27. joulukuuta 2005

Kolme erää vakuutusyhtiön kanssa

Mieleenpainuviin palvelukokemuksiini voin siis liittää jälleen yhden päivän, perjantain 16.12.2005. Silloin nimittäin kävin kolme puhelinkeskustelua if-vakuutusyhtiön työntekijöiden kanssa ja homma meni näin:

Olin siis tullut syyttömästi kolhituksi edellisenä iltapäivänä, kuten ahkerat bloginlukijat tietävätkin. Seuraavana päivänä minulla pitikin olla vapaapäivä ja pääsin (vaimo mukana) heti käymään Veholla kuvauttamassa vahingon ja tilaamassa korjausta. Syyllinen osapuoli toimitti vahinkoilmoituksen ifiin, jossa molempien osapuolien vakuutukset ainakin vielä silloin olivat ja jossain vaiheessa päivää sain puhelun. En valitettavasti saanut talteen käsittelijöiden nimiä, joiden kanssa puhuin.

Ensimmäinen soittaja kysyi, että tuleeko ansionmenetystä ja vastasin rehellisesti, että ei tule, koska emme vaimoni kanssa ole varsinaisesti kaupparatsuja. Soittaja sanoi, että minulle/meille ei myönnetä vuokra-autoa, koska varsinaista ansionmenetystä ei tule, jolloin kuvailin tilannetta, joka meillä on joka viikko, mutta varsinkin joulunalusviikolla: perheessämme on kaksi lasta, joita kuljetamme päiväkotiin ja toiselle heistä on sairaalakäynti heti maanantaina ja toisella terapia tiistaina (sen muistin väärin - viikottainen terapia on joulutauolla). Sillä ei ollut merkitystä, koska ansionmenetys olisi ainoa kriteeri vuokra-autolle. Saisimme 34 €/pv korvausta ja silloin sanoin, että tässä tulee aika paljon kulkua taksilla: lasten kuljetukset, auton huoltokäynnit jne. "Ne korvataan", oli vastaus. "Keräämmekö siis kaikki kuitit ja lähetämme ne teille jälkikäteen ja mitä menee sen 34 € yli niin se korvataan?" "Kyllä", kuului vastaus.

Seuraavaksi tuli puhelu huollosta ja sanottiin, että voimme viedä auton maanantaina ja hakea perjantaina, aatonaattona.

Tuon tiedon saamisen jälkeen soitin uudestaan ifiin ja kysyin uudelleen, että onko korvausmenettely edelleenkin sama kun yhden oven vaihtamiseen menee todellakin neljä päivää. Virkailija oli eri ja hän toisti sen saman puheen ansionmenetyksestä kuin edellinen ja kun hän sai tietomme esille niin hän sanoi: "Täällä lukee, että on sovittu lapsen sairaalakäynnin ja viikottaisen terapian taksikyytien korvaamisesta." Sanoin välittömästi, että mitään sellaista ei ole sovittu, vaan olen vain kuvaillut tilannettamme ja ensimmäinen virkailija siis ei maininnut mitään, että esim. auton huoltoon viennistä korvataan vain julkisen liikenteen taksa, eikä taksimaksua... Sanoin, että jokaisesta bussissa istutusta puolesta tunnista tulee yrittäjänä toimivalle vaimolleni n. 100 € ansionmenetys, mutta sillä ei nyt ollutkaan enää mitään merkitystä asiassa...

Siinä vaiheessa vaimo varasi vuokra-auton ja olimme valmiita maksamaan sen itse, kun vakuutusyhtiö kerran sanoi, ettei tarvetta korvaavan auton käyttöä korvata.

Pääsimme kotiin ja yllättäen vaimo löysi netistä Liikennevahinkolautakunnan ohjeen (voimassa alkaen 1.1.2004), jossa viitataan vuoden 1990 käyttötarveselvityslomakkeeseen... Tästä kumpikaan virkailija ei ollut maininnut minulle mitään!

Soitin siis uudelleen ifiin ja puhelimeen vastasi tietty uusi, kolmas virkailija joka kuultuaan asian ja nähtyään päivän aikana tehdyt merkinnät sanoi: "Teidän on parempi jatkaa tätä N.N.:n (ensimmäinen virkailija) kanssa maanantaina." Sanoin "ei" ja hän jatkoi: "Ei kai tässä ole mikään kiire." tms. Kerroin sitten ihan rauhallisesti, että automme hajosi edellisenä päivänä, menee huoltoon maanantaina ja seuraava päivä on se lauantai, jolloin mikään asia ei etene, jolloin hän suostui kuuntelemaan.

Aloin selittää, miten olen itse saanut tietooni, että Liikennevahinkolautakunnan mukaan muukin syy kuin ansionmenetys voi olla peruste sijaisautolle. Koska muita mahdollisia syitä ei oltu mainittu aiemmin, en ollut tehnyt tarkempaa selvitystä ja nyt ehdin sanoa kahden lapsemme erityispäivähoidon, yhden sairauden, yhden vamman ja pysäköinti-invaluvan kun virkailija sanoi: "Hetkinen, kysyn asiantuntijalta." Pian hän palasi puhelimeen ja sanoi, että "asia on selvä, teille korvataan 94% sijaisauton vuokrasta ja koska on keskeytysturva, niin se korvaa loput 6%". Jouduin vielä itse kysymään, miten hoidamme tämän autovuokraamon kanssa ja kun se selvisi, niin sitten se olikin OK...

Miten tämä voi olla näin! Tämä on karikatyyri vakuutusyhtiön toiminnasta, mutta siis tapahtui aivan oikeasti. Minulle ei kerrottu niistä mahdollisuuksista tai oikeuksista, joita minulla on, vaan yritettiin päästä mahdollisimman pienellä korvauksella. Lisäksi sain huonoa palvelua, minulle vastattiin väärin, kirjattiin sovituksi asioita, joita en ollut sopinut ja yritettiin siirtää asiani käsittelyä myöhemmäksi, koska satunnaisesti asian itselleen saanut virkailija ei ollut enää tavoitettavissa.

Jos olisin ollut kiltti suomalainen (tai vanhus jne.), joka ei olisi sinnikkäästi (ja olin aivan kohtelias) kysellyt ja kysellyt ja (vaimoni) etsinyt lisää tietoa netistä, niin olisin joutunut tyytymään siihen, että toisen virhe liikenteessä aiheuttaa minulle käytännön hankaluuksien lisäksi 100-150 € ylimääräiset kulut.

Kirjoitin tämän palautteen myös ifille, josta vastattiin toiveideni mukaisesti sähköpostilla ja viestissä oli muutamia virheitä, joten jälkipeli jatkuu ja me ajelemme nyt toisella vuokra-autolla, sillä Vehon vahinkokorjaus oli kolhinut sen ainoan autoomme sopivan oven, joten seuraava tulee Ranskasta...

Presidentin vaimo

Amerikkalaisista ei saa kertoa vitsejä ilman että tulee haukutuksi rasistiksi, joten kerrotaan tositarina, joka kaikkien tositarinoiden mukaisesti on tarkka ja täsmällinen:

Kuusi vuotta sitten, kun Suomessa oli käyty presidentinvaalien ensimmäinen kierros ja jäljellä olivat tunnetusti Aho ja Halonen, niin amerikkalainen johtajatason mies oli Suomessa liikematkalla.

Yhtenä iltana hän oli kylässä suomalaisessa perheessä ja siellä oli enemmän tai vähemmän aikaa tv-auki. Tuutista tuli vaaliohjelmaa eli Aho ja Halonen istuivat studion tuoleilla ja "väittelivät". Amerikkalainen vieraskin sitä katseli mitään puheesta tai asetelmasta ymmärtämättä.

Hänelle toki kerrottiin, miksi noin tylsä ohjelma kiinnostaa, miten on oikein presidentinvaalit, joten lopuksi hän pystyi kommentoimaan amerikkalaisella tarkkuudella ja asiantuntemuksella:

- Tuo mies vaikuttaa hyvin asialliselta ja varmaan hänestä tuleekin hyvä presidentti, mutta en usko, että hänen on hyväksi pitää tuota vaimoaan noin paljon esillä.

Onneksi äänestäjät ovat tälläkin kertaa suomalaisia...

26. joulukuuta 2005

Otetaas alusta

Yksi. On hienoa, että erilaisissa sanomalehdissä on erilaisia ns. tiedesivuja eli niissä niin kuin tiedätte esitellään kaikenlaista merkittävää uutta ja historiallista jne..

Kaksi. Kun on ns. erikoistoimittajia, niin jotenkin toivoisi, että ne ns. erikoistoimittajat osaisivat oman alansa. Ei ole niin tarkkaa, jos kielioppi hieman lipsuu tiedesivulla, kunhan faktat olisivat kohdallaan.

Nyt rakkaat lukijat jo arvaavatkin, että olen taas löytänyt jonkun karmaisevan vääryyden eli virheen maailmankaikkeuden virrassa. Kyllä. Aamulehden ns. tiedesivua en ole ehtinytkään kommentoida - johtuuko ehtimättömyys minun laiskuudestani tai kiireydestäni vai siitä, että siinä on niin paljon virheitä tai käsittämättömyyksiä tai kaikesta tuosta ja nyt pisteet menevät Hesarille:

Kolme. Tässä pöytää kattaessani huomasin tiistain 20.12. Hesarin, joka oli jätetty ei niin yllättäen auki taitettuna Tiede&Luonto-sivun kohdalta. Siinä lukee aivan selvästi Timo Paukun hienossa alkuainejuttusarjan vismutti-jaksossa näin: "Alkuainetta syntyy lyijyn ja kuparin sulatuksen sivutuotteina."

Jos ei tiedä, mikä tuossa on vikana, niin ei tarvitse välittää. Jos tietää, niin ihmettelee, että miten vaikeaa perusasioita on selittää oikein.

(En muuten löytänyt Hesarin sivuilta mitään maksutonta Tiede-keskustelualuetta, joten laitoin tämän vuodatuksen tänne ihan siksikin.)

20. joulukuuta 2005

Mainospellejen presidentti

Aivan oikein arvattu, olen käynyt Sauli Niinistön kampanjasivuilla. Mielenkiintoinen pikkukäänne tarinassa on se, että olen ainakin kymmenen kertaa yrittänyt kirjoittaa www.niinisto.net ja vasta viime viikonloppuna "onnisti".

Minulla ei ole mitään henkilökohtaista Niinistöä vastaan. Hän voi olla hyvä lakimies ja poliitikko ja ehkä ihan samanlainen presidentti kuin mitä on ollut ministerikin, mutta tuo kampanjointi ja argumentointi on ala-arvoista ja molemmat mahdolliset selitykset ovat oikeastaan yhtä pelottavia: Niinistö todellakin ajattelee niin kuin hänen kampanjasa hänet esittää tai sitten hän vain on palkannut näitä mainospellejä ja poliittisia sihteereitä luomaan itselleen ajatuksia. Ajatuksia tyhjää täynnä.

TAAS! Juuri kun olisin käynyt katsomassa ne numeroidut kohdat ja numero numerolta olisin todennut, että näillä tyhjillä tai typerillä ajatuksilla ei ole mitään tekemistä Niinistön tai presidenttiyden kanssa, niin minä en pääse sinne sivuille? George W tunnusti tai siis pahoitteli jotain eilen Suomenkin televisiossa, mutta mikä vakoilulaite estää pääsyni Niinistön sivuille?

No, sen "Työväen presidentin" minäkin muistan ja näin demarin poikana ja pojanpoikana voin sanoa, että pitkälle on menty. Miksei porvari haluakaan enää olla porvari? No kun markkinatutkimusten mukaan porvarien äänet eivät riitä - mutta kuka ihmeen duunari menisi tuollaiseen halpaan. Toisaalta ehdokas Niinistö, hänen viisas porvaripuolueensa ja vaalitiiminsä on käyttänyt aikaa ja rahaa tuohon melkolailla eikä tuon parempaa ole keksitty. Tämä ON masentavaa.

Niin ja tietysti mainosapinoiden lisäksi käyttöön on otettu my Ruben Stiller, jonka demariutta olenkin aina ihmetellyt, kun se on tullut esille, mutta siinähän se nyt näkyy...

Mutta mutta - odotellaan nyt taas kuukausi, että minut päästetään markkinatalouden huipentumia lukemaan ja kommentoidaan sitten lisää...

15. joulukuuta 2005

Miksi Xing Tähtinen ei puhu kiinaa?

Xing ei puhu kiinaa, koska hän on suomalainen tyttö. Hänet on adoptoitu ja vaikka hän on syntynyt Kiinassa ja hänen vanhempansa ovat säilyttäneet hänen nimessään kiinalaisenkin nimen, niin on aivan luonnollista, ettei hän osaa kiinaa.

Xing Tähtinen on kylläkin kuvitteellinen henkilö, Pikku Xing -kirjan päähenkilö. Kirja on erinomainen ja näin Kiinasta adoptoidun lapsen isänä voin sanoa, ettei kirja tai sen tarina ole kovinkaan kaukana monesta todellisesta tarinasta. No, kirjoittaja Leena Virtanen on Kiinasta adoptoidun tytön äiti, joten ei mikään ihme, että kokemuksissamme on yhteistä.

Minä olen jo kerran kirjoittanut siitä kirjasta ja kiinan puhumisesta ja identiteetistä, sillä kirjan ilmestymisen jälkeen, joskus syksyllä 2004 Umayya Abu-Hanna kirjoitti Hesariin arvostelun, jossa paistoivat läpi tietynlaiset asenteet ja kyvyvttömyys ymmärtää, mistä adoptiossa on kyse. Lainailen siis tässä vapaasti aiemmin kirjoittamaani meiliä, johon Abu-Hanna ei koskaan vastannut enkä siis edes tiedä, menikö se perille.

En tiedä, onko kyseisestä arvostelusta tai kirjasta keskusteltu Hesarissa tai muualla enemmän, mutta on tietysti hieman huvittavaa, että Hesarin lastenkirjallisuusblogiin kirjoittaa kaksi adoptioäitiä. (Ehkä tämän vuoksi eräs lapsekas bloggaajatuttu sanoi, että blogeissa olisi paljonkin kansainvälisestä adoptiosta, vaikka minä olen nähnyt vain muutaman...).

No, asiaan: Arvostelun mukaan (jota siis minulla ei ole tallessa, enkä ole maksanut ropoakaan päästäkseni lukemaan Hesaria netistä...) Abu-Hanna piti kirjasta, mutta esitti myös kritiikkiä (mikä on tietysti sekin hyvä asia arvostelussa). Kritiikki kuitenkin kohdistui hieman outoihin, joskin ymmärrettäviin asioihin kirjasssa.

Kirjassahan EI esitetä paljonkaan negatiivisia asioita tai tapahtumia, vaikka sellaisiakin elämässä on. Lapsille, myös adoptoiduille, monet asiat ovat kuitenkin suhteellisen yksinkertaisia ja ne "negatiiviset leimat" ovat enemmän meidän aikuisten asioita. Lapsille asiat vain tapahtuvat.

Kirjassahan ei esimerkiksi ole mitään suomeentuloitkuja ja ne pienet itkut siellä Kiinassakin menevät nopeasti ohi. Toisaalta Xing taitaa talvella Suomeen tullessaan olla aika pieni, varmaan alle kaksi vuotta. Siten eivät vanhemmatkaan ehkä (lukija ehkä kyllä) hämmästy sitä, että Fenin kanssa sitten kesällä puhutaankin suomea, eikä kiinaa. He eivät välttämättä ole osanneet edes kunnolla puhua kiinaa, joten suomi on heille ensimmäinen kunnolla puhuttu kieli.

(Meidän tyttömme (silloin lähes 5v) kanssa tuli yhtä aikaa toinen, kaksi vuotta vanhempi tyttö Helsinkiin ja kun he tapasivat joitakin viikkoja tulon jälkeen ensimmäisen kerran livenä ja me olimme hehkuttaneet, että nyt saatte puhua kiinaa, niin he leikkivät muumeilla ja puhuivat suomea...)

Arvostelun suurin kritiikki tai kohdistui siihen, miten Xing sanoo olevansa suomalainen, eikä esim. kiinalais-suomalainen tai suomalais-kiinalainen. Oikeassakin elämässä eikä vain kirjoissa se käy useimmiten niin. Lapsi ei sano niin, koska ei koe niin.

(Keskimmäinen lapsemme tosin ainakin silloin syksyllä 2004 kun kävimme kirjallisia keskusteluja ruokapöydässämme halusi sanoa olevansa suomalais-kolumbialainen (tai päinvastoin) ja se on ihan OK eikä sinänsä poikkeus, kunhan vaan on tai oli hänen oma mielikuvansa itsestään noin kuusivuotiaana.)

Ensinnäkin Xing sanoo niin tilanteessa, missä kaveri kysyy, pitääkö Xingin mennä takaisiin Kiinaan. Siihen Xing aloittaa vastaamisen yksiselitteisesti: "Ei." Jatko "olen nyt suomalainen" on edelleenkin jatkoa tuohon kysymykseen eli miksi hänen ei tarvitse mennä takaisin Kiinaan.

Toiseksi mistä tuo identiteetti "olen suomalainen" syntyy? Jos lapsi on elänyt ensimmäisen tai ensimmäiset vuotensa Kiinassa, niin mikä tekee hänestä kiinalaisen? Kieltä ei ole ja kaikki muukin unohtuu enemmän tai vähemmän kokonaan. Ymmärrän että esimerkiksi Abu-Hannan tilanne on ollut aivan erilainen, mutta nyt oli kyse adoptiolapsista, ei aikuisista eikä edes maahanmuuttajalapsista, joilla perhe tavallisesi ylläpitää yhteyttä toiseen kulttuuriin.

Pikku Xingin identiteetti (tuon vastauksen lisäksi) syntyy siitä, että hän asuu suomessa, puhuu suomea ja hänen vanhempansa ja ehkä sukulaisensakin ovat suomalaisia. Eikö olisi hieman epäilyttävämpää, jos hän pitäisi itseään kiinalaisena?

Meidän tyttömme oli siis lähes viisivuotias, oppi suomen nopeasti ja puolen vuoden päästä tarhassa päätyi väittelyihin: "Sä oot kiinalainen." "En ole kun suomalainen, mutta mä olen syntynyt Kiinassa." Emme olleet opettaneet, että hänen pitää vastata niin, mutta olimme toki jo siinä vaiheessa keskustelleet tästä asiasta ja tukeneet hänen omaa näkemystään ja se oli ja on tuo.

Jos kyse on siitä ajasta, miten kauan on asunut toisessa kulttuurissa, niin missä menee raja? Miten kauan siellä pitää asua? Vuosi, kaksi, kymmenen? Miten suuri ero kulttuurien välillä pitää olla antropologisesti tai maantieteellisesti, että ihmisen pitäisi omaksua ns. kaksoisidentiteetti? Minusta niihin ei ole mitään selviä vastauksia, joten on turha haikailla sen perään, miksi oikea tai fiktiivinen adoptiolapsi ei sano itseään muuta kuin suomalaiseksi.

Onko se sitten "geenit" tai "etninen alkuperä", joka tekee kiinalaiseksi? Toivottavasti ei, sillä se tarkoittaisi, että käytännössä ulkonäkö määrää meidän identiteettimme ja se on sellainen ajatus, jonka purkamiseksi ihmisten mielistä ainakin minä olen pienen ikäni yrittänyt tehdä töitä.

Adoptio on perinteinen juttu ihmiskunnan historiassa, mutta siltikin marginaalinen - onneksi. Sitä on vaikea käsittää ja ymmärtää, mutta toivoisi, että julkisuudessa esitettyjä outoja käsityksiä ja uudenlaisia stereotypioita ("muualla syntynyt ihminen on aina toisen kulttuurin edustaja" jne.) aina vaan avarrettaisiin ja purettaisiin.

Peltimuotoilua torstaina 15.12. klo 16.29

Näin täydellisen täyden kuun illan (Full moon: 18:16 Thursday, 15 December) kunniaksi haluan esitellä teille uuden automme. Se jälleen Citroën Berlingo, väri joku hiekka ja alla olevassa kuvassa se on Tammelan puistokadun ja Pohjolankadun risteyksessä.

Ostohetkellä kaksi viikoa sitten siinä ei toki ollut tuon muotoista kuljettajan puoleista liukuovea, mutta juuri ennen kuvanottohetkeä erään autoilijan ajoneuvon (ns. Ajoneuvo 1) vasen etukulma teki tuon "lommon".

Ei henkilövahinkoja, vain mieli korkealla.

Risteyksessä on normaalisti valot, minkä vuoksi menenkin usein juuri Tunturikadun kautta Tammelan puistokadulle ja vältän näin Kastinsillan "ruuhkan". No, tällä kertaa valot eivät olleet päällä, minä menin tosi rauhallisesti vuorollani, mutta en aivan ehtinyt alta pois kun se nainen tuli hiukka liian lujaa nätisti oikealta tulevaan, uudenkiiltävään Citroëniin…

Tunnelmat olivat todella hienot, olinhan juuri tiiviin koulutuspäivän jälkeen vain huutanut "ihan huvikseni" työkaverin kanssa siitä, miten fiksulta tuntuu, kun sanoo kurssilaisille aamulla "teille on varattu ruokailu tuohon näyttävään voimalaan" ja lounastauon alkaessa että "hetki vain, niin haen teille ruokaliput" ja saa kuulla, ettei tälle ryhmälle kuulukaan ruokailu, kuten ei kuulunut sille samasta firmasta tulleelle viime viikon ryhmällekään, jolle kuitenkin olin antanut liput mutta en kuullut näistä mokailuista mitään ennen tämän päivän lounastaukoa. Se kuulemma kuuluu asiakaspalvelutiimille, eikä lainkaan mulle, joka siellä ihmisten kanssa puhun päivät pitkät.

Että näin - hauskaa perjantaita ja viikonloppua - minut varmaan tavoittaa rautakaupan sijaan autoliikkeestä huomenna...

13. joulukuuta 2005

Joulu on rasismia? Höpö höpö

Joulu on rasismia? Höpö höpö Noin loistava otsikko (ilman tuota höpö höpö –tavaramerkkiä) oli jo lauantain (10.12.2005) Hesarin kolumnissa, mutta tässä on tullut oltua parissa joulujuhlassa sen jälkeen ja muutakin puuhaa on riittänyt, joten nyt tässä tulee selvitys.

Kaupunki-sivun uutisessa Jorma Erkkilä kertoo, miten ”Kristillinen perinne katoaa koulujen joulujuhlista”. ”Joulujuhla ei nykyisen opetussuunnitelman mukaan ole uskonnollinen juhla, vaan kalenterivuoteen liittyvä juhla”, kertoo opetuskonsultti(!) Helsingin kaupungin opetusvirastosta (sisäinen konsultti! loistava virasto!). Samoin konsultoiva opettaja (aika hyvä tämäkin, mutta ei ihan aito konsultti) Vantaan sivistystoimesta sanoo, että ”karkea linja on sellainen, että kaikki uskonnollinen juhla on kirkossa, ja koulun joulujuhla on uskonnoton”.

Toista on täällä Pispalan lintukodossa. Viime vuonna koko juhla pidettiin kirkossa, ei Pispalan, vaan Aleksanterin, joka antaa ”hyvät puitteet juhlalle”… Meidän tyttö ei sitten ollut koulun tokan luokan joulujuhlassa… Tänä vuonna on koulun kuulemma liian pienessä juhlasalissa normaaliin tapaan kaksi juhlaa – hui kauheaa – ja koska musiikkiluokat tietysti esiintyvät molemmissa juhlissa ja koska kolmannet luokat esittävät evankeliumin, niin meidän tyttö laulaa sitten ainakin toisessa juhlassa ne kaikki perinteiset ja luultavasti toisessakin on muutakin kuin tonttuja ja lumihiutaleita.

Yksi tekijä on tietysti se, että musiikkiluokalle muualta Länsi-Tampereelta tulevia lukuun ottamatta, Pispan koulu on pieni koulu ja oppilaat tästä mäeltä ja rinteiltä eli pieneltä, asujaimistoltaan varsin homogeeniselta alueelta. Kun muualla puhutaan siitä, että kaikkialla Suomessa joka luokalla on jonkinlaisia maahanmuuttajalapsia, niin Pispan koulusta luulisin, että siellä ei välttämättä ole yhtään maahanmuuttajaa.

Mutta takaisin jouluun ja rasismiin! Tuo rasismihöpötys ei siis ollut tuossa uutisessa, vaan Petri Salménin kolumnissa, joka oli uutisen kainaloisena. Salmén sanoo olevansa ateisti ja yrittää jotenkin puolustaa ”perinteistä joulua”. Valitettavasti ja ymmärrettävästi kirjoitus on sisäiseltä ja ulkoiselta logiikaltaan aika surkea – ainoa ongelma ei siis ole tuo idioottimainen rasismikortin käyttö otsikossa.

Salménin mukaan ”jokaisella suomalaisella on jokseenkin samanlainen kuva joulusta ja joulun vietosta: lunta, kuusi, ruokapöytä, rauha ja tietysti joulupukki”. Sitten Salmén väittää, että alaluokilla ja päiväkodeissa (nyyh! kirj. huom.) joudutaan miettimään uusia tapoja joulunajan juhlimiseen, jotteivät maahanmuuttajalasten vanhemmat loukkaantuisi. Höpö höpö kukaan loukkaannu lumesta, kuusesta, ruokapöydästä, rauhasta tai joulupukista. Sitä paitsi nuo asiat eivät edes sinänsä kuulu koulujen tai päiväkotien juhla-aineistoon, vaan lunta pitäisi olla ulkona ja nuo muut kuuluvat meidän suomalaisten yleisiin kokemuksiimme joulun vietosta kodeissamme.

Tätä logiikatonta pyörittelyä Salmén jatkaa vielä parin palstatulitikun verran ja kruunaa sen sitten perinteisellä himmeliukolla: ”Ajatellaan asiaa toisin päin. Kuka on se rohkea, joka ehdottaisi muslimeille, että pyhän paastokuukauden, ramadanin vietto pitäisi lopettaa” plus toinen yhtä fiksu ”ajatus”.

Kolumneissa yritetään kärjistää, tuoda esille omia mielipiteitä, toimittajienkin on saatava palkkansa jne., mutta otetaan nyt yksinkertaisesti numeroilla, eikä hymähdellä ja nyökytellä niin kuin varmaan suurin osa kyseisen kolumnin lukijoista, jotka ilman muuta tuntevat oman elämänmuotonsa uhatuksi, koska lehteen on kirjoitettu sanat joulu ja rasismi lähelle toisiaan:

1) Kukaan ei ole edes ehdottanut, että kristittyjen tulisi lopettaa joulun vietto uskonnollisena juhlana. Kristityt saavat minun ja varmaan useimpien muidenkin vapaamielisten ihmisten mielestä viettää uskonnollisia juhliaan aivan kuten muutkin uskontojen harjoittajat, eli kunhan ne eivät sodi humaaneja perusarvoja vastaan (vahingoita, pakota, alista jne. ihmisiä tai eläimiä).

2) Koulujen ja päiväkotien juhlat pitää saada uskonnottomiksi, sillä meitä ei-kristittyjä on olemassa ja meillä ja lapsillamme on täysi oikeus olla osallistumatta uskonnollisiin juhliin ja toisaalta täysi oikeus osallistua koulun keskeisiin juhliin muiden lasten kanssa. Aivan samoin, jos minun tai lasteni pitäisi osallistua islamilaiseen tai juutalaiseen juhlaan, minä vastustaisin sitä. Minä kerron noistakin uskonnoista lapsilleni sen, mitä haluan kertoa, mutta uskontojen edustajat eivät itse voi kertoa niistä neutraalisti.

3) Joulu ei ole uskonnollinen juhla suurelle osalle suomalaisia, ei edes perinteisesti tai kotoa opittuna. Esimerkiksi minä olen nelikymppinen suomalainen, jolle joulu on juuri lunta, kuusi, ruokaa, rauhaa ja se joulun tunnelma, missä ei minulle ole koskaan ollut mitään uskonnollista tai ainakaan kristillistä merkitystä. ”Viisi miljoonaa suomalaista” ei todellakaan vielä kristillistä joulua.

Lopuksi Salmén tietysti toivottaa ”ymmärrystä ja kärsivällisyyttä toisianne kohtaan”, ikään kuin tämä tilanne muuttuisi sillä, että ymmärtäisin paremmin kristittyjä tai salméneja. Valitettavasti ymmärrys ei muuta mitään, kristillinen maailmankuva on kristillinen maailmankuva ja sen esittäminen yhtä aikaa kiinnostavana satuna ja ihmiselämän tärkeimpänä totuutena on liian vaikeaa lapsen ymmärtää. He totta kai pitävät sitä totena ainakin jollakin tasolla, jos kerran aikuiset, puolijumala-opettajista puhumattakaan sanovat asian olevan niin. Tämän ”opetuksen” jälkiä ja vaikutuksia me näemme kaikkialla, emmekä pelkästään joulujuhlissa tai kolumneissa.

Hyvää joulua kuitenkin kaikille – maailmankatsomuksesta huolimatta ja ryhdistäydytään kaikki joulun kiertäessä vuoden uudeksi ja ollaan rehellisesti omien arvojemme takana ja annetaan muiden pitää omat arvonsa, eikä pidetä edes ”kotona iskostuneita joulunviettotapoja” kaikille pakolla kuuluvina.

(Huomasin juuri, että taisin nyt toisen blogijouluni koittaessa kirjoittaa jo toisen joulukirjoituksen… paha tapa.)