31. heinäkuuta 2011

Käytä sanojasi(kin) hyvään

Norjan mielettömyydet nostivat esille sanan vihapuhe. Minusta se on ihan hyvä sana, vaikka se nyt näyttääkin olevan vain bensaa nettikeskustelujen asemasotaan.

Taustalla on tietenkin yleisempi periaate: Käytä sanojasi hyvään eli älä siis pyri vahingoittamaan sanoillasikaan.

Ja aivan kuten fyysisten tekojen kanssa, se ei tarkoita kieltämistä, se ei tarkoita, ettei voimakkaita sanoja tai ilmaisuja saa käyttää, ettei mitään negatiivista saa sanoa, vaan sitä, että ihminen itse miettii, mikä vaikutus hänen sanoillaan on. Periaatteen mukaisesti, jos voimakkailla tai negatiivisilla sanoilla voidaan estää pahempia asioita, ovat ne paikallaan.

Eikä periaate tietenkään rajoitu vain sanoihin, vaan kaikkeen ilmaisuun, tanssista teknisiin keksintöihin.


En ole nähnyt elokuvaohjaaja Lars Trierin elokuvaa Dogville, mutta uutisista voin lukea, että ohjaaja katuu elokuvaansa - jos se on toiminut innoittajana Norjan mielettömyyksille.

Vaikka yksittäisellä elokuvalla ei olisikaan merkitystä viimeaikaisessa hulluudessa tai missään, niin siltikin voisi aina ennen ajatusten esittämistä miettiä, mikä on esimerkiksi väkivallan esittämisen motiivi ja mahdollinen vaikutus. "Tarpeetonta väkivaltaa", lisäsi Aki Kaurismäki vuorosanoihin, vaikka Arvottomissa väkivaltaa on aika vähän.

Tarpeetonta väkivaltaa on noin yleisesti ottaen liikkeellä aika paljon. Antaako se mahdollisuuden kokea jotain kauheaa ja katarttista. Ehkä. Joskus. Ruokkiiko se "nauramme, kun Sankari ampuu kasapäin 'vihollisia'" -käyttäytymistä. Kyllä. Usein. Harva väkivallan katselija analysoi, mitä se hänessä herättää, mikä olisi sopiva annos ja mikä yhteys sillä on reaalimaailmaan ja käyttäytymiseen taksijonossa.

Aina negatiiviset ilmaisut eivät ole niin ilmeisiä kuin elokuvaväkivalta, vaan voivat esiintyä älykkäinä näkemyksinä, huolena ja ikään kuin pahan vastustamisena. Silloin sanat voivat olla "neutraaleja", mutta tarkoitus on paljon selvempi kuin vaikka järjettömässä elokuvaväkivallassa.

Nykyisessä vihapuheessa on useimmiten kyse tietenkin juuri Muiden demonisoinnista, kuten monet ovat jo selkeästi analysoineetkin. (Joillekin) antiikin kreikkalaisille kaikki Muut olivat barbaareja, hommaforumilaisille islam on tuho, Breivikillekin myös "kulttuurimarxismi" ja esimerkiksi vapaalle kirjoittalle Taneli Heikalle suomalaiset 70-luvun kommunistiset kulttuurivaikuttajat (Kaj Chydenius, Sinikka Sokka, Kaisa Korhonen) edustavat edelleenkin "vasemmistolaista vihaliikettä".

Minusta siis 70-luvun kommunismi on kuollut ja islamissa on yhtä vähän kannatettavaa kuin monessa muussakin uskonnossa ja uskontona se on yhtä vaarallinen ja vaaraton kuin moni muukin tuon ikäinen uskonto, mutta kun hommaforumilaiset omassa suljetussa piirissään toistavat sen kauheuksia, muuttuu islamin Pahuus todeksi kuin mikä tahansa tarina, jossa pahuus ja vääryys siirretään pois omasta itsestä ja omasta yhteisöstä joihinkin Muihin.

Tästä kauheuksia toisillaan ruokkivasta massasta nousee johtajia, Mestari Jusseja, jotka totaalisella kaksoispuheella yhtä aikaa lietsovat vihaa ja esiintyvät asiallisena kansan edustajana. Samasta massasta ja Mestareista saavat innoistuksensa sitten ne, jotka päättävät toteuttaa sanoja tekoina.

Ratkaisu tähän on moraali, joka ei siis tarkoita mitään muinaista tai ylhäältä annettua säännöstöä. Se ei tarkoita kieltoja ja rajoituksia. Moraali on ihmiskunnan oma oivallus siitä, mikä on inhimillisen kehityksen seuraavan vaiheen perusta. Ilman moraalia hommat kusee.
Lähetä kommentti