Pikkukiviä

En oikeastaan ole mikään "tartu tilaisuuteen" tai "ota riskejä" -ihminen, mutta koska edelleenkin "asioilla on tapana järjestyä" ja "voit ottaa vastuun vain tekemisistäsi, et tekojesi hedelmistä" (Kuka tietää käännösmukautussitaatin lähteen?), niin suurin piirtein samahan siitä seuraa. Sitä tulee tehneeksi asioita, jotka vaikuttavat hyviltä, vaikka kukaan ei voikaan taata onnistumista etukäteen. Samat ideat ovat tietysti olleet mukana, kun lähdimme adoptoimaan itsellemme lapsia. Ei adoptiossa tai varsinkaan kansainvälisessä adoptiossa ole varmuutta monestakaan asiasta. Kun sen tajuaa, niin ehkä on helpompi suhtautua rauhallisesti kaikenlaisiin muutoksiin ja käänteisiin. Itse asiassa näyttää olevan aika tavallista kokea adoptioprosessin eri vaiheissa pessimistisiä "me ei varmaan saada lupaa", "me ei varmaan kelvata millekään kontaktille", "adoptiot loppuu varmaan ennen kuin me saadaan lapsi" jne. -ajatuksia, mutta ...

Nyt se alkoi. Vaimo jo sanoikin, että hänelle oli soitettu ja yritetty myydä jotain (hmmm... Leena ei kyllä mitään maininnut miesten alusvaatteista) ja soittaja oli sanonut, että "jos sinulla on ollut puhelinnumerossasi suoramarkkinointikielto, niin se on ollut määräaikainen ja ehkä päättynyt". Niinpä tiesinkin, kun sain soiton 014-alkuisesta puhelinnumerosta, että suoramarkkinointiahan se. Tyttö oli ystävällinen, sanoi etunimensä ja firman nimen ja alkoi heti kertoa, että on myymässä miesten alusvaatteita (ei esimerkiksi alkanut keskustella säästä tai siitä, minkälaisia alusvaatteita nyt käytän!). Kun katson netistä , niin siellähän se lukee: "Palvelu on voimassa 3 vuotta ilmoittautumisesta. Jos kuluttaja haluaa vielä 3 vuoden jälkeen jatkaa palvelua, on suositeltavaa, että hän soittaa palveluun rajoituksen päättymisen jälkeen tai 1-3 kuukautta ennen palvelun päättymistä." Kysyn vaan miksi - vaikka vaimo vastasikin, että tämähän on niiden myyjien systeemi ja ...

Perjantaina oli tiiviin alkuviikon jälkeen sekalainen päivä. Esimies tuli Tampereelle kehityskeskustelua varten ja ajattelin, että aamulla ehdin tehdä pari pikkujuttua, mutta se tunti meni tietenkin koneiden käynnistelyyn ja uudelleenkäynnistelyyn ja ... Rupattelu oli taas ihan kiva - vaikka unohdinkin pari vakiteemaa viime vuosilta. Sitten pääsin koneelleni ja bootin jälkeen oikein verkkoonkin. Oli ollut puhetta yhteisestä lounaasta, mutta mulla oli varattuna lapsen kuljetusta nepsy -kuntoutukseen. Noin klo 12.10 muut kuuluivat olevan valmiita lähtemään, joten kävin kysymässä, mihin he ovat menossa ja tarjosin, että voin heittää autollani - riippuen vähän mihin. Esiin nousi Keskustorin laidalla oleva Astor (jonka nettisivulla näyttää lukevan, että se on "Tampereen ensimmäinen eurooppalainen ravintola" - huh huh), joten sinne sitten. Matkalla sanoin, että pystyn ehkä hakemaan heidät takaisinkin, mutta taksikin on olemassa - 13.30 pitäisi olla takaisin toimistolla. Pudo...

Kuulin ekan kerran kasvissyönnistä varmaan joskus 70-luvun lopussa. "Naapurin Kaija on alkanut kasvissyöjäksi." "Tä?" No, vuosia sen jälkeen olin vuoden sivarissa, kävin Hare Krishna -paikassa sunnuntaisin, luin Urheilu ja jooga -nimisen kirjan ja aloin kokeilla. Sivarivuoden aikana lopetin lihansyönnin kokonaan. Seuraavana talvena söin kalaa - enkä muuten ollut allerginen sille, kuten edellisinä 10 vuotena. Sitten aloin taas syödä lihaa, kunnes muutin yhteen tyttöystävän kanssa. Siitä on kohta 22 vuotta. Samoihin aikoihin törmäsin Ananda Margan joogaopettajaan. Dada Atmacetananda on aktiivinen persoona - Tampereella ollessaan hän järjesti kasvislounaita. Se oli hauskaa ja opettavaista. 80-lopulla vegeily ei ollut mikään kovin suuri liike Tampereella, mutta kyllä siellä parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä oli. Nyt meillä on Vegfest ! Pitäis kyllä poiketa!