Nokkosmössö eli kevättä, kikherneitä ja perunoita

Olin jo aiemmin puhunut tallilla nokkosten keräämisestä, joten eilen sain vahvan vinkin, että sakset kyllä löytyvät käyttöön ja käytössä oli tyhjä, kannellinen, litran hapankaalipurkki, joten meninpä kohtaan, jossa hevoset eivät ole olleet lähes kahteen vuoteen ja kykin hetken ja purkkini oli aivan täynnä.

Hyvinvarustellusta kaapista löytyi paketillinen kikherneitä ja kaupasta sai neljä perunaa 60 sentillä. Siispä:

Nokkosmössö

tuoreita nokkosia
perunoita
kikherneitä
öljyä (nyt kylläkin meni Eleplantin kovaa ruokamargariinia)
tuoretta chiliä (tai siis niitä kauan sitten ostettuja pakastimesta, ehkä 0,2 g)
maapähkinätahnaa (kuiva purkin pohja, joka ei oikeasti seonnut, mutta voisi toimia)
hajupihkaa
karrimaustesekoitusta (tavoitteena oli garam masala, mutta tätä löytyi)
suolaa

Nokkoset siivilään, olivat tosi puhtaita, mutta huuhtaisin kuitenkin ja kattilaan. Vedenkeittimestä kuuma vesi päälle ja vähän kääntelin, että kaikki olivat edes hetken kiehuvassa vedessä. (Jotkut tykkäävät laittaa raakaa nokkosta vaikka smoothieen, mutta mulle se on kyllä ihan liian tujua kamaa.) Kaadetaan nokkoset takaisin siivilään (ja otetaan nokkosvesi talteen, sillä se on aika hyvää lannoitetta kukille...).

Perunat on pesty, lohkotaan ja laitetaan kattilaan kiehumaan. Kikherneet kaadetaan paketista siivilään ja huuhtaistaan vähän.

Nokkoset voisi tietysti soseuttaa vaikka tehosekoittimessa, mutta vaikka en tykkääkään, jos nokkosruokiin jää liikaa tikkuisuutta (otin siis kokonaisia versoja näin keväällä, varret ovat tosi pehmeitä, kesällä otan vain lehtiä ja aivan latvat), niin toisaalta, tykkään, että nokkosiin jää vähän rakennetta, joten silppusin niitä vain veitsellä. Kahdessa erässä, koska eivät meinanneet mahtua leikkuulaudalle.

Kun perunat ovat aika pehmeitä, kaadetaan nekin siivilään papujen päälle.

Kattilaan laitetaan rasva ja mausteet, kipataan pavut ja perunat sinne. Nokkoset perään. Maapähkinätahna voisi siis kivasti pyöristää ja tuoda vähän kosteutta, mutta eilinen ei oikein seonnut. Vettä lisäsin pari kertaa.

Suolaa saa laittaa aika reilusti, kaikki pääraaka-aineet "syövät" sitä ihan merkittävästi.

Ruoka on valmista! 

Tämähän vaikuttaa kovin samanlaiselta kuin aiemmin kirjaamani Alu channa palak, mikä ei tietenkään hämmästytä minua tai ketään, joka minut tuntee.