7. maaliskuuta 2010

Kuumaa vegeruokaa vieläkin tarjolla

Hesarissa oli torstain Ruoka-sivulla juttu Sano elukoille ei, jossa kirjoittaja kokeili kuukauden ajan syödä vain vegaanista ruokaa. Sinänsä ihan kiitettävä aika, mutta aika outohan tuo idea on.

Nyt, kolme vuorokautta myöhemmin Hesarin sivuille on tullut 143 kommenttia ja yksi niistä on minultakin, mutta koska siellä kommenteissa on 2500 merkin enimmäiskoko, niin laitan oman kommenttini ilman siivousta ja hieman muokattuna tännekin.

Jonkin matkaa kun kommentteja jaksaa selata, niin eteen alkaa tulla sellaisia, joissa itse lehtijuttua arvostellaan. Olen aivan samaa mieltä siitä, että vaikka on hienoa, että vegeily tuodaan esille ja siitä keskustellaan, niin kyllä lehtijutulta odottaisi hieman enemmän kuin pelkokerrointyyppistä kokeilukuukausiraporttia.

En ole itse vegaani, vaan nirso vegetaari, mutta yli 20 vuoden kokemuksella tunnistan monet jutussa olleet ajatukset - olen kuullut niitä minun valintojani ihmetteleviltä ja kauhistelevilta ihmisiltä.

Ensinnäkään vegetarismissa tai veganismissa ei ole kyse kieltäytymisestä tai kieltämisestä. Vaikka minäkin toki sanon, että "en syö lihaa, kalaa tai munia", niin se johtuu vain tästä vallitsevasta ruokakulttuurista. Esimerkiksi englanninkielisessä Intiassa valinta on yleensä toisinpäin: vegetarian ja non-vegetarian.

"Saatko sä syödä kalaa" on tavallinen, minulle esitetty kysymys, mutta vaikka kyse ei ole saamisesta, niin vastaan yleensä yksinkertaisesti: "Ei, mä en syö kalaa." "Karkeistakin iso osa on kielletty", kirjoittaa toimittaja ja onhan se sikäli totta, että kyseessähän oli ilmeisesti kuukauden projekti lähinnä yhden sivun jutun kirjoittamiseksi. Kukaan ei kuitenkaan kiellä vegeltä mitään, vaan kukin valitsee itse ruokansa.

Monet meistä perusvegeistä tosin haluaisivat, että ihmiset, jotka syövät "kanaa ja kalaa" tai "jokus lihaa" eivät sanoisi itseään kasvissyöjäksi, sillä se hämmentää ihmisiä, esimerkiksi ravintoloiden henkilökuntaa, jotka usein luulevat, että kana, kala tai mustekala on kasvisruokaa.

Toiseksi ainakaan kaikki veget eivät "sorru", koska tarkoituksena ei ole "kilvoittelu" tai "puhdas elämä". Kyllä, on varsin yleinen ilmiö, että lihan syönnin lopettamisen jälkeen voi tulla himo syödä jotain liharuokaa, tavallisin lienee ainakin meillä 70-luvun lapsilla metwursti. Monet meistä ovat silloin kokeilleet syödä ja monet ovat todenneet, että eipä kannattanut - olo tulee monessakin mielessä vain huonoksi.

Ei myöskään kannata kuvitella, että lihassa on jotain sellaista erityistä, minkä vuoksi sitä tavallaan luontaisesti haluaisi syödä. Useimmat makumieltymyksistä ovat opittuja joten on vain luonnollista, että ihminen haluaa sellaista, mihin on tottunut - sehän meille tuo tyydytystä ja onnellisuutta. Lisäksi se jokin on joskus aivan joku muu kuin liha: sinappi, jota saa mauttoman grillimakkaran kanssa tai savun maku, jota on lihatuotteissa tai kalassa. Sinappia ja savunmakua voi kyllä saada suuhunsa vaikka lihaa ei söisikään.

Lisäksi jos toimittaja on ollut "nälkäinen" useammin kokeilun aikana kuin ennen jutun kirjoittamista, jolloin hän on syönyt "lihaa harvakseltaan", mutta hänen painonsa ei vegaanikokeilun aikana ole pudonnut, niin hän ei tietenkään ole saanut liian vähän energiaa eli ole mitään syytä, miksi hänen "olisi pitänyt syödä enemmän".

Nälkä on subjektiivinen tunne ja monet luulevat, että hyvin toimiva ruoansulatus on nälkää tai että "nälän tunteessa" (lue: normaalitilassa, missä kaikki verenkierto ei ole ruoansulatuksessa), on jotain vikaa. Nälkä, missä ihminen ei saa tarpeeksi ravintoa on eri asia, kuin mitä me tässä yhteiskunnassa koemme.

No, kyllä tämä tästä - kokeillaan ja tehdään järkeviä päätöksiä järkevistä syistä ja tunteella.

Lähetä kommentti