Tekstit

Kiinassa sana rehellinen tarkoittaa tyhmää?

No ei sentään. Kuulin tuollaisen viisauden eilen, kun projektipäivän yksi luennoitsija halusi puhua Kulttuurien Eroista. Aika monet ovat varmaan huomanneet, että aika monet globaalin talouden globaalit toimijat ovat huomanneet, että asiat ja varsinkin kommunikaatio toimii eri tavalla eri puolilla maailmaa. Hyvä sinänsä, että huomataan, miten ihmiskunta on kehittynyt eri tavoilla eri kulmilla tätä pyöreää palloamme. Eilinen luennoitsijakin oli oikeasti hyvä - hyvä varmaan työssään (olen nähnyt vain hänen oman esityksensä asiasta) ja jopa niin hyvä tämänpäiväisessä aiheessaan, että kommunikaatiosta puhuessaan kertoi myös, miten Mäntässä asuvat ihmiset saattaisivat ymmärtää häntä eri tavalla ja Oulussa asuvien ihmisten hän tietää ymmärtävän eri tavalla. Jostain kumman syystä kuitenkaan mänttäläisten tai oululaisten tavasta ymmärtää tai väärinymmärryksen syistä tai seurauksista ei kerrottu sen enempää "hassuja" negatiivisia tarinoita. Jostain kumman syystä "viisaudet...

Oi tempura, oi mureus!

Kommentoin juuri tämänpäiväisessä Aamulehdessä ollut kolumnia , mutta kun Aamulehti nyt julkaisee, mitä julkaisee, niin laitan suoraan tänne talteen. Jos on vaikea ymmärtää, niin lukekaa kaikki linkit, sulkekaa kone ja menkään nukkumaan. Minuakin ällöttää moni asia nykyisessäkin menossa, mutta kun en ole koskaan pitänyt ketään kääkkänä tai miettinyt, olenko kääkkä vai en, niin en ole lainkaan varma, onko tässä mitään uutta tai median kuluttajien ikään liittyvää. Noin 15 vuotta sitten olin ystävieni luona aloittamassa rauhallista kaupunkijuhannusta ja tunnelmaa loi Ylen radiokanava, jossa jo silloin suositun juontajan ohjelmaan sai myös soittaa. Tavallinen suomalainen nuori mies soitti sinne, juontaja kyseli onko tyttöystävää ja olimme kaikki suu auki, kun seuraava kysymys tyttöystävästä oli: "Ootko päässyt jo kokeileen?" Panin juontajan nimen mieleen ja nykyään hän on myös kansanedustaja. Tämä on tätä. Mikään ei ole mitään, ellei "ylitä" sitä, mitä joku toi...

Kuusi väriä: Violetti

Kuva
Viikko sitten lauantaina saimme papukauppiaaltamme Tammelan torilta myös mangoldia kilon pussin kahdella eurolla. No, stamppottiahan piti sitten tehdä. Viime tingassa (lue: puoli kuudelta) menimme Lielahden City-marketiin ja vaikka myymälässä oli tilaa tehdä ostoksia, niin perunoiden valitseminen ei ollut helppoa. Valmiiksi pakatuista Pirkka-perunoista olivat punaisen pussin eli jauhoiset perunat loppu ja jäljellä olevat pussit tuntuivat sisältävän pehmeitä perunoita. Siirryin irtoperunoiden laarille ja ehdin kokeilla perunoita, kun vieressäni ollut asiakas sanoi: "Ne on kaikki pehmeitä, eikö olekin?" Niin oli. Palasin siis takaisin valmiiksi pakattujen perunoiden puolelle ja huomasin, että jos kaivan alimmaisen keltaisen pussin kasan pohjalta, niin perunat eivät ole pehmeitä. Kun "punaisia" ei ollut, otin "keltaista" eli Nicolaa, joka on suosikkilajikkeitamme, yleensä luomuna ja usein vähän liian kiinteää, kun nyt edelleenkin tavoitteena oli se stamp...

Nirsovege valittaa eli Avoin kirje ravintola-alan ammattilaisille

Kuva
Arvoisa ravintola-alan ammattilainen, Kaikkien näiden vuosien jälkeen NYT on tullut se hetki, jolloin KIRJOITAN tästä käsittämättömyydestä, joka (meidänkin) maassamme vallitsee ja josta olen aika monta kertaa viimeisten 20 vuoden aikana PUHUNUT: Ravintola-alan ammattilaiset osaavat tehdä aina usein aika älyttömän huonoa "kasvisruokaa", varsinkin, jos ruokaan liittyy jotain lisätoiveita. Tapahtui nimittäin tällä viikolla, että työnantajani oli järjestänyt kehityspäivät paikalliseen hotelliin. Lounaita varten sinne oli välitetty ruokatoiveeni, jotka kieltämättä ovat monen suomalaisen mielestä erikoiset. Olen nimittäin laktovegetaari, joka ei syö sieniä eikä sipuleita. Kun ensimmäisen lounaan aika tuli ja noutopöydän läpivilkaisun jälkeen pysäytin henkilökuntaan kuuluvan henkilön, niin vastaus kysymykseeni "mitä minulle on varattu tai tehty" oli: "Mitä sä haluat?". Houkutteleva kysymys kieltämättä, mutta kertoi heti, että minulle (ja ilmeisesti kahde...

Älkää soutako niin kuin minä soudan

Minulle pääministeri Vanhasen tekstari - vai mikä se 32 sanan ja neljän kirjoitusvirheen viesti nyt olikaan - ikävästi vain vahvisti yhtä kuvaa, mikä minulla on poliittisesta eliitistä isommissa ja pienemmissä piireissä: Ihmiset ja puolueet ovat hankkineet itselleen aseman "ajaakseen yhteisiä asioita", mutta saavutettuaan jotain ne ja he alkavat pelata sisäpiirin peliä. Vaikka valtaanpääsy näyttää tapahtuneen vapaassa demokratiassa, niin piirin kokoonnuttua asiat ja valta eivät enää kuulukaan kansalle. Jos tästä nyt jotain hyvää yrittää keksiä, niin tänä vuonna ei toivottavasti tarvita muita heinäkuun hölmöysuutisia (pakeneva leijona, karannut sonni jne.), kun meillä on herra pääministeri, joka jaksaa "viihdyttää" meitä kansalaisia. On käsittämätöntä ja yhtä aikaa hyvin ymmärrettävää, miten meillä voi olla tällainen pääministeri - ja muukin hallitus... - kuin mitä meillä nyt seuraavat neljä vuotta on. Yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat blogikirjoitust...

Aika pandiitteja

Olen erinomaisen pitkän lomani aikana lukenut vain yhtä kirjaa... Siinä oikea intialainen pandiitti (nobelisti) kirjoittaa mielenkiintoisia asioita intialaisuudesta, joten siitä ehkä myöhemmin. Tällä kertaa siis keskitymme vain sanaan pandiitti. Jossain loman alkuvaiheissa nimittäin luin Hesarista kirja-arvostelun, jossa arvostelun kirjoittaja halusi sanoa kirjan kirjoittajan olevan "pundit". Nojoojoo, asiantuntija, oppinut, mutta kyllähän meille jo koulussa opetettiin sana pandiitti, minkä kirjoitusasun lapsuuteni autoritaarinen tietolähde eli Otavan Pieni tietosanakirja vahvistaa. Jos haluaisi lyhentää arkaaista Pienen tietosanakirjan kirjoitustapaa("inflatsiooni"), niin ehkä pandit, mutta ei u:ta, kiitos, sehän on vain englantilaisen siirtokirjoituksen yritys saada ääntämykseen a. Taivuttamisen kannalta valmiiksi pitkä muoto on kätevämpi: pandiitteihin - panditeihin. Hesarin juttuun (eikös ole tarkka viite!) oli jopa laitettu pieni selitys siitä, mitä ...

Teini-ikäisen omistajan huolet ja hauskuudet

Kuva
Purin lomapäivän rauhassa kuistin laudoituksia ja poika irrotteli nauloja kun naapurin pihasta kuului koiran haukuntaa. - Onko se meidän? Olihan se. Nimi tai komento ei vaikuttanut mitään. Kiersin kadun kautta, niin siellä meidän pikku Pindamme kiiti aivan mahdotonta laukkaa ja kävi välillä juomassa etanoiden pyydystyskupista... Ilmeisesti nyt oli hyvä päivä sille kokeilulle... "Pienen" jahtaamisen jälkeen Pinda antoi periksi ja luimisteli perässä sisään. Hyvästi vapaus! Tänään oli siis hyvä päivä myös sisäarestille. Parin tunnin jälkeen tottelevaisuutta oli aivan uudenlainen määrä ja kun vein tunnetulle aidanalituspaikalle (johon saattaa tulla verkkoa lähiaikoina) ja sanoin "ei", niin tuloksena oli jälleen kieriskelyä selällään. Näin on ehkä onnistuttu myös oppimaan jotain - toivottavasti tuo kuolleista etanoista haudutettu liemi tekee tehtävänsä - ainakin hengitys haisee vielä mahtavasti...

Mitä tapahtui Suomessa 1. heinäkuuta 2007?

Kuva
Tulin siis eilen vilkaisseeni tänne blogiini ja löysin kävijätilastoista hauskoja piikkejä: Suuri osa tuosta selittyy pienellä perusliikenteellä ja tiedän, mitä on tapahtunut 15. päivä, mutta mitä tapahtui 1. heinäkuuta?

Unter den Linden

Kesä on tuntunut tosi kesältä ja perjantai-iltana, kun muutaman viikon tauon jälkeen kävelin kaupungissa illalla, ihmettelin hetken, että mikä raikas tuoksu leijuu Tammelan puistokadun pohjoispäässä. Lehmuksenkukathan ne.

Vakiintuneet stereotypiat jatkavat vahvistumistaan

Tuskin olin saanut aamukahvit sisääni eilisen artikkeliarvosteluni jälkeen, kun tämän päivän lehdestä raportoitiin saman ilmiön taas yhdestä ilmentymästä: Riina Kaarla on tehnyt lastenkirjan Isä rakentaa . Ilmeisesti enemmän tai vähemmän fiktiivisessä kirjassa isä rakentaa (onko tälle vaihtoehtoa?), joten äiti ja lapset viettävät kesää maalla. Yllättäen(?) perheessä on kolme poikaa ja niinpä "pojat samastuvat isän rakennusurakkaan ja tekevät kesän mittaan omia majoja, telttoja ja muita asumuksia". Muuten minulle on ihan sama, mitä sukupuolta lapset ovat, mutta tuossa perheessä olisi kyllä saanut olla tyttö! Onneksi Veera-kirjoissa on tyttö, joka on kiinnostunut ja tietää kaikenlaisista asioista.

Joka toimittajan sisällä asuu pieni sukupuoliluokittelija?

Aamulehden etusivulla oli tiistaina (12.6.) pysäyttävä otsikko: Joka pojan sisällä asuu pieni muotoilija. Etusivun 11 riviin on saatu otsikon lisäksi kolme kertaa sana "pojan" ja kerran vielä "poikien". Itse sivun pituinen juttu on ihan kiva, kertoo kangasalalaisen Jari Hämäläisen ja hänen vaimonsa, Anu Pellisen kokoamasta näyttelystä Tampereen Verkarannassa . Siellä on Jari Hämäläisen ja muiden tekemiä puisia leikkiautoja (pikkuautoja) ja Hämäläisen ja Pellisen kolmen pojan tekemiä autopiirustuksia. Kiva niin ja kiva, että Hämäläinen tykkää tehdä leikkiautoja ja että heillä on kolme poikaa ja että Pellinen tykkää jopa järjestää näyttelyn perheensä autoharrastuksesta, mutta, mutta: Eikö tyttöjen sisällä "asu pientä muotoilijaa"? Ei, ei, eihän jutussa niin sanota eikä se, että sanoo voikukkaa keltaiseksi, tarkoita, että leinikit eivät olisi keltaisia. Mutta, mutta: Eikö tätä nyt ole kuultu tarpeeksi: Pojat tykkäävät autoista ja ovat luovia. Tytöt tyk...

Paastopäivänä helle loppua saa

Maanantaina näyttää olevan taas ekadashii , ja ainakin näin muutamaa päivää aiemmin Ilmatieteen laitoksenkin mukaan silloin myös tämä lämpöaalto katkeaa. (Poistin sääsymbolien kuvan, kun Ilmatieteen laitos ei enää tuottanut kyseisen viikon ennustetta... sää kyllä viileni siinä maanantain paikkeilla...)

Hard * * rock * * suvivirsi

Kevätjuhlakoordinaatio on mennyt hyvin sikäli, että nuorimman tarhakevätjuhla oli eilen illalla, vanhimman koulussa tänä iltana ja keskimmäisen koulussa huomenna. Työkaverille jo sanoinkin, että tämä kevätsesonki on sikäli helpompi, ettei ole (kai?) olemassa pikkukevätjuhlia. Helpoksi näitä juhlia ei kuitenkaan tee tämä nykyinen populaarikulttuurin vaihe, jota elämme, halusimme tai emme. Tiedättehän sen viimevuotisen euroviisvuoittajan? (2-100 vuotta sitten tuolla kysymyksellä olisi ollut ihan erilainen merkitys.) Eilen tarhan takapihalla, ensimmäisen kesäillan alettua, rastin henkilökunta jakoi mehujäät ja sitten eskarilaiset esittivät ohjelmaa. Kyllä. Poikien bändi "soitti" koskettimia, lelukitaraa, mandoliinia, sekalaista lyömäsoitinkokoelmaa ja solistilla oli mielenkiintoinen teipattu mikkiständi, jossa oli monitori ja main speaker samassa jalustalaatikossa. Solistin "ohjaavan valonsa menettäneet lampaat" olivat hieman vielä enemmän hukassa kuin tavallisessa...

Tarkoituksenmukaisuuttahan se kaikki vain on

Jotkut mielipiteenilmaisijat ovat esittäneet vastamielipiteitä hallituspuolueiden kaavailemia päivähoitomaksuluokkien uudistustoimenpiteitä vastaan. Turhaan, sanon minä. Kysehän on vain siitä, lasten päivähoito-oikeuden käyttämistä ohjataan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi ottamalla käyttöön kokopäivähoidon vähimmäismaksu . Kuitenkin nytkin varmistetaan, että palvelut säilyvät kaikkien saatavilla ja samalla järjestelmää uudistetaan niin, etteivät asiakasmaksut johda epätarkoituksenmukaisiin hoitovalintoihin . Voisiko kehitys kehittyä enää parempaan suuntaan! Joku voisi erehtyä luulemaan, että kyse on rahasta, mutta ei, kuten valtionvarainministeri Katainen sen eduskunnassa selvästi sanoi: Tavoitteena on se, että niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat tai toinen vanhempi on kotona ja joilla ei ole sosiaalisia rajoitteita esimerkiksi, voisivat nykyistä enempi tehdä valinnan ja käyttää maksutonta puolipäivähoitoa. Tässähän vain lisätään valinnanvapauden mahdollisuuksia nykyis...

Sykliset trendit

Kuva
Samin bloggaus pisti mutkin kokeilemaan netin (haku- ja uutispalvelujen) Google-trendejä ja hauskaahan se on leikkiä hakusanoilla. Hot trends -listalla on joitakin selviä manipulointeja, mutta tuolla hakusivulla voi löytää kaikkea mieleenkiintoista, esimerkiksi vuosittain toistuvia trendipiikkejä:

Late Lammas sunnuntaina!

Kuva
TV2:n lastenohjelmien toimitus tekee taas kulttuuriteon, kun alkaa näyttää sunnuntaisin Late Lammasta eli Aardman Animationsin Shaun the Sheepiä ! Jos tapanasi ei ole katsella lastenohelmia sunnuntaiaamuisin, mutta arvostat hyvää animaatiota, niin laita levylle - klo 9.40 siis. JK. Tämä yksittäinen kirjoitus on edelleenkin nyt lokakuussa 2009 Googlen "Late Lammas" haulla viiden suosituimman joukossa ja väkeä lappaa. Jos olet töpsähtänyt blogiini tämän vuoksi, voit toki löytää täältä jotain kivaa vaikkei täällä mitään tämän enempää itse Late Lampaasta olekaan, mutta olisi tosi kiva, jos kirjoittaisit tuonne kommentteihin, mitä itse tiedät tai ajattelet Late Lampaasta ja mitä siitä netistä etsit. Nykyäänhän Late Lammasta voi ostaa myös DVD:illä ja netistä löytyy ainakin yksi täysin laillinen versio katsottavaksi !

Naarmuja 1: Kivi metsässä

Kuva
Aamulla klo 4.47 koira haukkui alakerrassa. Raahustin katsomaan ja kun totesin kaiken olevan OK, suosittelin nukkumista. Puoli seitsemältä heräsin taas koiraan, otin vaatteita mukaan ja totesin kaiken olevan edelleenkin OK, s.o. ei pissoja tai kakkoja lattialla. Kärsivällisen koiran katsellessa sain vaatteet päälleni, banaanin sisääni (sai koirakin vähän banaania) ja puolessa tunnissa olimme täällä metsän "keskellä". Kirjoitan tätä oikeasti (oikeasti!) metsässä, mutta tässä Kaupin kallion itäisellä rinteellä istuessani en onnistunut saamaan suoraa nettiyheyttä (ei 3G:tä täällä), joten siirrän tämän myöhemmin puhelimesta nettiin... Kyllä kannatti tulla tänne . Kaupunki on toki vielä melkoinen humina tuolla kallion takana ja äänimaisemaa dominoivat varikset ja järveltä kuuluvat lokit. Jälkimmäiset assosioin välittömästi äänien suunnalla olevaan kaatopaikkaan ja muutenkin lokkien laulu ja nämä variksenmarjan varvut eivät jotenkin kuulu yhteen. Silti tämä on minulle Oi...

Kansallistunne, nationalismi ja monikulttuurisuus?

Aamulehden perjantain 11.5. Alakerta on Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan ja poliittisen historian opettajan, Sampo Terhon "Suomalaisuus on hyvä keksintö" (ei ilmaisena netissä). Terho tiivistää, miten Suomessa "kansanhenki" ja "nationalismi" ovat syntyneet 150 vuotta sitten (alkaneessa prosessissa). Snellman , Runeberg , Topelius ja muut lauantaiseuralaiset elivät ja vaikuttivat vaiheessa, jossa Suomessa asuvat pääsivät enemmän tai vähemmän itsenäisiksi päättämään omista asioistaan monen sadan vuoden ruotsalaisten ja venäläisten vallan jälkeen. Terho, kuten minäkin, on sitä mieltä, että "ilman minkäänlaista kansallistuntoa ja kansalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olisi vaikea kuvitella toimivaa valtiota". Mutta mitäpä sillä valtiolla? "Kansallisvaltio, jossa ihmiset ovat olleet valmiit tarjoamaan toinen toiselleen ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon." Se on jo jonkinlainen syy valtiolle. No, jos tuo on jo saavutettu,...

Siitä sambaria, mitä kaapista löytyy

Kuva
Ehdin jo tänään aloittaa lohkoperunoiden valmistuksen (tytär kuori siis...) kun vielä ideoin illallisen kokonaisuutta. Silloin tuli mieleen kaapissa oleva sambar masala -paketti. Sambar on siis etelä-intialainen kasvisruoka, hyvin samantapainen kuin karrit ja sabjit. Masalapaketin kyljessä on jopa resepti: "Pese ja pilko 500 g kasviksia kuten munakoisoa, rumpukeppejä (tälle suomenkielinen nimi: Moringa oleifera , drumstick), kesäkurpitsaa, perunoita, herneitä, kukkakaalia jne.. Keitä 200 g puolikkaiksi kuorittuja kyyhkynherneitä (no ei varmasti löydy tolla nimellä kaupasta, mutta "toor dal" tai "split pigeon peas" voi auttaa) 8 dl:ssa vettä 40 minuuttia. Säilytä vesi. Liota 50 g tamarindia 1 dl:ssa vettä, siivilöi massa eroon ja sekoita daaliin. Paista erikseen 100 g pilkottuja tomaatteja, lisää kasvikset, 20 g sambar masalaa, suolaa ja jatka paistamista 5 min. Sekoita kasvikset daaliin ja veteen ja anna kiehua hiljaa 20 min." Kas noin. Meillä ei tok...

Ohjatun rentoutumisen raskas tehtävä

Maanantai Hesarissa oli Elämä & Terveys -sivulla Ninni Lehtimäen Näin minä liikun -kolumni ( maksullinen juttu ), jossa toimittaja kertoo siitä, miten joogatunneilla käytetyistä mielikuvista ja ohjatuista rentoutuksista. En itse käy joogatunneilla (kirjoittaja ilmeisesti käy, koska hänellä on useita kokemuksia ja kirjoituksessa kohta "olen siirtynyt suosimaan mahdollisimman fyysisiä joogatunteja"), mutta olen kuitenkin sen verran ollut erilaisissa ryhmäjoogaharjoituksissa, että tiedän tilanteen. Myös vedin useamman vuoden joogatunteja ja silloin yleensä myös loppurentoutuksessa puhuin läpi jonkinlaisen rentoutuksen ja sen jälkeen maattiin pari minuuttia hiljaa shava'sanassa (kuolleen asennossa). Kun itse olen ollut ryhmän jäsen ja rentoutumassa, niin olen usein nukahtanut ohjattuun rentoutukseen ja toisinaan kysynyt jälkikäteen, miten rentoutuksen loppu oli mennyt... Joskus vetäjänä kokeilin sitä, että en puhunutkaan mitään, mutta se ei viikkotuntiryhmässä toiminu...