19. toukokuuta 2005

Miesnäkökulma adoptioon?

Jostain syystä minulta ei tavallisesti kysytä miesnäkökulmaa yhtään mihinkään, mutta aina silloin tällöin päädyn sellaista esittämään - tavallisesti adoptiosta.

Adoptio on ns. mielenkiintoinen aihe, koska se on aivan tavallinen asia saada perheeseen lapsi, mutta kun adoptio kuitenkin on perinteisestä ja yleisestä poikkeava ilmiö*, niin se herättää kaikenlaisia ajatuksia.

Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään ja saavat tilaisuuden miettiä kaikenlaisia perusasioita, jotka usein voidaan ohittaa kokonaan. Miksi haluamme lapsia? Millaisia lapsia haluamme? Olemmeko me tarpeeksi hyviä vanhemmiksi? jne. jne.

Kansainvälinen adoptio on yleistynyt Suomessakin, mutta toki se on täälläkin paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jos Suomeen on tullut 2500 lasta ulkomailta ja Ruotsiin 40 000, niin eihän tilanteita voi edes verrata toisiinsa.

Intternetti on tietty antanut loistavan välineen myös adoptioihmisten keskinäiselle yhteydenpidolle. Tässäkin toimii netin nykyinen hyvä tavoitettavuus ja matala julkaisukynnys: nettisivut, postituslistat ja nyt blogit. Muuten me tuhat adoptiovanhempaa olisimme hajallamme ympäri Suomea, mutta netti tekee meistä tuttuja keskenämme ja sitten aina siellä täällä tavataan kasvokkain.

Miksi keskustelijat kuitenkin ovat naisia? Missä ovat kaikki adoptioisät kun adoptio kuitenkin antaa usein hyvät mahdollisuudet isän ja äidin tasa-arvoiseen osallistumiseen koko vanhemmaksituloprosessiin? No missä ovat kaikki miehet kansalaisopistojen kursseilta (veneenrakennusta ei lasketa) tai mistään muualtakaan, missä tehdään jotain järkevää? En minä vain tiedä, mutta naiset tekevät paljon enemmän kaikkia tärkeitä ja järkeviä asioita - näin ainakin minun kokemukseni mukaan.

Toisaalta olen viimeisiä korostamaan miesten ja naisten välisiä eroja, mutta havainnot voisi laittaa ihan numeroiksikin ilman mitään arvoasetelmaa. Adoptiokin on usein "naisten asia", naiset hoitavat käytännön asioita adoptioprosessin edetessä usein miehiä enemmän, eikä se tarkoita, että miehet eivät olisi täysillä mukana perheensä kasvattamisessa.

Tällainen tämä miesnäkökulma nyt oli: kuiva ja pitkä. Ei tunteita eikä henkilökohtaisia kokemuksia. Ja kohta aletaan katsoa er:ää.

*Adoptio ei siis ole mikään uusi tai poikkeava asia, vaan on varsin tavallista ja perinteistä ihmiselle pitää huolta sellaisista lapsista, joiden biologinen vanhempi ei itse ole. Adoptio eli virallinen vanhemmuus vain antaa selkeämmät raamit tälle huolenpidolle.

Lähetä kommentti