Ei mikään oo niin viisas kuin ihminen

Aamulla koira herätti liian aikaisin, enkä sitten enää saanut unta, joten menin herättämään koiran ja lähdimme metsään. Kävelyteitä ja katujahan siinä tuli välillä kuljettua, mutta oli siellä oikeita kevätpuroja lumen alla ja puiden takaa kuului vissiin joutsenten pari töräytystä.

Tässä vaiheessa olin jo alkanut kerätä niitä ja siksi ovat kasalla No, lukija jo arvaakin, että tuohduin jostain, sillä en muuten aamukahdeksalta kirjoittaisi blogiin - vai kirjoittaisinko? Kyllä, menimme Kaupinojan saunalta jäälle ja kun olimme päässeet uimarannan ohi, niin jäältä löytyi ajan henkeen kuuluva olutpakkausten käärepahvi, pillimehupurkkeja, joista ainakin yksi oli aukaistu miehekkäästi ilman pilliä, kertakäyttömuki ja kertakäyttölautasia. Se oli jo sen verran rivo näky, etten voinut olla keräämättä talteen, mitä sain.

Joku oli ilmeisesti ollut piknikillä eilen illalla, sillä suurin osa roskista oli jään päällä, mutta lautasista osa oli jäässä kiinni niin, ettei niitä saanut nyt irti.

Miten pitkälle kehittynytkään on ihminen, joka tulee metsäiseen rantaan syömään (mitä?), juomaan mehua ja kaljaa ja heittää kaikki roskat jäälle? He luultavasti olivat liikkeellä autolla ja ehkä jopa varustautuneet oikein piknik-korilla, koska syömiseen oli tarvittu lautasia, eikä toisaalta löytynyt mitään makkarapaketteja eikä edes muovikassia.

Tällä kertaa ei siis eteen tullut muovikassia, mutta (ehdottoman kauhean näköisen venesataman) aallonmurtajan päässä, jäällä näytti olevan musta muovikassi. No, siellähän oli vanha tuttu, täytetty koirankakkapussi, tällä kertaa solmimatta. Onneksi matkalla kotiin löytyi puun oksanhaaraan sullottuna(!) kirkas muovipussi, joten sain pillimehut ja kakkapussit kannettavampaan muotoon vielä ennen kuin ehdimme roskikselle...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista