Pikkukiviä

Muutama viikko sitten oli Hesarissa juttu ammattirikollisuudesta. Lehti on mennyt kierrätykseen, mutta onneksi netistä löytyy se julkaisu ja väitöskirja, josta juttu kertoi: Adventurers and Risk-Takers: Finnish professional criminals and their organisations in the 1990s cross-border criminality, Mika Junninen 2006, European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations. Hesari oli nostanut jutusta esille yhden ajatuksen, joka on minusta mielenkiintoinen: Junnilan haastattelemia 21 ammattirikollista (n. 20 % Suomen kaikista ammattirikollisista) yhdisti yksi asia: He kaikki olivat nuorina aktiivisesti harrastaneet urheilua. Junnila jatkaa kirjoittamalla kilpailuhenkisyydestä, voittamisen ja parhaana olemisen halusta. Samoin ilmeistä on ollut jännityksen, seikkailun ja rajojen etsintä. Tuo kaikki liittyy urheiluunkin, mutta voisiko urheiluun liittyä muutakin? Voisiko tässä olla yhteyttä siihen moraaliin, mitä urheilussa opetetaan ja näytetään harj...

Hyvät aikuiset, jotka leikitte firman pikkujouluissa ja opetatte lapsillenne joulun perinteisiä asioita: Muistattehan muistuttaa jälleen kerran, että Tonttujen jouluyö -laulussa mainittu "silta" tarkoittaa lattiaa. Siellä ne tontut asuvat lattian alla (silta toki tarkoittaa muutakin, sen alla voi olla synkkä virta ja voihan sellaisen sillan alla joku asuakin, mutta ne eivät ole tonttuja) ja kun ne sieltä tirkistelevät, niin lattia ja sen raot ovat tietysti tonttujen yläpuolella. On siis paikallaan korjata myös leikin tirkistelyosuus kohdalleen. Kiitos. Hyvää joulua - taas kääntyy vuoden pyörä ympäri. Keväällä pääsemmekin tarkastelemaan laulua "Pieni kissanpoikanen katsoi sillan reikiin".

Luen aika usein uutisia puhelimellani Ylen yle.mobi-palvelusta ja siellä on sellainen hauska ominaisuus, että tekstin jälkeen on linkkejä muihin, aikaisempiin uutisiin. Niinpä, kun olen lukenut uutisen närpiöläisessä kanalassa tehdystä idioottimaisesta tuhosta, niin sen perässä minulle tarjotaan uutista elokuun alusta, kun "miinalaiva Pohjanmaalla on ollut uhkaava palonalku"! Onhan molemmissa kyseessä "onnettomuus" ja "Pohjanmaa" joten ei tämä ole edes hassuin näkemistäni linkkivinkeistä. Teen myös sitä, että lataan puhelimeeni Ylen ohjelmia (suosikkini on Peter Nymanin Taustapeili , mutta siitä ehkä enemmän analyysiä myöhemmin) ja esimerkiksi radiouutiset tulevat aika kätevästi koti-WLANin kautta. Tosin sielläkin iski yhtenä aamuna pieni yllättävä assosiaatio. Olin ladannut aamu kuuden uutiset, laitoin ne toistumaan ja aloin ajaa partaani. Yhtäkkiä, uutisten loputtua puhelimeni alkoi laulaa virttä - taisi olla tuomiosunnuntain jälkeinen päivä.....

Nykyään, kun ei tarvitse aamuisin kuljetella lapsia tarhaan tai kouluun, olen taas aika paljon kulkenut töihin polkupyörällä. Muutama kilometri aamulla ja iltapäivällä ei paljon rasita ja voi mennä ihan vaan työvaatteet päällä ilman mitään suihkuja tai suuria varusteiden vaihtoja. Tosin tänään työpaikan ruokalan kassa sanoi: "Sä näytät ihan erilaiselta kuin äsken." Oli nimittäin nähnyt mut tulevan sisään kypärä, kypärämyssy (kiitokset Mankulle!), punainen tuulitakki, heijastinnauha (kiitos Citymarketille yllättävistä piilopääkalloista ja "Fatpipe or Die" -tekstistä), tuulihousut ja trekkerit päällä. Yleensä ajan siis vain toimistolle, mutta toisinaan myös asiakkaalle. Joidenkin suurten, vanhojen teollisuusyritysten pihassa on sellaisia suuria pyörätelineitä, jotka muistuttavat ajoista, jolloin polkupyöriä oli paljon enemmän kuin autoja. Ymmärrän, että on asioita ja tilanteita, joiden vuoksi oma auto on kätevämpi tai ainakin mukavampi kuin polkupyörä tai bussi, mut...

Joskus hyvät ideat syntyvät vahingossa tai vahingosta. Tämä oli todellakin vahinko, mutta en tiedä, oliko se niin hyvä idea. Lopputuloksesta kyseltiin ja sitä kehuttiin, mutta... Tapahtui kuitenkin niin, että joskus 80-luvun lopulla päätimme pienessä opiskelijakaksiossamme pitää bileet. Niillä oli oikein teemakin, mauttomuus. Jostain syystä mauttomuusbileiden tarjoiluksi oli valittu ns. kuivakakkuja, kuten kuvasta näkyy. Siivotessamme touhulla ja paistaessani kakkuja pienessä keittiössämme bilepäivän valmisteluosuudessa olin yhden kakun paiston aikana ilmeisesti osunut uunin lämpötilasäätimeen ja yhtäkkiä huomasin, että uunin lämpö oli noin 300 astetta. Tästä vahingosta syntyi uusi makea suupala, maustekkakkupallero. MAUSTEKAKKUPALLEROT 4 dl vehnäjauhoja 3 dl sokeria 1 dl maitojauhetta 2 tl jauhettua, kuivaa inkivääriä 2 tl kanelia 2 tl neilikkaa 2 tl soodaa 2 dl rusinoita 150 g sulatettua voita 3 dl vettä kookoshiutaleita Sekoita kulhossa kaikki kuivat ainee...

En tiistaina muistanut ottaa firman sarjajunalippua mukaan toimistolta, joten ajattelin, että ostan aamulla lipun tai jopa liput asemalta. Olin nimittäin suunnitellut, että menen ratsastamaan normaalille viikkotunnille, vaikka aikataulu olisikin ollut vähän niukka. No, menin ihan ajoissa rautatieasemalle, jossa huomasin, että viidestä lippuautomaatista kolme on "poissa käytöstä" ja kun pääsin toimivalle automaatille, syötin korttini ja painoin Pendolino-nappia, niin se ilmoitti: "PYYTÄMÄSI LIPUT OVAT LOPPU" tms. No, siirryin lipputoimiston kohdalle, vaikka se näyttikin aika ruuhkaiselta. Jonotusnumerokone antoi numeron 80 ja näytöissä oli 50 ja junan lähtöön viisi minuuttia. No, menin laiturille ja iloisesti kuulutukset kertoivat, että "Pendolino 80 saapuu raiteelle 3" ja "Pendolino 80 lähtee raiteelta 3", vaikka junaa ei ollut vielä näkynytkään. Se toki tuli ja varmuuden maksimoimiseksi menin ensimmäisen luokan vaunuun, sillä siellä on y...

En oikeastaan ole mikään "tartu tilaisuuteen" tai "ota riskejä" -ihminen, mutta koska edelleenkin "asioilla on tapana järjestyä" ja "voit ottaa vastuun vain tekemisistäsi, et tekojesi hedelmistä" (Kuka tietää käännösmukautussitaatin lähteen?), niin suurin piirtein samahan siitä seuraa. Sitä tulee tehneeksi asioita, jotka vaikuttavat hyviltä, vaikka kukaan ei voikaan taata onnistumista etukäteen. Samat ideat ovat tietysti olleet mukana, kun lähdimme adoptoimaan itsellemme lapsia. Ei adoptiossa tai varsinkaan kansainvälisessä adoptiossa ole varmuutta monestakaan asiasta. Kun sen tajuaa, niin ehkä on helpompi suhtautua rauhallisesti kaikenlaisiin muutoksiin ja käänteisiin. Itse asiassa näyttää olevan aika tavallista kokea adoptioprosessin eri vaiheissa pessimistisiä "me ei varmaan saada lupaa", "me ei varmaan kelvata millekään kontaktille", "adoptiot loppuu varmaan ennen kuin me saadaan lapsi" jne. -ajatuksia, mutta ...

Nyt se alkoi. Vaimo jo sanoikin, että hänelle oli soitettu ja yritetty myydä jotain (hmmm... Leena ei kyllä mitään maininnut miesten alusvaatteista) ja soittaja oli sanonut, että "jos sinulla on ollut puhelinnumerossasi suoramarkkinointikielto, niin se on ollut määräaikainen ja ehkä päättynyt". Niinpä tiesinkin, kun sain soiton 014-alkuisesta puhelinnumerosta, että suoramarkkinointiahan se. Tyttö oli ystävällinen, sanoi etunimensä ja firman nimen ja alkoi heti kertoa, että on myymässä miesten alusvaatteita (ei esimerkiksi alkanut keskustella säästä tai siitä, minkälaisia alusvaatteita nyt käytän!). Kun katson netistä , niin siellähän se lukee: "Palvelu on voimassa 3 vuotta ilmoittautumisesta. Jos kuluttaja haluaa vielä 3 vuoden jälkeen jatkaa palvelua, on suositeltavaa, että hän soittaa palveluun rajoituksen päättymisen jälkeen tai 1-3 kuukautta ennen palvelun päättymistä." Kysyn vaan miksi - vaikka vaimo vastasikin, että tämähän on niiden myyjien systeemi ja ...

Perjantaina oli tiiviin alkuviikon jälkeen sekalainen päivä. Esimies tuli Tampereelle kehityskeskustelua varten ja ajattelin, että aamulla ehdin tehdä pari pikkujuttua, mutta se tunti meni tietenkin koneiden käynnistelyyn ja uudelleenkäynnistelyyn ja ... Rupattelu oli taas ihan kiva - vaikka unohdinkin pari vakiteemaa viime vuosilta. Sitten pääsin koneelleni ja bootin jälkeen oikein verkkoonkin. Oli ollut puhetta yhteisestä lounaasta, mutta mulla oli varattuna lapsen kuljetusta nepsy -kuntoutukseen. Noin klo 12.10 muut kuuluivat olevan valmiita lähtemään, joten kävin kysymässä, mihin he ovat menossa ja tarjosin, että voin heittää autollani - riippuen vähän mihin. Esiin nousi Keskustorin laidalla oleva Astor (jonka nettisivulla näyttää lukevan, että se on "Tampereen ensimmäinen eurooppalainen ravintola" - huh huh), joten sinne sitten. Matkalla sanoin, että pystyn ehkä hakemaan heidät takaisinkin, mutta taksikin on olemassa - 13.30 pitäisi olla takaisin toimistolla. Pudo...

Kuulin ekan kerran kasvissyönnistä varmaan joskus 70-luvun lopussa. "Naapurin Kaija on alkanut kasvissyöjäksi." "Tä?" No, vuosia sen jälkeen olin vuoden sivarissa, kävin Hare Krishna -paikassa sunnuntaisin, luin Urheilu ja jooga -nimisen kirjan ja aloin kokeilla. Sivarivuoden aikana lopetin lihansyönnin kokonaan. Seuraavana talvena söin kalaa - enkä muuten ollut allerginen sille, kuten edellisinä 10 vuotena. Sitten aloin taas syödä lihaa, kunnes muutin yhteen tyttöystävän kanssa. Siitä on kohta 22 vuotta. Samoihin aikoihin törmäsin Ananda Margan joogaopettajaan. Dada Atmacetananda on aktiivinen persoona - Tampereella ollessaan hän järjesti kasvislounaita. Se oli hauskaa ja opettavaista. 80-lopulla vegeily ei ollut mikään kovin suuri liike Tampereella, mutta kyllä siellä parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä oli. Nyt meillä on Vegfest ! Pitäis kyllä poiketa!

90-luvun lama oli Suomelle suurelta osin kotikutoinen. BorrowCapita-hulluttelu romahdutti pankkeja - eiku valtio tulikin hätiin ja kun siihen vielä osui neuvostomarkkinoiden häviäminen, niin lopputuolos oli selvä. Merkit olivat ilmassa, mutta sitä sanaa ei sanottu ääneen. Yhtäkkiä, elokuussa 1990 se tuli julkiseksi. Lama. Nyt suurin aalto näyttää tulevan Yhdysvalloista, jossa sielläkin rahaa viisaasti sijoittavat pankit ja ihmiset ovat sijoittaneet niin kuin nyt pääoman sokaisema sijoittaa: ihan mihin tahansa, mistä näyttäisi saavan suuren voiton. Roskarahastojahan siitä tulee. Tällä kertaa mediassa on näkynyt puhetta lamasta, mutta käykö taas niin, että Lama julistetaan vasta kesälomien loputtua? Toisaalta olisi kiva tehdä analyysiä lama-puheiden ja lama-sanan esiintymisestä suomalaisessa mediassa alkuvuonna 1990 ja alkuvuonna 2008, mutta olkoon nyt tällä kertaa, kun on muutakin tekemistä...

Työkaveri parahti, että aloitan blogikirjoittelun väärään aikaan - hänellä kun on huono yhteys juuri nyt. No, kirjoitin kyllä muutaman jutun pitkän tauon jälkeen, mutta eipä täällä mitään niin erityisen merkittävää (vieläkään) ole, että tämän lukeminen tai lukematta jättäminen vaikuttaisi erityisesti mihinkään... Kyse ei siis ole siitä, että ei olisi aiheita kirjoituksiin. Päinvastoin kun näin lomalla ei mieti työasioita, mutta tulee esimerkiksi lukeneeksi sanomalehtiä "tarkemmin" ja (kesä)toimittajien kesäjutut ovat mitä ovat, niin kommentoitavaa riittäisi. Tänään jutunaiheen tarjosi Hesari, jossa oli kiva pikku-uutinen Hollannin tuulimyllyistä . Mikäs vika siinä sitten on? Ei varsinaisesti mikään, mutta siinä toistuu yksi klassinen lehtijuttuvirhe. Kyse on siis Suomeen ostetusta The New York Timesin miniartikkelista, joka netinkin mukaan on julkaistu useampaankin kertaan eri kielillä. Tyyppi"virhe" (joku kääntäjä varmaan väittää ratkaisua oikeaksikin...)...

Suomen turkistuottajat ja hallituksemme ministerit osoittivat jälleen älykkyytensä, kun he vastustavat hollantilaisten hanketta kieltää turkistarhauksen omassa maassaan. STT:n välittämän uutisen mukaan: "Suomen turkisalalle kertyisi ongelmia siitä, että kielto estäisi suomalaisia turkistuottajia myymästä Hollantiin siitoseläimiä ja rehua." Niinpä niin. Luulisi suomalaisten turkiseläinten kasvattajien olevan iloisia siitä, että Hollannissa ei enää tuotettaisi turkiksia, jolloin oman tuotannon tilanne markkinoilla saattaisi parantua. Ei. Nyt on kyse siitä, että suomalaiset - aivan aiheesta - pelkäävät, että turkistuotanto lähitulevaisuudessa kielletään koko EU:ssa. Hesarin nettisivuilla uutinen on tosin muodossa, että Hollanti nyt jo yrittäisi kieltää tarhauksen koko EU:ssa, mikä on aika mielenkiintoinen virhe... Valitettavaa on se, että Suomen hallitus tukee tällaista eläinten oikeuksien vastaista toimintaa.

En luule olevani ainoa, joka on jo kauan sitten, mutta varsinkin viime vuosina törmännyt ajatukseen, että jalkapallo olisi jotenkin erityisen sivistynyt ja hieno urheilulaji. Viimeksi tuo ajatus potkaisi minua nilkkaan Matti Apusen kolumnissa , jonka piti käsitellä terveellisiä ruoka-aineita ja nettikommentissani yritinkin palauttaa mustikan maineen typerän jalkapallovertauksen jälkeen. Eihän minulla mitään jalkapalloa tai useimpia muitakaan urheilu lajeja vastaan ole. (Nyrkkeilystä ja moottoriurheilusta en aio nyt kirjoittaa.) Mutta toisaalta en näe mitään syytä ylistää nykyistä urheilua - tai jalkapalloa. Esimerkiksi Apusen mielestä jalkapallo kasvattaa "terveyttä, luonnetta ja järkeä" enkä todellakaan tiedä, miksi hän ja monet muut niin kirjoittavat. Urheilu eli liikunta on tietysti erinomainen asia. Kilpaileminenkaan ei ole sinänsä pahaa - se on ihmiselle luonnollista ja on vain hyvä jos kilpailuvietti purkautuu liikunnassa terveellä tavalla... Yksilölajeissa on mahdo...

Vuoden alussa koimme yllätyksen, kun postilaatikossamme oli nimetön viesti. Siinä ei siis ollut meidän nimeämme tai lähettäjän nimeä. "Viesti" oli oikeastaan valokopio jostain pitkähköstä pääkaupunkiseudun (ilmaisjakelu?)lehden mielipidekirjoituksesta, A4:n kokoinen, paljon tekstiä ja se käsitteli sitä, miten lemmikkieläinten omistajien tulisi pitää eläimiään kaupungissa. Aivan. Eläin on pidettävä kytkettynä, ulosteet on siivottava jne. "Tärkeimmät" kohdat oli alleviivattu. Meillä toki oli silloin ollut tuo kuusikiloinen narttumme jo vuoden, mutta emme tienneet aiheuttaneemme mitään erityistä häiriötä. Ensimmäisen vuoden aikana teimme kuten toisenkin vuoden aikana: Koira oli kytkettynä, opetimme sitä pysymään pihassa, mikä aiheutti satunnaista karkailua verkkovirityksistä huolimatta, kakat siivottiin, porteille ei pissailtu jne.. Oli oikeastaan aika epämiellyttävää saada tuollainen nimetön viesti. Kuka sen oli kopioinut, laittanut postilaatikkoomme ja miksi?...

Miten ihminen voikaan erehtyä! Pitkästä aikaa aamiaispöydässämme oli sanomalehtiä ja jostain syystä sain itselleni ensin Aamulehden. Lisäksi erehdyin lukemaan Pääkirjoitussivun Ylänurkkaa, johon Päätoimittaja Apunen oli otsikoinut kouluaineensa New York Timesin artikkelista otsikolla Terveyskeittiön hikipinkoja . Erehdyin nimittäin luulemaan, että Apunen aloittaa kolumninsa ensimmäisen ja viimesen kappaleen "terveyspoliisi" siitä samasta naurettavasta syystä, kuin sitä sanaa yleensäkin käytetään: Villit, vapaat ja vastuuntuntoiset kansalaiset eivät tarvitse ketään sanomaan, mikä elintapa tai ruoka on terveellistä ja mikä ei. Vaikka "terveyspoliisien" jutuissa olisi jotain järkeäkin, niin varminta on kutsua heitä "poliiseiksi". Villit, vapaat jne. kansalaiset kuitenkin käyttävät suuria tulojaan juuri sellaisen ruuan ostamiseen ja valmistamiseen kuin mitä he haluavat. Kaikki elävät täällä vain kerran; jos kaikkia ohjeita noudattaisi, jäisi jäljelle vain ...

Tässä joku ilta sitten tulin etsineeksi netistä sanoja ja nuotteja ja tulin ladanneeksi myös hauskan kitaransoiton opetusohjelman nimeltään Guitar Guru (kyllä, pidän erittäin paljon näistä kaikista gurujutuista...). No, ei se vielä mitään, ehkä minäkin opin vielä soittamaan Wish You Were Here'in kakkoskitaran, vaikka 70-luvulla ostama vinyylini hyppikin (hyppisi varmaan vieläkin, jos joku sitä soittaisi) juuri siinä kohtaa. Mutta Guitar Gurua pystyy ohjaamaan äänellä ja siinä tulin huomanneeksi, että minun koneessanihan on puheentunnistus . No, sittenhän sitä piti kokeilla tekstin sanelemisessa - opastusohjelma oli ihan hyvä ja hauska, mutta vähän helpoksi tehty ja liian pitkä näin pikakokeilulle, joten Word käyntiin ja testaamaan. Olin tuskin päässyt alkuun, kun ikkunasta sohvan selkänojalta ulos katseleva pikkukoira Pinda alkoi haukkua ja Vista ymmärsi sen: Ensimmäisestä rivistä siis minä olin saanut aikaan tuon Hi-sanan ja loppu rivistä on koiran kommenttia ohikulkij...

Täytyy sanoa, että Hesarin su 20.1. 3/4-sivun juttu "lähiruoasta" ja sen vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin (?) oli erinomaisen epäselvä. Etusivulle oli nostettu otsikko "Lähiruoka ei olekaan välttämättä ilmastolle ystävällistä". Netistä ei-välttämättömyys oli unohtunut kokonaan ja siellä lukee vain "Lähiruoka ei olekaan ilmastoystävällistä". Miten niin? Itse A5-sivun otsikkossa puhuttiin viimeisen kuljetuksen ilmastovaikutuksista: Ruoka voi tulla kaukaa, mutta vasta ostosmatka ratkaisee ilmastovaikutuksen Lähiruuan ostamista ei voi perustella hiilidioksidipäästöillä Isosta lehtijutusta käy ilmi, että lihapulliin laitetaan lihan lisäksi kasvissyöjien synniksi laskettavaa soijaa ja intialaisia(!) sipuleita. Eli jutun hieno selvitys koskee lihapullien, kurkun, tomaatin, tomaattikastikkeen, ruisleivän, spagetin, kahvin ja maidon alkuperää tai raaka-aineiden alkuperää. Ilmeisesti lehtijutussa lähiruokaan laskettu kuitenkin myös teolliset, kylmäkulje...

Kuulen vaimoni ystävän (no, toki minunkin jo 10 vuotta) leikkikenttätutun sanoneen, että tämä blogi on OK (tms.), mutta päivittyy kovin harvoin. Totta. Enpä minä tänne joka päivä kirjoittele, vaikka toki joka päivä jotain sanottavaa onkin. Terveisiä vaan Iidesrantaan. :-) Olen ainakin kerran käynyt ainakin kaksi kertaa kommentoimassa samaa blogia ja molemmilla kerroilla selittänyt, miten olin sattumalta osunut paikalle... Toisaalta pystyn sanomaan tämän, koska muistini on hyvä - joskus vain väh ä n h i d a s. En edes lue blogeja säännöllisesti. Niinpä olen aivan tuskissani, kun kommentissa lukee, että minut " on haastettu " (selitin viime lauantaina 11-vuotiaalle, mitä tapahtui 70-luvun Nuorten sävellahja -radio-ohjelmassa ja mitä tarkoitti siellä haastaminen...) blogijuttuun. Kyse ei ole (vain) siitä, että en tavallisesti* pidä ketjukirjeistä tai ns. muuntomeemisistä kirjoituksista, vaan siitä, että en minä osaa sanoa Kymmentä blogia... teen siis vain parhaa...

Aamulehti ei ole ainakaan vielä (ma 14.1.2008 klo 19.47) julkaissut netissä eilen paperiversiona meidänkin kotiimme tuodun Asiat-sunnuntailiitteen kolumnia "Joko teillä wikittää?". Siinä "itsenäinen viestintäyrittäjä" , Pekka Hyvärinen, kirjoittaa ("viimeisessä kolumnissaan tällä paikalla toistaiseksi") miten "netti tuhoaa koko länsimaisen sivistyksen ja jäytää jo talouselämän perusteita". Tuo kommentti on oikeastaan Hyvärisen tiivistelmää Andrew Keenin kirjasta The Cult of the Amateur , jota en suinkaan ole lukenut, joten voisin sen vaikka amatöörimäisesti tässä arvostella. Jätetään se kuitenkin ja keskitytään kolumniin. Pahan ruumiillistuma Hyvärisen nettimaailmassa on Wikipedia. Tosin hän siinäkin aluksi toistaa ilmeisesti Keenin sanoja: "Pahin on Wikipedia." Mitä pahaa Wikipediassa on? Keenin asteikolla se on nimittäin pahempi kuin nettiä täyttävä "tympeä seksi ja epäluotettava näennäistieto" (kumpaakohan tämä on...?...