Pikkukiviä

Niinpä. Kieli on kai aina muuttunut, ja luultavasti aina "vanhemmat" ja vanhemmat ihmiset ovat kauhistelleet sitä, kun kieli onkin ollut erilainen kuin esimerkiksi heidän lapsuudessaan. Sitä perinnettähän minäkin yritän jatkaa. Tarkkanäköiset ovat varmaan huomanneet, että anglismit ovat viime vuosikymmeninä jyränneet - sinoismit, arabismit ja banglismit ovat vielä ainakin selkeästi vähäisempiä. Kaikki kai kuitenkin edelleenkin muuttuu, vaikka englannista tulisikin oikea maailmankieli. Kyllähän ne tarttuvat korvaan ja jäävät synapseihin ja palaavat mieleen, kun esimerkiksi brittielokuvassa manataan autoa, joka jättää tielle. Lisäksi meilläkin, kun aikuiset katselevat kaikenlaisia nuortensarjoja (vaikka emme ikinuoria kuvittelekaan olevamme), niin niitä pikku tilkeäänteitä kuulee televisiosta ihan kohtuullisen paljon. Daa'a. Eniten olen kuitenkin ihastunut siihen "iiu"-äänteeseen, jonka kirjoitusasua en nyt ala arvailla. (Eiks tää oo vähä iiu koko juttu?)

Kyllä. Ne, jotka eivät ole meitä vielä tavanneet, eivät varmaankaan ole kuulleet, että hankimme koiran. Kyllä. Ongelmiahan se tietää. Varsinkin, kun pitää keksiä koiralle nimi. Kun olemme hankkineet lapsia, niin heillä on onneksi ollut jo hyvät nimet valmiina, mutta tiedättehän ne rotukoirien hienot nimet - eihän niitä ole edes tarkoitettu nelijalkaisen kutsumanimeksi. Periaatteita meillä on tietysti tähänkin aiheeseen, ainakin yksi: en halua koiralle ihmisen nimeä. Jostain syystä vaimokin nauroi, kun kerroin lapsuudessani naapurilla olleesta samojedista, jonka nimi oli Ilari. Eikä huvittavuus varmaankaan johtunut nimen kolmesta tavusta. Nimellähän on paljon käytännöllisiä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, kaksitavuinen on hyvä, kolmetavuinen ei niin hyvä. Periaatteista huolimatta Peppi kuitenkin oli viimeisten kahden nimen joukossa. Toinen oli hätäpäissä mukaan väännetty Prana - tiedättehän sen, joka on Apanan ja Udanan välissä vai miten se meni. Kirjoitus- ja ääntämisasua oli yks...

(Luettuasi tämän) Ota mukava asento tuolissasi ja sulje silmäsi. Ajattele mielessäsi jokin esine, jonka koon tunnet tässä reaalimaailmassa, esimerkiksi tikkuaski. Kuvittele esine niin, että näet sen kokonaan (tässä tarvittaisiin nyt niitä visuaalisia ihmisiä - missä olet Hannu?). Anna esineen mielikuvan mielessäsi muuttua suuremmaksi ja suuremmaksi kuitenkin niin, että näet sen kokonaan. Jos alkuperäinen tikkuaski on noin 5 x 4 x 1,5 cm, niin miten isoksi voit kuvitella sen mielessäsi kokonaisena. Vastaukseksi ei käy "äärettömän" suureksi, sillä se pitää nähdä kokonaan ja sitä ei verrata vaikkapa tikkuaskin vieressä olevaan Jupiteriin, sillä niiden olisi pitänyt olla alunperin samassa mittakaavassa ja jos tikkuaski kasvaa nelinkertaiseksi, niin Jupiterinkin olisi pitänyt kasvaa. :-)

Tänään tuli taas vaimon kanssa esille se, että pitäisikö Aamulehden siteeraaminen kieltää aamuisin ja pilattaisiin päivä vasta korkeintaan iltapäivällä. Tällä kertaa vika ei oikeastaan ole Aamulehdessä, se vaan sattuu kirjoittamaan etusivullaan "kokeilusta", missä paikallisen, pienen Olkahisten koulun rehtori Pasi Ragnell "päätti viime keväänä jakaa ekaluokkalaiset eri luokkiin sukupuolensa perusteella". Kyllä, yksi poikaluokka ja yksi tyttöluokka. "- Ajatus lähti tutkimuksesta, jonka mukaan kolmasluokkalaiset pojat pärjäävät kaikilla äidinkielen osa-alueilla tyttöjä huonommin. Mietin, voisiko koulu tehdä asialle jotain." Joku voisi ajatella, että opetusta voisi kehittää tai tehostaa, mutta josta kumman ei niin yllättävästi syystä herra rehtorille oli tullut mieleen laittaa tytöt ja pojat erikseen. Siitähän se tutkimuskin kertoi, että sukupuolessa se ero on! No, kahden vuoden päästä sitten nähdään, kun Olkahisten kattava näyte-erä osoittaa, onko eroa...

"Voiks sä olla? Vaikka perjantaina." Mitä nuorison eksistentiaalisen epävarmuuden varmistelua tämä nyt on? Kun esikoisemme meni tarhaan viisivuotiaana, niin hänen kieleensä tuli myös ilmaisu "voiks sä olla mun kaa?". Aina nipottavina ja ärsyttävinä vanhempina selitimme hänelle tuonkin ilmaisun auki ja siis kerroimme, että "kaa" on Oikeasti "kanssa" ja ne lapset tarkoittavat leikkimistä. Samalla kerroimme eksklusiivisten (päivä)suhteiden iloista ja haitoista ja olimme myohemmin iloisia kuullessamme, että lapsemme usein kysyy moniltakin lapsilta, että "voiks sä olla mun kaa". Siinäkin liika on kuitenkin liikaa... No, viime talvena tuo meidän kolmasluokkalainen saattoi kertoa akuutista tilanteesta tai päivän tapahtumista, joissa joku olisi kysynyt "voiks sä/se olla?". Jaha, kertomuksesta siis puuttuu se "mun kaa", lisääpä se nyt siihen, me opastimme. Vaan turhaa, ah niin turhaa tämä viisastelu on, sillä kun vi...

Aamulehden mielipidesivulla nimimerkki Ällistynyt tekstasi eilen näin: Näkövammainen Koskikeskuksen edessä torstaina: keppi nippuun ja takataskuun, polkupyörä telineestä ja liikenteeseen! Niinpä, erikoiselta se kuulostaa, mutta vaikea mennä sanomaan mitään. Voihan se kuitenkin joka tapauksessa olla, ihan näin vain maallikkona ajatellen, että on helpompi ajaa polkupyörällä keppi takataskussa kuin eteen sojottaen? (Tämä aihepiiri palasi mieleen, kun mietin, että pitäisikö tuon meidän nuorimmaisen antaa enemmän leikkiä sillä kepillään, koska sen käytön harjoitteleminen on kuitenkin hyvästä. Kukaan normaaliälyinen ulkopuolinen ei tuosta vaan tai edes pitkään tarkkailemalla huomaa, että tällä kuusivuotiaalla on paha näkövamma, joten kepin käyttäminen myös viestii ulkopuoliselle, että esim. kommunikaatio ei aina onnistu käsimerkein tai ilmein. Toisaalta kalliolla juokseva, valkoista keppiä käyttävä lapsi on taas yksi ristiriitaisten viestien lähettäjä, mutta minkäs sille voi...)

Vai onko? Mutta kyllä ainakin minä olen koko lapsuuteni imenyt itseeni näitä suuren viisauden palasia: kiinalaisilla on vinot silmät ja keltainen iho, intiaaneilla on punainen iho, afrikkalaisilla on rytmi veressä jne. Eikö tämä nyt pidäkään paikkaansa? Valitettavasti ei. Valitettavaa tässä on se, että tällaiset tavallaan harmittomat stereotyyppiset ja pinnalliset käsitykset vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muihin tällä planeetalla asuviin ihmisiin. Ne luovat ja ylläpitävät luokitteluja, ja "viattomien" "värien" mukana tulee sitä kaikkea perinteistä ja uuttakin kuvastoa. Ihmiset selvästikin ovat erinäköisiä - kaikkialla. Samoin kehitys on johtanut tiettyjen piirteiden yleisyyteen tietyillä suunnilla maapalloa. Ihmisen käsityskyvyn vuoksi me pystymme näköjään käsittelemään yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi ulkonäöstä vain rajallisesti. Sen vuoksi "kaikki kiinalaiset ovat samannäköisiä". Olemme usein paitsi nähneet heitä liian vähän, mutta myös...

Niinpä, mihin sukupolveen minä nyt sitten kuulun? Ei, tämä ei ole minulle mikään suuri kysymys, en tunne olevani väliinputoaja, sukupolvi Ö:n edustaja tms. ja oikeastaan koko idea tähän suureen blogikirjoitukseen tuli jo viime vuonna, kun puhelimen vaihdon yhteydessä jouduin etsimään uudet soittoäänet, niin eikös jostain netistä löytynyt ihan hauska versio The Whon My Generationista. Minulle siinä taas se rokin vitsi (ks. myöhemmät kirjoitukset) - ja oli jo kaksikymmentä vuotta sitten - että kuuskytluvulla jotkut brittimiehet todellakin lauloivat sukupolvien välisestä ymmärtämättömyyden kuilusta jne.. Viime aikoina on jopa näkynyt keskustelua siitä, että miten sukupolvet määritellään ja kuka mihinkin kuuluu ja onko niitä olemassakaan. Ikä eli syntymäaika lienee joissain tapauksissa yksi tekijä, jonka avulla tällaista pikkupuhetta voidaan pitää yllä. Joillekin viiden vuoden ikäero voi jo merkitä paljon... Populaarikulttuurin alueella kun ollaan, niin musiikkimaku on yksi tekijä, ...

Viime viikolla jostain syystä törmäsin aivan levottomille sivuille, ne mainostavat "Altoideja" . Voisi tietysti jättää hauskaksi nettitehtäväksi, mistä oikein on kyse, mutta aika nopeastihan Wikipedia vastaa. Täysin kaupallinen ponnistus siis, mutta toteutus on ainakin noin nopeasti katsellen mieletön - ja nyt kun etsin sen toisen kerran, niin saan jotain hämäriä muistikuvia siitä että entinen työkaverini Hokkis olisi saattanut tuon linkin jo joskus vuosia sitten välittää minulle. Muistini on oman käsitykseni mukaan hyvä, mutta joskus hieman hidas... Esimerkiksi nyt olen vasta jostain viime syksystä lähtien silloin tällöin miettinyt, että mitä olivat nimeltään ne pienet, punaisissa rasioissa (samanlaisissa kuin Altoids) myydyt lakritsipastillit, joita toisilla meidän tutuista oli tapana ostaa Keskustorin kioskilta silloin 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla... Ehkä minä sen vielä muistan?

Kun olen vinkannut noista edellisistä kirjoituksista kyseisille toimittajille, niin he ovat molemmat kannustaneet kirjoittamaan oman lehtensä mielipidesivulle. Ihan kiva ja kun 80-luvulta lähtien olen Aamulehteenkin kirjoituksiani lähettänyt, niin he ovat julkaisseetkin varmaan enemmän kuin mitä tänne blogiin on kertynyt reilussa vuodessa. Mutta kun tänne blogiin voi kirjoittaa mitä tahansa ja intternetti sen julkaisee, niin lehdet eivät suinkaan julkaise mitä tahansa. Aiemmin kirjoituksistani saatettiin muuttaa pari sanaa. Viime vuosina en muista sellaista sensurointia tapahtuneen. Monet kirjoitukset ovat toki jääneet kokonaan julkaisematta. On tietty aiheellista ja välttämätöntäkin olla julkaisematta kaikkea, mutta sitä tapahtuu silloinkin kun se minusta olisi ollut varsin aiheellista. Kun eilen Heikalle vastatessani (hänkin siis kommentoi meilillä, vaikka olin kirjoittanut arvosteluni tänne blogiin...) en muistanut yhtää merkittävää torjuntaa, niin tänään sitten sellainen tuliki...

Loisteliaan otsikkoni alku on Kiplingiltä, joka Intiassa syntyneenä ja eläneenä brittinä jossain vaiheessa tuli noin kirjoittaneeksi ja laittoi perään "eivätkä ne koskaan kohtaa". Häntä ymmärrettävästi pidetään usein aiheen asiantuntijana, onneksi ei aina . C.G.Jung edelleen lainasi sen itää ja länttä syväluotaavan kirjoituksensa alkuun - ja antoi oman panoksensa pinnallisten stereotyyppisten käsitysten jatkumolle. Taneli Heikka sen sijaan on toimittaja, jonka Aamulehti on lähettänyt ah niin perinteisen ja samalla muodikkaan reportteri maailmalla -tyylin mukaisesti Intiaan viime syksynä. Niinpä törmään lähes viikoittain Heikan kirjoituksiin omassa kodissani ja työpaikkani kahvipöydässä. Toiset niistä ovat toki parempia kuin toiset , ja enimmäkseen hän toteuttaa sitä tavanomaista agendaa: Olen toimittaja vieraassa maassa, josta en osannut/ehtinyt/halunnut etsiä etukäteistietoja ennen tänne tuloa, joten törmään kaiken aikaa kaikkiin kummallisiin asioihin ja kerron niistä l...

Kuva löydetty ja lisätty 2026 Pääsiäinen ja kävely metsässä ("Ei ole olemassa eläintä nimeltä pupu, joten jätöksen on jättänyt jänis tai luultavammin rusakko.") toi taas mieleen yhden oman elämäni tapahtuman tai tapahtumayhteyden, josta olen tehnyt radio-ohjelman ja joskus kirjoittanut nyysseihinkin (näköjään nelisen vuotta sitten siis...), mutta tulkoon nyt tännekin: Parikymmentä vuotta sitten (eli parikymppisenä) aloin miettiä tekojeni seurauksia - tai enemmänkin huomasin olevani tilanteissa, jossa mietin asioita ja mieleeni tuli kuva jäniksestä lumella. Se tapahtui useamman kerran ja jotenkin aloin tavoittaa, missä olin sen pupun nähnyt alunperin. Kun sitten olin käymässä vanhempieni luona ja kaivoin esille vanhempien sisarusteni koulun lukukirjoja, niin siellähän se oli: Kuva talvisesta hangesta, pieni jänis siinä ja runo (edelleenkin muistinvaraisesti): Pikku-pupu järven jäällä hyppii iloisella päällä. Pienet jäljet jälkeen jää, niitä pupu säikähtää. Pikku-pup...

Sanomalehdettömänä päivänä otan esille leikkeen viime lokakuulta. 23.10. Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen kirjoitti pääkirjoituksen alakerran otsikolla "Gurun tiukassa otteessa" ja sisältö on sitä itseään eli Ammaan hurahtaneiden ihmisten pilkkaamista. OK, itsepä olen lehteni tilannut ja "kolumnit ja 'Kronikat' edustavat enemmän toimittajien henkilökohtaisia mielipiteitä kuin lehden virallista linjaa" tms., mutta on se silti järkyttävää lukea tuollaista tekstiä lehdestä, jota aina kokemus kokemuksen jälkeen, kaikesta huolimatta luulisi järkevien ja valistuneiden toimittajien kokoamaksi. Ensin Apunen kertoo, miten Amman viesti on yksinkertainen - samalla hän saa yhdellä virkkeellä haukuttua vihreitä, mikä on myös Aamulehden yksi poliittisista linjauksista. Seuraavaksi hän ihmettelee, miksi ihmiset haluavat silti tavata Amman ja nimenomaan halata häntä, eivätkä esimerkiksi "käy halailemassa vaikkapa vanhainkodin mummoja". (Mistä Apunen sen t...

Muutama viikko sitten rakkaan Aamulehden Ihmisiä-liite julkaisi kirjailija ( esikoisrunokirja 2005) Maria Syvälän artikkelin, jossa hän puhui kristinuskon erityisaseman säilyttämisen puolesta huimalla "enemmistöä sorretaan" -teemalla. Ei niinkään yllättäen Hesarin eilisessä Nyt-liitteessä Ville Similä kirjoitti etusivuartikkelissaan ja Toimittajalta-palstalla päinvastaisesta näkökulmasta ja onnistui painokkaasti yhdistämään useammankin kerran peräkkäin sanat "kirkko on erotettava valtiosta". Miten valtamediassa on liikkeellä näin vastakkaisia näkemyksiä? No kun asia vaan on niin. Syvälä teki tyylipuhtaan suorituksen puolustamalla nykyistä tilannetta merkityksettömillä viisauksilla ja vertauskuvilla: On enemmistön oikeus saada uskonnonopetusta perusopetuksessa ja vähemmistön oikeudet eivät sitä saa sortaa. Eihän enemmistöä saa demokratiassa sortaa! "Uskonnonopetus on yleissivistävää" ja "antaa mahdollisuuden ymmärtää kulttuurimme kuvia ja teemoja...

Tänään sain Hesarista lukea, että joku on taas jo kehittänyt jotain sellaista, mitä minä olen vasta suunnitellut: "K-supermarket-ketju ja Ravintokoodi-palvelun kehittäjä Tuulia International Oy ovat sopineet yhteistyöstä, jonka myötä K-supermarketin kanta-asiakkaille avautuu mahdollisuus tarkastella ostamansa ruoan ravintosisältöä Internetin kautta. Järjestelmä vertaa ostoskoria Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2005 antamiin suosituksiin." ( Keskon tiedote ). Järjestelmästä olisi näköjään voinut lukea jo ainakin vuoden ajan useissa lehdissä olleista artikkeleista, mutta minä huomasin sen vasta nyt... Linkkejä löytyy järjestelmän kehittäjän Uutisia-sivulta: Tuulia international . Itse olin kaavaillut, että kauppojen kassajärjestelmistäkin löytyy sen verran kapasiteettia, että ne pystyisivät laskemaan energialähteiden osuudet (hiilihydraattteja, rasvaa, proteiineja) kauppakassien sisällöistä, mutta totta kai intternetti on paljon fiksumpi valinta. Kauppakuitissa olev...

Eilen telkussa sattui eteen kohta, missä oli Jalo Paananen kommentoimassa UPM:n tuotannonmuutospäätöksiä. Kun toimittaja kysyi yritysten yhteiskuntavastuusta ja epäili sen edustavan ahneutta, niin tämä Suomen rikkaimpiin kuuluva mies sanoi suurin piirtein että "kaikkihan me ahneita olemme, yritämme saada aina mahdollisimman paljon ja menemme sitten ostamaan mahdollisimman halpaa". En tiedä, minkälaisessa seurassa Paananen kulkee, mutta minä ainakin tunnen monia ihmisiä, yrittäjiä, palkansaajia ja palkattomiakin, joiden ensisijainen motivaatio rahaan tai talouteen liittyen ei ole ahneus. Eikä se ole mahdollisimman paljon saavuttaminen eikä mahdollisimman vähän käyttäminen tai kuluttaminen. Paananen tuli esittäneeksi aidon kapitalistin arvomaailmaa ja ihmiskuvaa, mutta miksei tätä kuulla aina julkisesti? Miksi aina välillä puhutaan kauniisti ja puhutaan siitä, että tavallisilla ihmisillä on valta ja vastuu. Jos ihmiset saisivat valita, että yritetäänkö tässä saada kuntoon e...

Uusi, hieno, edistyksellinen Aamulehden liite kertoi minulle, että jossain blogissa on käsitelty ilmaisjakelun estämistä tarroilla. Uudesta liitteestä on siis selvästi iloa ja hyötyä. Enhän muuten olisi tiennyt, että joku muukin blogaaja on tällä asialla. Kirjoitus nimittäin sai minut lopettamamaan kehitystyön ja laittamaan nämä esille: (Molemmat tarrat ovat minun koneessani mustataustaisia, mutta Blogger jotenkin muutti toisen vihreäksi - mikä sekään ei ole niin huono idea...) Kas noin, joku saisi alkaa valmistaa tuollasia tarroja ja niitä pitäisi saada ilmaiseksi esimerkiksi postitoimistoista - yksinkertaista, eikö totta! Mistä ihmeestä tuollaiset tarrarumilukset ja jakamisidea. No, nuohan ovat oikeasti kopioita hollantilaisten vastaavista tarroista . Hollantilaisilla on jo pitkään ollut käytössä lainsäädäntö ja järjestelmä, jossa suoramarkkinoijat ja kunnat (gemeente) toimittavat halukkaille noita kahdenlaisia tarroja - ja niitä todella käytetään. Post boxes Orig...

Vielä on käsittelemättä pari Aamulehden aikaisempaa juttua, mutta tartutaan suoraan tämänpäiväiseen: Toimittaja Matti Kuusela on käynyt Sahaja-joogan yleisötilaisuudessa ja sanoo kokeilleensa meditaatiota. Milloinkahan Aamulehti lähettää toimittajiaan erilaisten kristillisten herätysliikkeiden tilaisuuksiin selvittämään, onko Totuus tai Jumala siellä? (Aamulehden Taneli Heikka oikeasti kävi Amma-keskuksessa Intiassa tekemässä jutun ja keskeinen kysymys koko Valo-lehdessä julkaistussa reportaasissa oli "Onko Amma Jumala?"...) Sahaja-joogasta ollaan tietysti siitäkin montaa mieltä , mutta Matti Kuusela ainakin aikoo kokeilla oppimaansa meditaatiotekniikkaa vielä uudelleenkin. Yhden pettymyksen Kuuselalle voisin kyllä aiheuttaa, jos hän tämän lukisi: Kundalinii ei tunnu kämmenessä. Yleisötilaisuudessa esitellyn tekniikan tapaan viileän tunteen kämmenessä voi tuntea, jos hieroo kämmentä muutaman kierroksen vaikka omaan polveensa, kiertosuunnalla ei niin väliä. Kun sitten irro...

En ollut seuraillut Kansan Uutisten kirjoitteluja enkä Suvi-Anne Siimeksen kommentteja puolueen tilasta. Sen sijaan näin hänet tiistai-iltana tv:tä sulkiessani kakkosen Inhimillisessä tekijässä. Kun seuraavana päivänä tuli uutinen, että Siimes eroaa puheenjohtajan paikalta, aloin lueskella ympäriinsä löytääkseni selityksiä, mikä nyt on muuttunut, kun puheenjohtaja eroaa. Äsken päädyin Siimeksen blogiin ja siellähän se lukee: Siimes on tajunnut, että Vasemmistoliitossa on paljon kommunisteja ja he hoitavat asioita omalla tavallaan. Perheessämme kulkee tarina 50-luvulta eli ajalta ennen minua, kun vanhempani olivat Pispalan työväentalon vahtimestareita ja kolmilapsinen perhe asui siis työväentalolla. Kesken ruokailun isä oli sanonut: "Shhh - tuolla kulkee jotain ihmisiä." "Ei siellä mitään ihmisiä ole, ne on kommunisteja", oli veljeni selvittänyt tilanteen. Isäni eläessä ehdin kuulla paljon muitakin tarinoita kommunisteista, heidän tekemisistään ja puheistaan, ...

Ei. Suomen laki ei pysty suojelemaan meitä. Poliisi voi suojella joiltain asioita ja kun oikeuslaitos määrää henkilön vankeinhoitolaitoksen asiakkaaksi, niin silloin useimmat ihmiset ovat suojassa häneltä. Rasisti kysyy, luulenko lain suojelevan minua. En siis luule. Toisaalta luulen eläväni oikeusvaltiossa, jossa voi vedota lakiin, mutta ei se nyt ihan niinkään ole. Jos joku häiriköi tarpeeksi, niin poliisi ei enää jaksa. Luuloillani ei siis ole paljonkaan yhteyttä todellisuuteen. Toisaalta, jos autoja varastellaan, niin poliisi on ihan yhtä innokas saamaan varkaat kiinni oli käyttöönottaja ensikertalainen tai alan harrastaja. Voi olla, että rasismin toteaminen rikolliseksi (kansanryhmää vastaan kiihottaminen) on paljon vaikeampaa. Voi olla, että joku voi erehtyä luulemaan, että rasisti on oikeassa rasismissaan. Rasisti voi olla oikeassa monessa asiassa ("kaurapuuroon on hyvä laittaa suolaa", "kävele tien vasemmassa laidassa" jne.), mutta ei rasismissaan. Me ...