Erityisopetuksesta
Taas on aika sauhuta ja puuskuttaa.
Tampereen kaupunki on järjestelmässä kouluverkkoaan ja yhtenä osana sitä ollaan muuttamassa erityisopetuksen hoitamista. Virkamiesten ja päättäjien taikasanoja ovat integraatio ja inkluusio.
Integraatio yksinkertaistetusti tarkoittaa sitä, että eri syistä erityistä tukea vaativat oppilaat ovat samoissa kouluissa ja mahdollisuuksien mukaan luokissa kuin muutkin koululaiset. Ja tuosta seuraa inkluusio, että kaikki lapset saavat olla yhdessä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaunista.
Nyt Tampereen kaupungin edustajat ovat jo jonkin aikaa väittäneet, että perusopetuslakiin tehty muutos edellyttää erityisopetuksen järjestämistä uudelleen. Jostain syystä meidän maallikkojen lisäksi jotkut asiantuntijatkin sanovat, että "Kyse on kuntien valitsemasta erityisopetuksen strategiasta. Kunta tai muu koulutuksen järjestäjä päättää, miten lain velvoitteet halutaan toteuttaa." (Aamulehti 21.5.2011).
Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta hyväksyi opetusuunnitelmaan tehdyt muutokset 6.4.2011. ja niissä ei sanallakaan mainita erityiskouluja, joita nyt on siis varsinaisesti kolme (3): Kalevanpuiston, Liisanpuiston ja Saukonpuiston koulut. Muu erityisopetus on järjestetty tälläkin hetkellä "tavallisten" koulujen yhteydessä, erityisluokilla (käytännössä pienryhmissä, joita on tosi vähän) kahdeksassa eri koulussa ja mahdollisesti "tuettuna" normaaliluokassa.
Aikatauluja muutoksen toteutuksesta on esitetty erilaisia. Virallinen taho jankuttaa, että "Suunnittelu jatkuu", mutta samalla puhutaan, että muutokset alkavat normaaliopetuksessa syksyllä 2011, jolloin myös loppuvuodesta vahvistetaan toimintasuunnitelma ja koska "päällekkäisiä palveluja ei haluta ylläpitää", niin käytännössä tämä lähikouluhössötys tarkoittaa, että erityiskouluja ollaan lopettamassa.
Tänään olin kaikessa rauhassa ajamassa töistä kotiin ja siinä kymmenen minuutin aikana onnistuin kuulemaan YLE Tampereen kanavalta jutun aiheesta...
Tampereen kaupungin perusopetuksen hallinto oli ilmeisesti pitänyt asiasta jonkinlaisen tiedotustilaisuuden, vaikken sitä netistä löydäkään.
Perusopetuksen tilaajapäällikkö(?) (olen pahoillani, en pystynyt ajaessani tekemään muistiinpanoja...) kertoi toimittajan käyttämiä sanoja vahvistaen, että "ei ole syytä huoleen, suunnittelu jatkuu"... "vanhemmat pelkäävät"... "on liikkeellä käsitys, että joku virkamies olisi päättänyt jotain"... "mitään koulua ei olla lakkauttamassa syksyllä 2011" jne. jne.
Sitten - valitettavasti jopa äänestä tunnistamani mies, Liisanpuiston koulun rehtori Matti Annala sanoi samaa: "Mitään ei lakkauteta syksyllä 2011." "Vanhemmat pelkäävät, että heidän lapsensa eivät saa sitä tukea, mitä he tarvitsisivat." "Eniten varmaan pelkäävät niiden lasten vanhemmat, jotka ovat jo Liisanpuiston oppilaita. Kun taas joku aloittaa erityisen tuen parissa, ei hän tiedä mistään muutoksesta."
Huh huh.
Meidän vanhempien näkemykset kuitataan sillä, että me pelkäämme. Kyllä, monet ovat huolissaan oman lapsensa koulunkäynnin tulevaisuudesta ja kun mikään ei ole varmaa, niin voihan sitä tunnetta peloksikin kuvata. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä radiojuttu antoi ymmärtää, että vanhemmat suhtautuvat aiheeseen tunteella vain tunteella, pelolla ja aivan turhaan.
Päättäjät taas esiintyvät välillä järjen edustajina, kun vanhemmat on hyvä nollata pelkääjinä ja välillä vetovat voimakkaasti tunteeseen, sillä toki inkluusio kuulostaa hyvältä idealta. Mutta oikeasti erityisopetus tai erityiskoulut eivät tarkoita ekskluusiota.
Erityisluokkia tai erityiskouluja käyvät lapset eivät sen koulun vuoksi jää vaille mitään. Nykyiset erityisjärjestelyt vain mahdollistavat näiden erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin ja oppimisen heidän kykyjensä mahdollistamissa rajoissa.
Minusta olennaisia kysymyksiä, joihin en ole nähnyt tai kuullut vastauksia, ovat mm.: Miksi tämä muutos halutaan toteuttaa? Kuka tästä hyötyy? (Jos oikein ymmärsin radiojuttua, niin muutos vaatii lisärahoitusta..., joten vastaus ei olisikaan rahassa, jota "rationalisoinnilla" ja keskittämisellä aina luullaan säästettävän.)
On kyllä aivan totta, että jos tämä muutos toteutetaan, kuten se on suunniteltu ja kuten varmaan isomiesakselin luottamushenkilöt päätöksen vahvistavat, niin uudessa systemissä, "lähikoulussa", "erityisen tuen alla", koulunsa aloittava lapsi tai hänen vanhempansa eivät tiedä menettäneensä mitään. Huoh.
Tampereen kaupunki on järjestelmässä kouluverkkoaan ja yhtenä osana sitä ollaan muuttamassa erityisopetuksen hoitamista. Virkamiesten ja päättäjien taikasanoja ovat integraatio ja inkluusio.
Integraatio yksinkertaistetusti tarkoittaa sitä, että eri syistä erityistä tukea vaativat oppilaat ovat samoissa kouluissa ja mahdollisuuksien mukaan luokissa kuin muutkin koululaiset. Ja tuosta seuraa inkluusio, että kaikki lapset saavat olla yhdessä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaunista.
Nyt Tampereen kaupungin edustajat ovat jo jonkin aikaa väittäneet, että perusopetuslakiin tehty muutos edellyttää erityisopetuksen järjestämistä uudelleen. Jostain syystä meidän maallikkojen lisäksi jotkut asiantuntijatkin sanovat, että "Kyse on kuntien valitsemasta erityisopetuksen strategiasta. Kunta tai muu koulutuksen järjestäjä päättää, miten lain velvoitteet halutaan toteuttaa." (Aamulehti 21.5.2011).
Aikatauluja muutoksen toteutuksesta on esitetty erilaisia. Virallinen taho jankuttaa, että "Suunnittelu jatkuu", mutta samalla puhutaan, että muutokset alkavat normaaliopetuksessa syksyllä 2011, jolloin myös loppuvuodesta vahvistetaan toimintasuunnitelma ja koska "päällekkäisiä palveluja ei haluta ylläpitää", niin käytännössä tämä lähikouluhössötys tarkoittaa, että erityiskouluja ollaan lopettamassa.
Tänään olin kaikessa rauhassa ajamassa töistä kotiin ja siinä kymmenen minuutin aikana onnistuin kuulemaan YLE Tampereen kanavalta jutun aiheesta...
Tampereen kaupungin perusopetuksen hallinto oli ilmeisesti pitänyt asiasta jonkinlaisen tiedotustilaisuuden, vaikken sitä netistä löydäkään.
Perusopetuksen tilaajapäällikkö(?) (olen pahoillani, en pystynyt ajaessani tekemään muistiinpanoja...) kertoi toimittajan käyttämiä sanoja vahvistaen, että "ei ole syytä huoleen, suunnittelu jatkuu"... "vanhemmat pelkäävät"... "on liikkeellä käsitys, että joku virkamies olisi päättänyt jotain"... "mitään koulua ei olla lakkauttamassa syksyllä 2011" jne. jne.
Sitten - valitettavasti jopa äänestä tunnistamani mies, Liisanpuiston koulun rehtori Matti Annala sanoi samaa: "Mitään ei lakkauteta syksyllä 2011." "Vanhemmat pelkäävät, että heidän lapsensa eivät saa sitä tukea, mitä he tarvitsisivat." "Eniten varmaan pelkäävät niiden lasten vanhemmat, jotka ovat jo Liisanpuiston oppilaita. Kun taas joku aloittaa erityisen tuen parissa, ei hän tiedä mistään muutoksesta."
Huh huh.
Meidän vanhempien näkemykset kuitataan sillä, että me pelkäämme. Kyllä, monet ovat huolissaan oman lapsensa koulunkäynnin tulevaisuudesta ja kun mikään ei ole varmaa, niin voihan sitä tunnetta peloksikin kuvata. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä radiojuttu antoi ymmärtää, että vanhemmat suhtautuvat aiheeseen tunteella vain tunteella, pelolla ja aivan turhaan.
Päättäjät taas esiintyvät välillä järjen edustajina, kun vanhemmat on hyvä nollata pelkääjinä ja välillä vetovat voimakkaasti tunteeseen, sillä toki inkluusio kuulostaa hyvältä idealta. Mutta oikeasti erityisopetus tai erityiskoulut eivät tarkoita ekskluusiota.
Erityisluokkia tai erityiskouluja käyvät lapset eivät sen koulun vuoksi jää vaille mitään. Nykyiset erityisjärjestelyt vain mahdollistavat näiden erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin ja oppimisen heidän kykyjensä mahdollistamissa rajoissa.
Minusta olennaisia kysymyksiä, joihin en ole nähnyt tai kuullut vastauksia, ovat mm.: Miksi tämä muutos halutaan toteuttaa? Kuka tästä hyötyy? (Jos oikein ymmärsin radiojuttua, niin muutos vaatii lisärahoitusta..., joten vastaus ei olisikaan rahassa, jota "rationalisoinnilla" ja keskittämisellä aina luullaan säästettävän.)
On kyllä aivan totta, että jos tämä muutos toteutetaan, kuten se on suunniteltu ja kuten varmaan isomiesakselin luottamushenkilöt päätöksen vahvistavat, niin uudessa systemissä, "lähikoulussa", "erityisen tuen alla", koulunsa aloittava lapsi tai hänen vanhempansa eivät tiedä menettäneensä mitään. Huoh.
Kommentit