29. joulukuuta 2013

Mitä mieli tekee?

Mieli ottaa muotoja. Kun aistimme jotain, elimistömme toimii ja erityisesti hermostomme ja se välittyy mieleen, niin sinne syntyy "kuva", aistimus, joka tietenkin voi olla myös vaikka tuoksu tai ääni, mutta näin me pystymme tiedostamaan sen, kun se on meidän mielessämme.

Me pystymme myös luomaan näitä mielen muotoja itsenäisesti, voimme kuvitella miltä voikukka näyttää tai Maamme-laulu kuulostaa. Lisäksi me pystymme paitsi ottamaan näitä sisältöjä vastaan aistielimiltämme, niin me pystymme siirtämään mielen sisältöjä ulkoisiksi asioiksi toimielimillämme, esimerkiksi käsillämme ja äänihuulillamme.

Tämä muotojen vastaanottaminen ja toimiminen on kaikkein "yksinkertaisinta" mielen toimintaa, mielen rajapintaa fyysisen kehon kanssa. Se on elämän perusedellytys: kun ameeba vastaanottaa kemikaaleja,  joiden mukaan lähellä on tarjolla ravintoa, on sen syytä siirtyä eteenpäin. Se on luonnollista: kun ihmisen mieli kokee suuren ilon tai järkytyksen, keho tuottaa eleen ja äänen. Kun esine lentää kohti, kädet ojentuvat ottamaan sen kiinni.

Joogan ja tantran filosofiassa tuota mielen "pintakerrosta" kutsutaan "halun kerrokseksi": se aistii asioita ja haluaa niitä - tai haluaa välttää niitä. Se on tarpeellinen, mutta myös se kerros aiheuttaa ongelmia. Lelukuvastoja on nykyään niin paljon ja mielelle on luontaista haluta kaikkea, mitä se aistii ja mikä vaikuttaa miellyttävältä...

No, kun mieli kehittyy, se pystyy hallitsemaan omia sisältöjään. Sitä kutsutaan ajatteluksi. Yksi plus yksi on kaksi ja jos laitan nyt siemenen kasvamaan, voin myöhemmin syödä niitä porkkanoita. Kaikki ymmärtävät, että aistimisen ja ilmaisemisen lisäksi ajatteleminen on hieno ominaisuus - ja kaikki varmaan tietävät, mitä ongelmia siihen voi liittyä ja että niitä ei voi yhteen blogikirjoitukseen listata.

Mieli muistaa. Mieleen tallentuu paljon, paljon enemmän kuin tiedämmekään, kenties jopa kaikki. Me vain emme aina ns. muista kaikkea. Mielen sisältö on tallessa, mutta se ei ole meillä tietoisessa mielessä. Siinä mielessä ruumiin kanssa yhteydessä olevaa mieltä voi sanoa tietoiseksi mieleksi. Jotta me "muistaisimme" asian (emmekä olisi "unohtaneet" sitä), se pitää saada yhteyteen hermostomme kanssa. Joskus pieni pään ravistus auttaa, joskus pitää odottaa, että mieli saa pulautetta syvälle hautautuneen muistijäljen vähän myöhemmin, vaikka seuraavana päivänä.

Mielen sisällöt liittyvät toisiinsa, assosioituvat. Länsimainen psykologia on keksinyt, että tätä onnimanniperiaatetta voi hyödyntää monella tavoin, mutta niinhän me hyödynnämme sitä kaiken aikaa. Ei meidän tarvitse miettiä jokaista sanaa erikseen, kun puhumme tai laulamme, vaan pääsemme sanasta toiseen, ajatuksesta toiseen, ideasta toiseen aivan automaattisesti - joskus tietenkin liiankin automaattisesti. Ja joskus ajatus katkeaa tai toiminta pysähtyy, kun joku toinen mielensisältö onkin vallannut huomion ja pitää palata takaisin siihen, mitä olikaan tekemässä...

Mieli onneksi myös lepää - tai siis hermoston lepuuttaminen lienee tärkeämpää, mutta samalla mieli saa tehdä omiaan. Kun pintakerros lepää, ei mieli vastaanota kehon aistimuksia - mutta ajattelutoiminta kyllä tuottaa niitä! Samoin satunnainen mielensisältö saattaa päästä pintakerroksen läpi ja toisinaan puhe voi olla jopa ymmärrettävää.

Kun ajattelun ja muistin kerros lepää, on se syvää unta, jossa ei enää nähdäkään mitään.

Mieli siis kehittyy ja siitä taas joskus myöhemmin - se kehittyy jopa ajattelua pidemmälle... - mutta otetaan yksi asia, mitä mieli ei tee: Mieli ei tiedosta itse itseään. Mieli on täynnä sisältöjä, aistimuksia muistikuvia ja ajatuksia. Yksi ajatus ei tiedosta toista ajatusta. Meillä on ajattelun kerrosta "syvemmällä" toki tunne itsestämme toimijana, mutta sekin on tavallaan ajatus.

Tämän vuoksi mieli-ruumis -mallini on oikeastaan tietoisuus-mieli-ruumis -malli eli on kolmas perustavanlaatuisesti erilainen olemus, tietoisuus, joka tiedostaa kaiken, mitä mielessä on - mutta tiedostamme tiedostavamme tietenkin vain sen, mitä on tietoisessa mielessämme, eli "aivoissamme".

Ehkä nyt on sopiva kohta lopettaa ja jatkaa joskus myöhemmin... tai vielä aikaisemmin aamulla...
Lähetä kommentti