Pikkukiviä

Tämän päivän Hesarissa oli uutinen kaupungin keskustan joidenkin vanhojen kortteleiden muuttamisesta "kaupunkilaisten olohuoneeksi". Näin tamperelaisena antaisin pienen varoituksen sanan. Tampereellahan tehtiin Keskustorille iso remontti ja silloin juuri puhuttiin tuosta olohuoneideologiasta. Mutta puhuttiinko silloin siitä, minkälainen huone olohuone oikein on? Ei. Entä siitä, mitä tulee, kun päästetään lukuisia suunnittelijoita tekemään virityksiään samaan paikkaan? Ei. Keskustori (vanha kirkonmäki) pistettiin tasaiseksi, bussipysäkkien alueelle laitettiin ihmeellisiä putkikalusteita ("Eiffel-torniakin aluksi hyljeksittiin, mutta niin se vain sitten hyväksyttiin" kuului eräs kuolematon virkamieskommentti niistä.), omituiset härvelit valaistiin sinisellä valolla (kyllä, tämä valaistustaiteilijakin on tunnettu ja palkittu töistään...) ja talojen seinillä halogeenit loistelevat päin kadulla käveleviä ihmisiä. Vähän väliä joku jättää tänne kaupunkilaisten olohuo...

Katseltiin juuri scifileffan jälkeen Hitlerin nousua valtaan ja sitten surffaillessani törmäsin tällaiseen blogikommenttiin: Ps. päätin itsekkin liittyä monikulttuurisuuden vastaiseen taistoon ja perustin oman monikulttuurisivun osoitteeseen Kyllähän näitä tyyppejä riittää, mutta nämä siis kirjoittelevat ja toiset näyttävät jopa pyrkivän eduskuntaan. Pitäis varmaan tehdä jotain. Edelleenkin.

Kymmenen vuotta sitten menin junalla Bulgarian läpi. Käytössä oli interrail, mutta myös tiukka budjetti, joten vain läpikulkuviisumi eikä edes tarkoitusta varsinaisesti matkailla Bulgariassa. Juna on kuitenkin kiva matkustustapa yksinäisellekin miehelle ja kun samaan osastoon osuivat bulgarialainen mies ja pikkupoika, niin tulihan siinä tavattua paikallisiakin. Mies osasi kohtuullisesti englantia ja kun sitä paikattiin minun huonolla saksallani, niin monenlaisia juttuja siinä tuntien aikana tuli vaihdettua ja selvitettyä. Juna oli siisti - vain vessa oli aivan karmeassa kunnossa, mutta kesä oli kaunis ja juna vei. Jossain vaiheessa samaan osastoon tulivat unkarilainen isä, äiti ja heidän lapsensa. Bulgarialainen mies jutteli heidän kanssaan vielä innokkaammin - olihan tuo nuori perhe selvästi enemmän samanhenkinen ja osasi sitä saksaakin paremmin. Olimme kovasti eurooppalaisia: Kaikki itäreunalta, kovin erilaisista maista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta selvästi saman k...

Tiesithän tämän. Poptähti Madonna adoptoi. Toimittaja pääsee lehdessä haukkumaan Madonnaa kritisoivia hurskastelijoiksi. Suomalainen nainen saa päähänsä tuoda samoin Malawista kaksi pientä lasta Suomeen ja nyt kaikki on väärin , kun hän ei saakaan adoptoida suloisia tyttöjä. Huoh. On syynsä sille, että sivistyneet valtiot sääntelevät oman maan sisällä tapahtuvaa ja kansojen välistä adoptiota. Jos multimiljonääri menee köyhään maahan ja lahjoittaa paljon rahaa, niin onhan se hyvä. Jos lapsella on elämän ulkoiset puitteet aivan lahoa puuta, niin voi olla hyvä hänelle, lähtee hän sitten multimiljonäärin yksityiskoneella Englantiin tai kakkosluokan paikalla Suomeen. Niin vaan ei tulisi tehdä. Toimittajat ovat yllättäen taas vähän pihalla tästä jutusta.

Niin, silloin 80-luvun alussa kavereillani oli kaveri, jota sanottiin Lehtolaksi. Ihan mukavan oloinen sälli ja jossain vaiheessa mulle kerrottiin aika erikoinen juttu: "Lehtolan isoveli on intku". Aika paha - mikä johtuu joko siitä, että mä jouduin kysymään, mikä tää intku nyt tässä 15-vuotiaiden kontekstissa on tai siitä, että se sanottiin ylimaallisuutta painottaen. Tai sitten niissä pienlehtipiireissä Lehtolan isonveljen oma lehti oli aivan jotain muuta. Joka tapauksessa mä muistan tuon kommentin vieläkin, vaikka en siitä (toivottavasti) kenenkään kanssa ole puhunut ainakaan viiteentoista vuoteen. Sitten tuli Sianhoito-opas ja 90-luvun alkaessa sain tietää, että Lehtolan jengillä oli kantapöytä Wienerwaldissa ja oma tapansa käyttäytyä ravintolassa. Sen jälkeen onkin eteen tullut aika monta kolumnia, joista viime aikona monet ovat olleet jopa aika hyviä, vaikka sitä joskus vaikea onkin myöntää. Huolestuttavaa tässä ajassa on se, että kun minä viime viikolla kirjoitin m...

Ostaisitko matkaoppaan, jonka nimi on Schmap? No, onhan se omituinen, mutta toisaalta näitä oppaita ei tarvitse ostaa, koska niitä saa Ladata Ilmaiseksi Netistä ! Tietenkin. Olen paria opasta katsellut ja käyttöliittymä on ihan "mielenkiintoinen" ja koko ideakin, että ne oppaat olisi oikeasti päivitettävissä - sieltä netistä. Kyseessä on kuitenkin kaupallinen hanke, joten ehkä ehkä tarkoitus on tulla miljonääriksi oheiskrääsällä ja mainoksilla, enpä tiedä. Erittäin fiksuna ihmisenä latasin koneelleni heti Helsinki-oppaan ja kun Tampere-opas julkistettiin viime perjantaina(?), niin ehdin jo sitäkin vilkaista. Miksi ihmeessä katselen oppaita kaupungeista, jotka tunnen? Mielestäni se on hyvä tapa katsella matkaoppaiden laatua ja ideaa: Minun pitäisi tuntea kotikaupunkini ja Helsingistäkin minulla on jonkinlainen käsitys, vaikka en siellä nykyään kaduilla kuljeskelekaan, toisin kuin reilut 20 vuotta sitten. Lyhyillä vilkaisuilla olen saanut selville, että ainakin kartoissa ...

Tällainen tästä sunnuntaiaamuna tuli - kun vähän epäilen, että Aamulehti ei tätä julkaise, niin kopypastean tännekin: --- Olin varsin ilahtunut, kun Aamulehti julkaisi Leena Vilkan kirjoituksen suhteellisen räväkällä ja totuudenmukaisella otsikollakin. Olin yhtä lailla masentunut, kun Aamulehti palasi normaalilinjalleen ja julkaisi Laura Järvenpään "kommentin" myös paperiversiossaan. Kyllä, olen itse kasvissyöjä, myös ekologisista ja eettisistä syistä, ja olen tottunut näihin "tappavat kasvissyöjätkin porkkanoita" -keskusteluihin. Ilmeisesti lihaa syövien journalistien on vaikeampi nähdä missä on pihvi ja missä ei. Ensinnäkin Vilkka kirjoittaa enimmäkseen kasvissyönnin eettisestä puolesta ja vain mainitse ekologisen ulottuvuuden. Järvenpää jopa myöntää, että kasvissyönti on ekologisempaa, mutta kokoaa kaikenlaisia argumentteja miksi kasvissyönti ei ole "täysin ekologista" tms.. Sellaista asiaahan tässä materiaalisessa maailmassa ei ole, jossa hyödy...

Tainnut mennä jo kierrätykseen se parin viikon takainen Aamulehden Asiat-liite, joka sai oikeasti ilahtumaan: Siinä oli lähes kahden sivun kirjoitus Leena Vilkalta ja kun tarkemmin katson, niin sehän on netissä ja perässä se eilinen mielipidekirjoitus, joka saa kommentin "tai no". Tuo juttu siis selviää tuolta - Leena Vilkka kirjoittaa asiaa ja Aamulehti oli rohkea kun julkaisi sen. Tarkoituksenahan on lehden profiloiminen keskustelevaksi ja erilaisia mielipiteitä esiintuovaksi, mutta tällä kertaa se oli minun mieleeni. Vilkan juttua vastapäätä oli vielä Jyrki Lehtola (joka sekin löytyy siitä samasta netistä ), joka silloin kirjoitti ihan fiksuja vanhojen miesten nurinoita kaiken (tv-kritiikkien) menosta moraalittomaan suuntaan. Ei mitään uutta auringon alla siis. Molemmissa kirjoituksissa on kyse moraalista - ja siitä minä pidän. Minun maailmankuvani ei toki ole täysin sama kuin Vilkalla tai Lehtolalla (hui!) (olen ollut nuriseva vanha mies jo kaksikymppisestä lähtien...