21. marraskuuta 2009

Miksi Hitler nauroi?

Tämä on fiktiota, fiktiota ilman selluloosaa tai selluloidia. Kysymys kuitenkin syntyi elokuvissa.

Vaimon vanhemmat nimittäin ystävällisesti saapuivat paikkakunnalle ja tarjosivat, että voisivat olla lasten ja koirien kanssa ja me voisimme mennä vaikka elokuviin. Niinhän me menimme.

Alkuillasta katsoimme tarjontaa netistä ja valitsimme Tarantinon viimeisimmän.

En ole koskaan erityisesti pitänyt Tarantinon tekeleistä enkä varsinkaan väkivallan keskeisestä roolista niissä. Olen myös useamman kerran nukahtanut, kun olen katsellut - tai siis yrittänyt katsella - niitä kotioloissa. Olen hyvä nukkumaan sohvalla, mutta ei se varsinaisesti ole mikään kehu elokuvalle, että olen nähnyt siitä vain 20 minuuttia.

Tämäniltaisen jälkeen olen erittäin vakuuttunut Tarantinon kyvyistä kirjoittaa ja ohjata elokuvia. Elokuva oli erittäin hyvä elokuvana. Samaan aikaan se oli minulle erittäin ällöttävä, koska se oli niin täynnä väkivaltaa ja pahuutta. Eikä se johtunut minun ennakkoasenteistani Tarantinoa tai menestyselokuvia kohtaan, väkivalta oli ilmassa ensimmäisestä kohtauksesta alkaen - ei ehkä ensimmäisestä minuutista, mutta kun natsiupseeri saapuu saattueineen ranskalaiselle maatilalle, ei ole odotettavissa mitään hyvää.

Tällä kertaa fiktiivinen väkivalta siis kytkettiin tapahtuneeseen kauheuteen: toiseen maailmansotaan, natseihin, natsien harjoittamaan ihmisten joukkotuhoon, natsien nujertamiseen, oikeutettuun kostoon jne. jne.. Tekeekö se väkivallasta oikeutetumpaa? Tekeekö se väkivallan esittämisestä oikeutetumpaa?

Ei minusta.

Väkivalta ja erityisesti sota ovat ihmiskunnan huonoimpia keksintöjä. Hyökkääjää vastaan puolustautuminen ja vääryyksien korjaaminen voimakeinoin on mielestäni hyväksyttävää, kun mikään muu ei auta. Tämä siis oikeassa elämässä. Mutta miksi tehdä elokuva, johon luo paljon fiktiivistä väkivaltaa? Eihän se puolusta mitään vääryyttä vastaan. Eihän se korjaa mitään vääryyksiä.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että väkivallan käyttäminen viihteen sisältönä on sairasta - ja joka ilta katson televisiosta, juttuja, joiden ydin on siinä, että joku on tapettu, jotain kidutetaan, joku on kaapattu jne. jne.. Meillä kotona sille väkivallalle ei kuitenkaan naureta ja meidän puolestamme sitä väkivaltaa ei ohjelmissa tarvitsisi olla.

Tänään kuitenkin olimme teatterissa ja siellä naurettiin. Se on aina yhtä yllättävää: En muista, milloin olen nähnyt jonkun Rambon (ykkösen?) teatterissa, mutta jo silloin 80-luvulla olin täysin hämmentynyt siitä, että monille nimenomaan se väkivalta on viihdettä ja varsinkin tappaminen naurattaa.

En ole siis Tarantino-fani, joten paitsi etten ole katsellut hänen elokuviaan, niin en ole varsinaisesti lukenut hänen ajatuksiaan, enkä muista, mitä olen jossain satunnaisissa lehtijutuissa nähnyt.

Jotenkin kuitenkin haluaisin tulkita, että Tarantinollakin olisi jotain väkivaltaa vastaan - vaikka hän tekeekin sillä omaisuutensa. Nimittäin elokuvassa on Adolf Hitler katselemassa kohtausta elokuvasta, jossa saksalainen sotilas ampuu lähinnä amerikkalaisia sotilaita kymmenittäin ja Tarantino näyttää, miten Hitler nauraa elokuvissa tuolle ampumiselle.

Eikö tuo soita kenenkään kelloa? Pitäisikö kela joskus vaihtaa?

Nyt, kotiin palattuani luin ensimmäiset arvostelut elokuvasta ja olen toisaalta tyytyväinen, että olen ollut oikeassa Tarantinon elokuvia kehuvista henkilöistä ja samalla pettynyt, sillä kello ei todellakaan näytä soivan.

Esimerkiksi Kalle Kinnunen on kirjoittanut Suomen Kuvalehteen heti Cannes'in festivaalien jälkeen toukokuussaarvostelun, jossa elokuvaa haukutaan.

"'Paskiaisten' ja natsien kamppailuja odottavat katsojat saavat pettyä." Täysin omavaltaisesti tulkitsen Kalle Kinnusen kuuluvan noiden pettyneiden joukkoon.

Samoin Elitisti-nimisen korkeakulttuuri(netti?)julkaisun arvostelussa tämä nimenomainen Tarantino lytätään: "Kunniattomat paskiaiset on verkkainen ja puhelias elokuva, joka sisältää tuskin lainkaan toimintaa. Tapahtumien sivuun jäävän nimijoukon riemukkaasti suorittamaa natsien skalpeerausta ei juurikaan nähdä."

Toisaalta saatan olla täysin väärässä Tarantinon suhteen, sillä ainakin elokuvan virallisille nettisivuille poimitut arvostelusitaatit korostavat hauskuutta. Sekö tässä elokuvassa olikin tärkeintä? Tai ehkä se halutaan tuoda esille tärkeimpänä ominaisuutena, kun elokuvassa ei olekaan tarpeeksi väkivaltaa?

Hah - tulipa eteen yksi arvostelu, jossa elokuva haukutaan sen sairaan väkivallan vuoksi. Laitoin kylläkin Googleen hakusanoiksi "most fun inglourious" ja kyseinen arvostelija on ennenkin haukkunut Tarantinoa.

Lähetä kommentti