen voima

Yksi kirjoittamiskynnys taas ylittyi, kun lokakuun anna (nro 40) laittoi juttuun Pirkko Mannolasta kuvan Pirkko Mannolasta istumassa puistossa lootusasennossa, padmásanassa, siis jalat ristissä, jalat reisien päällä.

Ei minua se Pirkko Mannola, vaan nimenomaan se istumisasento. Eikä oikeastaan tuollaisessa jutussa, vaan mainonnassa: En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota, mutta mainoskuvissa lootusasennossa tai edes jalat ristissä istuva on kohtuuttoman yleinen suhteessa siihen, miten monet suomalaiset niin oikeasti istuvat.

Ensimmäinen minulle mieleen tuleva juttu oli se Olvi-mainos, missä kaljupääkaveri(?) sai kaljapullon leijumaan itsensä luokse tms. Se oli siis kokonaisvaltainen (huono) vitsi, jossa vitsailtiin tahdon voimalla ja istuminen littyi siihen. Varsinkin viime vuosina risti-istuntaa on nähty pesuaineissa, meikeissä, alkoholittomissa juomissa - ihan missä vaan.

Copyright Liilavati Lootusasento on tietty hyvä asento, siis joihinkin asioihin, lähinnä meditaatioon. Meditaatiossa ei käytetä jalkoja, joten ne voi ihan hyvin "kytkeä pois". Lisäksi meditaatioasennon tulee olla "vakaa ja mukava" (Patanjalin ainoat sanat asanoista: sthira ja sukham) ja sitä padmásana lopulta on.

Kaikki kokeilleet tietävät, että aluksi lootusasento ei ole kovin vakaa, vaan hieman keikkuva, vähintään toinen polvi irti lattiasta - sellainenhan se niissä mainoskuvissa yleensä on, jos jalkateriä on yritetty laittaa reisien päälle. Samoin kaikki voivat myös kuvitella, että aluksi se ei ole kovin mukavakaan. Minullekin, vaikka olen aina "pystynyt" istumaan jalat ristissä, kesti aikansa, ennen kuin esim. tunnin istunto lootusasennossa oli ihan mukavaa. Tästäkin on tietysti juttua netissä.

Ihminen kuitenkin tottuu kaikkeen ja lopulta lootusasento on sellainen paketti, että siinä on todella hyvä istua pitkään ja tukevasti ja vaikka vähän heiluttaisi, niin jalat eivät ainakaan liiku. Asennon nimen taustaksihan usein annetaan vertauskuva lootuksesta: Lootus kasvaa mutapohjaisen lammen mutaisen veden läpi, mutta veden pinnalla sen terälehdet ovat silti säihkyvän puhtaat. Vastaavasti tuossa jooga-asennossa on helpoin irroittaa mieli tästä maailmasta ja ohjata sisäänpäin. (Tuon puhtausominaisuuden ovat muuten löytäneet jotkut materiaali-insinööritkin, sillä luin joskus jonkun uutisen siitä, miten on saatu kehitettyä likaa hylkiviä pintoja tutkimalla lootuksen terälehden pintaa - olivatkin nanoteknikkoja.)

Mutta miten nämä risti-istujat ovat päätyneet suomalaiseen (ja globaalin kapitalismin) mainontakuvastoon? Onko lootusasennossa istuvassa ihmisessä jotain niin arkkityyppistä, että vaikka se on useimmille tässä kulttuurissa tosi vierasta ja outoa - mitä mielikuvaa ei kai massatuotteisiin yleensä haluta liittää, niin silti kuva menee täysillä läpi kopyiltä ja aadeiltä ja testiraadeilta? Onko Aasian suuri väestömäärä saanut jossain vaiheessa aikaan morfogeneettisen kentän vinksahduksen? Onko tässä vain suuri salaliitto? Kysymyksiä, kysymyksiä, mutta mainosmaailma ei varmasti vastaa.

Varsinkaan kukaan ei vastaa, kun sanon, että oikeasti on törkeää hyödyntää muiden maailmankatsomusten pyhää kuvastoa triviaaliin mainontaan. Minulle jooga ei ole kristinuskoon verrattavaa uskontoa, mutta pitäisin vastaavana tilannetta, missä naulafirma oikeasti mainostaisi nelituumaisen pitävyyttä ristinpuussa - mikä vitsinä juuri televisiossa esitettiin. Toisten pyhien asioiden pilkkaaminen on aina niin hauskaa eikä mitään muita arvoja taloudellisen hyödyn ja saavutuksen rinnalla enää ole.

Hienoa tässä maailmassa on se, että jooga on nykyään todella suosittua. Ei pelkästään Pirkko Mannola, vaan juuri vähän aikaa sitten kirjailija Maria Peura sanoi lehtijutussa harjoittavansa joogaa ja yllättäen kuvaaja oli saanut hänet istumaan jalat ristissä. Näin se käy.

Lähetä kommentti