Pikkukiviä

Laitoin Facebookiin kuvan tempeh-siivuista grillillä ja Indonesiassakin asunut ystäväni sanoi, että he ostavat tempeä joka viikko, mutta kun kysyin, miten he sitä laittavat ruoaksi, niin vastaus oli "teen niin kuin Indonesiassa opin, leikkaan sen siivuiksi ja paistan rapeiksi". No, vaimo laittoi tempeä pari viikkoa sitten tomaattikastikkeeseen ja oli hyvää, mutta tänään kun yhtäkkiä huomasin, että pitää kai laittaa ruokaa ja että jääkaapissa on vielä paketti tätä soijaherkkua, niin sävelsin tällaisen kokoonpanon: Bagian-muhennos neljälle kastike öljyä juustokuminaa 1 tuore chili tuoretta inkivääriä 2 tl karrimaustesekoitusta ketjap manisia suolaa 1 pkt tempeä (300-400 g) - leikataan 2 cm kuutioiksi, paistetaan upporasvassa muutama minuutti ja laitetaan kastikkeeseen 3 paprikaa - leikataan 2 cm paloiksi ja kypsennetään kevyesti kuumassa wokissa, lisätään kastikkeeseen Kohta syödään, joten en sano mausta vielä paljon mitään, makupalat olivat OK: karrista to...

Vaikka nyt tämä blogi onkin jäänyt vähän retuperälle, ajattelen edelleenkin kirjoittamista. Ja olen kirjoittanut melkein aina, kun olen voinut. Tänään lopultakin sain skannattua sen varsinaisen varhaisimman kirjoitukseni, mikä on säilynyt. Varsinaiseksi kirjoitukseksi ei lasketa esim. sitä, kun olin kirjoittanut veljeni postimerkkien keräilyvihkoon lahjoituskirjoituksen, ANTTILE. Tarinani on kirjoitettu voipaperille, sillä kuten 60-luvulla eläneet muistavat, se oli niitä harvoja papereita, joita löytyi kotoa ja jota lapsetkin pystyivät käyttämään leikeissään. Voipaperin ensisijainen ominaisuus oli, että siitä näkyi läpi, jos sen painoi alla olevaa sanomalehteä tai värityskirjaa vasten. Sillä siis pystyi kopioimaan: sarjakuvahahmoja, kekkosia, lehtien otsikkofontteja, rahaa. Voipaperin toissijainen ominaisuus oli, että siihen tarttui aika huonosi minkään kynän jälki. Se on liukasta. Mutta se ei estänyt piirtämästä ja värittämästä piirroksia. Kolmanneksi se oli aika kestävää, joten p...