Aino ei ole nainen

Siis Kalevalan Aino ei ole nainen. Naisten asemasta on silti hyvä keskustella ja #metoo-aallon mukana on tullut järkevää avautumista asioista, joista olisi pitänyt puhua jo kauan sitten. Mutta tämä Aino-kohu oli nyt taas yksi tarpeeton kohu.

Kyllä, meillä ihmisillä on tapana ottaa asiat konkreettisesti, mutta Kalevala ei kerro konkreettisista asioista. Lönnrot kokosi Kalevalan olennaiset tarinat kansanrunoista, joissa on shamanistia aineksia ja sankarien matkat ovat lähinnä matkoja ihmisen mieleen.

Parisataa vuotta on nyt mietitty, että missä sijaitsivat Kalevala ja Pohjola ja minkälainen kone oli sampo. Jos yhtään lukee Kalevalaa, tajuaa, ettei kyse ole reaalimaailman tapahtumista.

Väinämöinen kohtaa Joukahaisen ja hiihtäminen vaikuttaa tavalliselta asialta, mutta oikeasti ei taidetakaan olla suolla ja "laulukilpailun" jälkeen Joukahainen lupaa sisarensa. Kun Väinämöinen lähestyy Ainoa ja Aino tunnetusti hukkuu, vajoaa järven pohjaan kiven päällä istuessaan, ei siis pakene Väinämöisen käsistä, niin Joukahainen kostaa ja Väinämöinen joutuu - Pohjolaan.

Pohjolasta Väinämöinen ei pääse pois lupaamatta Ilmarista takomaan sampoa ja palkaksi Ilmariselle luvataan Pohjolasta vaimo, mutta sillä retkellä vaimoa ei saada Kalevan maille. Vasta seuraavalla kerralla tulee vaimo mukaan, mutta kuolee myöhemmin ja Ilmarinen tekee itse, kullasta ja hopeasta.

Jo Lönnrot itse mietti, missä Kalevalan paikat sijaitsivat. Eikä ole ihme, että Gallen-Kallela maalasi tauluihinsa ihmisiä - ja myös Väinämöisen ja Ainon. 70-luvulla Paavo Haavikko oli Rauta-ajassaan varma, että sampo takoi rahaa, totta kai ja nykyään akateemiset tutkijat miettivät miten Aino-tarinan on kuvaus "naisista, joiden seksuaalisuus pakenee yhteisön kontrollia".

En sen sijaan muista nähneeni mitään kokreettisen maailman tai psykologisoitua selitystä sille, että kokko eli kotka nostaa vedessä kahdeksan päivää tai vuotta ajelehtineen Väinämöisen ja vie tämän Pohjolaan tai miten Väinämöinen "lennättää" Ilmarisen Pohjolaan saatuaan tämän katsomaan kuusta ja kiipeämään puuhun, jonka latvassa oli kuu.

Kaikki nuo matkat - "hevosella", "veneellä" jne. - ovat shamanistisia matkoja ihmisen mieleen. Mitä ne naiset sitten ovat? Ne ovat voimia, mielen kykyjä, joita nämä sankarit yrittävät tuoda tänne arkimaailmaan, Kalevalaan, mutta kovin hyvin he eivät siinä onnistu.

Ei, en kuvittele, että Kalevalan ei-materialistinen tulkinta yleistyisi nyt kovin nopeasti, mutta hieman voisi olla malttia kohuissa, joita tehdään satoja vuosia vanhasta kansanrunoudesta ja sata vuotta sitten tehdyistä tauluista.
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Pasteijat nyhtökaurasta - versio 1

Kolmen kulhon wok