4. tammikuuta 2007

Tohtori HyväOlo

Keittiön lattialla pikkuauto
ja sumffatirallallei
Isä tuli makuuhuoneesta
ja sumffatirallallei
no, astui pikkuauton päälle...

Ei siis se Feelgood, jota YO-talollakin käytiin vuodesta toiseen katsomassa ja josta jäsenet ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen.

Nyt on mainostuksen kohteena maan mainoin orkesteri Tohtori Orff ja herra Dalcroze. Tämä on siis lastenorkesteri. Lastenorkesteri, jolla on makua ja taitoa. (Heidän nettisivustossaankin on melkoista itsesuitsutusta, mutta se ei ole katteetonta siis.)

Näimme heidät ensimmäistä kertaa "sattumalta" Kiina-adoptiotapaamisessa reilut kolme vuotta sinne (terveisiä vain Kuopioon!) ja nyckel-pulkka*, Anna O'Virtanen ja maailman pisin rumpusoolo vetivät heti puoleensa.

Laulut ovat hauskoja, mutta myös surullisiakin, sanoitukset ovat erinomaisia ja eri musiikkilajien, instrumenttien ja pahvilaatikkosaundien hallinta on ilmiömäistä.

Jos nyt jotain negatiivista miettii, niin hyvätkin biisit, jotka korvamatoina jäävät soimaan, voivat olla hieman häiritseviä... leikkimökin takana ooooon... minä olen magneetti, magneetti, magneetti minä oon...

* Kaksi nuorimpaamme olivat silloin tulleen Suomeen kolme kuukautta aikaisemmin, joten kun ensimmäinen havainto Orthex-pulkasta oli keikalta, niin keskimmäinen lausui fiksuna enonsa pihassa pulkan nähdessään, - Mä tiedän, mitä tolla tehdään. Selitin sen väärinkäsityksen sitten heti pois...

Lähetä kommentti