Teknisesti haasteellinen päivä
No, menin ihan ajoissa rautatieasemalle, jossa huomasin, että viidestä lippuautomaatista kolme on "poissa käytöstä" ja kun pääsin toimivalle automaatille, syötin korttini ja painoin Pendolino-nappia, niin se ilmoitti: "PYYTÄMÄSI LIPUT OVAT LOPPU" tms.
No, siirryin lipputoimiston kohdalle, vaikka se näyttikin aika ruuhkaiselta. Jonotusnumerokone antoi numeron 80 ja näytöissä oli 50 ja junan lähtöön viisi minuuttia.
No, menin laiturille ja iloisesti kuulutukset kertoivat, että "Pendolino 80 saapuu raiteelle 3" ja "Pendolino 80 lähtee raiteelta 3", vaikka junaa ei ollut vielä näkynytkään.
Se toki tuli ja varmuuden maksimoimiseksi menin ensimmäisen luokan vaunuun, sillä siellä on yleensä aina tilaa.
Istuskelin reppu sylissä ja pyöräkypärä kädessä, mutta kukaan ei todellakaan halunnut tulla istumaan siihen samaan neljän paikan ryhmään, vaan kaikki kiireisesti hakivat aamun lehtiä ja juotavaa automaatista.
Junan lähtöaika koitti ja tuli kuulutus: "Turvalaitteissa on vikaa, joten lähtömme viivästyy hieman. Etelä-Suomen junaliikenne on edelleenkin seisahduksissa, joten saapumisaikaa Helsinkiin emme tiedä." Jaha. Kiva kuulla.
Ehdin miettiä, soitanko ikkunasta näkyvään autovuokraamoon, saako sieltä auton alleen, kun huomasin, että takana ollut Pendolino oli peruuttanut ja lähti toista raidetta kohti Helsinkiä. Kyllä kannatti taas valita se aikaisemmin lähtevä Pendolino.
Lähetin sähköpostia tallille, että tulisin illalla tunnille, mutta haluaisin hevosen, jolla on varusteet jo valmiina, kun logistiikka on hieman haasteellinen. Viestiä kirjoittaessani junasta sammuivat valot ja monen lehden luku keskeytyi pimeyteen - puhelimessa on onneksi näytössä oma valonsa...
Juna lähti liikkeelle ja kun konduktööri aloitti ykkösvaunusta, niin olin ainakin siinä osastossa ensimmäinen, joka kysyi, mistä on kyse. Vieläkään ei mitään varmmuutta siitä, milloin oltaisiin Helsingissä. Minä olin menossa kouluttamaan, joten 8 asiakasta olisi tullut sinne turhaan jos minä en saapuisikaan. Ei hyvä.
Meilasin asiakaspalveluun ja esimiehelle. Tekstasin esimiehelle. Soitin esimiehelle. Iikku sanoi, että ottaisin taksin "heti siitä". Ehdotin, että odotan junan pysähtymistä. Se pysähtyikin poikkeuksellisesti Hämeenlinnaan. Astuin ulos ja juoksin takseille, mutta turhaan, sillä kukaan muu ei halunnutkaan mennä taksilla Helsinkiin ja autoja oli useita.
Kello oli kymmentä vaille kahdeksan, joten periaatteessa oli täysin mahdollista, että ehtisin ajoissa Pasilaan yhdeksäksi. Esimies kuitenkin hälytti paikalle toisen kouluttajan hoitelemaan alkujuttuja ennen minun saapumistani.
Nurmijärven jälkeen liikenne tiivistyi ja siellähän oli aika paljon autoja ja kaksi peräänajoa - ei ilmeisesti ihmisvahinkoja, mutta tuossa toisessa keskimmäinen auto oli aika lytyssä.
Matka kesti kuitenkin niin kauan, että olin perillä vasta n. 9.20...
Kurssilaiset ymmärsivät Vorce majeuRin ja lisäksi heidän kollegoistaan oli kaksi vielä tulossa junalla - he olivat istuneet siinä samassa junassa kuin minä!
No, käynnistin koulutuspäivän ja kun olin puhunut ehkä vartin, niin projektori yhtäkkiä pimeni. Kun pyysin paikalle apua, niin omituisella tavalla kuva näkyi himmeästi, vaikka projektori näytti sammuneen. Kun se käynnistettiin, niin kuva tuli, meni pimeäksi pari kertaa, mutta pysyi sitten kunnollisena loppupäivän.
Puolitoista tuntia minun jälkeen tulivat ne kaksi kurssilaista, jotka olivat olleet samassa junassa ja loppupäivä pidettiin tehokkaasti. Päivän aikana peruin ratsastustunnin, koska kaikki näytti epävarmalta, mutta lopulta juoksin klo 16.30 junaan ja se oli vain 20 min myöhässä perillä - "ruuhkaa raiteilla".
Kommentit