4. helmikuuta 2007

Miksi viemme lapsemme tarhaan?

Tämä on tietysti suuri yhteiskunnallinen kysymys, mutta ei nyt puhuta siitä, vaan saivarrellaan taas kielestä: En tiedä, missä vaiheessa päivähoitolaitoksia on alettu kutsua päiväkodeiksi, mutta nykyään se on aika johdonmukaista.

Google-kamppailussa lastentarha-päiväkoti on 585 000 - 272 000 eli peliä ei ole kokonaan menetetty ja Lastentarhanopettajaliitto on tietysti (vielä ainakin!) Lastentarhanopettajaliitto.

Narinani johtuu tietysti siitä, että päivähoitopaikka ei ole laisinkaan koti, vaan koti-sanan käyttäminen tässä tuo minulle orwellilaisia väristyksiä: se tuntuu hyvältä ja kauniilta, joten käytetään sitä.

Meillä adoptiovanhemmilla voi olla tästä vielä lisämielipiteitä sen vuoksi, että lapsemme ovat usein jossain vaiheessa asuneet laitoksessa ja sen paikan nimi on aivan oikein lastenkoti, sillä lapsilla ei ole silloin mitään muuta asuinpaikkaa tai jokapäiväistä yhteisöä, johon he kuuluisivat. Lastenkoti on ollut meidänkin lapsiemme tilapäinen koti.

Tarha on hyvä sana, joten käytetään sitä. Olen ehkä jossain kuullut jonkun ohimenevän huomautuksen, että tarha liittyisi jotenkin eläinten hoitamiseen ja niinhän se liittyykin: koiratarha, eläintarha, lammastarha jne., mutta ei se tee lastentarhaa huonoksi sanaksi. Tarhassa lapset ovat hyvässä hoidossa!

(Olemme vieneet lapsemme tarhaan tietysti siksi, että olemme molemmat halunneet tehdä päivätöitä perheen kasvamisesta huolimatta. Kunnallinen päivähoito on hieno keksintö.)

Lähetä kommentti