Musta kumina on hyvää

Mustakumina (Bunium persicum) tai musta kumina on suhteellisen harvinainen mauste, mutta tulin sen daalireseptissäni maininneeksi, joten tämän tästä jokun googletus osuu tähän blogiin. Sitä saa nykyään aasialaisista ruokakaupoista, kuten monia muitakin meillä harvinaisempia mausteita ja ruoka-aineita. Nettilähteiden mukaan se on siis käytössä Pohjois-Intian, Tadžikistanin ja Afganistanin alueella, joten kun resepteissä lukee "black cumin", "kala jeera" tms., on tämä oikea mauste.

Musta kumina ei ole varsinaisesti mustaa, mutta jos sitä vertaa tavalliseen juustokuminaan (Cuminun cyminum), jota on kuvan ylälaidassa, niin onhan se tummempaa. Siemenet (wikin mukaan juustokuminassa siemenet, mutta mustakuminassa hedelmät...) ovat myös pienempiä, selkeästi ohuempia - ja eri makuisia! Maku on samantapainen, aromaattinen ja ehkä hieman savuun vivahtava - tai sitten tapaamani näytteet on kuivattu jossain afganistanilaisen saunan lauteilla.

Näistä kumpikaan ei siis ole se "tavallinen" kumina (Carum carvi), jota Suomessa tavataan laittaa esimerkiksi leipään. Koska englannin "cumin" on kuitenkin niin helppo vahingossakin kääntää suomeksi "kuminaksi", niin liikkeellä on aika paljon reseptejä, joissa väärin ehdotetaan mausteeksi kuminaa, kun pitäisi olla juustokuminaa.

Että kääntämisen maailma olisi mielenkiintoista ja resepteihin tulisi variaatioita, niin bengalin kielessä "kalo jeera" ei tarkoita samaa kuin hindin "kala jeera", vaan ihan eri maustetta eli ryytineito-nimisen kasvin (Nigella sativa) (aivan erinäköisiä, nimittäin sipulin siemenien näköisiä) siemeniä, joita joskus tarkoitetaan reseptien englanninkielisillä nimillä "black onion seeds" (ei mitään tekemistä siis sipulin kanssa) tai näköjään myös "black caraway" (joka tietysti kääntyisi suomeksi musta kumina...)

Nämä ja monet muutkin ruoka-asiat selviävät muuten Raholan syötävistä sanoista, joiden osoite näyttää nykyään olevan www.ruokasanastot.net. Tosin siellä näistä kuminoillekin saa taas uudet nimet ja tarinat...